tiistai 7. marraskuuta 2017

Paritanssijan erityisherkkyys: tunteita vaikka muille jaettavaksi

© Olli Rasi
”Huomaan, että eräs minulle tuntematon viejä katsoo minua ja lähtee kävelemään minua kohti. Hän on määrätietoinen, ja hänen olemuksensa johdosta olen varma, että hän hakee minua. Olen innoissani, uusi tanssituttavuus! Hän ojentaa minulle kätensä ja laitan oman käteni hänen kädelleen, iho tuntuu lämpimältä ja pehmeältä omia aina viileitä sormiani vasten. Kävelemme yhdessä lavan edustan ohitse tanssilattian toiselle reunalle, katson ohimennen bändiä ja katseeni jää ihailemaan heidän kirkkaita ja värikkäitä valojaan, valot näkyvät upeasti pimentyneessä syysillassa. Raollaan olevasta ovesta tuulee viileästi sisään. Musiikki alkaa soimaan, se on jokin hyvin hidas ja hempeä kappale. Käännän katseeni valoista pariini, otamme tanssiasennon, parillani on jotain hyväntuoksuista hajuvettä, pehmeä ja hieman mausteinen tuoksu.

Huomaan, että parini on hieman hermostunut, se saa myös minun oloni hieman rauhattomaksi. Jännittyneisyys tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Ensimmäisten tahtien aikana tutkiskelen voinko luottaa tähän uuteen pariin, kokeilen kuinka reagoida hänen liikkeeseensä ja vientiinsä. Vaikka hänen koko kroppansa on edelleen hyvin jännittynyt, hän liikkuu hyvin määrätietoisesti ja selkeästi. Pidän edelleen silmiäni raollaan, lähellämme on useita pareja, yksi pareista on hieman liiankin lähellä. Toivon, että parini osaa varoa heitä, ahdistun tilanteesta hieman, sillä en halua satuttaa ketään. Parillani on kuitenkin homma hallussa, suljen silmäni, sillä tunnen olevani hyvissä käsissä. En näe enää muita pareja, mutta aistin bändin kirkkaat valot edelleen ja kuulen tutun kappaleen, mikä ei kylläkään kuulu lemppareihini, vaikka kaunis sekin on. Kiinnitän huomiota kolaukseen, joku ilmeisesti tiputti kännykkänsä lattialle.

Parini tulee minua lähemmäs, hän laskee vasemman kätensä alas ja samalla tunnen kuinka hän selvästi rentoutuu, tämä saa myös minun oloni rauhallisemmaksi. Kappaleparin ensimmäinen kappale loppuu, me jäämme paikoillemme tanssiotteeseen, tuntuu mukavalta olla tässä, niin turvalliselta. Avaan silmäni, erkanemme toisistamme ja taputamme bändille. Toinen kappale alkaa soimaan ja otamme jälleen tanssiotteen, tällä kertaa rennommin, kädet ovat valmiiksi alhaalla. Ei mene kauaakaan kun parini irrottaa kädestäni, se saa minut havahtumaan, mitä nyt tapahtuu? Nopeasti parini kuitenkin nostaa kätensä ”halausotteeseen” alaselälleni, nostan itse samalla käteni parini yläselkään. Tunnen kuinka parini on siinä, hän on läsnä minulle ja oletettavasti hänestäkin on hyvä olla tässä hetkessä, se saa minunkin oloni hyväksi. Olen sulkenut muut parit täysin pois, enkä enää huomaa valoja, tässä olemme vain me yhdessä ja musiikki. Parini nojaa päällään päähäni ja hän laittaa toisen kätensä niskaani. Kosketus tuntuu intiimiltä, mutta mukavalta. Tanssimme loppukappaleen näin. Kappaleen loputtua jäämme vielä hetkeksi paikallemme, parini hymyilee ja se saa minutkin hymyilemään. Hän taluttaa minut takaisin naistenriviin ja ilta jatkuu.”

Yllä hyvin tavanomainen kokemus tanssi-illastani, kuvattuna tunteiden osalta hyvin tarkasti. Olen boldannut tekstistä tuntemukseni ja aistimukseni. Tämä on tapahtunut loppukesästä, valitsin tämän kyseisen tanssin tähän, sillä se sisältää paljon selkeitä voimakkaasti koettuja tunteita. Vastaavia tunneskaaloja käyn kuitenkin läpi jokaisena tanssi-iltana.

Olen ollut aina herkkä ja kokenut tunteet hyvin vahvasti, mutta olen luullut, että niin kaikki kokevat. Aikuisuuden kynnyksellä aloin kuitenkin ymmärtämään, että niin ei todellakaan ole. Jonkin vastoinkäymisen kohdatessani tuntui pettymys ja suru täysin ylitsepääsemättömältä, ja vastapainoksi taas onnistumisien hetkillä ilo ja onnellisuus oli täysin pohjatonta. Mitä tulee taas ihastumiseen ja rakkauteen, ne tunteet täyttivät minut täysin. Pienetkin asiat johtivat suuriin tunteisiin, ja koin, että vain harvat ymmärsivät minua. Yritin jutella tuntemuksistani ystävilleni, mutta he eivät osanneet samaistua niihin. Aloin miettimään jopa, että minussa olisi jotain vialla ja miksi olen tällainen. Tutkin asiaa, ja huomasin, että en ehkä olekaan tunteideni kanssa yksin, vaan olen erityisherkkä, niin kuin ilmeisesti 15-20 prosenttia muustakin väestöstä. Tosin siinä suhteessa kuulun erikoisherkkien vähemmistöön, että olen ekstrovertti.

Suuret tunteet ovat tuntuneet hyvin pelottavilta, ja isojen tunteiden kokeminen ja tunneskaalojen läpikäynti on minusta kuormittavaa ja ajoittain väsyttävääkin. Nuorempana pyrin vain sulkemaan tunteet pois tai vähintään rajoittamaan niitä. Kunnes ymmärsin, että tämä on jotain ainutlaatuista ja saan olla tunteideni kanssa hyvin etuoikeutettu. Saan kokea asioita eri tavalla, saan kokea ja tuntea isommin. Annoinkin itselleni siis luvan siihen. Vaikka negatiiviset tunteet tuntuvatkin ajoittain ylitsepääsemättömiltä, ovat niiden vastakohtana kaikki positiiviset tunteet maailmaamullistavia. Tämä määrä erilaisia suuria tunteita tekee elämästäni hyvin rikasta ja intensiivistä. Tähän kaikkeen liittyy myös suuri empaattisuus, koen myös toisten tunteet suuresti. Tansseihin liittyen kirjoitinkin kanssatanssijoiden negatiivisten tunteiden tuntemisesta aiemmassa postauksessani.


Miten erityisherkkyys sitten liittyy tanssiin?

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelästyin taas tunteitani. Miksi tanssi tuntuu tältä? Saanko edes tuntea näin? Monet ovat myös ihmetelleet miten pystyn kuvaamaan koettuja tunteita niin selkeästi, herkkyys lienee syy siihenkin. Minä siis koen asiat suuresti ja tansseissahan koettavaa riittää. Paljon erilaisia ääniä, värejä, valoja, tuoksuja, kosketuksia, ihmisiä... Ne luovat minulle ison tunteiden leikkikentän, ja osittain voinkin vaikuttaa siihen mitä haluan kokea. Koen musiikin, valojen ja tilanteen kauneuden koko kehossani.

Empatian takia koen myös kanssatanssijoiden tunteet vahvasti, mikäli parini jännittää, se saa minutkin hermostumaan, mikäli pari on varma se rentouttaa myös minut, mikäli hän on poissaoleva tai huonolla tuulella saa se minut ajattelemaan mitä olen tehnyt väärin ja pohtimaan mitä voisin tehdä, jotta saisin hänet paremmalle tuulelle. Poden huonoa omaatuntoa siitä, jos jokin tanssi ei ole mennyt mukavasti ja jos olen aiheuttanut jollekin huonon tanssin, vaikka ns. normaalille ihmisille se olisikin pikku juttu, jää se vaivaamaan minua välillä pitkäksikin aikaa.


Kuten ylläolleesta tanssikokemuksesta käy ilmi, lyhyen vajaan kymmenminuuttisen aikana tunnen valtavan määrän tunteita laidasta laitaan, toisia niistä hyvin vahvoina, toisia miedompina. Osa niistä on omia tunteitani, osa taas tanssiparini. Yhteen kappalepariin mahtuu suuri määrä tuntemuksia ja aistittavia asioita. Tällaisen jälkeen minulle jää monesti hieman tyhjä olo, olen tuntenut niin paljon, että hetken aikaa pienemmät tunteet tuntuvat oikeasti pieniltä, mutta onneksi vain hetken aikaa. Havainnoin jatkuvasti monia asioita ympärilläni, joskus se tarkoittaa koko tanssilavaa, joskus vain niitä kahta kättä mitkä pitävät minua tanssiotteessa.

