sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Iso paha naisten haku

Pari kuukautta sitten lähdin kotoa päättäväisin mielin tansseihin: Tänään minä kokeilen naisten hakua ensimmäistä kertaa! 

Tämä postaus onkin ollut työn alla siitä asti ja naisten hausta oli varsinkin aluksi haasteellista saada kokemuksia. Vaikka olenkin nyt pari kuukautta naisten hakua harjoitellut, en edelleenkään koe sitä kovin luontevaksi. 

Aluksi uskalsin hakea ainoastaan tuttuja. Sellaisten tuttujen ketkä hakevat minua lähes aina, hakeminen on helppoa, sillä tiedän että he kyllä tanssivat kanssani. Naisten hakua harjoitellessani huomasin ilokseni, että tanssituttuni olivat mielissään siitä että hain heitä. Mutta jos yhtään tuttua kasvoa ei ollut rivissä, niin en hakenut ketään. 

Vähitellen aloin hakemaan myös vieraita, ja mukavasti hekin lähtivät kanssani tanssimaan. On ollut mukava huomata, että nämä "vieraat" ovat kohdistaneet minuun vastahakuja oman hakuni jälkeen miesten haun jälleen alettua. Nykyään haen edelleen ensisijaisesti tuttuja, mutta jos heitä ei ole niin kohdistan hakuni uusiin kasvoihin. En siksi ettenkö haluaisi tanssia uusien kanssa, päin vastoin, mutta pakkien pelossa tykkään pitäytyä tutuissa ja turvallisissa.

Kovin aktiivinen en naisten haulla kuitenkaan edelleenkään ole, käyn useasti silloin kahvilla tai tauolla ja tanssin monien kanssa tuplia silloin. Jonain iltoina jaksan hakea enemmän, ja joskus en hae juuri ketään. 

Mikä se naisten haku ylipäätään on?

Illassa on yleensä 2 naisten hakua(niillä lavoilla millä minä käyn, tämä on tietysti lavakohtaista). Alkuillasta yksi lyhyempi, ja vähän myöhemmin tunnin pituinen naisten haku. Naisten haulla hakuvuoro annetaan naisille, eli naiset hakevat vuorostaan miehiä tanssimaan. Mikään muu ei muutu, eli mies vie edelleen ja palauttaa naisen tanssin jälkeen takaisin riviin. Hakuvuoroista ilmoitetaan valotaululla. 

Apua, Pitääkö minunkin hakea?

Olen kokenut naisten haun aluksi niin pelottavana, että en yksinkertaisesti ole uskaltanut hakea ketään, vaan olen istunut naisten tunnin aina kahvilassa tai tanssilattian reunalla katsellen muiden hakukäyttäytymistä, mikä on muuten monissa tansseissa erittäin kaoottista. Jotkut naiset vain rynnivät kyynärpää taktiikalla hakemaan tanssipartneria, jotkut hakevat miestä jo ennen kuin tämä on ehtinyt edes saattaa edellistä naista takaisin riviin. 

Ujommat ja hitaammat jäävät tässä leikissä jalkoihin. Ja mitä suurempi naisenemmistö lavalla on, sitä sekavampi naisten haku yleensä on. Naisten haulla naisten rivi myös monesti vyöryy seinustalta keskilattialle, ja muuttuu vielä enemmän kasaksi, kuin mitä se on miesten haun aikaan ollut. Vähempikin sekasorto ahdistaa. On myös hauska huomata kuinka miehet eivät "osaa" seistä rivissä samanlailla kuin naiset, vaan he vetäytyvät seisomaan enemmän reunoille. 

Miksi se on niin pelottavaa?

Tähän on useampi vastaus, ensimmäinen niistä on lyhyesti sanottuna: Kaaos. En halua lähteä tuohon kilpajuoksuun muiden kanssa. Toisena syynä varmasti epävarmuus omasta tanssitaidosta, en ole halunnut "pakottaa" ketään tanssimaan kanssani, koska tanssiin hausta ei ole kohteliasta tanssitaidon puutteen vuoksi kieltäytyä. Kolmas syy sivuaa tätä samaa asiaa, mutta koska mies (yleensä) vie, niin haluaisin sallia miehille myös luvan päättää ketä tanssittaa. Neljänneksi en ole halunnut kenenkään vihaisia katseita siitä syystä, että olen hakenut heidän hakukohteensa ennen kuin he ovat ehtineet. Lisäksi pakkaa sekottaa vielä se, että osa miehistä ei halua tulla haetuksi, vaan he haluavat hakea itse, oli hakuvuoro kenellä hyvänsä. 

Kuinka naisten hausta selviää?

Olen omaksunut rauhallisen hakutavan, odotan että kiireisimmät hakevat ensin ja haen vasta sitten kun ruuhka on hälventynyt. Mutta sen verran ripeä kannattaa olla, että tekee haun ennen kuin ihmiset alkavat tanssia hakualueella, jolloin miehet jäävät tanssijoiden taakse ja tanssivien parien läpi on hankala puikkelehtia hakemaan enää ketään.

Naisten haku on ihan kivaa vaihtelua, mutta toivon että naisten hakuaikaa ei iltoihin lisättäisi enää enempää. Naistentanssit kierrän suosiolla kaukaa jatkossakin. Jos jotain muuta hyvää pitää sanoa, niin naisten haulla on ainakin tilaisuus hakea tanssimaan niitä keiden kanssa ei esimerkiksi ole vielä päässyt tanssimaan mutta haluaisi. 




keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tanssihaaste: Harrastuskokeilusta elämäntavaksi!

Nyt kun tanssihaastelaisten ensimmäinen sukupolvi tekee tilaa seuraaville haastelaisille on aika tälläisen postauksen.
Olen saanut tanssihaasteelta kaiken sen mitä ikinä vain osasin toivoa, ja vielä paljon sitäkin enemmän. Nämä ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia ja on ollut aivan uskomatonta olla mukana tanssihaasteessa. Tästä olen vuosia unelmoinut ja nyt olen saanut kaiken sen mistä olen aikaisemmin vain uskaltanut salaa haaveilla. <3

Muistan edelleen elävästi kuinka tärisevin jaloin suuntasin keväällä ensimmäiselle tanssitunnilleni, kuinka paljon se minua silloin jännittikään. Eikä siihen jännittämiseen mitään aihetta edes ollut, mutta kaikki uusi ja tuntematon nyt vain tuntuu hurjalta. Ei kulunut montaakaan minuuttia tunnin alusta kun kaikki jännitys oli kadonnut kokonaan. Nykyään suuntaan tunneille hyvin luontevasti, itsevarmoin askelin. Tiedän, että siellä ei tule vastaan mitään sellaista mistä en selviäisi, ja se oli jo selvää heti sen ensimmäisen tunnin jälkeen. Niin mukavan leppoisia tunnit ovat, varsinkin alkeistason. Sinne voi suunnata vaikka tuntee omaavansa kaksi vasenta jalkaa, jotka ovat vielä kaiken lisäksi väärinpäin. Kaikki oppivat tanssimaan jos vain haluavat. 

Taisin jo samalla viikolla lähteä kokeilemaan onneani ensimmäisiin lavatansseihin. Ja suosittelen muita aloittavia tekemään samoin, rohkeasti vain lavoille, se voi avata silmät ihen eri asioihin kuin pelkkä tunneilla käynti. 

Sieltäkin selvittiin, ja kun katseli muiden tanssia ajatteli vain, että vielä jonain päivänä minäkin olen tuossa, vielä joskus minäkin tanssin yhtä kauniisti ja luontevasti. Ensimmäiset tanssikertani koin tuttujen kanssa, en uskaltautunut naistenriviin laisinkaan. Tanssivarmuus oli lähes nollassa, enkä luottanut ollenkaan siihen, että osaisin tanssia. Aikamoista säheltämistähän se aluksi olikin, sitä en kiellä. 

