keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Valasrannan tanssileiri 2018

On taas se aika vuodesta kun on aikaa kirjoittaa muutama sana Valasrannan tanssileiristä.

Itselle tämä leiri oli kolmas laatuaan. Tänäkin vuonna otin viime vuoden tapaan ns. äkkilähdön Valakselle, sillä eihän minulla pitänyt tälläkään kertaa olla lomaa, mutta sain kuitenkin sumplittua tilanteen niin, että pari lomapäivää myös Valas-viikolle osui. Tänä vuonna en ollut kuitenkaan leirillä koko 10 päivää, vaan ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Sanomattakin selvää, että nyt leirin 15-vuotis juhlavuonna tuntitarjonta ja lajikirjo oli suurempi kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntui kun ohjelmaa tutkaili. Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt tekemään mitään uusia lajikokeiluja lyhyen leirivisiittini aikana. Sen sijaan syvennyin jo osattuihin lajeihin viime vuotta haastavimmilla tunneilla, sekä kävin vain muuten vain tanssimassa lajeja joista nautin.

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa koulumajoituksessa tällä leirillä, se on hyvin vaivaton ja halpa majoitusvaihtoehto, ja siitä minulla oli ennestäänkin hyviä kokemuksia muiden saman järjestäjän leirien osalta. Toki tavaramäärää tämä kasvattaa, kun patjat peittoineen ja tyynyineen pitää yrittää mahduttaa autoon, mutta se on toki kaiken sen vaivan arvoista. Leiriläisten käytössä oli kotitalousluokka ruokailua varten, sekä tietenkin suihkutilat. Itse majoittuminen tapahtui luokissa, meidän luokassamme taisi enimmillään olla 7 henkeä, ja väki vaihtui joka päivä. Yöni sain kyllä nukuttua ongelmitta, päivien ja iltatanssien jälkeen olin niin väsynyt, että uni maittoi.

Leiriviikko on aina ollut helteinen, mutta tänä vuonna se oli sitä isolla H:lla. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta. Itse en lämmöstä valita, mutta tunnit olivat todella hikisiä ja vaihtopaitoja meni paljon. Lisäksi huomioita piti todella kiinnittää niin juomiseen kuin syömiseenkin, jotta jaksaa tanssia ja kroppa pysyy menossa mukana. Päivittäin tuli käytyä välillä useamminkin uimassa ja suihkussa. Onneksi olin pakannut mukaan pari pyyhettä.

Leiripäiväkirja:

Keskiviikko 25.7.

Eihän synttärit ole mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, joten äkkiä tavarat autoon ja töistä nokka suoraan kohti Valasrantaa, jotta tämäkin synttärityttö pääsee nauttimaan synttäriperinteistä. Päivän tunneille en kylläkään ehtinyt, mutta iltabileisiin kylläkin. Tänä iltana tarjolla olikin westibileet, jossa pääasiassa tanssinkin, mutta kahvion puolella oli myös lattaribileet, missä kävin vierailemassa ja kokeilemassa bachataa sekä salsaa. Ilo huomata, että olen päässyt pahimmasta lattariahdistuksestani eroon ja nuo muutamat tanssit menivät oikein kivasti.

Westitanssijoiden mielestä ilta loppui ilmeisesti liian lyhyeen, sillä bileiden päätyttyä jatkettiin tanssia ulkoteltassa. Siellä lattia oli vain minun kengilleni niin nihkeä, että tanssista ei oikein tullut mitään. Olin muutenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että aika nopeasti hipsin "jatkoilta" sitten nukkumaan.

Torstai 26.7.

Tällä leirillä olin mukana vain 10-kortilla, joten torstaina tunnit minun osaltani alkoivat vasta iltapäivällä Tuomaksen ja Reetan bugg-tunneilla. Torstaina kärsin myös hyvin suuresta nestehukasta ja kaikki päivän tunnit meinasivat jäädä minulta kokonaan väliin, mutta koko aamupäivän yritin juoda niin paljoin vettä kuin vain mahdollista, ja ensimmäisellä tunnillakin join 1,5 litraa vettä vaihtoväleissä, ja johan olo siitä sitten normalisoituikin.

Lyhyt kurssipäivä oli toisaalta hyvä ajatus siltäkin kantilta, että iltatansseissa jaksoi sitten tanssia koko päivän edestä. Illan musiikeista vastasi yksi lemppareistani, Lemmenlautta. Näiden poikien lavaenergia jaksaa kyllä aina yllättää uudelleen.

Perjantai 27.7.