Mitä rentoutuneempi olen, sitä helpompi minun on keskittyä vain muutamaan asiaan, mutta jos olen hermostunut pyrin olemaan täysin hereillä ja aistimaan kaiken mitä ympärilläni on. Tämä tunnepaljous on ajoittain kuin myrskyävä meri, miltä en saa mielenrauhaa. Tanssiurani alussa se aiheutti paljon hämmennystä, en osannut käsitellä koettuja tunteita, enkä ollut varma onko ok tuntea asioita tavalla millä tunnen. Suuret tunteet eivät tarkoita siis sitä, että ihastuisin jokaiseen kenen kanssa tanssin, eikä sitä että kokisin jotain seksuaalista mielihyvää jokaisesta tanssihetkestäni. Vaan sitä että myös kaikki "viattomat" tunteet kuten ilo, rentous ja ystävällisyys ovat valtavan voimakkaita ja kokonaisvaltaisia. Minä elän ja tanssin koko sydämestäni, löydän suuria iloja pienistäkin asioista ja nautin elämästä ja tanssimisesta hyvin intensiivisesti.

Monesti tilanteiden ja ympäristön kauneus saa minut sanattomaksi, jopa pienesti liikuttuneeksi. Välillä toivon, että voisin vain pysähtyä hetkeen ja tunteeseen mikä täyttää minut kokonaan. Mutta eiväthän vuoristoradan huiput tuntuisi niin jännittäviltä jos koko vuoristorata olisi pelkkää tasaista huippua yläilmoissa. Niimpä siis annan itseni tuntea ja nauttia suurista tunteista, sillä tämä on upea tapa kokea elämää. Ekstroverttina saan voimaa ihmisistä ja sosialisoitumisesta, mutta herkkänä se kuormittaa minua henkisesti, tämä muodostaa hämmentävän ristiriidan. Tanssi-iltojen jälkeen saatankin olla ylivirittynyt ja ylienerginen, tai sitten täysin uupunut. Silti yhtäkään koettua tunnetta en vaihtaisi pois. 

perjantai 18. elokuuta 2017

Miksi minun täytyy kantaa harteillani se kaikki katkeruus?

En ole uskaltanut tarttua aiheeseen aikaisemmin, sillä tiedän että tulen sohaisemaan ampiaispesää, mutta haluan jakaa myös oman näkökulmani täältä "rivin toiselta puolen".

Minua ahdistaa. Olen 22-vuotias ja edustan tansseissa sitä "nuoriso-osastoa". Olen valitettavasti syntynyt kauniimman sukupuolen edustajana ja elinvuosia minulle ei ole vielä kertynyt montaakaan yli kahtakymmentä, mutta silti, tai oikeastaan juuri siitä syystä saan osakseni sen kaiken katkeruuden mitä monilla tanssidaameilla on harteillaan. Minä en haluaisi olla se syy miksi toisten tanssi-illat eivät ole onnistuneita, mutta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan kuitenkin tuntuu siltä että juuri sitä olen.

Tunnen ajoittain suurta syyllisyyttä siitä, että olen "nuori ja nätti". Isot tytöt kuiskivat tanssipaikkojen naistenhuoneessa, kuinka se on nuorten ja nättien vika, että he eivät pääse tarpeeksi tanssimaan, kuinka nuoret ja nätit vievät kaikki heidän viejänsä ja kuinka miehet hakevat tanssimaan aina vain nuoria ja nättejä. Aiheesta puhutaan tansseissa, tanssimatkoilla ja sosiaalisessa mediassa. Lavatanssimaailma on epäreilu, ja luulen, että siitä ei täysin reilua saa vaikka mitä tekisi. Tansseihin tullaan kuitenkin viettämään omaa vapaa-aikaa ja pitämään hauskaa. Tämän vuoksi jokainen saakoon valita mieluisat tanssipartnerinsa. Ei kai kukaan halua tanssista pakkopullaa? Minä en haluaisi ainakaan, että viejät ketkä eivät halua tanssia kanssani joutuisivat siihen väkisin.

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut lauseen "Aina miehet hakevat vierestä jonkun nuoremman", tämä lause syyllistää kahta eri ryhmää, ensinnäkin miehiä, mutta toiseksi myös meitä nuoria. Miehillä hakukriteereitä on varmasti yhtä paljon kuin miehiäkin, toiset hakevat daamin kuka osaa tanssia, toiset sen kenet saavat kiinni, toiset sen kellä on päällä punainen paita, toiset sen kuka hymyilee kauniisti, toiset sen kuka on mukava ja hauskaa seuraa, toiset sen kenellä on kuplavolkkari, toiset sen kuka seisoo eturivissä ja toiset sen kuka on nuori ja nätti. Aina joku hakee jonkun daamin toisen vierestä, rivissähän siellä seistään, mutta tarvitseeko välttämättä tuntea kateutta sitä viereistä tanssisisarta kohtaan kuka on juuri haettu tanssimaan. Voisiko vierestä viemiseen ratkaisu siis olla hakurivien poistaminen ja lavoille käyttöön tanssibilemäinen tyyli, missä hakea saa mistä vain eikä rivejä ole, vaan tanssijat istuskelisivat pöydissä ja lavan reunoilla vapaasti ystävien kanssa jutustellen. Vapauttaisiko tämä myös kankean pakkikäytännön hieman armollisemmaksi? Pakit eivät olisi niin näkyviä jolloin niitä uskallettaisiin antaa jos aihetta on.

En kiistä sitä ettenkö pääsisi helposti tanssimaan, ja miten ei ole ollenkaan tavatonta se, että saan tanssia koko illan, lähes kaikki kappaleparit halutessani, välillä minua haetaan naistenhaullakin useaan kertaan. Koen yleensä vain ja ainoastaan onnistuneita ja ihania tanssi-iltoja. Mutta minä en koskaan pyri tyrkyttämään itseäni rivissä, itseasiassa yleensä seison aivan takana, ja yritän olla mahdollisimman näkymätön. Nykyään koen että minun velvollisuuteni on yrittää piiloutua ja olla taka-alalla, jotta toiset daamit saisivat paremman mahdollisuuden päästä tanssimaan, etenkin he ketkä eivät ole tanssineet hetkeen. Tämän lisäksi haen hyvin usein naistenhaulla todella laiskasti, jos ollenkaan. Haluan antaa paikkani jollekin sellaiselle kuka ei ole saanut tanssia yhtä paljoa kuin minä. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että saan tanssia paljon, sen takiahan olen tansseihin tullut, mutta joudun olemaan iloinen salaa, etten pahoita kenenkään mieltä enempää.

Enemmän kuin mitään haluaisin, että myös kaikilla muilla olisi vain ja ainoastaan hyviä tanssi-iltoja, ja on hyvin surullista että niin ei todellakaan ole. Voisin antaa osan illan aikana tanssimistani kappaleista sellaisille, ketkä eivät niitä pääse tanssimaan vaikka haluaisivatkin tai voisin toimia viejänä osan illasta, mikäli sillä voisi vähentää katkeruuden määrää tanssilavoilta. On nimittäin hyvin surullista, että jotkut jopa lopettavat tansseissa käymisen sen vuoksi, että eivät pääse tanssimaan. Minä en osaa valitettavasti kuvitellakaan sen pettymyksen määrää. Kun on ensin laittautunut monta tuntia kauniiksi, valinnut päälle ihanat vaatteet ja ajanut toivoa täynnä lempibändinsä tansseihin, mutta sitten ilta ei vastaakaan omia odotuksia, mikään ei varmasti ole inhottavampaa. Ja se tunneskaala mitä tästä seuraa; pettymys, riittämättömyyden tunne, suru, viha, katkeruus...

Olen huomannut, että jotain syyllisiä tähän usein haetaan ja monesti on kolme vaihtoehtoa, joko se on miesten vika, sillä he ovat liian valikoivia tai sitten se on meidän nuorten naisten vika kun olemme niin nuoria ja nättejä. Jotkut myös syyttävät tilanteesta itseään. Ja ennen kuin joku toteaa että "helppohan sinun on sanoa, kun olet..." no kaikki tietävät jo mitä, mutta pointtini onkin se, että miksi tarvitsee etsiä syyllisiä kun voisi käyttää sen energian siihen, että etsisi ratkaisuja. Omaan ulkonäköönsä ei voi juurikaan vaikuttaa, ja ikäänsä vielä vähemmän, tanssitaitoa tosin voi kehittää ja kursseilta saa myöskin uusia tanssikavereita, ketkä sitten mahdollisesti hakevat tansseissa tanssimaan. Entä jos mieluummin ajateltaisiin, että syyllisiä ei ole, mutta ratkaisuja sitäkin enemmän.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian niin, että ensinnäkin olen opetellut viemään ja opettelen vientiä tietoisesti joka ikinen tanssi-ilta muutaman kappaleparin verran, joten mikäli en pääse tanssimaan, vaikka haluaisin voin hakea vierestä jonkun daamin seuraajaksi. Tämän lisäksi pyrin aktiivisesti tuomaan mukanani uusia tanssimiehen alkuja lavoille, ja toivon todella, että he jäisivät pysyvästi tanssimaailmaan.  


Tällä hetkellä kuitenkin koen, että on väärin olla sitä mitä olen, tuntuu että minua ei hyväksytä omana itsenäni, vaan minun tulisi olla jotain päinvastaista, jotta katkeruus ei lankeaisi minun niskoilleni. Miksi en saa olla nuori ja nätti, sekä nauttia nuoruudestani ja tanssi-illoistani hyvällä omalla tunnolla? Minä, tai kukaan muukaan ei kuitenkaan ole nuori ja nätti ikuisesti.