Tanssitunneilla seuraaminen on helpompaa, sillä siellä tehdään vain tiettyjä kuvioita, ja aluksi uudet kuviot opetellaan hitaasti ja koko ryhmä tekee ne samanaikaisesti opettajien näyttäessä vieressä, toista se on tansseissa missä on täysin omillaan ja kaikki mitä voi tehdä on kuunnella ja tunnustella viejän vientiä. Mitä vienteihin tulee, olen varmasti noin miljoona kertaa tehnyt jotain aivan muuta mitä viejä on toivonut, ja monesti tajuan asian juuri siinä kohtaa kuin teen jotain aivan "väärää" vientiin nähden. Minulla on välillä hieman pitkät piuhat, ja viesti ei aina kulje niin nopeasti kuin musiikki vaatisi. Olen kuitenkin selkeästi herkistynyt vienneille, nykyään ymmärrän niitä paremmin kuin ennen, tosin harhautumisia sattuu edelleen, mutta olen aika varma, että niin käy myös kokeneemmille tanssijoille. Onneksi tanssin ei aina tarvitse olla täydellistä, ja lavatanssit eivät ole kilpailusuoritus.
Olin kai käynyt noin kuukauden verran tanssitunneilla ja tansseissa, kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin kokeilemaan naistenriviä, se olikin tavallaan murroskohta tanssiharrastuksen kulussa. Miksi se rivi niin pelotti? Kun tanssii tuttujen kanssa tietää suunnilleen mitä kuvioita sieltä on luvassa, ja jos mokaa niin se ei niin haittaa. Kun taas vieraiden kanssa tanssiminen on toista maata(tai näin luulin ja ajattelin), sieltä ei ikinä tiedä mitä tulevan pitää, ja ajattelin jos tanssin huonosti minua ei enää haeta uudestaan

Tässäkin asiassa olin hyvin väärässä, ne viejät keiden kanssa otin ensimmäisiä haparoivia tanssiaskeliani, hakevat minua edelleen. Mikä on aivan upeaa, useaa heistä voinkin jo kutsua tanssitutuikseni ja pörräämme hyvin monesti samoissa tansseissa. On hienoa kuinka paljon löytyy rohkeita viejiä, ketkä jaksavat myös meitä vasta-alkajia tanssittaa. Viejät ketkä tekevät aloittelijankin tanssista kaunista ovat kultaa, siihen ei tarvitse niitä vaikeita kuvioita, on tärkeämpää saada kokeilla onnistuen niitä helppoja! :) 

Tanssikin sujuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aluksi, myös muutamat matkaani seuranneet ovat asiasta maininneet. Ja pitkän matkan olenkin kulkenut, huomaan sen itsekkin, toki loputon matka tanssijalla on aina edessään ja minunkin matkani on vasta hyvin alussa. 
Asetin alkukesästä itselleni tavoitteen: Kesän jälkeen osaan tanssia kaikkia lavoilla soivia tanssilajeja enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että minun ei tarvitse karata rivistä sen takia, että en jotain osaisi. Ja voin rehellisesti sanoa päässeeni tähän tavoitteeseen. Olen myöskin päässyt kokeilemaan kaikkia osaamiani lajeja käytännössä. Harjoittelu jatkuu tottakai, mutta perusteet ovat ainakin nyt jollain tavalla hallussa. En osaa pukea sanoiksi kuinka hienolta se minusta tuntuu, jotenkin niin helpottuneelta ja käsittämättömältä. 

Ja nyt kun koko aikaa ei tarvitse keskittyä siihen mitä ne jalat puuhaavat, jää aikaa esimerkiksi musiikintulkinnalle. Tämä aluksi niin ahdistava ja hankalalta tuntunut asia on osoittautunutkin hyvin hauskaksi jutuksi. Ajattelin ensin, että mihin minä muka tarvitsen musiikintulkintaa, sitten tanssin yhden tanssin missä mies antoi minulle tilaa tehdä sitä ja ymmärsin saman tien mihin sitä tarvitaan, se värittää ja koristelee jo valmiiksi kaunista tanssia. Lisäksi se on tavallaan niin intiimiä ja kaunista, jokainen tulkinta on luotu juuri siinä hetkessä, juuri sen hetkiselle tanssiparille ja juuri siihen musiikkiin mitä soi. Se voi olla vain pieni ele, jopa pelkkä ilme, tai jokin liike, jopa liikekokonaisuus.  
Mitä tulee tansseissa käymiseen, olen käynyt lähes joka viikko vähintään kerran tansseissa, yleensä useammin. Varsinkin nyt kesällä, kun on voinut käydä viikollakin ongelmitta. Tansseissa käynti on minulle nykyään oletus, on suuri poikkeustilanne jos en ole viikonloppuna tanssimassa. Ja voin ylpeänä sanoa, että en edes yleensä haluaisi olla missään muualla. Lavatanssikulttuuri on aivan oma maailmansa, ja olen saanut suuren kunnian tutustuttaa myös useita ystäviäni siihen. Kaikki eivät ehkä ole lämmenneet, mutta muutamiin on tanssikipinä istutettu! 

Meitä haastelaisia on kyllä haastettu, ihan kirjaimellisesti! Pahin haaste on ehdottomasti ollut salsabileet, kokemuksena ikimuistoinen, ja säälin edelleen niitä viejiä keiden hermoja siellä koettelin. Toinen haasteen paikka oli West coast swing -bileet, kokemuksena tämä oli huomattavasti salsabileitä leppoisampi, mutta ihmiselle kuka ei ollut ikinä ottanut askeltakaan Westiä tämäkin tuntui aika hurjalta. Jos nämä kokemukset jotain ovat opettaneet, niin ainakin heittäytymiskykyä. Siinä ei auta muu kuin vain mennä ja toivoa selviytyvänsä. Ei näistä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt, vaan lämpimin mielin muistelen. Hienoja kokemuksia ja juuri niitä todellisia tanssihaasteita, missä oltiin asian ytimessä. 
Olen varma, vaikka tanssihaaste onkin loppumaisillaan, että ne tosielämän tanssihaasteet kuitenkin jatkuvat. Pian alkavat syyskauden tunnit, joita odotan yhtä innolla kuin tanssihaasteen ensimmäistä tanssituntia. Minulla on myös vielä haasteen myötä saatu Tanssikurssien 10-kortti käyttämättä, jonka tulen käyttämään jossain syksyn tanssitapahtumista. 

Ja vaikka tanssihaaste loppuu, niin blogi pysyy. Yleisön pyynnöstä ja omasta halusta aion jatkaa ajatusteni kirjoittamista, jotta voin palata niihin myöhemmin uudelleen ja uudelleen. Mikäli joskus harkitsen tanssiharrastuksen lopettamista, voin tulla lukemaan miksi sen aloitin.

Tanssihaaste on antanut tanssitaidon lisäksi, sanoinkuvaamattoman upeita kokemuksia, ison joukon uusia ystäviä, monia ilon ja onnistumisen hetkiä, paljon rakkoja jalkoihin, pieniä ahdistuksen ja epätoivon tunteita, lukuisia tilaisuuksia ylittää itsensä ja nyt tanssihaasteen myötä tiedän entistä vahvemmin, että tanssi ei ole vain harrastus vaan se on ennenkaikkea elämäntapa. Ja juuri sellainen elämäntapa mitä voin jatkaa koko loppuelämäni, elämäntapa minkä voin jakaa tärkeiden ihmisten kanssa, elämäntapa missä pääsen haastamaan itseäni aina uudelleen ja uudelleen, elämäntapa missä saan nauttia musiikista, toisista ihmisistä, tanssista ja ainutlaatuisesta kulttuurista samaan aikaan, elämäntapa mitä haluan elää, ja elämäntapa mistä ei taida voida päästä enää millään eroon. 
Mikäli juuri sinä haluat kokea kaiken tämän, ja ehkä jopa enemmän, nyt on aika hakea mukaan tanssihaasteeseen! Klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja ja päästäksesi hakemaan syksyiseen haasteporukkaan.

Kiitos vielä Hannatuominendance ja Tanssikoulu Antti Törmänen tästä mahdollisuudesta! <3


Valasrannan tanssileiri 2016!

