keskiviikko 3. elokuuta 2016

Tanssihaaste: Harrastuskokeilusta elämäntavaksi!

Nyt kun tanssihaastelaisten ensimmäinen sukupolvi tekee tilaa seuraaville haastelaisille on aika tälläisen postauksen.
Olen saanut tanssihaasteelta kaiken sen mitä ikinä vain osasin toivoa, ja vielä paljon sitäkin enemmän. Nämä ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia ja on ollut aivan uskomatonta olla mukana tanssihaasteessa. Tästä olen vuosia unelmoinut ja nyt olen saanut kaiken sen mistä olen aikaisemmin vain uskaltanut salaa haaveilla. <3

Muistan edelleen elävästi kuinka tärisevin jaloin suuntasin keväällä ensimmäiselle tanssitunnilleni, kuinka paljon se minua silloin jännittikään. Eikä siihen jännittämiseen mitään aihetta edes ollut, mutta kaikki uusi ja tuntematon nyt vain tuntuu hurjalta. Ei kulunut montaakaan minuuttia tunnin alusta kun kaikki jännitys oli kadonnut kokonaan. Nykyään suuntaan tunneille hyvin luontevasti, itsevarmoin askelin. Tiedän, että siellä ei tule vastaan mitään sellaista mistä en selviäisi, ja se oli jo selvää heti sen ensimmäisen tunnin jälkeen. Niin mukavan leppoisia tunnit ovat, varsinkin alkeistason. Sinne voi suunnata vaikka tuntee omaavansa kaksi vasenta jalkaa, jotka ovat vielä kaiken lisäksi väärinpäin. Kaikki oppivat tanssimaan jos vain haluavat. 

Taisin jo samalla viikolla lähteä kokeilemaan onneani ensimmäisiin lavatansseihin. Ja suosittelen muita aloittavia tekemään samoin, rohkeasti vain lavoille, se voi avata silmät ihen eri asioihin kuin pelkkä tunneilla käynti. 

Sieltäkin selvittiin, ja kun katseli muiden tanssia ajatteli vain, että vielä jonain päivänä minäkin olen tuossa, vielä joskus minäkin tanssin yhtä kauniisti ja luontevasti. Ensimmäiset tanssikertani koin tuttujen kanssa, en uskaltautunut naistenriviin laisinkaan. Tanssivarmuus oli lähes nollassa, enkä luottanut ollenkaan siihen, että osaisin tanssia. Aikamoista säheltämistähän se aluksi olikin, sitä en kiellä. 

Tanssitunneilla seuraaminen on helpompaa, sillä siellä tehdään vain tiettyjä kuvioita, ja aluksi uudet kuviot opetellaan hitaasti ja koko ryhmä tekee ne samanaikaisesti opettajien näyttäessä vieressä, toista se on tansseissa missä on täysin omillaan ja kaikki mitä voi tehdä on kuunnella ja tunnustella viejän vientiä. Mitä vienteihin tulee, olen varmasti noin miljoona kertaa tehnyt jotain aivan muuta mitä viejä on toivonut, ja monesti tajuan asian juuri siinä kohtaa kuin teen jotain aivan "väärää" vientiin nähden. Minulla on välillä hieman pitkät piuhat, ja viesti ei aina kulje niin nopeasti kuin musiikki vaatisi. Olen kuitenkin selkeästi herkistynyt vienneille, nykyään ymmärrän niitä paremmin kuin ennen, tosin harhautumisia sattuu edelleen, mutta olen aika varma, että niin käy myös kokeneemmille tanssijoille. Onneksi tanssin ei aina tarvitse olla täydellistä, ja lavatanssit eivät ole kilpailusuoritus.
Olin kai käynyt noin kuukauden verran tanssitunneilla ja tansseissa, kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin kokeilemaan naistenriviä, se olikin tavallaan murroskohta tanssiharrastuksen kulussa. Miksi se rivi niin pelotti? Kun tanssii tuttujen kanssa tietää suunnilleen mitä kuvioita sieltä on luvassa, ja jos mokaa niin se ei niin haittaa. Kun taas vieraiden kanssa tanssiminen on toista maata(tai näin luulin ja ajattelin), sieltä ei ikinä tiedä mitä tulevan pitää, ja ajattelin jos tanssin huonosti minua ei enää haeta uudestaan