Tiesin jo aamusta, että tästä päivästä tulisi pitkä ja rankka. Aamu alkoi fuskun tasotsekillä, mistä minut laitettiin mustalle tasolle. Meitä oli mukava noin 20 hengen iloinen ja hyvin hikinen porukka tanssimassa fuskua koko aamupäivän. Haastettahan meille tarjoiltiinkin, ja tanssitekniikka laitettiin koetukselle erilaisten pysäytysten, spinien ja kuvioiden avulla. Nämä Antin ja Bettinan tunnit olivat kyllä todella hyvät ja ero leirin normaaleihin tunteihin oli valtava. Positiivista oli myös paritasapaino ja se, että koko tunnin sai tanssia ja harjoitella tunnin asioita.

Lounastauon jälkeen suuntasinkin Kallionokkaan tanssimaan boogie woogieta. Siellä oli niin hikinen tunnelma, että paikalle meinasi oikeasti pyörtyä. Näille tunneille menin kuitenkin vain tanssimaan ja pitämään hauskaa, joten tästä syystä otin iltapäivän tunnit hyvin rennosti. Lepäilin paljon ja nautin tanssista ilman sen suurempaa ajatustyötä.

Perjantai-iltana luvassa olivat 15-vuotisjuhlatanssit. Nämä olivat hyvin perinteiset leiritanssit, paljon tanssia, hienoja esityksiä ja hieman muistelua vuosien varrelta.

Lauantai 28.7.

Lauantaiaamupäivä oli pyhitetty rentoutumiselle. Suuntasimmekin heti aamusta rannalle nauttimaan auringosta, leppäkertuista ja lämpimästä vedestä. Tuntui, että maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen, kun sai vain olla eikä ollut kiire minnekkään.

Iltapäivällä tanssittavana oli vielä 3 tuntia hidasta buggia Tuomaksen ja Reetan kanssa. Hidas bugg on ollut minulle aina iso kauhun paikka, sillä minulta puuttunee se jokin tietty tanssillisuus mitä hidas bugg vaatisi. Jotain uusia vinkkejä ja ajatuksia näiltä tunneilta kuitenkin käteen jäi, joten ehkä vielä joskus tulen sinuiksi myös hitaan buggin kanssa. Opetus ainakin oli erinomaista ja tykkäsin näistä tunneista paljon, tunnit sisälsivät sopivasti tekniikkaa ja tanssillisuutta, sekä mukavia kuvioita.

Lauantain iltamenoina oli täysin normaalit lavatanssit. Illan esiintyjinä FBI-beat, sekä Aki Samuli Fantasia bändinsä kanssa. Ja paljon sitä tulikin tanssittua, varsinkin ripeitä tahteja. Loppuillasta sai laahustaa autolle hyvin kipeiden päkiöiden kera, mutta pääasia kai että tiesi ainakin tanssineensa koko rahan edestä.

Turhan montaa kuvaa en leirivisiitilläni näköjään ehtinyt räpsiä, joten alla edes pari mitkä kiteyttää mun leirifiilikset tältä vuodelta. 







perjantai 23. maaliskuuta 2018

Elämäni toinen paritanssivuosi: Tanssiunelmatkin ovat tehty toteutettaviksi

Elämäni toinen paritanssivuosi ei ainakaan jäänyt yhtään sen huonommaksi kuin sensimmäinenkään. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tanssihaasteita on riittänytkin myös tälle toiselle vuodelle. Viime kerralla käsittelin ensimmäistä paritanssivuottani askelilla, jotka muodostivat kokonaisen tanssin, joten sama teema jatkukoon tässäkin postauksessa.
Y - Tanssitunnit

Tänäkin vuonna on käyty tanssitunneilla, mutta häpeäkseni voin todeta, että aivan liian vähän. Ehkä määrän sijasta on tänä vuonna keskitytty laatuun ja varsinkin hauskanpitoon. Harmikseni täytyy myöntää, että suljetun otteen tanssit ovat tänä vuonna jääneet täysin opettelematta, ja käymäni tanssitunnit ovat olleet hyvin swing-painotteisia. Mutta sentään jotain uuttakin on kokeiltu nimittäin rockabillyä, lindy hoppia ja rock'n'rollia! Nopeasti laskettuna olen vähintään kokeillut 24 eri paritanssilajia, mikä kuulostaa kyllä aika suurelta määrältä.