Herää myös kysymys siitä, että mitä jos meitä nuoremman sukupolven edustajia ei olisi ollenkaan, miltä näyttäisi lavatanssien tulevaisuus, mehän se tulevaisuus osittain olemme. Me olemme tulevia tanssinopettajia ja heitä ketkä innostavat omaa jälkikasvuaan tanssilavoille, me olemme niitä ketkä ovat 50 vuoden päästä köpöttelemässä lavaa ympäri kun "nuoret, nätit ja nopeat" menevät omilla häkkyröillään hirveää kyytiä ohitse. Mutta nyt ei ole vielä vuosi 2067 ja minä en ole vielä 72-vuotias, vaan on edelleen vuosi 2017 ja minä olen nuori ja nätti, sekä toivon että opin vielä nauttimaan tanssista ilman syyllisyyden tunnetta siitä kuka tällä hetkellä olen.



maanantai 31. heinäkuuta 2017

Valasrannan tanssileiri 2017

Mietteitä ennen leiriä:

Olin koko kesän harmitellut, että tämä kesän kohokohta jää tänä kesänä väliin, mutta sainkin yllätysloman Valasviikolle, ja otin äkkilähdön kohti Ylänettä. Koska tanssiheinäkuuni kuluttaa kaiken aikani arki-illoilta, aloitin pakkaamisen jo leiriä edeltävänä sunnuntaina. Nyt viime vuodesta viisastuneena voin pakatakkin hieman paremmin. Mutta on se 10 päivää kyllä pitkä aika, ja mikäli viikko on tänäkin vuonna yhtä helteinen kuin viimeksi, niin hikisiä päiviä on luvassa. Mutta en valita lämmöstä! <3

Tosiaan kun on tanssinut jo 20 iltaa ennen leiriä, tulee leiristä jaloille varmasti koettelemus, yritän ottaa mahdollisimman iisisti leiriä edeltävän viikon ja hoitaa lihashuollon huolellisesti. Joko kroppa on jo tottunut jatkuvaan tanssimiseen, tai sitten tilanne muuttuu katastrofaaliseksi kun leiri alkaa.

Kurssiaikataulu tipahti minulle postissa jo varmaankin yli kuukausi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tutkia sitä tarkemmin. Tarjontaa on reilusti tänäkin vuonna ja valinnanvaikeus iskee monien päällekkäisten tuntien kohdalla. Parhaimmillaan 6 eri tuntia käynnissä samaan aikaan, miten edes osaan valita tästä laji- ja tasokirjosta! Mikäli tästä kurssiaikataulusta ei löydy jokaiselle jotakin, niin onhan se kumma. Tilanne on toki tänä vuonna hieman eri kuin vuosi sitten, sillä viime vuonna kävin lähinnä alkeistunteja ja käytin leiriviikon kaikkien uusien lajien opetteluun, nyt nuo lajit ovat jo jotenkin hallussa ja tanssikilometrejäkin on kerrytetty ahkerasti vuoden aikana, joten luulen että kulutan päiviäni tuttujen lajien osalta vihreä-sinisillä(perusteet-keskitaso ja sinisillä(keskitaso) tunneilla, katsotaan eksynkö kuitenkin tekemään uusia lajikokeiluja. Muutamia sellaisiakin lajeja kurssivalikoimasta löytyy, mitä en ole vielä ollenkaan tanssinut, mm. lindy hop ja argentiinalainen tango.



Leiripäiväkirja:

1/10 Pe 21.7.

Tänään oli viimein se päivä jolloin sai vaihtaa lomamoodin päälle ja kurvata töistä suoraan 10 päivän irtiottoon arjesta. Päivän tunneille en vielä ehtinyt, mutta iltatanssit täältä tullaan! <3 Mun kesän kohokohta starttaa ÄN-YY-TEE NYT!

Tänäänhän iltatansseissa soittaa ihana Hurma ja taukomusiikeista vastaa leirin oma dj Jyrki.
 Musiikillisesti monipuolinen ilta on siis luvassa, josko sitä loman kunniaksi ottaisi lasillisen kuohuvaa ja suuntaisi kiireesti iltatansseihin tapaamaan vanhoja, mutta myös uusia tuttavuuksia. Olen niin onnellinen, että saan olla juuri nyt täällä Valasrannalla ja jäljellä on vielä niin monta tanssintäyteistä päivää! 

2/10 La 22.7.

Lauantai ja minulle ensimmäinen kurssipäivä! Iltatansseista toipuneena ja levänneenä onkin hyvä suunnata omalta osaltani ensimmäisille tunneille. Lajina rauhallinen ja pehmeä swedish fox. Tästä tykkään, saa vain halailla ja tulkita musiikkia yhdessä parin kanssa, näillä tunneilla viennin ja seuraamisen rajat laitettiin hämärtymään.
Lounastauon jälkeen laitettiin silmään vähän suurempaa vaihdetta ja tampattiin ensin tunti buggin tekniikkaa, jossa keskityttiin lähinnä oikeaan käännökseen. Sen jälkeen luvassa oli vielä pari tuntia rivakkaa boogie woogieta!

Iltatansseissa rytmeistä vastasivat A. Aallon rytmiorkesteri, Johanna Pakonen bändeineen. A. Aalto soitti musiikkia aika tempolla, mikäli joillain jalat eivät vielä olleet kipeänä, niin tämän illan jälkeen varmasti olivat. Mutta nopea sopii mulle, vastapainoksi ilta sisälsi myös tunnelmallisia tangoja ja muuta mukavaa hidastelua.

3/10 Su 23.7.

Sunnuntain kurssivalinnat tuottivat minulle päänvaivaa, aamupäivästä olisi ollut tarjolla minulle uutta lajia; argentiinalaista tangoa, mutta myöskin salsaa tai fuskua. Lupasin itselleni, että tänä vuonna keskittyisin Valaksella omaan mörkööni, eli lattareihin, mutta tänä aamuna kuitenkin löysin itseni punaisilta fuskutunneilta. Iltapäivää ei tarvinnut arvuutella, lisää boogie woogieta kiitos! Jalat muuten kiittivät tämän jälkeen. Oli pakko venytellä ennen iltaisia tutustumistansseja. 
4/10 Ma 24.7.

Tänä aamuna varmaan väsyneempänä kuin koskaan jouduin jättämään Valasrannan, mutta onneksi vain hetkeksi. Velvollisuudet eli työt Tampereella kutsuivat vielä yhdeksi päiväksi. Tämän päivän tunnit jäävät siis välistä, mutta iltamenot eivät! Iltatansseissa soittaa Kaiho, mielestäni erittäin mukava nuori bändilupaus.

5/10 Ti 25.7.

Synttäriaamu! <3 Tasan vuosi sitten vanhennuttiin ja nyt vanhennutaan taas, mutta se ei haittaa kun saa vanhentua näin mukavassa ympäristössä. Ja vielä koko päivä west coast swingiä! Kyllä sitä varmaan huonompiakin tapoja olisi synttäreitä viettää, mutta paljon parempia en kyllä heti keksi! Koko päivä oli täynnä halailua ja onnentoivotuksia. Tänään on syöty lättyjä kermavaahdolla, nautittu tuoreita mansikoita ja kilistelty kuohuvaa. Päivä huipentui iltatanssien synttäritanssituksiin, siinä oli tanssitusringillä kokoa, näköa ja taitoa. Tämä tyttö on vieläkin pyörällä päästään! Varmasti yksi ikimuistoisimmista kokemuksista. Ja saimpahan kuulemma olla ensimmäinen Valaksen historiassa koskaan synttäritanssitettu tanssija. Upea kokemus kaikin puolin siis. <3 Suuri kiitos kaikille tanssittajille, tänä päivänä oli enemmän kuin ilo vanheta. Tähän lienee pakko liittää kuva keskeltä synttäritanssituksia, tämä tiivistäköön tämän päivän fiilikset. <3 Kiitos kaikille!

(c) Joonas Kainulainen


6/10 Ke 26.7.

Lisää westiä, ei kai siitä voi koskaan saada tarpeekseen, toisaalta myös lindy hop olisi kiinnostanut, mutta kallistuin kuitenkin westin puoleen. Aamupalaksi nautin siis 2 tuntia westiä, joista toinen oli tyttöjen stailaustunti. Stailaistunilla tanssittiin koko tunti soolona, emme saaneet kovinkaan paljoa eväitä stailaukseen vaan stailaukset sai luoda itse, sopivasti haastetta ja tyttöenergiaa! Iltapäiväksi suuntasinkin koulukeskukselta Valasrantaan. Oli pakko käydä kertaamassa hieman vihreä-sinistä bachataa ennen torstain tunteja. Samalla kävin treenaamassa varmuutta cha chahan ja viimeisen tunnin kävin rentoutumassa fuskaten. Aikamoinen lajicocktail kertyikin siis tälle päivälle.

Illalla meille oli järjestetty westibileet ja lattaribileet, tälläisen sekakäyttäjän unelmailta kun sai vain hyppiä salista ja lajista toiseen. Niin ja sain vielä westitanssijoidenkin synttäritanssitukset tänään, nyt minut on kyllä tanssitettu vuodeksi eteenpäin!
7/10 To 27.7.