Tässäkin asiassa olin hyvin väärässä, ne viejät keiden kanssa otin ensimmäisiä haparoivia tanssiaskeliani, hakevat minua edelleen. Mikä on aivan upeaa, useaa heistä voinkin jo kutsua tanssitutuikseni ja pörräämme hyvin monesti samoissa tansseissa. On hienoa kuinka paljon löytyy rohkeita viejiä, ketkä jaksavat myös meitä vasta-alkajia tanssittaa. Viejät ketkä tekevät aloittelijankin tanssista kaunista ovat kultaa, siihen ei tarvitse niitä vaikeita kuvioita, on tärkeämpää saada kokeilla onnistuen niitä helppoja! :) 

Tanssikin sujuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aluksi, myös muutamat matkaani seuranneet ovat asiasta maininneet. Ja pitkän matkan olenkin kulkenut, huomaan sen itsekkin, toki loputon matka tanssijalla on aina edessään ja minunkin matkani on vasta hyvin alussa. 
Asetin alkukesästä itselleni tavoitteen: Kesän jälkeen osaan tanssia kaikkia lavoilla soivia tanssilajeja enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että minun ei tarvitse karata rivistä sen takia, että en jotain osaisi. Ja voin rehellisesti sanoa päässeeni tähän tavoitteeseen. Olen myöskin päässyt kokeilemaan kaikkia osaamiani lajeja käytännössä. Harjoittelu jatkuu tottakai, mutta perusteet ovat ainakin nyt jollain tavalla hallussa. En osaa pukea sanoiksi kuinka hienolta se minusta tuntuu, jotenkin niin helpottuneelta ja käsittämättömältä. 

Ja nyt kun koko aikaa ei tarvitse keskittyä siihen mitä ne jalat puuhaavat, jää aikaa esimerkiksi musiikintulkinnalle. Tämä aluksi niin ahdistava ja hankalalta tuntunut asia on osoittautunutkin hyvin hauskaksi jutuksi. Ajattelin ensin, että mihin minä muka tarvitsen musiikintulkintaa, sitten tanssin yhden tanssin missä mies antoi minulle tilaa tehdä sitä ja ymmärsin saman tien mihin sitä tarvitaan, se värittää ja koristelee jo valmiiksi kaunista tanssia. Lisäksi se on tavallaan niin intiimiä ja kaunista, jokainen tulkinta on luotu juuri siinä hetkessä, juuri sen hetkiselle tanssiparille ja juuri siihen musiikkiin mitä soi. Se voi olla vain pieni ele, jopa pelkkä ilme, tai jokin liike, jopa liikekokonaisuus.  
Mitä tulee tansseissa käymiseen, olen käynyt lähes joka viikko vähintään kerran tansseissa, yleensä useammin. Varsinkin nyt kesällä, kun on voinut käydä viikollakin ongelmitta. Tansseissa käynti on minulle nykyään oletus, on suuri poikkeustilanne jos en ole viikonloppuna tanssimassa. Ja voin ylpeänä sanoa, että en edes yleensä haluaisi olla missään muualla. Lavatanssikulttuuri on aivan oma maailmansa, ja olen saanut suuren kunnian tutustuttaa myös useita ystäviäni siihen. Kaikki eivät ehkä ole lämmenneet, mutta muutamiin on tanssikipinä istutettu! 

Meitä haastelaisia on kyllä haastettu, ihan kirjaimellisesti! Pahin haaste on ehdottomasti ollut salsabileet, kokemuksena ikimuistoinen, ja säälin edelleen niitä viejiä keiden hermoja siellä koettelin. Toinen haasteen paikka oli West coast swing -bileet, kokemuksena tämä oli huomattavasti salsabileitä leppoisampi, mutta ihmiselle kuka ei ollut ikinä ottanut askeltakaan Westiä tämäkin tuntui aika hurjalta. Jos nämä kokemukset jotain ovat opettaneet, niin ainakin heittäytymiskykyä. Siinä ei auta muu kuin vain mennä ja toivoa selviytyvänsä. Ei näistä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt, vaan lämpimin mielin muistelen. Hienoja kokemuksia ja juuri niitä todellisia tanssihaasteita, missä oltiin asian ytimessä. 
Olen varma, vaikka tanssihaaste onkin loppumaisillaan, että ne tosielämän tanssihaasteet kuitenkin jatkuvat. Pian alkavat syyskauden tunnit, joita odotan yhtä innolla kuin tanssihaasteen ensimmäistä tanssituntia. Minulla on myös vielä haasteen myötä saatu Tanssikurssien 10-kortti käyttämättä, jonka tulen käyttämään jossain syksyn tanssitapahtumista. 