a - Comp-ryhmät

Nämä ovat kylläkin rinnastettavissa tanssitunteihin, mutta saavat kuitenkin oman askeleensa. Syksyllä 2017 aloin käymään Pirjo ja Tommi Koivulan pitämillä fuskun ja buggin comp-ryhmissä. Comp-ryhmät ovat siis kilpaileville tai kilpailemaan aikoville tarkoitettuja ryhmiä, missä keskiössä on nimenomaan kilpaileminen ja siihen liittyvät tekniikat. Nämä ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa ja tunneilta saa aina kasan kotiläksyjä korjattavaksi seuraavaan kertaan. Ohjaus on erinomaista ja Koivuloilta löytyy ratkaisu jokaiseen tanssiongelmaan. Keväällä lisäksi tulikin vielä boogie woogie-comp. Tämä ryhmä kokoontuu hieman useammin, pari kertaa kuussa ja ryhmää ohjaavat Masi Saurén ja Anna Tyutyunyuk. Teemat boogiryhmässä ovat kuitenkin samoja kuin fusku- ja bugg-ryhmissäkin.
Comp-ryhmät ovat hyvin tekniikkapainoitteisia ja niillä tanssitaan pääsääntöisesti vain oman parin kanssa. Oikean tekniikan lisäksi harjoitellaan musiikintulkintaa ja musiikkiin tanssimista. Tunneilla soitettavat musiikit vastaavat kisanopeuksia ja tuntien aikana tehdään myös kisasuoritusharjoituksia ja esiinnytään muulle ryhmälle. Comp-ryhmät ovat aika pieniä ja niiltä saakin erittäin paljon arvokasta henkilökohtaista palautetta omasta tanssista. Koska ryhmät kokoontuvat vain pari kertaa kuukaudessa, tulisi itsenäiseen harjoitteluun panostaa. Meidän kohdalla tämä itsenäinen harjoittelu on kylläkin jäänyt aika vähäiseksi, mutta kyllä me sentään noin kerran viikossa pyritään treenaamaan jotain harjoiteltavaa asiaa.

Ka - Tanssileirit Tallinnassa

Ensimmäisen vuoden postauksessa jännitin jo tulevaa Tallinnan tanssileiriä, ja nyt toisena vuotena ensimmäisen Tallinnan reissun lisäksi suuntasin myös syksyllä toistamiseen Tallinnaan tanssimaan westiä. Molemmilla leireillä oli tanssitunteja, kisoja ja iltabileitä. Ulkomaan reissuilla on aina se oma tunnelmansa, ja reissuilta jää aina käteen uusien oppien lisäksi paljon ihania muistoja. Tallinnan tapahtumat ovat siitä mukavia, että siellä on varmasti paljon Suomalaisia. Nähtäväksi jää tulisiko sitä tänä vuonna lähdettyä tanssimaan jonnekkin hieman kauemmaksikin.

a - Tanssileirit Suomessa

Ulkomaan leirien lisäksi on tanssittu useammallakin suomen leirillä pääsääntöisesti hyvin westipainotteisesti Swingfectionissa, Finnfestissä, Elowestareilla ja Suburbiassa. Mutta on joukossa muitakin kuin westitapahtumia.
Viime kesänkin kohokohta oli jälleen Valasrannan tanssileiri. Niin upea kokemus se on, että sitä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. <3 Loppukesästä oli vuorossa myös Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetty tanssifestari Tanssi Vieköön, tässä tapahtumassa osallistuin täysipäiväisesti westiopetukseen, mutta onneksi tauoilla ehti katselemaan muutakin menoa, kuten rock'n'swing tanssien kilpailuja, sekä valtavia lavatansseja.

Lisäksi viime vuonna väliin jääneelle JouluBuggi leirille pääsin tänä vuonna mukaan. Se oli mukava buggiin ja boogie woogien painottunut leiri huippuopettajilla maustettuna. Tunteja oli tarjolla monessa tasossa ja monilla eri teemoilla. Ja mahtuipa mukaan buggin J'n'J kilpailutkin, jossa jotenkin onnistuin arvotun parini Markon kanssa tanssimaan alemman sarjan voittoon. Hyvä me!

