Pitkästä aikaa aloitan uuden blogipostausten sarjan uudesta "projektistani". En tiedä kuinka monta osaa tässä tulee olemaan, mutta pyrin jakamaan ajatuksiani kilpatanssijuudesta ja sen aloittamisesta samaan tapaan kuin jaoin aikanaan mietteitäni lavatanssien osalta.
Monien sattumusten kautta löysin itseni tänä syksynä kilpatanssikurssilta. Kilpatanssi on ollut minulle vaiettu lapsuuden unelma, pienenä tyttönä ihastelin telkkarista aina kilpatanssikisoja ja toivoin että jospa minäkin joskus voisin. Parikymppisenä kun aloitin lavatanssit tämä kilpatanssiunelma jäi hieman taka-alalle todetessani että hei nämä lavatanssithan on aivan mahtavia! Kuten olen aiemminkin tuonut ilmi, olen kilpaillut melkein koko ikäni esittävissä lajeissa, joten aika nopeasti aloin kaipaamaan takaisin kisalattioille ja esiintymisen pariin. Sitten rock'n'swing tanssit astuivat kuvioihin ja hyppäsinkin kilpailemaan niissä. Viimeiset vähintäänkin kolme vuotta olen käynyt ainoastaan rock'n'swing tanssien tunneilla ja leireillä. Minua on jo pitkään harmittanut kuinka kaikki muut lajit ovat jääneet aivan paitsioon, enkä ole treenannut niitä käytännössä lainkaan. Lattarit ovat minulle edelleen iso paha mörkö(ja kuinka monesti olen täällä julkisestikin jo luvannut että aion opetella ne...), enkä myöskään tunne oloani kovin kotoisaksi tanssiessani suljetun otteen tansseja. No toki lavoille seuraan lähes kaikkea jollain tasolla, mutta haluaisin tanssia enemmän lajinomaisesti, eikä niin että kaikki tanssini näyttävät swing-tanssilta, oli kyseessä sitten tango, cha cha tai fusku.
Kilpatanssien ensimmäisellä peruskurssilla harjoitellaan neljää eri lajia, vakiotansseista hidas valssi ja quickstep, sekä lattareista cha cha ja jive. Peruskurssi 1 on siis alkeiskurssi, jolle voi osallistua ilman mitään aikaisempaa tanssikokemusta. Minä ja uusi parini hyppäsimme tälle kurssille kesken kauden, kun kurssia oli jo mennyt pari viikkoa, mutta pääsimme silti mukaan ongelmitta. Parillani tosiaan oli jo ennestään kilpatanssihistoriaa, ja minulla ei sitten lainkaan. Voi kuinka jännittyneenä tanssityttönä saikin varovasti ensimmäisiä kertoja noille tunneille hiipiä. Jostain syystä minusta tuntui että olen aivan väärässä paikassa, tai siis oikeassa paikassa mutta väärässä salissa, ovathan nuo kaikki tanssiseurat, joissa käyn, saman katon alla. Lavatanssijoiden salit, sekä Swing Teamin sali ovat kuin kotipesiä minulle, mutta nuo kilpatanssiseuran tilat ovat kuin hämyistä pimeää vaarallista aluetta. :D
Mitä siis tapahtuukaan kun vannoutunut boogie woogari hiipii salaa rokkitossuissaan naapuriseuran saliin korkokengät kainalossa. Tunne että en kuulu sinne oli todella suurempi kuin missään hetkeen. Ja asiaa ei ainakaan auttaneet tanssituttujeni ivalliset kommentit siitä mitä ihmettä oikein teen, tuohan on aivan väärä sali. Ihan niin kuin se ei olisi ollut minulle jo päivän selvää muutenkin. Ehkä olisi pitänyt aiemmin puhua lapsuuden kilpatanssihaaveistani ääneen, jotta tanssiystäväni eivät olisi niin suuresti ihmetelleet tätä yhtäkkiä alkanutta uutta harrastustani.
Salin lisäksi väärää olivat myös lajit, ensimmäisillä kerroilla tanssittiin cha chata ja hidasta valssia. Koen hitaan valssin yllättävän siedettäväksi tanssiksi ja sitä on myös ihan mukava tanssia lavoilla, kenties kohta vielä mukavampi, mutta sen sijaan cha cha on kuulunut kyllä inhokkeihini aina, eikä kilpatanssitunnitkaan asiaa ainakaan toistaiseksi ole muuttaneet. Lattareiden vartalonkäyttö ei oikein istu minun kroppaani eikä mieleeni, enkä vain onnistu tuottamaan lattarimaista liikettä. No tietysti seuraavalla viikolla mukaan otettiin vielä toinen lattari, jive. Jivenhän luulisi olevan helppo tanssi opetella tytölle kuka kuitenkin tanssii triple steppejä melkein jopa unissaan, mutta ehkä juurikin siksi se tuottaa yllättävän paljon päänvaivaa. Jive on liian lähellä muita tanssimiani tansseja ja minun on vaikea erottaa tanssit ja tekniikat toisistaan. Luulen sen silti olevan mahdollista, mutta treeniä se tulee vaatimaan. Viimeisenä mukaan otettiin vielä quickstep, joka nopeine askelineen vaikuttaa hauskalta tanssilta vai liekö se vain uutuuden viehätystä, mutta silti edelleen odottelen milloin kaikki todellinen hauskuus alkaa ja pääsisimme harjoittelemaan niitä "hyppysarjoja". Tosin siihen taitaa mennä vielä muutaman luokkanousun verran aikaa...