Ja vaikka tanssihaaste loppuu, niin blogi pysyy. Yleisön pyynnöstä ja omasta halusta aion jatkaa ajatusteni kirjoittamista, jotta voin palata niihin myöhemmin uudelleen ja uudelleen. Mikäli joskus harkitsen tanssiharrastuksen lopettamista, voin tulla lukemaan miksi sen aloitin.

Tanssihaaste on antanut tanssitaidon lisäksi, sanoinkuvaamattoman upeita kokemuksia, ison joukon uusia ystäviä, monia ilon ja onnistumisen hetkiä, paljon rakkoja jalkoihin, pieniä ahdistuksen ja epätoivon tunteita, lukuisia tilaisuuksia ylittää itsensä ja nyt tanssihaasteen myötä tiedän entistä vahvemmin, että tanssi ei ole vain harrastus vaan se on ennenkaikkea elämäntapa. Ja juuri sellainen elämäntapa mitä voin jatkaa koko loppuelämäni, elämäntapa minkä voin jakaa tärkeiden ihmisten kanssa, elämäntapa missä pääsen haastamaan itseäni aina uudelleen ja uudelleen, elämäntapa missä saan nauttia musiikista, toisista ihmisistä, tanssista ja ainutlaatuisesta kulttuurista samaan aikaan, elämäntapa mitä haluan elää, ja elämäntapa mistä ei taida voida päästä enää millään eroon. 
Mikäli juuri sinä haluat kokea kaiken tämän, ja ehkä jopa enemmän, nyt on aika hakea mukaan tanssihaasteeseen! Klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja ja päästäksesi hakemaan syksyiseen haasteporukkaan.

Kiitos vielä Hannatuominendance ja Tanssikoulu Antti Törmänen tästä mahdollisuudesta! <3


Valasrannan tanssileiri 2016!

Ensimmäisen leiriaamun fiilikset olivat jännittyneitä.
Nyt se on ohi, kesän ylivoimaisesti parhain tapahtuma, nimittäin Valasrannan tanssileiri! Tätä leiriä oli koko kesä odotettu ja noita yhdeksää päivää vaalittu vapaapäivinä keväästä saakka. Takana ovat aivan uskomattomat 9 tanssintäyteistä päivää. Kelithän meitä leiriläisiä myös suosivat, lämmintä ja jopa kuumaa oli ja aurinko paistoi lähes tauotta. <3

21.7.2016




Kuinka hankalaa onkaan miettiä mitä kaikkea tarvitsee mukaan yhdeksäksi tanssintäyteiseksi päiväksi. Lähinnä tyhjensin kaiken omaisuuteni sängylle ja tungin laukkuuni, tai jos rehellisiä ollaan niin minulla on neljä erikokoista kassillista tavaraa. Pärjäänköhän nyt varmasti. :D Aika operaatio tuo pakkaaminen kyllä oli, mutta toivon että minulla on mukana tarpeeksi vaatteita ja että mitään kovin tärkeää ei unohtunut. 

Mitä kaikkea leirille sitten tarvitsee? No minä ainakin otin mukaani seuraavaa:

- Todella paljon vaatteita, varsinkin paitoja, jotta voin vaihtaa paitaa vaikka kesken päivän. 
- Sääennusteiden luvatessa hellettä, pakkasin mukaan useammat shortsit.
- Tanssivaatteita, mekkoja, hameita, siistimpiä housuja ja paitoja...
- Kahdet tanssikengät ja lisäksi ne kuuluiset Nike Free Runit mitä olen täällä hehkuttanut useasti, noihin toisiin tanssikenkiini hankin päkiäpehmusteet, sillä niissä on niin ohut pohja ja päkiäni niistä välillä kipeytyvät, toivottavasti nuo pehmusteet auttavat.
- Rakkolaastareita, laastareita, kylmägeeliä, särkylääkkeitä.
- Hygienitarvikkeet, meikit, hiustenkuivaaja, suoristusrauta, hiusharja, pinnejä, ponnareita, hiuskoristeita, kuivashampoota, hiuslakkaa, hammasharja ja purkkaa. 
- Suolapähkinöitä ja suolakeksejä, myslipatukoita ja proteiinipatukoita, sekä magnesiumtabletteja mitä kovasti suositeltiin
- 2 pyyhettä, jotta voi käydä uimassa ja suihkussa niin useasti kuin haluaa eikä tarvitse kuivata märkään pyyhkeeseen, ja tietenkin bikinit.
- Minulla oli mukana myös läppäri, mutta en ehtinyt sitä käynnistää kertaakaan. 