Ko - Tanssilavat

Tanssilavakäyntini ovat hieman vähentyneet viime vuodesta, mutta kyllä sielläkin on ihan riittävästi ravattu, varsinkin kesällä! Nyt talviaikana ei viitsi huonolla kelillä lähteä yksin ajamaan pitkiä matkoja. Lisäksi leirit ja muut tanssitapahtumat ovat verottaneet viikonloppujani. Lippuja en ole valitettavasti tänä vuonna kerännyt ja laskenut kovin ahkerasti, mutta on niitä kertynyt jälleen iso nippu, vaikka kaikki liput eivät olekkaan enää tallessa. Lempitalvilavani Satulinnan sulkeuduttua ajauduin pienoiseen tanssimasennukseen, kun en vaan jaksa ajaa niin kauas mitä tanssimaan pääseminen vaatisi. Kimppakyydit ovat onneksi pelastaneet tilannetta ja onhan sitä käyty kuitenkin Ruusulinnassa ja V2:lla. Kovasti odotellaan jo rakkaiden kesälavojen aukeamista ja kelien lämpeämistä. Kesä tule jo.

a - Bileet
Monena torstai-iltana olen edelleen löytänyt itseni Tampereen Glorian westibileistä, mutta olempahan käynyt pariin kertaan salsa- ja lattaribileissäkin. Tämän lisäksi kesällä kävin testaamassa lindy hop -bileet, sekä olen käynyt ahkerasti kuluttamassa lattiaa myös Swing Teamin kuukausibileissä. Niin ja eksyimpähän erään tanssiystäväni kanssa Milongaankin kerran, toki argentiinalainen tango oli meille molemmille aika vieras käsite, mutta tanssimme sitten kappaleen verran Suomalaista tangoa Argentiinalaisin maustein ja liukenimme äkkiä paikalta.

Erityismaininta tulee kuitenkin antaa seikkailulleni Barcelonassa, jossa yhtenä iltana suuntasin bachatapainoitteisiin lattaribileisiin. Meininki siellä oli aivan erilaista kuin Suomessa, ja lähiote sai aivan uuden merkityksen tuona iltana. Noh kauhusta kankeana hetken menoa katseltuani uskaltauduin tanssiin, ja loppu ilta olikin sitten menoa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ollut, tanssi kuitenkin toimi samaan tapaan kuin Suomessa, ja paikalliset olivat positiivisesti yllättyneitä, että kerrankin paikalle eksyi tanssitaitoinen turisti. Paikan nimeä en enää muista, mutta siellä tanssittiin kahdessa kerroksessa ylhäällä kizombaa ja alhaalla tuona iltana enimmäkseen bachataa, mutta myös salsaa.  

Ne - Flashmob

Yksi vuoden kohokohtia oli loppukesästä tanssittu maailmanlaajuinen west coast swing flashmob. Samana päivänä westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman etukäteen opetellun koreografian. Myös Suomesta useampikin kaupunki oli mukana tempauksessa. Koreografiaa treenattiin ahkerasti porukalla ennen H-hetkeä ja flashmob päivän koittaessa sitä tanssittiin ympäri vilkasta Tampereen keskustaa, niin ulkona kuin ostoskeskuksissakin.
a - Tanssiystävät

Sanoin jo viimeksi, että niitä ei voi olla liikaa ja olen asiasta edelleen samaa mieltä. Tänäkin vuonna tanssiystäviä on tullut iso liuta lisää, ja on ollut ihanaa tutustua heihin kaikkiin. <3 Yhtäkään en vaihtaisi pois! Nykyään iso osa tanssi-iltaa onkin se kavereiden kanssa kuulumisten vaihtaminen, onneksi se onnistuu hyvin tanssiessakin. Parasta tanssiystävissä on se, että ihan sama minne menee tanssimaan voi luottaa siihen, että kyllä siellä aina joku tuttu on paikalla. Tämän takia on myös helpompi lähteä kokeilemaan uusia tansseja ja tanssipaikkoja.
Vi - Tanssikengät

Niin kuin vuosi sittenkin tuli todettua, ei näitäkään voi koskaan olla liikaa. Tänä vuonna lempikenkien paikkaa pitää edelleen bleyerit. Ihanien pinkkien bleyereideni lisäksi hankin myös valkoiset vastaavat kengät. Tänä vuonna ostin myös toiset tanssikengät, nimittäin ensimmäiset korolliset sellaiset, hitaan boogie woogien tanssimista varten. Matalilla koroilla tanssiminen on tuntunut ainakin nyt aluksi yllättävänkin helpolta ja kaatumisilta on ainakin toistaiseksi vältytty, mutta katsotaan mitä tulevan pitää.