Ensimmäisen leiriaamun fiilikset olivat jännittyneitä.
Nyt se on ohi, kesän ylivoimaisesti parhain tapahtuma, nimittäin Valasrannan tanssileiri! Tätä leiriä oli koko kesä odotettu ja noita yhdeksää päivää vaalittu vapaapäivinä keväästä saakka. Takana ovat aivan uskomattomat 9 tanssintäyteistä päivää. Kelithän meitä leiriläisiä myös suosivat, lämmintä ja jopa kuumaa oli ja aurinko paistoi lähes tauotta. <3

21.7.2016




Kuinka hankalaa onkaan miettiä mitä kaikkea tarvitsee mukaan yhdeksäksi tanssintäyteiseksi päiväksi. Lähinnä tyhjensin kaiken omaisuuteni sängylle ja tungin laukkuuni, tai jos rehellisiä ollaan niin minulla on neljä erikokoista kassillista tavaraa. Pärjäänköhän nyt varmasti. :D Aika operaatio tuo pakkaaminen kyllä oli, mutta toivon että minulla on mukana tarpeeksi vaatteita ja että mitään kovin tärkeää ei unohtunut. 

Mitä kaikkea leirille sitten tarvitsee? No minä ainakin otin mukaani seuraavaa:

- Todella paljon vaatteita, varsinkin paitoja, jotta voin vaihtaa paitaa vaikka kesken päivän. 
- Sääennusteiden luvatessa hellettä, pakkasin mukaan useammat shortsit.
- Tanssivaatteita, mekkoja, hameita, siistimpiä housuja ja paitoja...
- Kahdet tanssikengät ja lisäksi ne kuuluiset Nike Free Runit mitä olen täällä hehkuttanut useasti, noihin toisiin tanssikenkiini hankin päkiäpehmusteet, sillä niissä on niin ohut pohja ja päkiäni niistä välillä kipeytyvät, toivottavasti nuo pehmusteet auttavat.
- Rakkolaastareita, laastareita, kylmägeeliä, särkylääkkeitä.
- Hygienitarvikkeet, meikit, hiustenkuivaaja, suoristusrauta, hiusharja, pinnejä, ponnareita, hiuskoristeita, kuivashampoota, hiuslakkaa, hammasharja ja purkkaa. 
- Suolapähkinöitä ja suolakeksejä, myslipatukoita ja proteiinipatukoita, sekä magnesiumtabletteja mitä kovasti suositeltiin
- 2 pyyhettä, jotta voi käydä uimassa ja suihkussa niin useasti kuin haluaa eikä tarvitse kuivata märkään pyyhkeeseen, ja tietenkin bikinit.
- Minulla oli mukana myös läppäri, mutta en ehtinyt sitä käynnistää kertaakaan. 


Jalat tykkäsivät kun kenkiä vaihtoi useasti päivän aikana.


3.8.2016

Minulla on niin paljon ajatuksia leiristä, että tämän postauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin erityisen haastavalta. Ja koska en ehtinyt leirin aikana kirjoittaa mitään ylös, on nyt aika muistella leiriviikon tapahtumia. Päällimäisenä ajatuksena on se, että kuinka saan saman viikon vapaaksi ensi vuonnakin, jotta voin palata Valasrannan upeisiin maisemiin. Ja aurinkoahan meillä riitti, sekä järvivesi oli taivaallisen lämmintä. Tuntien jälkeen ennen iltatansseja oli mukava käydä pulahtamassa. 

Oli myös aivan upeaa kuinka iloista tanssikansa osaakaan olla, kaikki olivat Valaksella NIIIIN lomafiiliksissä, niin paljon hymyä ja naurua. Tuntui, että niin tunneilla kuin tansseissakin oli enemmän lupa mokailla, kuin normaalitilanteessa. Sekoiluille vain naurettiin, eikä halveksivia mulkoiluja näkynyt. Rennossa ilmapiirissä tanssikin sujui aivan eri tavalla. :) 


Valaksen kahviossa tanssittiin vihreä-siniset tunnit.
Mitä tuo 9 päivää sitten sisälsi? Tanssitunnit alkoivat joka päivä aamu kymmenen aikoihin ja loppuivat viimeistään puoli seitsemältä illalla, eli jokainen päivä sisälsi viisi 1 tunnin ja 15 minuutin tanssituntia, yhteensä se tekee 6 tuntia ja 15 minuuttia päivässä, jolloin koko leirin tanssitunti saldoksi muodostuu 56 tuntia 15 minuuttia. Kuulostaa hurjemmalta kuin mitä se oikeasti oli. Eikä siinä vielä kaikki, päälle tottakai vielä iltatanssit. Ihan jokaisena iltana en tosin tanssimassa ollut, vähän pidemmät yöunet tekivät ajoittain hyvää, vaikka tasainen väsymys taisi joka tapauksessa olla koko leirin ajan, mutta se ei paljoa menoa hidastanut. Olin kyllä kovin yllättynyt miten vähäistä lihaskipu oli, ainoastaan pohkeet olivat ajoittain jumissa ja päkiätkin kipeytyivät vasta lähes viimeisinä päivinä. 



Päiväni vietin enimmäkseen vihreä-sinisillä(perusteet-keskitaso) tunneilla, mutta osittain myös vihreillä(perusteet), sekä parilla siniselläkin(keskitaso). Poukkoilin siis päivittäin lähinnä Valasrannan ja Kallionokan väliä, kävin kuitenkin muutaman kerran vierailemassa Koulukeskuksellakin. 

Leiriltä sain hieman lisää varmuutta jo osattuihin lajeihin, lisäksi näiden lajien tunneilla oli hyvä keskittyä tanssitekniikkaan, kun askeleet olivat jo tuttuja. Uusia lajituttavuuksia olivat jive, cha cha, polkka, masurkka ja "hitaat". Näiden peruslajien lisäksi kävin tutustumassa hieman erikoisempiinkin lajeihin: sambaan, bachataan, kizombaan, new york style hustleen, sekä boogie woogieen. 

Voin kai nyt sanoa, että osaan enemmän tai vähemmän kaikkia lajeja mitä lavoilla pääsääntöisesti tanssitaan. Jotenkin tunnen salaa pientä ylpeyttä itsestäni, tämänhän olin asettanut tämän kesän tavoitteeksi. Nimittäin sen että, kesän jälkeen minun ei tarvitse karata naistenrivistä sen takia, että en jotain lajia osaisi. 

Alla olevat maisemat olivat arkipäivää Valasrannan ja Kallionokan välisellä siirtymisellä. :)



Uskaltauduimpa leirillä myös kokeilemaan jonkin verran viemistä, yhdellä foksitunnilla ja useammalla buggtunnilla, lisäksi polkassa ja masurkassa olin viejän roolissa. Kyllä hattu nousee vientikokeilujen jälkeen miehille ihan erilailla, ei se ihan helppoa kyllä ole. Mutta hauskaa kyllä ja on ihan huippua, että monilla muillakin tunneilla oli naisviejiä! Toivottavasti nämä naiset uskaltautuvat rohkeasti hakemaan naisia tanssimaan myös tansseissa. Ja entä milloinkohan nähdään miesseuraajia? Onko koko tanssimaailma murroskohdassa jossa ei kohta olekkaan miehiä ja naisia, on vain viejiä ja seuraajia, ja naisten rivin sijaan onkin seuraajien rivi, josta viejät hakevat, ja jokainen saa valita puolensa itse tai vaikka vaihdella sitä tilanteen mukaan. Ehkä tässä on ratkaisu lavojen valtavaan naisylivoimaan? :p


Varpaita oli mukava käydä uittamassa tuntien välissäkin. :)
Mitä iltamenoihin tulee, ehkä mieleenpainuvimpana täytyy mainita maanantaiset järvitanssit, vietin muuten syntymäpäivääni silloin. Parempaa päivää en olisi voinut toivoa, maanantai oli yksi viikon lämpimimmistä päivistä. Tuntien päätteeksi leirikansa siirtyi rantaveteen tanssimaan. Siellä sitten tanssittiin, niin soolona kuin parinkin kanssa. Vesi luo yllättävän kovan vasteen, ja on hämmentävää kun jalat eivät liikukkaan ihan niin nopeasti mihin on maalla tottunut. Mutta hauskaa meillä riitti, vaikka askeleet eivät ihan iskuille aina osuneetkaan. 