Tänään oli vihdoin luvassa niitä lattareita mihin lupasin koko leirin panostaa. No vielä on leiriä jäljellä ja vielä tulee lattaripäiviä, vai miten se laulu menikään... No aamupäivä kizombaa ja iltapäivä bachataa, hyvin sensuelli päivä siis takana. Alan rakastamaan näitä lajeja aina vain enemmän, varsinkin kizombaa. Kizomba tunnit alkoivat täysin perusteista. Opettajilla oli mielestäni erittäin hauska tunnin aloitus, he pyysivät kaikkia tulemaan lähemmäksi, suomalaiseen tapaan ihmiset ottivat pari askelta opettajia kohti, mutta he halusivat meidät ihan lähelle, ja he olivat tyytyväisiä vasta kun olimme kaikki kiinni toisissamme yhtenä pienenä kasana. Olettaisin, että tämä harjoitus osittain liittyikin siihen, että kizombassa oikeasti ollaan lähellä ja tässä haluttiin tehdä lähellä oloa "normaalitilanteeksi". Seuraavana ohjelmassa olikin halailua. Tehtävänä oli ottaa pari, mies tai nainen ja vain halata kunnes annetaan käsky vaihtaa paria. Tykkäsin Johannan ja Omarin opetustyylistä kovasti. Pääosassa ei olleet askeleet vaan pari. Kolmen tunnin kizombailujen jälkeen luvassa oli vielä kaksi keskitason bachata tuntia, ja nämä tunnit lähtivät liikkeelle ripeään tahtiin. Sen verran että minä ja moni muukin oli aluksi hieman kauhuissaan, mutta lopputuntia kohden tunnin kuviot alkoivat kuitenkin sujua.

Illalla oli luvassa vielä legendaariset järvitanssit! <3 Salsaa, fuskua, buggia ja kaikkea muuta hauskaa Valasrannan matalassa rantavedessä. Vesi ja sää olivat hieman kylmempiä kuin viime vuonna, mutta tanssi sitäkin vauhdikkaampaa.

8/10 Pe 28.7.

Tänään päätin nukkua pitkään ja jättää aamun tunnit väliin, joskus vain on pakko levätä ja se hetki oli tänä aamuna. Iltapäivällä kuitenkin lähdin tamppaamaan lindy hoppia, ehkä vielä joskus ymmärrän sitäkin lajia paremmin, jotain selkeyttä siihen on kuitenkin nyt kesän mittaan tullut. Nämä olivat muuten mun ensimmäiset lindy hop tunnit koskaan, ja hauskaa oli. Matleena on niin tehokas opettaja, että parissa tunnissa ehdittiin puuhaamaan paljon asiaa! Niin tekniikkaa kuin kivoja kuvioitakin.

9/10 La 29.7.

Salsaa ja ruedaa! Rueda on ehkä hauskinta ikinä! Pienen kosketuksen siihen sain viime vuonna Tanssin hurmaa-leirillä, ja nyt kun sitä oli mahdollisuus opetella kahden tunnin verran niin ei tarvinnut hetkeäkään miettiä mille tunnille suuntaan. Rueda selkeästi kiinnosti muitakin, sillä meillä oli kasassa aikamoinen rinki salsaajia, eikä vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta voitu välttyä.

Iltapäivä menikin liikkuvan buggin maailmoissa. Bugg on ihanaa, mutta liikkuva bugg vielä ihanampaa, ja yhä edelleen bugg kuuluu mun lempilajeihin. Se voi olla supernopeaa ja vauhdikasta, se voi olla hidasta ja kaunista, hauskaa ja leikittelevää ja oikeastaan mitä tahansa. Koitimpahan jonkun verran myös opetella taas viejän roolia näillä tunneilla, sillä buggia vien ahkerasti lavoillakin, olen vain jo alkanut kyllästymään omiin kuvioihini, niin kiva saada jotain vaihtelua niihin.

10/10 Su 30.7.

Viimeinen leiripäivä, ja samalla 30. päivä tanssia putkeen, eli toiseksi viimeistä viedään kun puhutaan heinäkuun "tanssihaasteesta". Viime vuoteen nähden Valaksen leiri on pidentynyt päivällä, tänä vuonna siis ei 9 vaan kokonaiset 10 päivää leiriä. Tasan 14 vuotta sitten leiri aloitettiin samoissa saleissa, samojen opettajien opettaessa samoja lajeja kuin tänään! Aika nostalgista, ja kuinka hienoa että niin monet leiriläisetkin ovat olleet leirillä mukana alusta asti, enkä ihmettele yhtään että mikä heidät Valakselle vetää aina uudelleen ja uudelleen. Tänään siis tanssin vielä yhden tunnin tangoa, jotta saadaan "vakiotanssi kiintiöön" hieman täytettä edes näin leirin viimeisenä päivänä. Tangon jälkeen tarjolla oli vielä 2 tuntia fuskua, joista jälkimmäiseen osallistuin viejän roolissa. Teemana oli muuten musiikintulkinta, ja se tuntui erittäin haastavalta väärää roolia tehden, sillä kuvioihin ja musiikkiin keskittyminen samaan aikaan näin aloittelevana viejänä ei ole helpoimmasta päästä, pääsin siis kunnolla vielä haastamaan itseäni.

Todettakoon vielä, että aika swing-painotteinen tästäkin leiristä taisi kuitenkin tulla, vaikka lattareitahan minä lähdin opettelemaan... Kyllä vielä joskus niidenkin aika koittaa, mutta sitä ennen lupaan kuitenkin vähintään yrittää tanssia niitä enemmän.

Mietteitä leirin jälkeen:

Sunnuntaina kotiuduttuani olo oli aika tyhjä ja kaikkensa antanut. Onko Valasrannankin jälkeen elämää? Paluu arkeen ei tunnu ollenkaan mukavalta, olisin viihtynyt mielelläni leirillä vielä pari viikkoa. Tosin jalkani saattavat olla tästä eri mieltä. Askeleet tuntuvat aika raskaalta ja lihakset ovat kipeänä, mutta yhtäkään tanssiaskelta en vaihtaisi pois. On se vain todettava, että leiri täytyy itse kokea, jotta sen kaiken voi ymmärtää, mutta tänäkin vuonna takana on aivan uskomattomat ja unohtumattomat 10 päivää. Olen saanut tutustua jälleen upeisiin ihmisiin, olen saanut kokea koskettavia hetkiä tanssiparketilla, olen saanut oppia jälleen niin paljon uutta, olen käynyt keskusteluja mitkä ovat antaneet ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa eteenpäin, ja voikin olla, että niistä on myös syntynyt jotain kirjoitettavaa tuleviin postauksiin. Tämä leiri on sisältänyt taas niin paljon iloa, naurua ja onnellisia ihmisiä, toivon että kaikki tämä leirillä ollut riemu ja yhteisöllisyys voisi siirtyä myös jokaiseen tanssi-iltaan, myös arjen keskellä.

Olen myös oppinut paljon uutta, tärkeintä eivät kuitenkaan ole olleet ne uudet kuviot ja askeleet vaan se kuinka olla tanssitilanteessa läsnä juuri sille parille juuri siinä hetkessä. Sillä juuri se tanssi on ainutlaatuinen, se syntyy siinä hetkessä eikä tule toistumaan koskaan. Se hetki on niin kaunis, joten miksi en eläisi siinä hetkessä ja antaisi jokaista ajatustani ja jakamatonta läsnäoloani parilleni, sillä hän jos kuka on ne ansainnut. Nöyrä kiitos siis kaikille viejilleni ja myös seuraajilleni siitä, että olette jakaneet kanssani ainutlaatuisia ja ainutkertaisia hetkiä tanssilattialla.



















31 päivän tanssipötkö

Ihan aluksi haluan lainata itseäni ja jakaa muutaman ajatuksen mitä on mieleeni tullut tämän kuukauden aikana.

Jokaisena aamuna mietin, että miksi sitä pitää joka ilta tanssia ja valvoa niin myöhään, mutta jokaisena iltana muistan että juuri siksi. Siksi, että jokainen tanssihetki on ainutlaatuinen ja upea, tanssi on rakennettu juuri siinä tilanteessa juuri sen parin kanssa. Ja se fiilis minkä siitä hetkestä saa on juuri se syy miksi joka aamu jaksaa herätä hieman väsyneempänä, jotta voi taas illalla kokea monta ainutkertaista kohtaamista. Mikä hienointa, en luo sitä tilannetta yksin. Tanssiessani parin kanssa annan hetkeksi osan itsestäni toiselle, mutta samalla parini antaa osan itsestään minulle, joskus se on vain pieni osa, mutta joskus tuntuu että olen antanut itseni kokonaan parilleni, kuitenkin tällöin tilalle olen saanut vastavuoroisesti pariltani niin paljon enemmän. Paritanssi on kahden kauppaa, mitä enemmän annan toiselle sitä enemmän saan takaisin. Ja juuri näissä hetkissä tunnen olevani paritanssin ytimessä, se ei todellakaan ole niitä hienoja kuviohäkkyröitä vaan se on itsensä ja toisen hyväksymistä siinä hetkessä. Paritanssin kauneus piileekin juuri siinä millä tavalla kohtaamme parimme, ilman ennakkoluuloja häneen luottaen.

"Se hetki on niin kaunis, joten miksi en eläisi siinä hetkessä ja antaisi jokaista ajatustani ja jakamatonta läsnäoloani parilleni, sillä hän jos kuka on ne ansainnut."