a - Tanssikisat

Kävin myös korkkaamassa kisalattiat, ensimmäiset kisani olivat Tallinnassa pääsiäisenä, toiset Finnfesteillä, kolmannet jälleen Tallinnassa syksyllä, näissä kaikissa ensimmäisissä kisoissa kisattiin westiä, niin J'n'J että myöskin strictly tyyliin. J'n'J tapaan kisattiin myös JouluBuggissa, siellä tosin lajina oli bugg eikä westi.
Tammikuussa sitten lähdettiinkin kisaamaan Lavatanssi cup -kilpailuihin Kuopioon, missä kilpailtavina lajeina olivat cup-laji fusku ja lisälaji bugg. Kevyeksi tuota kisapäivää ei ainakaan voi sanoa, sillä lavacup kisoissa tanssittiin aina kokonaisia kappaleita. Me kisasimme kolmessa eri sarjassa, ja tansseja päivälle kertyi yhteensä 19 kpl, ja tanssittavat kappaleet olivat kokopitkiä kolme-neljäminuuttisia. Pareja näissä kisoissa oli aivan valtavasti, fuskun avoimessa 45 paria ja buggin avoimessa 35 paria. Ei siis ihmekkään, että päivä oli pitkä kaikkine karsintoineen, semifinaaleineen ja monine finaaleineen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kisattiin rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa Naantalissa. Täällä lajinamme oli ainoastaan fusku. Kilpailimme yleisessä C-luokassa, missä tanssi yhteensä ainoastaan 3 paria. Lavacup -kisoihin verrattuna tanssia ei edes ollut, sillä RS-kisoissa tanssitaan vain hidas ja nopea fusku molemmat vain n. 1,5 minuuttia, eli kisatanssia kertyi huimat 3 minuuttia.
Kuten olen varmaankin monesti maininnut, olen kilpaillut nuorempana lähes 10 vuotta voimistelussa, sekä soolotansseissa, joten jonkinlainen palo kisatouhuihin on ollut aina ja ennen ensimmäistäkään paritanssituntia tiesin, että myös paritanssissa on päästävä kisalattialle. Kisaaminen on ollut minulle aina hauskanpitoa, enkä ole koskaan ainakaan toistaiseksi tavoitellut mitalisijoja, tärkeintä kisaamisessa on ollut yhteinen tekeminen sen oman porukan kanssa. Yhdessä tekemisen lisäksi kisaamisessa on viehättänyt sen luoma pieni treeniin saatu tavoitteellisuus, vaikka rennolla otteella sitä onkin aina harjoiteltu.

Ku - Valmentaminen

Tiesin jo tähän suostuessani astuvani saappaisiin, joissa on minulle aivan liikaa kasvun varaa, mutta tästä huolimatta otin tämän(kin) haasteen vastaan. Koko kesän pohdin, että miten ihmeessä tulen selviämään tulevasta syksystä, mutta syksyn lähentyessä ajatukseni muuttuivat ja tiesin tasan tarkkaan, että tulen selviämään ja kaiken lisäksi nauttimaan tästä suuresta tuntemattomasta.

Olen tanssinut suunnilleen niin kauan kuin muistan ja koko tämän ajan olen ihaillut tanssinopettajia. Siinä on työ mitä ei voisi tehdä ellei siitä oikeasti nauttisi. Käyn mielessäni muistikuvia läpi siitä kuinka kaunista liike voikaan olla ja kuinka kevyeltä se voikaan näyttää. Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi.

Mutta miten voin opettaa kun olen itsekkin vasta oppilas? Minun on täytynyt ottaa opettamiseen hieman erilainen näkökulma, vastahan itsekkin yritän opetella tanssimaan. Mutta koen, että tästä huolimatta minulla on paljon annettavaa. Ei ole kauaakaan siitä, kun olin heidän tilanteessaan, joten muistan ne asiat joita pohdin aikanani alkeistunnilla, sekä muistan missä asioissa itse mokasin kun opettelin alkeita. Olenkin antanut itselleni luvan olla epätietoinen, minun ei tarvitse osata kaikkea, mutta minulla tulee olla halua selvittää, opetella ja kehittää itseäni. Tästä syystä tarkoituksena olisikin osallistua johonkin valmentaja/ohjaajakoulutukseen mahdollisimman pian.

Syksyllä 2017 ohjasin valmentajaparini kanssa westin alkeis- ja alkeisjatko ryhmiä, keväällä 2018 näiden ryhmien lisäksi ohjattavaksi tuli vielä fuskun jatkoryhmä. Mukavat ryhmät meillä on kasassa ollutkin, on naurettu ja pidetty hauskaa, mutta myös kehitytty yhdessä. Oppilaani tanssijoina, ja minä niin tanssijana kuin ohjaajanakin.
a - Mitä seuraavaksi?