Sunnuntaina tanssittiin tutustumistansseja, ilta alkoi valtavalla tunneillakin tutuksi tulleella "bussipysäkkihaulla" jolla varmistettiin, että kaikki varmasti pääsevät tanssimaan, sillä daamit haettiin jonosta. Tämän jälkeen vaihdettiin hieman perinteisempään hakutapaan, mutta edelleen huolehdittiin, että kaikki pääsevät parketille. Daami haettiin toisesta reunasta, ja palautettiin toiseen, hakematta jääneet odottivat omalla reunallaan seuraavaa kappaletta, jonka jälkeen heidät haettiin. Kun tämä toinen porukka aloitti tanssiaan, siirtyivät ensin tanssineet takaisin hakureunalle. Näppärää kyllä, ja mukavaa, että ujommatkin naiset pääsivät näin varmuudella tanssimaan. 

Pääsimpä torstain iltatansseissa palaamaan jälleen west coast swinginkin maailmaan kahden kappaleen ajaksi. Se oli juuri niin hauskaa kuin muistinkin, oli mukava päästä hieman fiilistelemään, vaikka leirin aikana en westi tunneille valitettavasti ehtinytkään.

Lisäksi iltamenoissa oli tarjolla jokaiselle jotakin, oli West coast swing -bileitä, Salsabileitä, Argentiinalaisen tangon Milongaa, Karaoketansseja, 50-luvun iltamat ja myös Jamit, missä estradi oli avoin myös leiriläisten esityksille. Aivan huippua että leirin järjestäjäkaarti järjesti kaikkea tätä! Kaikkeen ei vaan mitenkään jaksanut osallistua, mutta ehkä ensi vuonna... ;)

Useana iltana oli myös ihan tavalliset tanssit, oli mukavaa kun oli kerrankin niin paljon tuttuja naamoja tansseissa. :) 

Kiitos aivan kaikille ketkä teitte minunkin leiristä uskomattoman kokemuksen! :) Kaikki opettajat olivat iloisia ja kannustavia, toiset leiriläiset muodostivat eräänlaisen tukiverkoston, mahtavaa, että tansseissa oli kerrankin juttuseuraa, paikalla oli niin paljon vanhoja, kuin myös uusiakin tuttuja. Loistavaa, että myös niin monet uudet tanssijat olivat tulleet aloittamaan tanssiharrastuksensa tälle leirille. Toivottavasti nähdään pian tansseissa! :)





maanantai 27. kesäkuuta 2016

Tanssilavojen pimeä puoli


Vaikka suurin osa tanssiharrastuksesta on ihanaa ja mukavaa, niin kaikenlaista ikävääkin mahtuu mukaan. Lähes jokaiseen tanssi-iltaani kuuluu vähintään yksi epämiellyttävä kokemus. Johtuuko se siitä, että olen uusi kasvo lavoilla, siitä että olen nuori, vaiko jostain aivan muusta, mutta olen varma, että en todellakaan ole ainoa. Se että olen käynyt nyt 3 kuukautta ahkerasti tanssimassa lähes viikottain, ja se että suurimpaan osaan tanssi-illoista mahtuu jokin vähintään kyseenalainen kokemus, on mielestäni erittäin huolestuttavaa. Onko lavatanssien tilanne oikeasti tälläinen? Tämä on minulle arkipäivää, ja varmasti hyvin monelle muullekkin. 

Miten on mahdollista, että se on niin yleistä? Miksi se on minullekkin jo "normaalia"? Miten se voi olla niin näkymätöntä, että kukaan ei puutu siihen? Miksi jotkut miehet kuvittelevat voivansa tehdä mitä tahansa? Pahinta tilanteesta tekee se, että pakkien antaminen kielletään rankalla kädellä tanssi-ihmisten keskuudessa, lähes ainoaksi hyväksyttäväksi syyksi annetaan humalatila, mikä on mielestäni huomattavasti hyväksyttävämpää kuin monet muut kokemani asiat. 

Kun tanssii vieraan ihmisen kanssa olisikin hyvä tiedostaa, että toisella voi olla aivan eri rajat kuin itsellä. Ja yleisesti ottaen yhteinen sävel tanssietäisyyden suhteen löytyykin helposti, molempien tulee antaa tässä asiassa tilaa toiselle ja aluksi hieman tutkailla millä välimatkalla kumpainenkin kokee olonsa hyväksi. Mitä taas tulee kosketteluun, raja siinäkin on hyvin häilyvä. Ja toisen ihmisen kosketus samaan paikkaan voi tuntua epämiellyttävämmältä kuin jonkun toisen. Esimerkiksi tutuilla tanssittajilla on minun näkökulmastani eri rajat kuin tuntemattomilla. Lisäksi tapa miten koskettaa on oleellinen asia. Mikäli kosketus on tehty pilke silmäkulmassa ja huumorimielellä se on täysin eri asia kuin, että se olisi tehty tosissaan "kiiman kiilto silmissä". 

Tanssiessa ollaan lähellä toista, huomattavasti lähempänä kuin arkisissa tilanteissa, missä noudatetaan ja kunnioitetaan toisen henkilökohtaista tilaa. Tanssiessa raja hämärtyy, varsinkin syliotteissa ollaan usein vahvassa kehokontaktissa. Lähellä olemisessa ja tanssimisessa ei ole mitään väärää, jos sen tekee kuten kuuluu. Jos on tarkoituksena nauttia tanssimisesta tämä on täysin hyväksyttävää ja ylipäätään pieni leikittely ja flirttailukin kuuluu asiaan. Mutta jos tarkoituksena on hakea jonkinsortin seksuaalista nautintoa, päästä iholle tai vain koskettelemaan niin mennään kyllä pahasti metsään. Jos tanssi on ainoataan hinkkaamista ja nylkyttämistä, niin se ei ole enää tanssia, eikä mielestäni todellakaan kuulu tanssilavoille. Tietysti oman puolisonsa/tutun tanssiparinsa kanssa saa touhuta mitä haluaa, mutta ventovieraat voisi jättää rauhaan tälläiseltä toiminnalta ja keskittyä mielummin itse asiaan, eli siihen tanssimiseen. 

Ilmeisesti jotkut miehet näkevät naistenrivin lihatiskinä, josta voi käydä hakemassa oman "palansa" ja seuraavat minuutit tehdä tälle mitä tahansa. Siltä se minusta ainakin välillä tuntuu. Pitääkö minun hyväksyä kaikenlainen käytös, ja mihin vedän rajan? Kaiken lisäksi on hyvin vaikeaa sanoa kenellekään, että hei tämä ei nyt tunnu kivalta voisitko lopettaa. Ja vaikka sanoisinkin, niin se ei tarkoita sitä että mies on samaa mieltä ja tekee niin kuin pyydän. Mutta koska miehen toiminta ei välttämättä näy ulospäin, en voi vain lähteä tilanteesta pois ja jättää miestä seisomaan lattialle. Mitä jos siinä tilanteessa kaikki jotka sattuvat näkemään ajattelevat, että jätin miehen lattialle koska hän ei ollut mielestäni tarpeeksi hyvä tanssimaan tai hänen ulkomuotonsa ei miellyttänyt. Vaikka totuus on toinen, muut eivät sitä tiedä. 

Kehujahan on aina mukava kuulla, on kiva jos joku joskus sanoo mekkoa kauniiksi tai kertoo kuinka kivalta tukka näyttää tänään. Mutta miten tulee reagoida kun tanssipartneri sanookin että, sinulla on kivat rinnat, niitä olisi varmasti kiva puristella, tai kyllä tuollaista takapuolta katselisi ilman mekkoakin. Epämiellyttävät tilanteet, eivät todellakaan aina johdu koskettelusta, vaan sanoillakin pääsee samaan lopputulokseen. Entä suorat ehdotukset, minulla on tuolla asuntoauto, jos lähdettäisiin käymään siellä? Minä voin kyllä viedä sinut kotiin tanssien jälkeen? Mitä jos tulisit luokseni yöksi, voisin sitten aamulla tuoda sinut takaisin autollesi? Tiedän kivan paikan tästä läheltä, lähdetäänkö käymään siellä? Miksi sinulla on sitten punaista huulipunaa jos et kerran anna, se on merkki siitä, että nainen on himokas ja halukas?

