keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Elämäni ensimmäinen paritanssivuosi, ja minä olen todellakin tanssinut!

Step 1, Se kaikista tärkein askel, minun tanssini alkoi tanssitunneilta

Vuosi sitten astelin haparoivin jaloin elämäni ensimmäisille tanssitunneille. Kuinka paljon se minua silloin pelottikaan. Ensimmäisen tunnin rempseä fusku alkoi sujumaan aika mukavasti jo heti ensiaskelten jälkeen, mutta päivän toinen laji rumba tuottaa minulle ajoittain muiden lattareiden tavoin edelleen harmaita hiuksia. Ja nykyään puhunkin aina "lattariahdistuksesta", olen aloittanut kuitenkin toimenpiteet siitä eroon pääsemiseksi. Ja lähiaikoina olenkin yrittänyt tanssia lattareita mahdollisimman paljon, mutta edelleen sekoilen huolella askelissani, onneksi se ei ole niin vakavaa. Itseäni se lähinnä huvittaa, kuinka vaikeita lattariaskeleet ja -rytmit muka voivatkaan olla? Toisen tanssivuoden tavoitteeksi haluankin asettaa lattarivarmuuden saavuttamisen.

Ensimmäiset tanssiviikot olivat täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja kuinka mukava olikaan huomata kuinka haparoivat tanssiaskeleet saivat tunti tunnilta enemmän varmuutta. Jos olisin vetänyt seinään viivan joka kerta kun olen oppinut jotakin uutta, olisin varmaankin saanut maalattua jo kokonaisen seinän, ellen jopa kokonaista taloa. Uusien asioiden oppiminen kieltämättä kehittää oppimiskykyä, mitä enemmän opettelee, sitä nopeammin alkaa sisäistämään uusia asioita. Ja kun liikekieli alkaa olemaan edes etäisesti tuttua, sitä pystyy helpommin soveltamaan lajista toiseen. Kursseilin ahkerasti koko kevään ja kesän, kesän alkaessa tanssinkin sujuvasti jo useaa eri lajia, ja halusin oppia vielä enemmän. Kesän loppuun mennessä olinkin päässyt ensimmäiseen tavoitteeseeni, mikä oli ollut oppia tanssimaan edes alkeiden verran kaikkia "lavalajeja". Eihän siihen mennytkään kuin hieman vajaa 5 kuukautta, tälläiselle kaikkihetijanyt persoonalle nuo ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavaa aikaa, halusi vain heti osata kaiken täydellisesti, mutta oppiminen tuntui silti älyttömän hitaalta. Toisena helpotuksena voisin mainita, sen että alkukesän aikana aloin tunnistamaan musiikkityylistä mitä lajia siihen tanssitaan, ja nykyään lähinnä huvittaa, että miten se saattoikin olla niin vaikeaa, että onkohan tämä nyt salsaa vai tangoa...:D:D:D, sillä nykyään lähes aina tiedän jo ensirytmeistä mitä kappaleeseen voi tanssia.

Pakko hieman nolona myöntää, että kurssittautumistahtini hidastui aika tavalla syksyn ja etenkin talven tullen... Ajoittain kävin erittäin ahkerasti tunneilla, mutta välillä niin laiskasti, että hävettää. Mutta olen panostanut sitäkin enemmän viikonlopputapahtumiin, joita kuukaudessa kertyy monesti useampi, välillä saatan olla kaikki kuukauden viikonloput tanssireissuissa.