Jalat tykkäsivät kun kenkiä vaihtoi useasti päivän aikana.


3.8.2016

Minulla on niin paljon ajatuksia leiristä, että tämän postauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin erityisen haastavalta. Ja koska en ehtinyt leirin aikana kirjoittaa mitään ylös, on nyt aika muistella leiriviikon tapahtumia. Päällimäisenä ajatuksena on se, että kuinka saan saman viikon vapaaksi ensi vuonnakin, jotta voin palata Valasrannan upeisiin maisemiin. Ja aurinkoahan meillä riitti, sekä järvivesi oli taivaallisen lämmintä. Tuntien jälkeen ennen iltatansseja oli mukava käydä pulahtamassa. 

Oli myös aivan upeaa kuinka iloista tanssikansa osaakaan olla, kaikki olivat Valaksella NIIIIN lomafiiliksissä, niin paljon hymyä ja naurua. Tuntui, että niin tunneilla kuin tansseissakin oli enemmän lupa mokailla, kuin normaalitilanteessa. Sekoiluille vain naurettiin, eikä halveksivia mulkoiluja näkynyt. Rennossa ilmapiirissä tanssikin sujui aivan eri tavalla. :) 


Valaksen kahviossa tanssittiin vihreä-siniset tunnit.
Mitä tuo 9 päivää sitten sisälsi? Tanssitunnit alkoivat joka päivä aamu kymmenen aikoihin ja loppuivat viimeistään puoli seitsemältä illalla, eli jokainen päivä sisälsi viisi 1 tunnin ja 15 minuutin tanssituntia, yhteensä se tekee 6 tuntia ja 15 minuuttia päivässä, jolloin koko leirin tanssitunti saldoksi muodostuu 56 tuntia 15 minuuttia. Kuulostaa hurjemmalta kuin mitä se oikeasti oli. Eikä siinä vielä kaikki, päälle tottakai vielä iltatanssit. Ihan jokaisena iltana en tosin tanssimassa ollut, vähän pidemmät yöunet tekivät ajoittain hyvää, vaikka tasainen väsymys taisi joka tapauksessa olla koko leirin ajan, mutta se ei paljoa menoa hidastanut. Olin kyllä kovin yllättynyt miten vähäistä lihaskipu oli, ainoastaan pohkeet olivat ajoittain jumissa ja päkiätkin kipeytyivät vasta lähes viimeisinä päivinä. 



Päiväni vietin enimmäkseen vihreä-sinisillä(perusteet-keskitaso) tunneilla, mutta osittain myös vihreillä(perusteet), sekä parilla siniselläkin(keskitaso). Poukkoilin siis päivittäin lähinnä Valasrannan ja Kallionokan väliä, kävin kuitenkin muutaman kerran vierailemassa Koulukeskuksellakin. 

Leiriltä sain hieman lisää varmuutta jo osattuihin lajeihin, lisäksi näiden lajien tunneilla oli hyvä keskittyä tanssitekniikkaan, kun askeleet olivat jo tuttuja. Uusia lajituttavuuksia olivat jive, cha cha, polkka, masurkka ja "hitaat". Näiden peruslajien lisäksi kävin tutustumassa hieman erikoisempiinkin lajeihin: sambaan, bachataan, kizombaan, new york style hustleen, sekä boogie woogieen. 

Voin kai nyt sanoa, että osaan enemmän tai vähemmän kaikkia lajeja mitä lavoilla pääsääntöisesti tanssitaan. Jotenkin tunnen salaa pientä ylpeyttä itsestäni, tämänhän olin asettanut tämän kesän tavoitteeksi. Nimittäin sen että, kesän jälkeen minun ei tarvitse karata naistenrivistä sen takia, että en jotain lajia osaisi. 