Kysymyksiin on helppo vastata, että ei kiitos. Tosin usein nämä kyselijät eivät jätä sitä siihen, vaan jatkavat jankkaamista koko tanssin ajan. Jotkut myös kertovat jokaikisen asian mitä haluaisivat minulle tehdä, haluaisin riisua mekkosi, voisin viedä sinut kotiini ja panna koko yön, entä millaiset alusvaatteet sinulla on, onko niissä pitsiä? Saisin sinut kokemaan sellaista nautintoa mitä et ole aikaisemmin kokenut, minulla on muuten todella iso.

Ja keitä nämä ihmiset sitten ovat? He ovat minun näkökulmastani lähes poikkeuksetta "vanhoja setiä". Voisivat jotkut olla varmaankin isoisiäni ikänsä puolesta. Mikä saa heidät olettamaan että minä olisin halukas lähtemään heidän mukaansa? Onko joku ikäiseni joskus lähtenyt, vai koska heidän oman ikäisensä eivät lähde niin he ovat vaihtaneet nuorempiin? 

No entäs sitten se koskettelu puoli? Tarvitseeko minun kiemurrella 2 kappaletta miehen kanssa kuka hieroo ainoastaan erektiotaan reiteeni ottamatta yhtäkään tanssiaskelta? Tai hieroo itseään minuun ilman erektiota, ehkä jopa kävellen muutaman askeleen välissä? Entä onko minulla oikeus siirtää miehen kättä kuka on laskenut sen liian alas? Entä jos se käsi ei ainoastaan ole takapuoleni päällä vaan se puristaa sitä? Ruuhkaisissa juhannustansseissa eräs herra laittoi ensin kätensä kyljelleni, ja hivutti sen siitä paitani alle. Ja kerran yksi mies kuiskutteli ensin tuhmia jonka jälkeen näykkäisi korvastani. Ja olempahan 2 kertaa joutunut suudelluksikin, ensimmäisellä kerralla mies teki lopussa taivuksen ja yhtäkkiä tunkikin kieltä kurkkuuni. Toisella kerralla mies yritti antaa pusua tanssin lomassa, kun käänsin pääni pois hän suuteli poskelle. Yhden tanssin lomassa mies käänsi minut selkä itseään vasten, otti minua lantiosta kiinni ja alkoi kääntelemään lantiotani omaa etumustaan vasten ja tätä jatkui siihen asti kunnes itse käänsin itseni pois, tapahtuneen jälkeen mies totesi minulle, että et voi omin päin pyörähdellä. 

Pahinta noissa tilanteissa on se että en uskalla sanoa vastaan. Pelkään että jos nyt sanon pahasti, kieltäydyn toisesta kappaleesta tai annan hakurivissä pakit, en pääse tanssimaan enää ikinä kenenkään kanssa. Saan itselleni "nirppanokan" maineen ja kukaan ei enää halua tanssia kanssani. Usein nämä herrat pyytävät myös seuraavalle kappaleparille, mutta sentään siitä uskallan nykyään kieltäytyä. Lisäksi jos kerran lähdet tanssimaan tälläisen kanssa, saat luultavasti tanssia koko illan hänen kanssaan. Hän hakee jatkuvalla syötöllä, niin rivistä kuin penkiltäkin. 

Miten nämä herrat saisi lopettamaan. Olisiko ainoa ratkaisu vain olla tanssimatta heidän kanssaan. Ehkä he hyvin äkkiä lähtisivät lavoilta jos kukaan ei enään lähtisi tanssimaan. Mutta ongelmana on lavaetiketti, minkä mukaan kaikkien kanssa tanssitaan ja minkä mukaan ei ole kohteliasta tanssia jonkun muun kanssa samaa kappaleparia, minkä on kieltäytynyt tanssimasta jonkun toisen kanssa. 

Lavoilla on aina minun kaltaisiani ihmisiä, ketkä eivät vain uskalla kieltäytyä yhdestäkään hausta. Mitä käy kun tälläinen mies kohtaa tytön kuka ei osaa sanoa EI sitäkään vertaa mitä minä. 

Onneksi suurin osa tanssikansasta on aivan päinvastaista kun nämä kokemukset. Ikään ja tanssitaitoon katsomatta tanssiväki on erittäin mukavaa ja kohteliasta. Tanssi-iltani sisältävät pääsääntöisesti niitä ihania tanssikokemuksia. Harmi vain, että tälläisiä ikäviäkin kokemuksia mahtuu mukaan ja mikä harmillisinta, niistä ei vain puhuta. Naisia luultavasti hävettää kertoa kokemuksistaan ja se tunne siitä että on joutunut jollain lailla hyväksikäytetyksi nolottaa. Entä jos joku ei enään halua palata lavoille vastaavien kokemusten jälkeen?

Tämä teksti käsittelee aihetta naisnäkökulmasta, mutta olen aivan varma, että myös miehet kokevat vastaavaa naisten puolelta. 

Myöskin Hanna kirjoittaa aiheesta blogissaan



Päiväkirja: Viiden päivän tanssijuhannus

Nyt on sen aika mistä olen niin kauan haaveillut, nimittäin kesä, juhannus ja lavatanssit <3 Ja nyt kun se on kerrankin mahdollista, aion ottaa kaiken mahdollisen ilon irti ja käydä tanssimassa viitenä päivänä peräkkäin. 

Tanssitunteja kertyi lähemmäs 30, ja jalat kyllä nyt maanantaina kertovat, että mukavaa kun olit paljon tanssimassa, mutta vielä mukavempaa olisi jos voisit levätä seuraavat pari päivää. 

Mutta sanoisin tämän olleen kuitenkin elämäni paras juhannus. Niin iloisia ihmisiä, kauniita maisemia, hyvää musiikkia, aurinkoisia päiviä, lämpimiä kesäöitä, ja tietenkin niin paljon tanssia, mitä muuta ihminen voikaan toivoa? :) 

Olipa mukava myös huomata, että lavoille oli löytänyt tiensä reilusti ensikertalaisia, ja hekin uskaltautuivat tanssimaan vaikka eivät olleet ikinä aikaisemmin tanssineetkaan. Toivottavasti heihin on lavatanssin siemen istutettu ja he palaavat vielä. :)

Juhannuksen tanssikalenteri:

Keskiviikkona Särkkä: LäpiValaisu, Kulkukoirat ja & Maija Tenkanen
Torstaina Riutanharju: Hurma, Kaiho, Karavaanari & Heidi Pakarinen
Perjantaina Esakallio: FBI Beat, Ippe Mansikan orkesteri, Jari Sillanpää, Jorma Kääriäinen
Lauantaina Valasranta: Neljänsuora, Patajätkä, Varjokuva & Kyösti Mäkimattila
Sunnuntaina Kolmilammi: LäpiValaisu, Midinetti & Johanna Pakonen

Ke 22.6. Juhannustanssit 1/5 



Tänään aloitin tanssijuhannukseni aurinkoisissa merkeissä ja suuntasin Särkän lavalle Punkalaitumelle. Olinkin Särkässä käynyt pari kertaa aiemminkin, joten paikka oli ennestään tuttu. Särkkä sijaitsee erittäin kauniilla paikalla, niemennokassa ja tällä lavalla tuntuu tavallaan että olisi laivalla, sillä kaikista ikkunoista näkyy vettä. Alkuillasta aurinko paistoi lämpimästi ja tanssiessa tuli älyttömän kuuma, mutta loppuillasta ilman viilettyä tämäkin "ongelma" helpotti. Porukkaa oli sopivasti, mutta ei liikaa ja pääsääntöisesti oli hyvin tilaa tanssia. Vaikka olinkin tullut tansseihin hieman väsyneenä, väsymys unohtui nopeasti ensimmäisten kappaleparien jälkeen ja illasta tulikin loppujen lopuksi erittäin mukava. Paikalla oli useita tuttuja viejiä, keiden kanssa lähinnä tanssinkin, mukaan mahtui kuitenkin myös pari uutta kasvoa. Tanssi oli hyvin rauhallista tänään, ja tanssin lomassa olikin hyvä vaihtaa kuulumisia ja jakaa juhannussuunnitelmia.