Edellisen vuoden postauksessa pohdin minne se seuraava askel tulisikaan ottaa? Ja suunta olikin aika selvä, seuraavat askeleet otettiin kohti Tallinnaa ja Barcelonaa. Mutta nyt seuraavien askelien suunnat eivät ole aivan niin selvät. Mitä sellaista mitä en ole vielä kokeillut voisin asettaa kokeiltavaksi seuraavaksi?

Ainakin kisa-asioita ajatellen tavoitteena olisi jo seuraavissa kisoissa nousta fuskun A-luokkaan ja myös käydä kokeilemassa miten boogie woogie sujuu kisalattioiden puolella. Ehkä voisin kokeilla kolmantenakin vuonna jotain täysin uutta tanssilajia, tai käydä jonkun minulle uuden lajin bileissä tai muussa tapahtumassa.

Niin ja olen jälleen muodostanut kokonaisen tanssin askelillani, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, tänä vuonna jo tiedettiin mitä tanssittiin, joten askeleet ovat muodostaneet vuoden teeman mukaan boogie woogien perusaskeleen.

Kuten vuosi sittenkin, niin myös tällä kertaa nämä otetut askeleet ovat muodostaneet isomman kokonaisuuden, sellaisen vaaleanpunaisen tanssiunelman, mitä en ikinä olisi uskonut eläväni varsinkaan tässä vaiheessa. Haluan painottaa jälleen kuinka vuoden aikana olen oppinut älyttömän paljon tanssista, mutta siltikin ennenkaikkea itsestäni. Olen jälleen löytänyt itseni monesti epämukavuus alueilta, mutta kerta toisensa jälkeen päässyt sieltä myös pois.

Vuosi sitten olin asettanut itselleni yhden tavoitteen, mikä oli lattarivarmuuden saavuttaminen. Ja olenkin hyvää vauhtia jo saavuttanut tavoitetta, sillä että olen hyväksynyt, että mun ei tarvitse olla täydellinen lattaridaami, vaan voin tanssia lattarit omalla ei niin lajinomaisella tyylilläni. Lattareiden seuraaminen on kylläkin muuttunut helpommaksi, enkä yleensä ole täysin pihalla jos joku vie hieman monimutkaisempia kuvioita, toki välillä saattaa käydä niinkin, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa. :p

Lopuksi vielä todettakoon, että vaikka kisalattioilla pyriminen tuo harrastukseen omanlaisensa jännityksen, on kuitenkin lavatansseissa käynti edelleen se todellinen tanssin suola. Siellä tapaa kaikki ihanat ihmiset, ja näkee sen tanssiharrastuksen monimuotoisuuden. Tyylejä on yhtä paljon kun tanssijoita, ja ihmiset tulevat sinne oikeasti nauttimaan tanssista. En ollut kokenut huonoja tansseja vuosi sittenkään, enkä ole vieläkään. Onko sellaisia edes? Kaikki tanssit ovat omalla tavallaan kauniita, juuri siinä hetkessä ja sen hetkisen parin kanssa luotuja uniikkeja hetkiä.

Ja tätä hetkeä olen vältellyt viimeiseen asti, nimittäin uuden tavoitteen asettamista... Viime vuonna se oli lattarivarmuus, mutta tänä vuonna se on oppia tanssimaan hidasta boogia kauniisti ja kokeilla vähintään yhtä uutta tanssilajia tai tyyliä.  

tiistai 7. marraskuuta 2017

Paritanssijan erityisherkkyys: tunteita vaikka muille jaettavaksi

© Olli Rasi
”Huomaan, että eräs minulle tuntematon viejä katsoo minua ja lähtee kävelemään minua kohti. Hän on määrätietoinen, ja hänen olemuksensa johdosta olen varma, että hän hakee minua. Olen innoissani, uusi tanssituttavuus! Hän ojentaa minulle kätensä ja laitan oman käteni hänen kädelleen, iho tuntuu lämpimältä ja pehmeältä omia aina viileitä sormiani vasten. Kävelemme yhdessä lavan edustan ohitse tanssilattian toiselle reunalle, katson ohimennen bändiä ja katseeni jää ihailemaan heidän kirkkaita ja värikkäitä valojaan, valot näkyvät upeasti pimentyneessä syysillassa. Raollaan olevasta ovesta tuulee viileästi sisään. Musiikki alkaa soimaan, se on jokin hyvin hidas ja hempeä kappale. Käännän katseeni valoista pariini, otamme tanssiasennon, parillani on jotain hyväntuoksuista hajuvettä, pehmeä ja hieman mausteinen tuoksu.

