maanantai 16. tammikuuta 2017

West Coast Swing, viekö se minut kuitenkin mennessään?

West coast swingin kanssa meillä ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ensi kosketukseni lajiin sain Glorian Westibileistä kesäkuussa, jolloin ainoat käsitykseni westistä pohjautuivat ennen iltaa katsottuihin youtube videoihin. Odotin iltaa kuitenkin suurella innolla ja mielenkiinnolla, onhan west coast swing näyttävän näköistä tanssia. 

Mitä näihin itse bileisiin tulee, noh alkuun jätin askeleet omaan arvoonsa ja kävelin vain musiikin ja viejien mukana, jossain kohtaa iltaa kuitenkin aloin lisäämään perusaskellusta tanssiini. "Askel, askel, triple step, triple step" - hoin mielessäni, enkä siltikään pysynyt askeleessa. Koin lajin älyttömän vaikeaksi, jopa ylitsepääsemättömäksi, kun sitä vertaa muihin opettelemiini tanssilajeihin. Hauskaahan Westinkin tanssiminen oli, mutta se ei tuntunut missään määrin omalta lajiltani, eikä lainkaan luontevalta tai mukavalta. 

Halusin antaa westille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja ilmottauduin Suburbian alkeispäivään, josko alkeiden opettelu antaisi eväitä pitää tästä lajista. Mutta eihän se antanut, tämän viikonlopunkin jälkeen en vain saanut kiinni westistä ja totesinkin, että ei tämä taida olla se juttu ja luovuin westin tanssimisesta pitkäksi aikaa. Westin tanssiminen vaatii mielestäni ihan erilaista heittäytymiskykyä kuin lajit joita olen tottunut tanssimaan, se jos mikä tuntui ahdistavan hankalalta.

Mutta en kuitenkaan halunnut vieläkään antaa periksi, vaan aloin käymään enenemissä määrin westin viikkobileissä. Iltabileitä ennen oli aina alkeistunti, jolla opeteltiin mukavia kuvioita. Tuntien jälkeen alkoivat itse bileet, jossa yleensä viihdyin kyllä aina lähes loppuun asti. Oli mukava katsella muiden taidokasta tanssia ja välillä itsekin ottaa niitä aluksi hyvin haparoivia westiaskelia. 

Mitä sitten kävikään, askel askeleelta askeleet alkoivatkin tuntua yhä mukavemmilta ja palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen. Triplat alkoivat sujumaan, ja askeleisiin alkoi tulla jotain järkeä. Ymmärsin irroittautua ajoittain askeleesta, unohtaa, että sellaista edes on. Se oli se ajatus mitä todella tarvitsin, että minun ei orjallisesti tarvitse toistaa six- tai eight countia, vaan välillä voin vain antaa musiikin ja viejän viedä, tai jopa viedä itse. Ja pian tuo ennen niin väärän tuntuinen laji alkoi tuntumaankin yhtäkkiä lähes oikealta. 



Tämän oivalluksen jälkeen lähdin melko suurella innolla mukaan koko viikonlopun kestäneeseen westitapahtumaan. Viikonloppu sisälsi aamusta iltaan tanssitunteja, ja illasta aamuun tanssibileitä. Ja nimenomaan tämä viikonloppu oli se mitä kipeästi tarvitsin. Pääsin tutustumaan westiyhteisön meininkiin, ja se on mielestäni upeaa katsottavaa ja ennenkaikkea koettavaa. Uudet harrastajat toivotetaan erittäin lämpimästi tervetulleiksi, kaikki ovat iloisia, kaikki tanssivat yhdessä ja ennen kaikkea kaikilla on aivan älyttömän hauskaa! Aloittelevia westaajia kannustetaan kokeilemaan uusia asioita, kuten minut opastettiin kädestä pitäen varastelun saloihin. Sehän se muuten vasta hauskaa onkin. Lisäksi kutsuja tuleviin tapahtumiin sateli pitkin viikonloppua. Tämän viikonlopun jälkeen se oli myönnettävä myös itselleni; westirakkaus oli syttynyt.

Tuon viikonlopun jälkeen olen löytänyt itseni westibileistä lähes joka viikko, joskus jopa useampana kuin yhtenä iltana, myös kevään kalenterini täyttyy kovaa vauhtia westiviikonlopuista ympäri Suomea. Toki kaverinikin ovat saaneet tästä innostuksesta osansa, olen koittanut houkutella monia lajin pariin ja siinä myös ihan kohtalaisesti onnistunut. 

Mutta mikä siinä westissä sitten viehättää? Westimusiikki on hyvin erityyppistä, kuin mitä tanssilavoilla soi. Pidän myös suomalaisesta tanssimusiikista, mutta vaihtelu virkistää tässäkin asiassa. Tapa miten pitkään westiä tanssineet tanssivat musiikkiin, tai pitäisikö sanoa että tanssivat musiikkia, on uskomattoman kaunista katseltavaa. Vaikka minullakin on suhteellisen pitkä tanssitausta soololajeista, hienojen musiikintulkintojen tekeminen tuntuu ajoittain kovin hankalalta ja se vaatii ehdottomasti tietynlaisen fiiliksen. Toisina iltoina ne tulevat kuin itsestään ja toisina taas siitä ei tule yhtään mitään. 

Haluan antaa vielä ison kiitoksen westille: olen oppinut heittäytymään, hassuttelemaan ja hulluttelemaan tanssiessani. En ajattele läheskään niin paljoa että miltä tämä näyttää, miltä minä näytän, mitä sen hetkinen parini tai muut ajattelevat, vain annan vain mennä. Ja tämä pätee myös muihin lajeihin, olen saanut aivan uusia eväitä myös niihin, ja uskallan rohkeammin kokeilla erilaisia asioita toisissakin tanssilajeissa. Ja viimeistään nyt alan kiittää itseäni ja pitkää tanssi"uraani" siitä, että kokemus monista lajeista antaa paljon eväitä musiikkiin tanssimiseen, kun on hieman hajua siitä mitä osaa kropasta voi liikuttaa ja millä tavalla. Olen kylläkin hyvin varma, että en ole vielä ymmärtänyt mitä kaikkea vuosien varrella opittua voinkaan paritanssin puolella hyödyntää. Mutta varmasti kaikki aikanaan! :)

Aiempi tavoitteeni oli oppia tanssimaan kaikkia lavalajeja edes jollain tasolla, nyt uuden vuoden kunniaksi olisi varmaankin aika asettaa uusi tavoite. Jään kuitenkin vielä hetkeksi pohtimaan mikä se voisikaan olla.