Mitä bändeihin tulee niin, LäpiValaisun nuoret pojat olivat kerrassaan hurmaavia. En tiedä paljonko pojilla on ikää, mutta heidän esiintymisestään paistaa kyllä sellainen nuoruuden ilo ja energia. Mukava tietää, että pääsen heitä kuulemaan myös sunnuntaina. Toisessakaan bändissä ei ollut mitään vikaa. :) Tansseissa viihdyinkin aivan loppuun asti, viimeisten valssien jälkeen bändi taputettiin tavanomaisesti uudelleen lavalle ja he soittivat hyvin epäperinteisesti lajina humppaa. 

Kotimatkalla seuraa pitivät kuvassa näkyvät peurat ja heidän "muutama" kaveri, 2 kissaa, muutama jänis, hirvi, kettu ja supikoira. Pitää kyllä olla tarkkana kun hämärällä ajelee väsyneenä. Onneksi maisemat tanssien jälkeen ovat kyllä uskomattoman kauniita ja yöt vielä valoisia. 





To 23.6. Juhannustanssit 2/5 

Sateisen torstain kunniaksi käänsin auton nokan kohti Riihimäkeä ja Riutanharjun lavaa. Matkalla aurinkokin muistutti olemassaolostaan. Riutan sijainti on mitä mukavin, sillä matkaa sinne on alle puoli tuntia. Tämä lava on isoin mutterinmuotoinen lava millä olen toistaiseksi käynyt. 

Paikalla ei ollut vielä kovin paljoa väkeä kun saavuin, mutta tanssijoita alkoi kuitenkin valua ripeään tahtiin. Kovin suurta ruuhkaa ei onneksi ollut, vaan koko illan mahtui tanssimaan oikein mukavasti ilman suurempia törmäilyjä. Ulkona vallinneen kostean ilman vuoksi, itse tanssipaikallakin oli mielestäni todella hiostavaa. Hetken aikaa tanssineena toivoin vain, että olisin ottanut vaihtopaidan mukaan... :D

Näissä tansseissa minua kummastutti kovasti naistenrivin paikka, se sijaitsi nimittäin esiintyjien lavan edessä, ja kaartui sitten sivuseinällekkin. Paikalla ei ollut juuri ollenkaan tuttuja, mutta onneksi rivistä pääsi tanssimaan oikein mukavasti. :) Nuoriakin oli saapunut reilusti aloittelemaan juhannustaan. 

Täälläkin viihdyttiin aivan loppuun asti, vauhdikkaan illan jälkeen lyhyt kotimatka tuntui erittäin pitkältä. Tällä kertaa ei näkynyt mitään sorkkaeläimiä, vaan ainoastaan yksi rusakko. :D

Pe 24.6. Juhannustanssit 3/5 

Tämä oli ilta, mitä olin odottanut kaikista eniten. Olen nimittäin älytön Siltsu fani, joten olin innoissani, että pääsen tanssimaan Jarin musiikin tahtiin. Muut ikäiseni eivät selkeästikkään olleet samaa mielta, vaan nuoriso loisti poissaolollaan, muutamia oli kuitenkin. :) 

Saavuin paikalle hyvissä ajoin, lähes heti lipunmyynnin alettua, sillä pelkäsin, että sisään joutuu jonottamaan, mutta ainakaan siihen aikaan sai vain kävellä suoraan lippuluukulle. Suurin osa ihmisistä saapui vasta hieman myöhemmin, ja aluksi olikin oikein mukava tanssia. Mutta kun Jorma Kääriäinen aloitti esiintymisensä, ja varsinkin kun itse Jari Sillanpää esiintyi, vei esiintyjien katselijat isohkon siivun tanssilavasta, jolloin tanssi kävi ajoittain hyvin ahtaaksi. Onneksi paikalla oli varovaisia tanssijoita, jotka osasivat väistellä muita pareja. :) Ja juhannusjuomaa nauttineetkin pysyivät pääsääntöisesti baarin puolella. 

Tunnelma oli kuitenkin korkealla ja parempaa juhannusiltaa ei olisi voinut toivoa. Tanssin lähes tauotta koko illan, ja illan viimeiset kappaleet olivatkin aikamoista laahustamista, jalat olivat väsyneet ja päkiät kipeät :D Taisimpa päästä tanssimaan kaikkia osaamiani lajeja, jopa jiveä uskaltauduin kokeilemaan loppuillasta, vaikka sitä nyt en osaakkaan oikeastaan ja tanssiteknisesti se oli kaikkea muuta kun jiveä.  

Siltsu oli ihana, hänen esiintymistään en juuri ehtinyt katsella(saatika ottaa kuvia), mutta hyvältä ja tanssittavalta ainakin kuulosti! <3

Kotimatka puolestaan oli erittäin tuskainen, vastaavaa kipua ja särkyä päkiöissä ei ole ikinä ollut. Onneksi nukutun yön jälkeen jalat voivat jo paremmin.   



La 25.6. Juhannustanssit 4/5 

Olipas mukava päästä tutustumaan Valaksen maisemiin, näin etukäteen ennen Valasrannan tanssileiriä. Ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että maisemat ovat yhtä kauniit millaisiksi niitä on hehkutettu. Ja Valakselta löytyy myös ihanan tunnelmallinen ulkolava järvinäköalalla, sinne pääsi tarvittaessa hieman viilentymään ja ruokkimaan hyttysiä, ja niitähän riitti, en ole varmaan missään nähnyt niin nälkäisiä hyttysiä. Jos oli hetken paikallaan ja katsomatta jalkoihinsa, oli sääriin ilmestynyt musta rivi kavereita....

Nimekkäät esiintyjät olivat houkutelleet tännekkin älyttömän määrän ihmisiä, tällä kertaa paikalla oli myös reilusti nuorta sukupolvea. Ilta olikin yhtä sillipurkkimeininkiä, kaikki tanssivat aivan kylki kyljessä. Varpaat olivat kyllä kovilla, ja ei varmaan elämäni aikana ole niin moni ihminen astunut varpaille kun tämän illan aikana... Kengistäkin alkoi kimalteet kuoriutua pois tämän seurauksena. :D

Tämä ilta kului lähinnä foksaten, toki muutama bugg ja fusku mahtui myös mukaan. Ja pääsimpä tanssimaan ihan perinteistä valssiakin, vaikka yleensä välttelen sen tanssimista viimeiseen asti. Mukavaa, että myös tutut kasvot "kotilavoilta" olivat löytäneet tiensä tänne. 

Alla kuva maisemista viimeisten hitaiden jälkeen. 


Su 26.6. Juhannustanssit 5/5 

Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä vuorossa oli monesti tutuksi tullut tunnelmallinen Kolmis. Vaikeuksien kautta voittoon, saavuin sopivasti myöhässä tanssimaan. Hyvin väsyneillä fiiliksillä, illasta tuli kuitenkin ihmeen onnistunut. Tosin tänä iltana katselin mielelläni muiden menoa ja kuuntelin musiikkia. Toki tanssiakkin piti ja oikein mukavia tansseja olivatkin. :) 

Näissä tansseissa ei ollut myöskään ruuhkaa, vaan tanssitilaa oli vaikka kuinka paljon verrattuna edellisiin iltoihin. Vireystila ei vain riittänyt loppuun asti, vaan lähdin kotiin jo paljon ennen viimeisiä valsseja. Mutta kokonaisuutena erittäin kiva ilta tutulla lavalla :) Ja tällä kertaa hyttysetkään eivät kiusanneet yhtään. 




perjantai 17. kesäkuuta 2016

Jännitysnäytelmä jatkui West coast swing -bileissä



Heti kun salsabileistä oli selvitty, meille annettiin jo uusi haaste. Nimittäin West coast swing -bileet. Mutta innokkaita ja rohkeita kun olemme tartuimme heti tähänkin mahdollisuuteen. Itsehän en ollut ikinä tanssinut westiä, olin ainoastaan paniikinomaisesti katsonut youtubesta muutamia vidoita ennen bileitä, joista kovasti yritin hahmottaa edes sitä perusaskelta. Torstai-iltana sitten suuntasimme autolla kohti Tamperetta, Gloria nimiseen yökerhoon. Nämä bileet olivat viikonloppuisen Finnfestin aloitusbileet.