Huomaan, että parini on hieman hermostunut, se saa myös minun oloni hieman rauhattomaksi. Jännittyneisyys tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Ensimmäisten tahtien aikana tutkiskelen voinko luottaa tähän uuteen pariin, kokeilen kuinka reagoida hänen liikkeeseensä ja vientiinsä. Vaikka hänen koko kroppansa on edelleen hyvin jännittynyt, hän liikkuu hyvin määrätietoisesti ja selkeästi. Pidän edelleen silmiäni raollaan, lähellämme on useita pareja, yksi pareista on hieman liiankin lähellä. Toivon, että parini osaa varoa heitä, ahdistun tilanteesta hieman, sillä en halua satuttaa ketään. Parillani on kuitenkin homma hallussa, suljen silmäni, sillä tunnen olevani hyvissä käsissä. En näe enää muita pareja, mutta aistin bändin kirkkaat valot edelleen ja kuulen tutun kappaleen, mikä ei kylläkään kuulu lemppareihini, vaikka kaunis sekin on. Kiinnitän huomiota kolaukseen, joku ilmeisesti tiputti kännykkänsä lattialle.

Parini tulee minua lähemmäs, hän laskee vasemman kätensä alas ja samalla tunnen kuinka hän selvästi rentoutuu, tämä saa myös minun oloni rauhallisemmaksi. Kappaleparin ensimmäinen kappale loppuu, me jäämme paikoillemme tanssiotteeseen, tuntuu mukavalta olla tässä, niin turvalliselta. Avaan silmäni, erkanemme toisistamme ja taputamme bändille. Toinen kappale alkaa soimaan ja otamme jälleen tanssiotteen, tällä kertaa rennommin, kädet ovat valmiiksi alhaalla. Ei mene kauaakaan kun parini irrottaa kädestäni, se saa minut havahtumaan, mitä nyt tapahtuu? Nopeasti parini kuitenkin nostaa kätensä ”halausotteeseen” alaselälleni, nostan itse samalla käteni parini yläselkään. Tunnen kuinka parini on siinä, hän on läsnä minulle ja oletettavasti hänestäkin on hyvä olla tässä hetkessä, se saa minunkin oloni hyväksi. Olen sulkenut muut parit täysin pois, enkä enää huomaa valoja, tässä olemme vain me yhdessä ja musiikki. Parini nojaa päällään päähäni ja hän laittaa toisen kätensä niskaani. Kosketus tuntuu intiimiltä, mutta mukavalta. Tanssimme loppukappaleen näin. Kappaleen loputtua jäämme vielä hetkeksi paikallemme, parini hymyilee ja se saa minutkin hymyilemään. Hän taluttaa minut takaisin naistenriviin ja ilta jatkuu.”

Yllä hyvin tavanomainen kokemus tanssi-illastani, kuvattuna tunteiden osalta hyvin tarkasti. Olen boldannut tekstistä tuntemukseni ja aistimukseni. Tämä on tapahtunut loppukesästä, valitsin tämän kyseisen tanssin tähän, sillä se sisältää paljon selkeitä voimakkaasti koettuja tunteita. Vastaavia tunneskaaloja käyn kuitenkin läpi jokaisena tanssi-iltana.

Olen ollut aina herkkä ja kokenut tunteet hyvin vahvasti, mutta olen luullut, että niin kaikki kokevat. Aikuisuuden kynnyksellä aloin kuitenkin ymmärtämään, että niin ei todellakaan ole. Jonkin vastoinkäymisen kohdatessani tuntui pettymys ja suru täysin ylitsepääsemättömältä, ja vastapainoksi taas onnistumisien hetkillä ilo ja onnellisuus oli täysin pohjatonta. Mitä tulee taas ihastumiseen ja rakkauteen, ne tunteet täyttivät minut täysin. Pienetkin asiat johtivat suuriin tunteisiin, ja koin, että vain harvat ymmärsivät minua. Yritin jutella tuntemuksistani ystävilleni, mutta he eivät osanneet samaistua niihin. Aloin miettimään jopa, että minussa olisi jotain vialla ja miksi olen tällainen. Tutkin asiaa, ja huomasin, että en ehkä olekaan tunteideni kanssa yksin, vaan olen erityisherkkä, niin kuin ilmeisesti 15-20 prosenttia muustakin väestöstä. Tosin siinä suhteessa kuulun erikoisherkkien vähemmistöön, että olen ekstrovertti.