Ja kun puhun ansaitsemisesta todella tarkoitan sitä. Olen keskustellut viejien kanssa ja nämä keskustelut ovat olleet silmiä avaavia, kuinka monella tapaa viejät näyttävätkään sen kuinka paljon he meistä seuraajista välittävät. Ensinnäkin he antavat meille rytmin mihin tanssia, joku saattaisi sanoa että se on bändi kuka antaa rytmin, mutta kyllä se on se viejä kenen tahdissa me askeleita pyrimme ottamaan, tosin yleensä viejä ja bändi ovat hyvin samassa rytmissä. Viejät myös pyrkivät pitämään meidät turvassa, he katsovat missä on tilaa ja ketä pitää väistää ja liikkuvat lattialla sen mukaan. He huomioivat meidän taitotasomme ja yrittävät olla ylittämättä sitä jotta meidän olisi helppoa ja mukavaa seurata. Ja tietenkin he myös ehdottavat mitä voisimme tehdä seuraavaksi, me seuraajina taas voimme joko tarttua tähän ehdotukseen, tarttua ehdotukseen mutta muuttaa sitä hieman tai ehdottaa jotain muuta, ja ihanat viejämme vielä haluavat kuunnella mitä meillä on ehdotettavana ja yleensä he toimivat myös meidän ehdotuksiemme mukaan ja muutenkin mukautuvat meidän seuraajien kummallisiin touhuihin. Ihanat viejät, onneksi olette olemassa, sillä ilman teitä tanssi olisi paljon yksinäisempää, eikä sitä voisi edes kutsua paritanssiksi.
Mutta sitten itse asiaan: Harvoin sitä tuntee itsensä näin sosiaaliseksi, lähes joka ilta sosiaalitanssia ja hurjan paljon niin uusia kuin vanhojakin ihmiskontakteja. Ja tietenkin heinäkuun ja ehkä koko kesän kohokohtana tämä tanssirupeama huipentui Valasrannan tanssileiriin. Mitä tulee sosiaalisuuteeni, luulen olevani erittäin sosiaalinen ja ihmisten parissa viihtyvä persoona, mutta Valasrannan leirin jälkeen on myönnettävä että henkinenkin väsymys oli suuri fyysisen lisäksi. Se ihmiskontaktien määrä ja jatkuva ihmisten parissa oleminen on yllättävänkin uuvuttavaa, mutta kuitenkin hyvällä tapaa. Rakastan ihmisiä ja nautin joka hetkestä leirillä.

Kun tanssii joka päivä, se tekee ihmeitä seuraamiselle, seuraamisherkkyyteni ei ole varmaan ikinä ollut näin suuri. Vi-se on minulle tietyllä tapaa myös hieman mystinen asia, ja se kuinka pieniä liikkeitä onkin mahdollista aistia on vain niin upeaa. Tämä riippuu tietenkin myös viejästä, mutta pakko sanoa, että seuraaminen ei ole koskaan aikaisemmin tuntunut näin hyvältä. Kuinka viejän äärimmäisen pienetkin painon vaihtelut ja vartalon liikkeet tuntuvat minulle niin selkeästi. Tämän lisäksi olen huomannut kuinka ajattelematta kävellessänikin maadoitun kunnolla maahan/lattiaan, alitajuisesti tunnustelen koko ajan miten painoni on jalalla ja mitä paremmin tunnen maan jalkojeni alla sitä paremmalta pelkkä seisominenkin tuntuu. Ja tämän lisäksi kuulen myös musiikin eri tavalla kuin aikaisemmin, joudun oikein hillitsemään itseäni esimerkiksi kaupassa, kun biisissä tulee hyvä breikki tai jotain muuta "tulkittavaa" ja mieleni tekisi toteuttaa tanssillisuuttani mitä oudoimmissa paikoissa. Onneksi en juuri häpeä tanssijuuttani ja saatan hieman jammailla kun valitsen oikeaa jogurttipurkkia hyllystä.

Ja harvoin sitä tuntee itseään näin väsyneeksi, 3 viikkoa töissäkäyntiä ja tanssia samaan aikaan tuntuu ajoittain erittäin raskaalta, vaikka välillä aamuisin antaakin itsensä nukkua tunnin pidempään. Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi oikein odottamaan iltoja jolloin tanssit loppuvat aikaisin, jotta yöunia kertyy hieman enemmän kuin se jo perinteeksi muodostunut 4-5 h yössä. Tämä aiheuttaa ainakin minulle ajoittain hyvin väsyneitä aamuja, ja töiden jälkeen ennen illan tanssimenoja oli kyllä nukuttava 1-2 h päikkärit. Kaksi ensimmäistä viikkoa jaksoi tanssia ahkerasti lavoilla, mutta kolmannen viikon kohdalla valitsin mieluummin Tampereella olevia lajibileitä, ihan vain univelkani ja oman jaksamisenikin vuoksi. Piti myös säästää jalkoja viimeisen viikon leiriä varten.

Minua pyydettiin pitämään kirjanpitoa siitä, mitä tälläinen tanssilysti tulee maksamaan. Olenkin jokaisen illan kohdalle merkinnyt kulut. Menoerä sisältää pääsääntöisesti vain tanssilipun hinnan, sillä en ehdi tanssi-iltojeni aikana kahvion penkkejä kuluttamaan ja juon tanssiessani ainoastaan vettä. Hinnat ovat opiskelija/nuorisohintoja. Yhteensä tansseihin ja kursseihin kului 303 euroa, tämä summa ei sisällä bensakuluja, mutta iso osa tapahtumista on ollut Tampereella julkisen liikenteen tavoitettavissa, joten matkakulut ovat normaalia pienemmät. Huvikseni olen vielä laskenut tanssiaskelten määrän ja yhden askeleen hinnan. Askeleita kertyi yhteensä 356 694 askelta, mikä tekee yhden tanssiaskeleen hinnaksi 0,00085 euroa.

1.7. Kizz me on the dance floor 5e - 6271 askelta

Heinäkuu starttasi minulle hyvin vierailla vesillä, nimittäin salsan, bachatan ja kizomban parissa. Alkuiltaa vietettiin salsapiknikillä puistossa, jonne myös westiystäviäni oli saapunut lattaroitumaan. Puistosta suuntasimme viereiselle tanssikoululle jatkamaan bileitä. Pakko kyllä sanoa, että mitä enemmän näitä lajeja tanssin, sitä enemmän olen niistä alkanut pitämään. Varsinkin kizomba ja bachata ovat <3

2.7. Sininen on taivas 15 e - 7623 askelta

Kesäisenä sunnuntai-iltana oli luvassa uusi aluevaltaus, nimittäin Pälkäne. Siellä en olekaan vielä käynyt koskaan tanssimassa. Onkkaalan VPK järjestää vuosittain tanssit ja sinne sitten suuntasinkin pienen harkinnan jälkeen, toisena vaihtoehtona oli Salsa chill out partyt, mutta auton nokka kääntyi kuitenkin kohti Sinitaivas-tansseja Pälkäneelle. Näistä tansseista ei muuten mainittavaa kehuttavaa, kuin että järjestelyt ja bändi olivat ensiluokkaisia, ikävä kyllä minulle tutut tanssittajat loistivat poissaolollaan. Ja taisinkin tanssia huomattavasti enemmän kaverini kanssa naisparissa tänä iltana. Noh saimpa ainakin vientikilometrejä!

3.7. Swing it! 0e - 10 590 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntaan jo lähes maanantai-iltojen olohuoneeksi muodostuneeseen paikkaan, Mustaanlahteen. Tällä kerralla oloni tekee vielä tavallistakin kotoisammaksi se, että opetettavana lajina oli west coast swing. On myös ilo huomata, kuinka minulle vielä alkukesästä täysin vieraat lajit boogie woogie ja lindy hop alkavat pikkuhiljaa aueta, ja jalatkin ovat ilmeisesti saaneet hieman ketteryyttä alleen, sillä nopeat kappaleet eivät tunnu enää niin nopeilta. Tosin en kyllä edelleenkään voi sanoa näitä lajeja osaavani, mutta pientä kehitystä on kuitenkin havaittavissa.

4.7. Sun vuoro hakee, mun vuoro hakee, sun vuoro hakee, mun vuoro hakee 15 e - 10 400 askelta

Tänä iltana olin väsyneempi kuin minään aikaisempana, joko tanssiputki alkaa painaa? Ja nythän on vasta neljäs ilta.. Kuitenkin luvassa oli Kisaranta ja Hurma, mikä voisikaan pilata tätä yhdistelmää, noh vuorohaku tietenkin. Kisarannan vuorohakutansseissa hakuvuoro vaihtuu vuorotunnein ja viimeinen vajaa tunti on sekahakua. Muutenkin naistenhakua inhoavalle tälläiset tanssit eivät ole mikään ihannetilanne, mutta hain minä varmaankin kolmea eri miestä joista yksi oli täysin uusi tuttavuus. Tämä hakusysteemi kuitenkin toimi, eikä ole mahdoton ajatus mennä vuorohakutansseihin uudestaan, ehkä silloin uskaltaisin enemmän hakea.
5.7. Särkkä (Ei siis se Särkänniemi vaan se tanssilava) 13 e - 13 467 askelta

Kuinka monta kertaa olenkaan aiheuttanut väärinkäsityksiä puhumalla Särkästä, pari kaveriani on oikeasti luullut ja hieman ihmetellytkin että miten oikein viihdyn huvipuistossa joka viikko.. No totuushan on kuitenkin se, että mielestäni Särkänniemessä on aivan liian vähän tanssia, joten Punkalaitumen Särkkä on the place to be, lähes joka keskiviikko, niin myös tänään. Särkkä kuuluukin ehdottomasti lempilavoihini, ensinnäkin se sijaitsee tajuttoman kauniilla paikalla ja toiseksi paikalla on aina mukavia tanssittajia. Tänään esiintyjäkattauskin oli jälleen huippuluokkaa, Hurma bändiparinaan Suvi + In the mood. Nuorekasta ja monipuolista soitantaa oli siis tarjolla koko illaksi.