Näihinkin bileisiin meidät toivotettiin lämmöllä tervetulleiksi ja paikanpäälle päästyämme juhlat olivat jo vauhdissa. Ensikosketuksen westiin minulle antoikin ihana Hanna, joka vei ensimmäisen tanssin ja auttoi hahmottamaan westin ideaa. Westiähän tanssitaan linjassa, eli tavallaan edestakaisin, paikkoja vaihdellen yhden viivan päällä. Aluksi oikeista askeleista ei ollut tietoakaan, lähinnä kävelin ensimmäiset tanssit, ilman "tripla-askelta". Mutta siinä kun hetken seuraili muiden hyvin vaivattoman näköistä tanssia ajattelin kuitenkin ottaa tuon oikeankin askelluksen kokeiluun ja tapailla sitä tanssiessa, aluksi vähemmän ja lopuksi huomattavasti enemmän. Paikalla oli onneksi erittäin kärsivällisiä viejiä, keiden käsissä minustakin tuntui siltä, että jopa osaan tanssia, vaikka sekoilinkin hyvin huoletta askelissani. Ensimmäiset tanssit menivät puoliksi sellaisilla kauhunsekaisilla fiiliksillä ja yritin vain pysyä perässä, mutta ei mennyt montaakaan kappaletta kuin aloin jollain tasolla päästä jyvälle tästä tanssista. On upeaa itsekkin huomata, kuinka tanssi tanssilta alkaa vain sujua aina paremmin. Kokonaisuudessaan ilta oli aivan loistava ja se sisälsi niin paljon onnistumisen riemua, että on hyvä taas jatkaa seuraaviin haasteisiin! :) 


Jonkinlainen westikipinä minuun on kuitenkin nyt istutettu, tykkäsin kovasti lajin tietynlaisesta leikittelevyydestä. Lisäksi kaikilla näytti olevan niin hauskaa, eikä kukaan tanssinut vakavalla naamalla. Ja myöskin minulla oli älyttömän hauskaa, koko ilta ei ollut suurta ahdistuspaniikkia tällä kertaa. :D Se miten uudet harrastajat otetaan näissä piireissä vastaan on aivan upeaa. Kaikki ovat aidosti iloisia siitä, että olemme paikalla ja kannustavat vilpittömästi jatkamaan harrastusta. Joten eihän sitä tiedä vaikka löytäisin itseni syksyllä tämänkin lajin tunneilta. ;)                              

Mitä musiikkiin tulee, suurin osa illan aikana soitetuista kappaleista olivat mukavan rauhallisia tempoltaan, mutta kuitenkin hyvin rytmikästä. Jos vaikka vertaan parin viikon takaisiin salsabileisiin, missä musiikki oli niin nopeaa, että en edes ajatuksen tasolla pysynyt siinä mukana... Musiikkina westibileissä soi sellainen pop ja r'n'b -tyylinen nykymusiikki, mikä monilla radiokanavillakin soi. 

Ja alla jälleen todistusaineistoa tanssilattian kuluttamisesta. :)



tiistai 7. kesäkuuta 2016

Ugglan AfroLatin Night, tämä ilta oli todellakin tanssihaaste!

Tätä päivää oli kyllä jännitetty monta päivää, toisaalta taas odotettu innolla. Nämä olivat siis ns. "salsabileet", toki tarjolla oli muitakin lajeja kuten mm. bachataa ja kizombaa. 

Itsehän olen käynyt ainoastaan yhden salsatunnin elämäni aikana, varmaankin kolme vuotta sitten ja tunti oli naisten soolotunti... Joten oli hyvin stressaavaa lähteä huippusalsaajien joukkoon ilman minkäänlaista osaamista. Meidät toivotettiin halien kera tervetulleiksi ja kun saavuimme bileet olivat jo mukavasti käynnissä. Meno oli aivan uskomatonta, niin kaikki naiset kuin kaikki miehetkin olivat aivan älyttömän taitavia, olisin voinut katsella heidän tanssiaan vaikka koko illan. Luulin nähneeni lavoilla vauhtia ja vaarallisia tilanteita, mutta se vauhti ei ollut kyllä mitään tähän verrattuna. Lisäksi kaikki näyttivät niin iloisilta ja hyväntuulisiltä, liekö se sitten kaikkien salsaajien tunnusmerkki, varsinkin naiset hymyilivät tanssiessaan tauotta. 

Alkuillan istuimme Juhon kanssa penkillä ja vaihdoimme paniikinomaisia fiiliksiämme keskenämme, kunnes Juhoa haettiin tanssimaan. Ja hyvin hän pärjäsi, aivan loistavasti oikeastaan, tosin hän on siinä suhteessa onnekas että saa itse päättää mitä kuvioita tekee, minun taas pitäisi yrittää seurata. Kävimme katsomassa myös mitä alakerrasta löytyy ja sielä olikin puolestaan hyvin paljon rauhallisempi meno, ainakin siinä kohtaa kun me kävimme kurkkaamassa mitä siellä tapahtuu. Testasimme myös yhteisvoimin miltä tanssiminen siellä tuntui.

Kun palasimme takaisin yläkertaan minua tultiinkin hakemaan tanssimaan, meinasin jo kohteliaasti kieltäytyä, mutta lähdin kuitenkin lattialle. Totesin kyllä tälle herralle, että en sitten osaa alkuunkaan salsata, mutta se ei kuulemma haitannut.. Noh eihän siitä meinannut aluksi sitten tulla yhtään mitään, ei tämän ensimmäisen eikä parin seuraavankaan herran kanssa, mutta pikkuhiljaa kuitenkin tanssiminen alkoi sujua, tai ei sitä ehkä voi sujumiseksi kutsua, mutta en ollut aivan täysin pihalla siitä mitä tapahtuu. Onneksi tanssittajat olivat hyvin ymmärtäväisiä ja kehuivatkin vaikka siihen ei ehkä olisi juuri aihetta ollutkaan. Olkoon tämä myös julkinen kiitos, sekä anteeksipyyntö kaikille heille ihanille viejille. :) 

Tanssin sitten useamman kappaleen kuin olisin ikinä uskonut tai edes toivonut, ja hauskaa kyllä oli! Ja sehän se pääasia kuitenkin on. Mutta jos vielä joskus lähden salsabileisiin, niin ihan itseni ja viejienkin takia lupaan käydä ensin ainakin muutamalla salsatunnilla. 

Alla vielä  vähän maisemia Ugglasta, sekä todistusaineistoa siitä, että kyllä mekin siellä tanssittiin.






perjantai 3. kesäkuuta 2016

Kesätunnit ja kesälavat

Kaikki hyvä päättyy aikanaan, niin myös kolme viikkoa kestäneet kesätunnit. Nämä tunnit erosivat tasoiltaan aikaisemmin käydyistä kevätkauden tunneista, sillä kesätunneilla ensimmäinen tunti oli vihreä-sininen(perusteet/keskitaso) ja toinen tunti sini-punainen(keskitaso/haastava). Noh, minunhan ei todellakaan kuuluisi olla tuolla jälkimmäisellä tunnilla, mutta tanssihaasteen nimissä haastoin itseni tähän(ja myös haastetoverini Juho kävi nämä jälkimmäisetkin tunnit, joten rohkenin menemään hänen kanssaan). 