Alla olevat maisemat olivat arkipäivää Valasrannan ja Kallionokan välisellä siirtymisellä. :)



Uskaltauduimpa leirillä myös kokeilemaan jonkin verran viemistä, yhdellä foksitunnilla ja useammalla buggtunnilla, lisäksi polkassa ja masurkassa olin viejän roolissa. Kyllä hattu nousee vientikokeilujen jälkeen miehille ihan erilailla, ei se ihan helppoa kyllä ole. Mutta hauskaa kyllä ja on ihan huippua, että monilla muillakin tunneilla oli naisviejiä! Toivottavasti nämä naiset uskaltautuvat rohkeasti hakemaan naisia tanssimaan myös tansseissa. Ja entä milloinkohan nähdään miesseuraajia? Onko koko tanssimaailma murroskohdassa jossa ei kohta olekkaan miehiä ja naisia, on vain viejiä ja seuraajia, ja naisten rivin sijaan onkin seuraajien rivi, josta viejät hakevat, ja jokainen saa valita puolensa itse tai vaikka vaihdella sitä tilanteen mukaan. Ehkä tässä on ratkaisu lavojen valtavaan naisylivoimaan? :p


Varpaita oli mukava käydä uittamassa tuntien välissäkin. :)
Mitä iltamenoihin tulee, ehkä mieleenpainuvimpana täytyy mainita maanantaiset järvitanssit, vietin muuten syntymäpäivääni silloin. Parempaa päivää en olisi voinut toivoa, maanantai oli yksi viikon lämpimimmistä päivistä. Tuntien päätteeksi leirikansa siirtyi rantaveteen tanssimaan. Siellä sitten tanssittiin, niin soolona kuin parinkin kanssa. Vesi luo yllättävän kovan vasteen, ja on hämmentävää kun jalat eivät liikukkaan ihan niin nopeasti mihin on maalla tottunut. Mutta hauskaa meillä riitti, vaikka askeleet eivät ihan iskuille aina osuneetkaan. 

Sunnuntaina tanssittiin tutustumistansseja, ilta alkoi valtavalla tunneillakin tutuksi tulleella "bussipysäkkihaulla" jolla varmistettiin, että kaikki varmasti pääsevät tanssimaan, sillä daamit haettiin jonosta. Tämän jälkeen vaihdettiin hieman perinteisempään hakutapaan, mutta edelleen huolehdittiin, että kaikki pääsevät parketille. Daami haettiin toisesta reunasta, ja palautettiin toiseen, hakematta jääneet odottivat omalla reunallaan seuraavaa kappaletta, jonka jälkeen heidät haettiin. Kun tämä toinen porukka aloitti tanssiaan, siirtyivät ensin tanssineet takaisin hakureunalle. Näppärää kyllä, ja mukavaa, että ujommatkin naiset pääsivät näin varmuudella tanssimaan. 

Pääsimpä torstain iltatansseissa palaamaan jälleen west coast swinginkin maailmaan kahden kappaleen ajaksi. Se oli juuri niin hauskaa kuin muistinkin, oli mukava päästä hieman fiilistelemään, vaikka leirin aikana en westi tunneille valitettavasti ehtinytkään.

Lisäksi iltamenoissa oli tarjolla jokaiselle jotakin, oli West coast swing -bileitä, Salsabileitä, Argentiinalaisen tangon Milongaa, Karaoketansseja, 50-luvun iltamat ja myös Jamit, missä estradi oli avoin myös leiriläisten esityksille. Aivan huippua että leirin järjestäjäkaarti järjesti kaikkea tätä! Kaikkeen ei vaan mitenkään jaksanut osallistua, mutta ehkä ensi vuonna... ;)

Useana iltana oli myös ihan tavalliset tanssit, oli mukavaa kun oli kerrankin niin paljon tuttuja naamoja tansseissa. :) 

Kiitos aivan kaikille ketkä teitte minunkin leiristä uskomattoman kokemuksen! :) Kaikki opettajat olivat iloisia ja kannustavia, toiset leiriläiset muodostivat eräänlaisen tukiverkoston, mahtavaa, että tansseissa oli kerrankin juttuseuraa, paikalla oli niin paljon vanhoja, kuin myös uusiakin tuttuja. Loistavaa, että myös niin monet uudet tanssijat olivat tulleet aloittamaan tanssiharrastuksensa tälle leirille. Toivottavasti nähdään pian tansseissa! :)