Step 2, Vie mut lavatansseihin

Ennen kesää olin jo vuosia haaveillut pääseväni juhannustansseihin, tai edes lavatansseihin. Enkä tietenkään haaveillut vain pääseväni tansseihin, vaan toki ennenkaikkea siitä, että osaisin tanssia. Kauaa en tämän haaveeni täyttymistä odotellut, sillä tansseihin suuntasin jo samalla viikolla kun olin käynyt ensimmäiset tanssitunnit. Ja näin jälleen yksi tanssiunelma oli toteutettu! Vaikka en juuri vielä tanssia osannutkaan, niin tansseissa pärjäsin mukavasti, ja kärsivälliset viejät kyllä sietivät kompurointiani. Muistan kyllä edelleen elävästi sen, kuinka paljon tanssiminen tansseissa aluksi jännitti, kun paikalla ei ollutkaan niitä tuttuja kurssikavereita keiden kuviot jo tiesin, vaan tanssin ihan uusien ihmisten kanssa minulle täysin outoja kuvioita. Tämän lisäksi hämmennystä aiheutti lavaetiketti, mikä vuoden takaisten omien sanojeni mukaan "vaikutti lähes rakettitieteeltä". No eihän se nyt niin monimutkainen loppujen lopuksi ole, ja etiketin "sääntöjen" rikkomisesta ei kuitenkaan ketään rangaista
Tämän jälkeen olenkin käynyt tansseissa lähes joka viikko, ja käyn edelleen! Olen halunnut säästää ensimmäisen vuoden tanssilippuni muistoksi, ja niitä onkin kerääntynyt aikamoinen läjä, tarkalleen ottaen 92 kpl! Ja olen aika varma että muutama tästä puuttuukin. Äkkiseltään laskettuna se tekee yhteensä noin 400 tuntia tanssia, olettaen, että olen lähes joka ilta tanssinut lähes koko illan, ja joitakin varmasti myös kiinnostaa mitä tämä lysti on tullut maksamaan, joten tanssilipun hinnan ollessa keskimärin 16 euroa on nämä ensimmäisen vuoden tanssikäyntini kustantaneet noin 1500 euroa ja päälle tietenkin vielä kahvioiden herkut ja bensakulut. Kuinkakohan paljon sitä onkaan tullut matkustettua, voisin ajatella että keskimääräisesti matka tanssipaikalle ja kotiin on ollut 150km/ilta, mikä taas tekee yhteensä melkein 14 000 kilometriä.

Nimenomaan lavatansseissa käynti onkin ollut avain tanssitaidon karttumiselle. Tämän takia olen yrittänyt kovasti rohkaista kaikkia aloittelevia tanssijoita menemään tansseihin mahdollisimman pian tanssituntien aloittamisen jälkeen. Aluksi kaikki viejät ja etenkin heidän kuvionsa olivat täysin vieraita. Ja kun seuraamisen oppiminen ottaa oman aikansa, niin usean viikon ajan varmasti sähläsin enemmän kuin tanssin. Oli hankalaa sopeutua eri viejien erilaisiin tyyleihin, mutta sitä riemun määrää kun tanssiaskeleet alkoivatkin sujumaan viejän mukana. Mainittakoon vielä, että aluksihan en uskaltanut mennä edes naistenriviin, mutta kiitos rohkeiden viejien pääsin silti sopivasti tanssimaan. Ja kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan onneani naistenrivissä, tajusin, että se ei niin paha paikka olekaan. Tämän lisäksi olen alkanut myös hakea naistenhaulla, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta en jännitä vieraidenkaan hakemista ja kiltisti kaikki viejät ovat kanssani tanssiin lähteneet.

Parasta tansseissa on ehdottomasti tunnelma! En tiedä mikä, mutta joku siinä minua vain kovasti viehättää. Minulla ei ole juuri valittamista yhdestäkään tanssi-illasta. Välillä olen ottanut rauhallisemmin, välillä tanssinut sata lasissa koko illan. Yhtäkään huonoa viejää, saatika tanssia ei ole vielä kohdalleni osunut, onko sellaisia muka olemassa? Olen päässyt tanssimaan enemmänkin kuin riittävästi, ja jos olen halunnut jonkun kappaleen tanssia, eikä kukaan ole minua hakenut, olen hakenut itse, joko miestä tai naista. Iloisesti ovat vieraatkin naiset uhrautuneet viemiskokeiluihini. Vuoden aikana on menty hitaasti, nopeasti ja kaikkea siltä väliltä, on otettu askelia ja välillä myös oltu ottamatta. On törmäilty toisiin pareihin, mutta myös väistelty. Välillä on ollut hiki, välillä taas paleltu. Ollaan oltu ihan iholla, ja ajoittain käden päässä. On tanssittu(tai ainakin yritetty tanssia) lajinomaisesti, mutta välillä myös täysin päinvastaisesti. Ja vielä paljon paljon muuta! Tanssi-illat ovat kaikki olleet niin vaihtelevia ja erilaisia, että aina ja edelleen jaksan hämmästellä viejien monipuolisuutta, he ovat upeita pakko todeta! Erityismaininnan ansaitsevat myös tanssibändit, ketkä illasta toiseen jaksavat soittaa mitä kivempaa tanssimusiikkia. Muutama suosikkibändikin on tämän vuoden aikana valikoitunut, ja heidän tansseihinsa välillä ajelee mielellään vähän kauemmaksikin.

Step 3, Voiko niitä muka olla liikaa?