Tänä iltana minulta kysyttiin, että "Päivä 5, miltäs nyt tuntuu?" Toistaiseksi tuntuu oikein mukavalta, mitä nyt univaje ja unirytmin muuttuminen hieman painaa, toiseksi myös jalat ovat aika tavalla jumissa. Tänä iltana huomasin myös, että jo muutamien ensimmäisten kappaleiden jälkeen jalat tuntuivat väsyneiltä ja askel raskaalta, mutta siinä kun pääsi vauhtiin niin tämä katosi.

6.7. Paluu Mustaanlahteen 0e - 8330 askelta

Ei kai tähän(kään) paikkaan voi kyllästyä, Mustalahtihan muuten sijaitsee Särkän(siis Särkänniemen vieressä) Joten olenko nyt siis Särkässä, no tämän lähemmäksi minua ei taida saada, sen verran hurjilta laitteet näyttävät lahden toiselta puolen katsottuna. Westi sen sijaan ei ollut ollenkaan hurjaa, vaan oikein ihanaa, myös tänään. Vaikka päivä taisikin olla heinäkuun kylmin, ja lämpöä piti hakea ennen bileitä vilttiin kääriytyen ja kuumaa kahvia juoden. Mutta kun vauhtiin pääsi niin vilteistä ja takistakin sai kyllä luopua.

7.7. Kapakanmäki, long time no see 15e -
12 712 askelta

Olipa ihanaa palata Kapikselle pitkästä aikaa, olen ilmeisesti laiskistunut kun "liian" monena perjantaina olen ajellut vain naapuriin eli Kisarantaan, mutta välillä on hyvä lähteä merta edemmäs kalaan, varsinkin nyt Taikakuun loisteessa. Auto täynnä kimppakyytiläisiä ja mukavan lämmin kesäilta. Tanssiväkeä oli saapunut paikalle vähänlaisesti, ehkäpä kesälomat tai tangomarkkinat verottivat osan vakikasvoista. Tanssia silti sai enemmänkin kuin tarpeeksi.

8.7. Saana goes Riutanharju 15e -
13 046 askelta

Tarviiko tähän edes muuta lisätä, Riutta ei pettänyt tällä(kään) kertaa! Riutallakin oli hyvin väljää tänään, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita silti riitti. Illan bändeinä soittivat Sinitaivas ja Lemmenlautta. Naistenhaun aikaan seurasin tovin Lemmenlautan poikien lavashowta, ja heillä näytti olevan aivan älyttömän hauskaa. Tuli itsellekin hyvä fiilis kun katseli poikien menoa! Tänä viikonloppuna mulla on kyllä riittänyt vientiä yli oman tarpeen, tai siis tottakai mahtavaa, että niin monet haluaa tanssia mun kanssa! Mutta pelottavaa kun useampi hakee samaan aikaan. Näiden "tapausten" kohdalla olen parhaani mukaan yrittänyt paikata tilannetta naistenhaulla.


9.7. Lindy hop, onko se jotain syötävää? 0e - 7748 askelta


Tänään oli tarkoituksena suunnata Kolmilammille, mutta pitkät yöunet veivät voiton, joten oli valittava jotain mikä ei kestä niin myöhään. Ainoa lähimailta löytynyt järkevä vaihtoehto olikin siis Lindybileet Tampereen keskustassa. Minähän en siis edes osaa lindy hoppia, olen käynyt yhdet alkeet tästä lajista. Paikalla oli kuitenkin taitavia ja mukavia viejiä, ketkä pitivät huolen, että pääsin edes vähän sisään tähän lajiin. Tapani mukaan viihdyin loppujen lopuksi näissäkin bileissä loppuun saakka, vaikka ajatuksena oli että käyn vain nopeasti tanssimassa "pakolliset" tanssit. Todettakoon vielä, että hauskaakin oli! :)

10.7. Maanantai Mustassalahdessa, missäs muuallakaan? 0e - 12 342 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntasin jälleen Swingtanssibileisiin, tämän illan opetuksessa opeteltiin boogie woogien askeleita. Eilisestä rohkaistuneena kokeilin tanssia myös lindyä. Oli ihanaa että lämpöä ja tanssijoita riitti. Lähes +25 astetta ja aurinko olivat saaneet ilmeisesti viluisimmatkin tanssijat kaivautumaan koloistaan.

11.7. Flashmob treenit, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin sosiaalitanssia 1e - 5877 askelta

Syyskuussa tanssittavan maailmanlaajuisen west coast swing flashmobin ensimmäiset treenit olivat tänään, mikä sen mukavampaa kuin treenata koreografiaa westiystävien kanssa rennolla fiiliksellä. 

12.7. Ruuhkatanssien ruuhkatanssit 13e - 12 656 askelta

Kolme yötä putkeen pitkiä yöunia! Ja sen huomaa, nyt jaksaa taas nukkua vähemmän ja tanssia enemmän. Tuntuu että lihaksetkin ovat palautuneet paremmin kun on saanut nukuttua enemmän. Näillä fiiliksillä suuntasin siis virkeänä Särkkään tutkimaan millaisen ruuhkan Neljänsuora saakaan aikaan, mutta yllätyksekseni Särkällä mahtui myös tanssimaan, vaikka ajoittain hieman ahdasta olikin. Minulle uusi tuttavuus, tanssibändi Saanko luvan oli soittamassa toisena bändinä, ja heidän soitannastaan pidin kovin, nuoria poikia olivat hekin ja jos jossain lähellä keikkailevat menen varmasti tanssimaan.

13.7. Entä jos minustakin tulee isona salsatanssija? 0e - 11 967 askelta

Siis jo toinen kerta lattaribileissä tässä kuussa. Bileet tanssittiin Laikunlavalla Tampereen keskustassa, vaikka keli oli hieman viileähkö, oli paikalle saapunut iso lauma salsaajia. Liekö nämä yksinomaan lattariväkeä, sillä suurin osa tanssijoista olivat minulle täysin vieraita. Mutta olen kyllä alkanut vakavasti harkitsemaan että voisin vaikka tykätä enemmänkin käydä näissä salsatouhuissa. Josko vaikka löydän itseni syksyllä salsatunneilta, sen verran hauskaa minulla on näissä bileissä ollut.

14.7. Westitanssijan vapaapäivä 0e - 8217 askelta

Parin tunnin vaparoinnin ja ahkeran kuviokertauksen jälkeen suuntasimme westiväen kanssa ruokapöydän kautta Glorian tanssilattialle. Ja hauskaa oli, mukava joskus tanssia näin vähän rennomminkin. :)

15.7. Fuskukivaa kursseilla 25e - 14 634 askelta

Hävettää myöntää, mutta en edes muista milloin olisin ollut viimeksi tanssitunneilla, siis mikäli unohdetaan nyt westileirit ja alkeistasterit.. Joten olipahan mukavaa suunnata fuskaamaan koko päiväksi. Perusteet tunnin olin viejän roolissa ja loppupäivän seuraajana. Antti-Villen kursseilta saakin aina erittäin käyttökelpoisia kuvioita ja hyvää tekniikka-asiaa takataskuihin, suosittelen! 

16.7. Bugg 0e - 5700 askelta

Sunnuntain kunniaksi oli aika ottaa hieman rennommin. Tänään auton nokka käännettiin kohti Tampereen keskustaa ja Laikunlavaa, kävin siellä ystäväni kanssa treenailemassa hieman buggia. Oli siinä ohikulkijoilla ja auringosta nauttimaan tulleilla ihmeteltävää kun meillä soi humpat ja hiki hatussa pyöritään menemään! Mutta ulkotreenejä ei voita mikään.

17.7. Mustalahden swingit 0e - 7546 askelta

Tänään en ehtinyt bugg-alkeisopetukseen, mutta bileisiin kyllä. Näissä bileissä on aina yhtä mukava käydä, pääsee seuraamaan muidne taidokasta tanssia ja onneksi myös itsekkin kokeilemaan kinttujensa ketteryyttä, pikkuhiljaa minustakin tulee vielä swingtanssija, toivottavasti.

18.7. Flashmob treenit 1e - 4923 askelta

Viimeviikkoiseen tapaan tänäkin tiistaina treenailtiin pienellä westiporukalla syksyisen flashmobin koreografiaa. On meillä vaan upea westiporukka täällä Tampereella! Mukana on kaikentasoista tanssijaa ja kaikki ovat napanneet koreografian nopeasti, tästä tulee vielä niin hieno! Vielä on aika treenata ja homma huipentuu syyskuussa kun westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman koreografian samaan aikaan ja videoivat sen, joku pääorganisoija sitten kokoaa vielä videoista yhden kokonaisen videokoosteen.
19.7. Omatoimireenailua 0e - 7941 askeltaOlenko laiskistunut vai mikä siinä on, että tänäänkin suuntasin ainoastaan treenisalille? No joka tapauksessa parin tunnin treenit takana. Tämä iltapäivä kului pitkälti westin parissa, mutta mahtui mukaan hieman muutakin tamppaamista ja jälleennäkemisen riemua.

20.7. Mustalahden westit 0e - 9754 askelta

Hauskaa niin kuin aina, sama loru kun aikaisempinakin torstaina.