Lajikattaushan oli seuraavanlainen:

Fusku, Tango
Hidas valssi, Fusku
Rumba, Bugg

Näistä hidas valssi oli minulle uusi laji, tai ei sinänsä uusi, olinhan sitä päässyt jo hieman lavoilla treenaamaan, mutta yhdelläkään hitaan valssin tunnilla en ollut vielä aikaisemmin käynyt. Muut lajit olivatkin vanhoja tuttuja, tosin viimeisen viikon rumba + bugg hieman hirvitti, sillä olen ollut tasan yhdellä rumbatunnilla, ja buggiakin osaan kovin huonosti. 

Miten nämä tunnit sitten erosivat tutuista ja turvallisista keskiviikon vihreistä perustason tunneista? Ensinnäkään sini-vihreillä tunneilla perusaskel kerrattiin hyvin nopeasti, jonka jälkeen siirryttiin opettelemaan kuvioita. Oletus oli, että peruskuviot ovat hallussa, joten tunneilla tehtiin hieman erilaisia juttuja. Sini-punaisilla tunneilla puolestaan keskityttiin hyvin paljon enemmän tekniikkaan, sekä musiikintulkintaan. Tunnit eivät olleet ylitsepääsemättömiä, mutta huomasin kyllä heti, että minun ei siellä pitäisi olla. Tekniikat ja ja varsinkin tulkinnat ovat asioita, joihin voi keskittyä vasta kun perusteet ovat oikeasti hyvin hallussa. Hauskaa näilläkin tunneilla kuitenkin oli, ja oli mukavaa kurkistaa hieman sinne aidan toiselle puolelle, missä ruoho ei todellakaan ole tällä hetkellä vihreämpää ;). 

Hieman haikein mielin katson seuraavia viikkoja, sillä ei ole tanssitunteja mitä odottaa. Tosin olen kääntänyt katseeni jo Valasrannan tanssileiriin, jossa aion viettää 9 päivää tanssien aamusta iltaan. Siellä on hyvä ottaa haltuun ne lajit mitä en vielä ollenkaan osaa, ehkä kesän jälkeen tanssilavoilla ei tarvitse istuskella sen takia, että ei jotain osaisi tanssia. 

Olen myöskin käynyt ahkerasti tansseissa, vähintään kerran viikossa, mutta mahdollisuuksien mukaan useamminkin. Monilla lavoilla on ennen tansseja tanssinopetusta, tosin harmikseni lajina on aina ollut fusku. Mutta sitä on nyt ainakin opeteltu oikein urakalla. :D Olisi kyllä kiva, jos välillä sattuisi olemaan muutakin vaihtelun vuoksi. Kehityksen tanssitaidossa huomaa kyllä kerta kerralta, askeleet eivät sekoa enää kovinkaan usein, tanssimista uuden ihmisen kanssa ei tarvitse jännittää niin paljoa, ja tanssimisesta nauttii aivan eri tavalla nyt kun ei tarvitse miettiä niin kovasti. Tekemistä ja työtähän tietysti riittää, mutta onhan se itsellekkin palkitsevaa kun huomaa oppineensa jotain. 

Meidän haastelaisten kirjoittama lehtijuttu Suomiviihteen Nettiextrassakin on nähnyt päivänvalon, samoin Hannan käsialaa oleva juttu Suomiviihteen painetussa versiossa


Ensiviikon maanantaina meidät haastetaan todella, sillä me menemme Helsinkiin Uggla nimisen yökerhon "salsabileisiin". Luulen sen olevan niin jännittävä reissu, että se saa kokonaan oman postauksensa. 





tiistai 3. toukokuuta 2016

Alkavan kesän tanssifiilistelyä

Niin se aika kuluu ja tanssikoulun kevätkausi on päättynyt. Onneksi pian alkavat kesätunnit, Hämeenlinnan tunneilla on luvassa fuskua, hidasta valssia ja rumbaa. 

Mitä tästä keväästä on sitten jäänyt käteen?

Kokemuksena tämä vauhdikas tanssikevät on ollut kerrassaan upea! Olen oppinut paljon uusia taitoja, kokenut hauskoja asioita ja ylittänyt itseni useampaan kertaan. En voi tarpeeksi kiittää ihanaa Hannaa tästä tilaisuudesta! <3


(c) Heli Saarinen
Vaikka olenkin käynyt ainoastaan viisi kertaa tanssitunnilla koen jo taitavani peruslajit kohtalaisesti. Oikeastaan olen kovin yllättynyt siitä kuinka pienellä harjoittelumäärällä saakin näin hyviä tuloksia. Fusku, foksi, tango, bugg, valssi, hidas valssi, rumba ja jenkka ovat jo "lavakelpoisia" ja uskaltaudun tanssimaan niitä ilman suurempaa jännitystä. Viimeisimpien viikkojen aikana tanssivarmuuteni on kasvanut valtavasti, uskallan mennä naistenriviin seisomaan lähes ilman jännittämistä, sillä luotan kuitenkin itseeni sen verran, että pärjään kyllä varmasti, ja jos sekoan askelissa niin se ei haittaa. 

Olen myöskin tutustunut moniin tanssiharrastajiin ja on myös ollut hienoa huomata, että omastakin kaveripiiristä heitä löytyy yllättävän paljon. Tansseihin ei tarvitse varmasti jatkossakaan lähteä yksin. :) 

Näillä onnellisilla fiiliksillä onkin hyvä suunnata kohti kesälavoja! :)


Mikä on ollut kaikkein parasta?

Ehdottomasti ihmiset keiden ansiosta Suomen tanssikulttuuri on voimissaan. On upeaa huomata kuinka tanssi ei ole harrastajilleen ainoastaan harrastus vaan oikesti elämäntapa. Tälläisen uuden harrastajan tekee myös onnelliseksi se vastaanotto tunneilla/lavoilla. Kaikki ovat niin ystävällisiä ja kannustavia. 

Eräs vanhempi herrasmies totesi minulle viimeksi tansseissa, että hänellä on tapana hakea aina vähintään yhtä tanssiharrastuksensa alussa olevaa naista tanssimaan, sillä mikään ei ole palkitsevampaa kuin nähdä se kuinka tämä hieman epävarma tanssijanalku nappaa uudet kuviot uskomattoman nopeasti ja tanssitaidon kehittymisen huomaa jo siinä yhden kappaleparin aikana. Minusta todella upeaa! 

Olen monelle minua tanssimaan hakeneelle todennutkin heti alussa, että olen ensimmäisiä kertoja lavalla(tavallaan varoituksena heille), ja lähes yhtä moni heistä on kovasti kehunut tanssitaitoani ja kannustanut jatkamaan harrastusta. Tiedä sitten onko tämä täysin vilpitön kehu, mutta hyvältä se silti tuntuu. 

Tiivistettynä parasta on se fiilis! Tämä "fiilis" on monien sattumien summa, sisältäen uuden oppimisen, oivaltamisen, yhdessäolon, mekossa pyörähtelyn, tanssin riemun, sen lyhyen hetken jakamisen jonkun toisen kanssa, kauniin musiikin ja kaiken sen minkä vain toinen tanssiharrastaja voi luultavasti ymmärtää! :)


(c) Heli Saarinen
Mitä odotan tulevalta?

Odotan eniten itseni haastamista aina uudelleen ja uudelleen. 

Ja ennen kaikkea sitä kuinka saan jatkaa tätä harrastusta koko loppuelämäni. Eräskin viejä kertoi kuinka hän on tanssinut melkein 50 vuotta. Toivon, että jonain päivänä voin sanoa samaa ja kokea edelleen samanlaista riemua ja innostusta tanssista kuin nyt koen. 

Haluan myöskin oppia tanssimaan uusia lajeja ja päästä kokeilemaan niitä käytännössä. Kesän tanssituntien lisäksi aion käydä kokeilemassa miltä se elämä tanssileirillä maistuu. Ja mikä mahtavinta, kesälavakausi on alkamassa ja en malta odottaa tanssintäyteistä kesää. Aion kierrellä mahdollisimman paljon eri lavoja.

Haluan myös ehdottomasti innostaa muita tämän harrastuksen pariin ja toivon saavani syksyllä vähintään yhden kaverini mukaan tunneille! :)