Minusta tanssikengät ansaitsevat ihan oman kohtansa, ovathan ne saaneet aikanaan oman postauksensakkin. Ensimmäisten tanssikenkieni saapuessa tanssiharrastuksesta tuli "virallista" ja nuo kengät ovatkin jo lähes puhki tanssitut. Myös muissa kengissä saattaa olla havaittavissa kulumisen merkkejä. Niiden lisäksi kaappiini on kertynyt "pari" muutakin paria tanssikenkiä, oikeastaan 8 paria, pitäähän eri lattioille ja eri tilanteisiin olla eri kengät. Unohtamatta asuun sopivuutta. ;) On kumipohjaista, on haljasnahkapohjaista, ohutpohjaista, vähän paksumpipohjaista, värikästä, neutraalimpaa, lyhytvartista, pitkävartista ja niin edelleen.  Uusimpina hankintoina voin mainita west coast swing saappaat, mitkä toimivat siinä lajissa loistavasti, mutta sopivat myös muiden lajien tanssimiseen. Minulle tärkeintä tanssikengissä on niiden mukavuus, jotta jaksan tanssia niillä vaikka koko päivän, vaikka monesti saatan pitkän kurssipäivän keskellä vaihtaakin kenkiä, käytännöllisyyttä unohtamatta. Eri kengät sopivat eri lajeihin ja erilaisille lattioille.

Step 4, Lavatanssien ulkopuolellakin on tanssia


Tanssihaaste kuljetti minut kokeilemaan myös hieman erilaisia tansseja, kuin lavatansseja. Kävin nimittäin täysin salsataidottomana Helsingissä salsabileissä, ja tästä paria viikkoa myöhemmin myöskin ilman mitään ennakkotietoja lajista Tampereella Finnfestien aloitusbileissä tutustumassa west coast swingin maailmaan. Nykyään löydän itseni lähes joka torstai westibileistä, ja westikin sujuu ihan siedettävästi. Ja tämän lajin kanssa olemmekin eläneet monimuotoisessa viha- rakkaussuhteessa puolen vuoden ajan, lähiaikoina se on ollut enemmän jälkimmäistä. Olen käynyt tanssimassa myös muissa swingbileissä, missä on yksinomaan tanssittu rock and swing tansseja. Ja olenhan tanssihaasteen jälkeen eksynyt muutamaan otteeseen lattaribileisiinkin, hieman paremmalla menestykselläkin onneksi. 

Täysin uutena kokeiluna kävin myöskin katsomassa millainen meininki mahtaakaan olla kizombabileissä. Sielä olin kyllä kuin kala kuivalla maalla, yritin räpiköidä ja pysyä hengissä... Mutta oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa epämukavuusalueella jonka jälkeen palata jälleen turvallisille vesille. Kizomba ja bachata ovat kyllä lajeina mieleeni, jos vain joskus olisi aikaa paneutua niihin enemmän ja käydä muutamat alkeet, jotta ei olisi bileissä niin hukassa. Yhden tai muutaman lajin bileet ovat kyllä näppäriä, kyseisiin lajeihin saa illan aikana paljon kilometrejä ja tuntuma pysyy hyvänä kun välissä ei tarvitsee tanssia jotain muuta, täysin erityylistä tanssia. Mutta vaikka välillä on kiva paneutua vain yhteen lajiin, lavatanssien monimuotoisuus vetää minua kovasti puoleensa. Mielestäni olisi tylsää tanssia aina vain samaa lajia, mutta mukavaa vaihtelua nuo erilajien bileet ovat.

Viides askel, eli se askel buggissa mikä tulee ottaa eteenpäin viejää kohti
(meni muuten pitkä tovi, ennen kuin tuon askeleen suunta alkoi tuntumaan luonnolliselta)

Tanssileirit ovat puolestaan aivan oma lukunsa, viime kesänä vietin elämäni elämyksellisimmän kesäloman Valasrannan tanssileirillä Yläneellä. 9 päivää tanssia, aurinkoa, lämpöä ja iloisia ihmisiä, mahtuipa viikkoon yhdet synttäritkin. Ja synttäripäivän kruunasi lämpimässä rantavedessä tanssitut järvitanssit! <3 Mitä taas muihin tanssileireihin tulee, en edes ole enää pysynyt laskuissa kuinka monta reissua olenkaan tehnyt, mutta Valaksen lisäksi olen käynyt hurmaantumassa tanssiin Päiväkummussa, viettänyt Halloweeniä Hattulassa ja startannut vuoteni Harjavallassa. Mahtuupahan vuoteen myös useampi vauhdikas westiviikonloppu Tampereella, Mikkelissä, Kouvolassa ja Jyväskylässä, sekä myös buggia on tullut tanssittua vähän siellä ja täällä. En ole myöskään kartalla siitä kuinka monta reissua olen oikein varannut tälle keväälle. Kalenteriani on täytetty tanssireissujen osalta jo ensi joulukuulle asti, joten vauhdikas vuosi on kieltämättä jälleen luvassa.