21.7. Päivä 1 Paluu Valasrantaan <3 117e+14e - 10 846 askelta

Nyt kohti Valasrantaa sillä tätä on odotettu! Valasrannan tanssileiri saa kokonaan oman postauksensa, mutta mainittakoon että perjantaina en kerinnyt vielä tunneille, mutta iltatansseihin kylläkin Hurmaantumaan. Kirjoitan leiripäivistä tarkemmin omaan postaukseen, joten tässä vain tähän postaukseen "tarvittavat" tiedot, jotta ei tule niin paljon toistoa.

22.7. Päivä 2 14e - 22 799 askelta
23.7. Päivä 3 0e - 26 897 askelta
24.7. Päivä 4 13e - 8240 askelta
25.7. Päivä 5 0e - 20 024 askelta
26.7. Päivä 6 0e - 14 542 askelta
27.7. Päivä 7 13e - 13 021 askelta
28.7. Päivä 8 0e - 16 350 askelta
29.7. Päivä 9 14e - 20 010 askelta
30.7. Päivä 10 0e - 6745 askelta

31.7. Mustalahden swingit 0e

Viimeinen päivä! Tänään kohti kotipesää, eli Mustaalahtea. Luvassa on bluesopetusta. Väsyneet jalat jaksavat vielä humpata tämän yhden päivän, mutta nyt on pakko ottaa vähän aikaa hieman iisimmin ja palautua kunnolla ennen uusia seikkailuja.


torstai 13. heinäkuuta 2017

Tanssietiketti 2.0




Naurahdin oikein ääneen kun palasin vanhaan postaukseeni aiheesta tanssietiketti, sehän on kirjoitettu ennen kuin olin käynyt yksissäkään tansseissa, joten nyt reilun vuoden tanssineena olisikin aika päivittää tanssietikettiajatukset hieman käytännönläheisempään muotoon. 

Pukeutuminen ja hygienia

Mitään pukukoodeja ei lavoilla ole, mutta vaatteissa kannattaa pysyä hyvän maun rajoissa. Lavoilla näkyy vaatteita laidasta laitaan, sporttisimmat suosivat hengittäviä urheiluvaatteita, jotkut tulevat tanssimaan suorissa housuissa/farkuissa, sekä t-paidassa, miehillä kauluspaidat eivät ole ollenkaan tavaton näky. Monille lavat ovat se paikka minne saa laittaa päälleen ihanimman kellohameen tai kauneimman mekon. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa valita päälle sellaista missä itsellä on mukava olla. Liian tiukat ja lyhyet hameet kannattaa jättää kotiin, samoin liian tiukat ja joustamattomat housut, sekä paidat. Niissä on  hankala tanssia ja repeytymisvaara on ilmeinen. Jalkaan kannattaa valita itselle mukavat kengät. Monet suosivat tanssikenkiä, toiset luottavat tennareihin. 

Tanssissa ollaan hyvinkin lähellä toista ihmistä, joten hygieniastaan kannattaa pitää huolta, jos ei itsensä niin ainakin tanssipariensa vuoksi. Hajuton tai miedon tuoksuinen deodorantti on ehdoton. Varsinkin monet naiset, mutta myös miehet tykkäävät käyttää hajuvesiä tai muita tuoksuja. Niiden käytössä kannattaa kuitenkin olla maltillinen. Lisäksi vahvat tuoksut saattavat olla hajusteyliherkille liikaa ja aiheuttaa heille ikäviä oireita. Monet hiuslakatkin ovat yllättävän voimakkaan tuoksuisia, vaatteiden pesu- ja huuhteluaineita unohtamatta. Kaikki nämä tuoksut yhdessä luovat aikamoisen cocktailin, etenkin heille ketkä ovat herkkiä voimakkaille tuoksuille. Meikkiä voi laittaa mielensä mukaan, mutta kannattaa huomioida se, että tanssiessa tulee kuuma ja hiki, joten meikkaus sen mukaan.

Tansseihin ei kannata pakata matkalaukullista tavaraa mukaan. Itse otan aina laukkuuni vain välttämättömän, ja ehkä hieman ajoittain tarpeelliseksi huomattua extraa. Lompakko ja käteistä rahaa, vähintään sen tanssilipun verran, vaihtokengät, kuumilla keleillä myös vaihtopaita, hammasharja ja purkkaa, ponnareita ja pinnejä, laastareita, juomapullo ja pitkähihainen neule/paita ulkoilua ja taukoja varten, kesäyötkin ovat nimittäin yllättävän viileitä. Hajustamaton hyttysmyrkkykin on ihan hyvä nilkkojen pelastus kesäisin. Tavarat voi jättää autoon tai narikkaan, jotkut pitävät laukkujaan penkkien alla tai naulakoissa. Laukkua, edes pientä sellaista ei kannata kantaa tanssiessa, se saattaa karkottaa hakijoita ja on muutankin vain tiellä.
Hakurivit, hakuvuorot ja hakutavat

Hakurivejä on pääsääntöisesti kaksi, miestenrivi ja naistenrivi, naistenrivi sijaitsee yleensä seinustalla ja miestenrivi naisia vastapäätä keskilattialla. Riviin sijoittuminen on täysin mielivaltaista. Mitään sääntöä ei ole, mutta tapoja kylläkin. Lavoilla joilla yleensä käyn nuoret ja nuorekas väki sijoittuu useasti orkesterin puoleiseen päätyyn. Suosin itse myös tätä orkesterien puoleista päätyä ja sijoitun itse riviin sen perusteella, missä ovat ne viejät keiden kanssa mielelläni tanssisin. Pyrin myös ujona tyttönä suosimaan takariviä, mutta välillä teen poikkeuksia. Eli ohje riviin sijoittumiseen: Seiso siinä missä itse haluat ja tunnet olosi kotoisaksi.

Lavoilla käytössä olevia hakutapoja ovat miestenhaku(miehet hakevat), naistenhaku(naiset hakevat), sekahaku(molemmat hakevat) ja vuorohaku(hakuvuoro vaihtuu esim. vuorotunnein). Seiniltä löytyy yleensä valotaulut jotka kertovat hakuvuorosta. Nämä vuorot ovat kuitenkin vain ohjeellisia. Mikään ei siis estä hakemista ns. väärällä vuorolla, mutta tällöin ehkä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että haun kohde ei lähdekään tanssimaan. "Väärällä vuorolla" haettaessa itse suosisin hakemista vasta toisessa tai kolmannessa aallossa, jotta kiireisimmät ovat saaneet omat hakuvuoron mukaiset hakunsa tehtyä, mutta mikään sääntö ei tätä määrittele. Tanssiin haku tapahtuu pääsääntöisesti hakuriveistä, kuitenkin on täysin sallittua hakea vaikka penkeiltä. Tosin tilannetajua kannattaa käyttää haettaessa ja juuri esimerkiksi vessaan, juomaan tai tauolle menevien tanssipartnereiden haku kannattaa siirtää parempaan ajankohtaan. 

Mikäli en itse tule haetuksi tai hae ketään miestä, saatan vientitaitoisena hakea lähistöllä olevaa naista. Nais- mies- ja sekaparit ovat kaikki sallittuja lavoilla, tai eihän mikään määrittele, että sen pitää edes olla pari. Kolmikotkaan ei ole yhtään tavattomia, tästä esimerkkinä dubbel bugg, jossa viejä tanssii kahden seuraajan kanssa. Isompiakin ryhmiä on nähty tanssivan keskenään, vain mielikuvitus on rajana mitä voi tanssia ryhmänä ja millä tavalla. Naiset saavat viedä, viejät saavat seurata ja rooleja voi vaikka vaihdella kesken tanssin.

Tanssiin voi hakea vaikka vain ojentamalla kätensä haettavalle, tähän voi liittää kysymyksen "mennäänkö tanssimaan, saanko luvan, tuutko tanssimaan" mikä nyt omaan suuhun parhaiten sopii. Ja saman parin kanssahan on tapana tanssia aina vähintään 2 kappaletta, bändit soittavat pareittain yleensä 2 biisiä samaa lajia. Mikään ei estä tanssimasta myös useampaa kappaleparia. Mainittakoon vielä, että pääsääntöisesti paikallaan tanssittavia tansseja tanssitaan tanssilattian keskiosassa ja eteneviä tansseja tanssitaan kiertämällä reunaa pitkin vastapäivään.
Tanssista kieltäytyminen

Hyviin tapoihin kuuluu, että pääsääntöisesti tanssiin lähdetään kun haetaan, mutta poikkeuksethan vahvistavat säännön. Hakijan humalatila tai epämiellyttävä käytös ovat selkeitä syitä kieltäytyä tanssiinkutsusta. Lisäksi mikäli ei osaa tanssia soitettavaa lajia on siitä kohteliasta mainita, jolloin hakija voi päättää jatkosta. Epämiellyttävä vienti/tanssiasento joka aiheuttaa kipua/vammoja, etenkin jos tämä ei huomauttamalla korjaannu parempaan suuntaan ja ylipäätään mikäli syystä tai toisesta kokee tanssin jonkun kanssa epämiellyttäväksi on täysin sallittua kieltäytyä tanssista hänen kanssaan.