Ja minä hölmö kun luulin että tämän syksyn haasteet olisivat jääneet tähän peruskurssiin, mutta ei suinkaan. Hyppäsimme parin viikon peruskurssin käymisen jälkeen myös ED "kisaryhmään", jossa todellisuus siitä oman tanssitaidon puutteesta löi vasten kasvoja kovemmin kuin koskaan. Tässä ryhmässähän pitäisi jo hallita 6 ensimmäistä lajia, eli peruskurssilla opeteltujen lajien lisäksi tulisi jo osata tango ja samba, näitä kumpaakaan emme olleet parini kanssa tanssineet yhdessä lainkaan, ja sambaa en tanssi ylipäätään askeltakaan. Niin ja tietenkin tässä ryhmässä tuli mukaan uutena lajina vielä slow fox, ja tulevaisuudessa ymmärtääkseni tulossa on myös rumba. Eli sitten harjoiteltavana onkin yhtäkkiä 8 lajia, jotka tekniikoidensa puolesta kaikki tuntuvat täysin uusilta tansseilta minulle, vaikka osa jo teoriassa entuudestaan tuttuja ovatkin. Tämähän tuntuu siltä että opettelen käytännössä tanssimaan uudelleen. Niin ja kävelemään uudelleen, niin monella eri tavalla, että en edes voinut kuvitella kuinka vaikeaa kävelykin voi olla.
Yritän vain olla itselleni armollinen, tiedostan että tämä haastavampi ryhmä on ainakin ajoittain minulle liian vaativa, mutta yritän parhaani mukaan ymmärtää ryhmässä läpikäytäviä tekniikoita. Toki sen hyväksyminen, että jotkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, turhauttaa minua suuresti. Takana ja etenkin edessä tulee olemaan loputtomasti epätoivonsekaisia hetkiä tanssisalilla, kun tuntuu että ei vain opi yhtään mitään vaikka kuinka yrittää. Oikeastaan voin rehellisesti sanoa, että mikään tanssitunti ei ole tainnut ikinä tuntua näin vaikealta, okei ehkä ihan ensimmäiset street-tanssitunnit voimistelun jälkeen aiheuttivat myös samanlaista epätoivoa.
Olen nyt käynyt 2 kuukautta noilla tunneilla, molemmat ryhmät kokoontuvat 2 kertaa viikossa aina 1,5h kerrallaan, joten treenitunteja on jo jokunen kertynyt, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että omassa tanssissa se ei juurikaan vielä näy. Silti joka viikko koen oivaltavani uusia asioita ja olen ehkä juurikin tanssielämääni kaivannut hieman uusia tuulia ja haasteita selätettäviksi. Uusien asioiden opettelu on lisännyt motivaatiotani kehittää omaa tanssijuuttani ja olenkin treenaillut nyt paljon ahkerammin myös rs-lajeja. Tälle vuodelle treeniviikkoja on vielä edessä muutama, ja syyskauden päätteeksi pidetään peruskurssin katselmus, minulle on hieman epäselvää mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta ilmeisesti pääsemme esittämään nuo 4 harjoiteltua tanssia seuran muille tanssijoille.
Mainittakoon nyt vielä loppuun, että nyt kun lavatanssien ja rs-tanssien vuoksi olen oppinut rentoutumaan ja tanssimaan ilman ennalta tiedettyä koreografiaa, kilpatanssissa puolestaan palataan taas koreografioiden opetteluun. Sinänsä hauskaa, kuinka kauhuissani olen nyt siitä että siis ainako tanssitaan sama koregrafia, ilman mahdollisuutta tehdä mitään muuta, kun aloittaessani lavatanssit ja rs-tanssit olin kauhuissani siitä että minun pitää "vain seurata" ilman että tiedän mitä tulee tapahtumaan. Etenkin aloittaessani kilpailemisen rock'n'swing-tansseissa tämä oli hyvinkin ahdistava ajatus tälläiselle koreografioihin tottuneelle soolotanssijalle.