Leirit ovat juuri se paikka missä tutustuu parhaiten uusiin ystäviin, tuntien välissä on hieman pidempiä taukoja joilla ehtii hyvin jutustelemaan muiden leiriläisten kanssa. Ylipäätään leireillä on aina hyvä fiilis ja ihmiset ovat iloisia ja juttelevaisia. Tunneilla tai tauoilla ei todellakaan tarvitse olla yksin! Juuri ihmiset ovatkin syy miksi myös väsyneenä päivän viimeisillä tunneilla jaksaa edelleen tanssia ja pitää hauskaa. Ja tietenkin pitkät kurssipäivät kruunaa aina iltatanssit, missä pääsee kokeilemaan päivällä opittuja uusia kuvioita. Näillä leireillä olen majoittunut moninaisin tavoin, välillä isossa hotellin perhehuoneessa, välillä lattiamajoituksessa ja joskus jonkun tanssiystäväni luona. Mutta oli majoituspaikka mikä tahansa, siellä on aina ollut rennon rempseä tunnelma. Ja vaikka yöunet ovat jääneet ajoittain hyvinkin vähäisiksi niin tanssiystävien kanssa on mukava herätä uuteen kurssipäivään.

Step 6, Luulen että näitäkään ei voi koskaan olla liikaa

Tämä vuosi on antanut minulle enemmän uusia ystäviä kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Ja minkälainen kirjo heissä onkaan. On naisia ja miehiä, nuoria ja vanhempia, ja monenlaisista taustoista. Ja mikä hienointa, uudet ystäväni asuvat ympäri Suomea, jolloin joskus reissuun lähtiessäni tiedän, että kyllä niitä tuttuja aina vierailtakin lavoilta löytyy. Tanssiystävät ovat myös hyvin vieraanvaraisia, ja heiltä voi kysyä majapaikkaa jos reissut joskus heidän kotinurkilleen suuntautuvat. Yhtälailla minä olen saanut majoittaa kauempaa kursseille tulleita tanssituttujani. Tämän lisäksi olen saanut vanhoista ystävistäni tanssiystäviä. Monet ovat olleet kiinnostuneita tansseista ja kun he ovat uskaltautuneet lähteä mukaani, he ovat kyllä tanssimisesta pitäneet. Myös äitini halusi opetella muutamia tanssiaskelia, ehkäpä vielä saan houkuteltua vanhempanikin tanssin maailmaan.
Step 7, Mihin suuntaan tämä askel tulee ottaa?

Se mikä vielä tovi sitten tuntui täysin mahdottomalta on kovaa vauhtia toteutumassa, nimittäin ensimmäinen ulkomaanmatkani. Olen lähdössä pääsiäiseksi Tallinnaan tanssimaan west coast swingiä. Tämä matka tuntuu lähes yhtä jännittävältä kuin ensimmäinen tanssituntini. Mukaani lähtee onneksi iso kasa ystäviä ja tästä reissusta tulee varmasti ikimuistoinen osa toista tanssivuottani. Ja luulen, että tämä reissu saa täysin oman postauksensa. Olen lähdössä myös lomareissulle Barcelonaan, ja toivon, että ehkäpä sielläkin saan mahdollisuuden tanssia ja ehkäpä siedättää lattariallergiaani. Nähtäväksi jää ja vinkkejä(tai haasteita) otetaan vastaan.

Step 8, Tanssilavoilla on myös valoisa puoli

Kirjoitin aikanaan postauksen tanssilavojen pimeästä puolesta, mutta tällä kertaa haluan hehkuttaa tanssilavojen valoisaa puolta. Ihmiset lavoilla ovat aivan älyttömän mukavia ja juuri nuo ihmiset ovat koko harrastuksen suola ja sokeri. Sen lisäksi tanssijat pitävät yhtä, jos pimeän puolen postauksen mukaisia asioita tapahtuu, voi kääntyä lähes kenen tahansa puoleen. Tilanteessa kuin tilanteessa apu on lähellä. Lisäksi kanssatanssijoiden kanssa voi rupatella naistenrivissä ja juomatauolla mukavia, sekä vaihtaa kuulumisia. Tansseissa kaikki ovat iloisia ja pitävät hauskaa, hassuille jutuille nauretaan ja tanssit ovat se paikka missä pääsee kokonaan irti arjesta. Minusta on oikeastaan erittäin helpottavaa, että minun ei tarvitse tansseissa puida arkielämän asioita, kuten työjuttuja. Voin illan ajaksi unohtaa kaiken, jättää puhelimen narikkaan ja vain rentoutua. Minun ja varmasti myös monien muiden arki on ajoittain niin hektistä, että tanssiviikonloput ja ajatusten nollaaminen tulevat todella tarpeeseen. Voisin todeta tanssin olevan sosiaalista hyötyliikuntaa, mikä tekee hyvää niin kropalle, kuin mielellekkin. Valoisaan puoleen haluaisin myös mainita sen kuinka uudet harrastajat otetaan lämpimästi vastaan, ja uusia ja ujoja haetaan muualtakin kuin rivistä, näin porukkaan pääsee mukavasti mukaan. Lisäksi aloittelevia tanssijoita kannustetaan jatkamaan harrastusta. Olenpahan itsekin hakenut kahvilan puolelta kurssikaveriani tanssiin, kuka on käynyt useasti tansseissa mutta ei koskaan tanssinut. Koitin myös rohkaista häntä hakemaan rohkeasti muitakin tanssimaan.