Aina ei tarvitse edes olla selvää syytä miksi pakit on annettu, eikä niiden antamista tarvitse perustella kenellekään. Haluan myös mainita vielä, että kaikki ei aina ole sitä miltä päälle päin näyttää, joten ketään ei kannata lähteä syyllistämään taustoja tietämättä. Pakkien antamiseen on syitä yhtä paljon kuin tanssijoita, kaikkien kanssa ei tarvitse tanssia. Jokainen lavalle tullut on maksanut tanssilipustaan ja saa tanssi-iltansa käyttää niin kuin itse haluaa: tanssien, istuen, nauttien kahvion/baarin antimista, bändiä katsellen, tanssien vain oman parinsa kanssa, tanssien yksinään... 

Kaikessa kannattaa kuitenkin muistaa inhimillisyys ja kyky asettua toisen asemaan, ei kannata tehdä toiselle sitä mitä ei haluaisi omalle kohdalleen tehtävän. Mukavia tansseja kaikille lukijoille! :)


maanantai 22. toukokuuta 2017

Westituristina ja kisalattioita korkkaamassa Tallinnassa

Vielä alkuvuodesta ajatus tanssireissusta ulkomaille ja etenkin kisaamisesta oli täysin absurdi, mutta sitten useampikin westituttuni alkoi kyselemään minulta, että olenko ajatellut ulkomaan tapahtumia. Aluksi totesin kaikille kylmän viileästi, että en todellakaan, enhän osaa edes vielä perusteita. Noh, ei kuitenkaan kauaakaan kun uteliaisuuteni itseni haastamiseen heräsi jälleen ja aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta ulkomaanmatkasta. Minnekään kauas en halunnut lähteä, enkä myöskään valtavan isoon tapahtumaan. Suotavaa oli myös se, että reissuun kanssani lähtisi lauma tuttuja. Ja näin Tallinnassa järjestetty Eesti Spring Swing  -tapahtuma valikoitui sopivaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.

Tanssifiiliksiin pääsimme jo laivamatkalla, missä tanssibändin soittaessa kävimme kuluttamassa parkettia. Muutenkin matkustaminen sujui hyvin kivuttomasti, bussilla Helsinkiin, ratikalla satamaan, laivalla Tallinnaan. Tallinnassa kuljimme käyttäen Uber-sovellusta, kyydin voi tilata sovelluksella, auto saapuu muutamassa minuutissa ja kuljettaja vie pyydettyyn paikkaan. Näppärää ja reilusti taksia edullisempaa. Tästä inspiroituneina yritimme tilata paluumatkalla Uberiä myös Helsingissä, mutta kuljettajamme perui kyydin viime hetkellä ja jouduimme loppujen lopuksi ottamaan satamasta ratikan ja juoksemaan matkalaukkujen kanssa bussiin.

Kohteessa majoituimme Economy hotellissa(kuvassa), mikä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta. Hotelli valikoitui sijaintinsa, mutta myös edullisen hintansa vuoksi. Tälläiselle reissulle tarvitsee lähinnä paikan missä voi käydä muutaman tunnin nukkumassa, sillä lähes koko ajan ollaan tanssimassa tai muuten menossa.

Tämä tapahtuma tai siihen valmistautuminen ei juurikaan eronnut vastaavista Suomen tapahtumista. Tapahtumaan ilmoittauduttiin nettilomakkeella ja se maksettiin tilisiirtona. Sen lisäksi varattiin bussi- ja laivamatkat, sekä majoitus. Halusimme reissusta pienen miniloman joten lähdimmekin kohti Tallinnaa jo torstai-iltana ja paluumatkan varasimme vasta maanantai-illaksi, näin ollen meillä oli hyvin aikaa seikkailla kaupungissa. Tapahtuman ohjelma oli hyvinkin perinteinen. Päivät sisälsivät eri tasoisia tanssitunteja ja iltaisin tietenkin iltabileitä! Tämän lisäksi perjantaina kisattiin ProAm kilpailut ja lauantaina Jack'n'Jill kilpailut.

Itse osallistuin 1 ja 2 tasoisille tunneille. Tuntien tasot olivat järkevät, ykköstason tunnitkaan eivät lähteneet aivan alkeista, mikä oli hyvä sillä kaikki tapahtumaan osallistujat olivat tanssineet westiä aikaisemminkin. Tuntien sisällöt olivat myöskin suunniteltu hyvin, ne sisälsivät sopivassa suhteessa tekniikkaa, uusia kuvioita ja mausteita tanssiin. Tunnit muuttuivat haastavemmiksi viikonlopun loppua kohden, mutta haastetta ei kuitenkaan tullut liikaa. Tuntien opettajat vaihtelivat, joten erilaisia tyylejä ja näkökulmia tanssiin viikonlopun aikana kyllä sai. Paritasapaino oli myös kohdillaan, vaikkakin yhdellä tunnilla useampi poika "uhrautui" seuraamaan, sillä viereisessä salissa ollut naisten stailaustunti verotti seuraajien määrää rankasti. Muutoin tunneille oli yleensä muutama seuraaja enemmän, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Odottelupaikoilla sai pitää taukoa tai ajatella tunnin asioita rauhassa itsekseen. Ehkä päällimmäisenä tunneilta jäi mieleen harjoitus jossa tanssittiin ilman musiikkia niin, että seuraajat laittoivat silmänsä kiinni. Tapahtumasta on jo jonkin verran aikaa, mutta uskon ja toivon, että jotkut Tallinnan opeista tulivat myös mukanani Suomeen, vaikka en enää juurikaan tuntien sisällöistä yksityiskohtaisesti muista. Ainakin videoiden avulla niihinkin voi tulevaisuudessa palata.

 



Mitä kilpailuihin tulee, haluaisin sanoa, että pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua, mutta minun on todettava, että kun mahdollisuus tuli en harkinnut hetkeäkään, että osallistunko. Olen nuorempana kilpaillut useita vuosia voimistelussa ja hetken aikaa tanssissakin, joten kisaaminen ei sinällään ollut minulle uutta, mutta laji sitäkin enemmän. Osallistuin siis lauantaina Jack'n'Jill kilpailun newcomer luokkaan. Tämä luokka on siis kaikista alimmainen, missä tälläinen westin vasta-alkajakin pääsee kokeilemaan kisalattioita. Kynnys osallistua näihin kisoihin on siis pieni(ainakin minulla oli), lisäksi tilanteesta entistä helpompaa tekee se, että omaa paria ei tarvitse. Yksinkään ei silti tarvitse tanssia, vaan parit arvotaan kilpailutilanteessa. Meidän sarjassamme tanssittiin karsinnoissa kolmen eri parin kanssa, yhden kanssa tanssittiin aina yksi kappale, jonka jälkeen biisi ja pari vaihtui. Oli muuten hienoa, että sain kokea kisadebyyttini hyvän ystäväni ja niin ikään tanssihaastelaisen Panun kanssa.

Ensin tanssittiin kaikkien sarjojen karsinnat, jonka jälkeen kokoonnuimme odottamaan tietoa finaaleihin päässeistä. Newcomer sarjasta kaikki seitsemän viejää pääsivät jatkoon, tämän jälkeen he nostivat rasiasta finaaliin päässeistä seuraajista itselleen parin. Ilmeeni olikin varmasti näkemisen arvoinen kun minun nimeni nostettiin, sillä osallistuin kisoihin lähinnä kokemuksen vuoksi, eikä odotuksia sijoittumisesta ollut. Finaalissa tanssittiin myös useampi kappale, mutta tällä kertaa paria ei vaihdettu välissä. Minä ja parini tanssimme kolmannelle sijalle. Siitä hyvästä saimmekin kotiin viemisiksi hieman suklaata ja juhlajuomaa.
Newcomer luokassa musiikit olivat rauhallisen tempoisia, eivätkä sisältäneet juuri vaihteluita. Ja tässä sarjassa ei kuulu tehdä hienoja koukeroita, vaan kisoissa pärjää muutamalla peruskuvioilla. On hienoa että tälläinen luokka on olemassa! :) Tunnelma kisoissa oli kaikin puolin rento ja kaikki kannustivat tanssivuorossa olevia kisaajia(etenkin oman maansa edustajia, suomalaiset ainakin olivat ahkeria kannustajia). Muutkin suomalaiset tanssivat ja pärjäsivät hienosti niin ProAm kisoissa, kuin Jack'n'Jillissäkin.

Yhteenvetona voisin todeta, varsinkin heille ketkä eivät ole vielä matkanneet ulkomaan tanssitapahtumiin, että yhtälailla siellä on monen tasoisia tanssijoita, ei tarvitse olla pro-tanssija, että siellä pärjää. Samoja lajeja ja askelia kaikki muutkin tanssivat, kansalaisuudesta tai sijainnista riippumatta. Westitanssijat ovat myös sosiaalista ja ystävällistä sorttia, joten kaikki tuntevat varmasti olonsa tervetulleeksi. 



Kyllähän me Tallinnassa teimme muutakin kun tanssimme, kuten aluksi sanoin, lähdimme kuitenkin minilomalle. Vapaa-ajan käytimme shoppailuun, kaupungilla kiertelyyn ja varsinkin syömiseen! Hyviä ravintoloita ja ruokia löysimmekin. Taisimme ehtiä myös hieman viihteelle parina iltana. Voi olla että yöunet jäivät tälläkin reissulla vähäisiksi, mutta muutamat päiväunet hieman paikkasivat tilannetta. Monet hauskat seikkailut jäisivät kyllä kokematta, mikäli yöt käyttäisi nukkumiseen. Loppuun vielä hieman fiiliksiä tanssilattian ulkopuolelta.