Steps 1-8, nämä ovat muodostaneet kokonaisen tanssin

Vuoden kaikki askeleet yhdessä ovat muodostaneet uskomattoman tanssiseikkailun ja tähän vuoteen mahtuukin aivan älyttömästi erilaisia kokemuksia! Kuinka monta kertaa olenkaan ylittänyt itseni ja astunut epämukavuusalueelle! Olen oppinut älyttömän paljon asioita tanssista, mutta ennen kaikkea itsestäni. Olen myös oppinut mokaamaan, ja nauramaan sille, ja olen tajunnut, että viejät eivät suutu, vaikka en aina menekään juuri niin kuin he ovat ajatelleet, parhaimmassa tapauksessa voin sekoilullani luoda vaikka uuden kuvion! Osaan pitää tanssiessa hauskaa ja en edelleenkään ole kokenut yhtään huonoa tanssia tai tanssi-iltaa! Jokainen tanssi on ainutlaatuinen, ja juuri se tekee tästä lajista niin hienon.
Olen matkustanut ympäri Suomea, ja käynyt paikoissa mistä en ilman tanssia olisi varmaan ikinä itseäni löytänyt. Nähnyt kauniita maalaismaisemia, auringonlaskuja, ja kotimatkoilla ihaillut aamuauringon ensisäteitä. Välillä on taas matkustettu kaatosateessa ja tanssittu salamoiden välkkyessä. Ovatpahan sähkötkin katkenneet kesken tanssi-illan. Ja talven pilkkopimeät pakkasyötkin on koettu, mutta mitä enemmän tanssien jälkeen värjöttelee kotimatkalla kylmässä autossa, sitä enemmän muistaa taas rakastaa kesän lämpöä.


Kuluneen vuoden ajattelu vetää minut hieman sanattomaksi, olen hyvin kiitollinen kaikille teille ketkä olette olleet mukana ensimmäisessä tanssivuodessani, se todella on ollut elämäni vuosi! <3 Kaikista suurimmat kiitokset ansaitsevat kaikki he ketkä ovat auttaneet minua eteenpäin matkani alkumetreillä, silloin kun askeleeni ovat olleet kaikista haparoivimpia. Haluan myös mainita, että olen minäkin saanut kunnian olla mukana muiden tanssipolun alkutaipaleella, itsekkin lähes juuri aloittaneena yritin kovin poistaa heiltä ensimmäisten tanssien jännitystä, toivottavasti myöskin siinä onnistuen. 

Vuoden upeimpia hetkiä ovat ehdottomasti kuitenkin olleet lämpimät hämärtyvät kesäillat lavatansseineen, loma-aikana jolloin on saanut valmistautua iltaan kaikessa rauhassa, pukea kauniin mekon päälle ja laittaa kukkia hiuksiin, sekä tietenkin tanssi-illan jälkeen kotimatkalla käydä pulahtamassa sopivan vilpoiseen veteen. Mutta en vähättele yhtään myöskään vauhdikkaita kurssiviikonloppuja, jolloin on tanssittu aamusta iltaan tanssikursseilla ja illasta aamuun iltatansseissa/bileissä. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Noiden viikonloppujen jälkeen olo on monesti kaikkensa antanut, mutta sitäkin onnellisempi.

Tämän kaiken kokemani jälkeen tiedän kuitenkin, että matkani on vielä alussa ja niin monet kokemukset ovat vielä kokematta. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä juuri starttaava toinen tanssivuoteni tuokaan tullessaan. Tiedän, että tämä harrastus osaa aina yllättää, ja se antaa minulle paljon enemmän kuin ottaa.