Suuret tunteet ovat tuntuneet hyvin pelottavilta, ja isojen tunteiden kokeminen ja tunneskaalojen läpikäynti on minusta kuormittavaa ja ajoittain väsyttävääkin. Nuorempana pyrin vain sulkemaan tunteet pois tai vähintään rajoittamaan niitä. Kunnes ymmärsin, että tämä on jotain ainutlaatuista ja saan olla tunteideni kanssa hyvin etuoikeutettu. Saan kokea asioita eri tavalla, saan kokea ja tuntea isommin. Annoinkin itselleni siis luvan siihen. Vaikka negatiiviset tunteet tuntuvatkin ajoittain ylitsepääsemättömiltä, ovat niiden vastakohtana kaikki positiiviset tunteet maailmaamullistavia. Tämä määrä erilaisia suuria tunteita tekee elämästäni hyvin rikasta ja intensiivistä. Tähän kaikkeen liittyy myös suuri empaattisuus, koen myös toisten tunteet suuresti. Tansseihin liittyen kirjoitinkin kanssatanssijoiden negatiivisten tunteiden tuntemisesta aiemmassa postauksessani.


Miten erityisherkkyys sitten liittyy tanssiin?

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelästyin taas tunteitani. Miksi tanssi tuntuu tältä? Saanko edes tuntea näin? Monet ovat myös ihmetelleet miten pystyn kuvaamaan koettuja tunteita niin selkeästi, herkkyys lienee syy siihenkin. Minä siis koen asiat suuresti ja tansseissahan koettavaa riittää. Paljon erilaisia ääniä, värejä, valoja, tuoksuja, kosketuksia, ihmisiä... Ne luovat minulle ison tunteiden leikkikentän, ja osittain voinkin vaikuttaa siihen mitä haluan kokea. Koen musiikin, valojen ja tilanteen kauneuden koko kehossani.

Empatian takia koen myös kanssatanssijoiden tunteet vahvasti, mikäli parini jännittää, se saa minutkin hermostumaan, mikäli pari on varma se rentouttaa myös minut, mikäli hän on poissaoleva tai huonolla tuulella saa se minut ajattelemaan mitä olen tehnyt väärin ja pohtimaan mitä voisin tehdä, jotta saisin hänet paremmalle tuulelle. Poden huonoa omaatuntoa siitä, jos jokin tanssi ei ole mennyt mukavasti ja jos olen aiheuttanut jollekin huonon tanssin, vaikka ns. normaalille ihmisille se olisikin pikku juttu, jää se vaivaamaan minua välillä pitkäksikin aikaa.


Kuten ylläolleesta tanssikokemuksesta käy ilmi, lyhyen vajaan kymmenminuuttisen aikana tunnen valtavan määrän tunteita laidasta laitaan, toisia niistä hyvin vahvoina, toisia miedompina. Osa niistä on omia tunteitani, osa taas tanssiparini. Yhteen kappalepariin mahtuu suuri määrä tuntemuksia ja aistittavia asioita. Tällaisen jälkeen minulle jää monesti hieman tyhjä olo, olen tuntenut niin paljon, että hetken aikaa pienemmät tunteet tuntuvat oikeasti pieniltä, mutta onneksi vain hetken aikaa. Havainnoin jatkuvasti monia asioita ympärilläni, joskus se tarkoittaa koko tanssilavaa, joskus vain niitä kahta kättä mitkä pitävät minua tanssiotteessa.

Mitä rentoutuneempi olen, sitä helpompi minun on keskittyä vain muutamaan asiaan, mutta jos olen hermostunut pyrin olemaan täysin hereillä ja aistimaan kaiken mitä ympärilläni on. Tämä tunnepaljous on ajoittain kuin myrskyävä meri, miltä en saa mielenrauhaa. Tanssiurani alussa se aiheutti paljon hämmennystä, en osannut käsitellä koettuja tunteita, enkä ollut varma onko ok tuntea asioita tavalla millä tunnen. Suuret tunteet eivät tarkoita siis sitä, että ihastuisin jokaiseen kenen kanssa tanssin, eikä sitä että kokisin jotain seksuaalista mielihyvää jokaisesta tanssihetkestäni. Vaan sitä että myös kaikki "viattomat" tunteet kuten ilo, rentous ja ystävällisyys ovat valtavan voimakkaita ja kokonaisvaltaisia. Minä elän ja tanssin koko sydämestäni, löydän suuria iloja pienistäkin asioista ja nautin elämästä ja tanssimisesta hyvin intensiivisesti.

Monesti tilanteiden ja ympäristön kauneus saa minut sanattomaksi, jopa pienesti liikuttuneeksi. Välillä toivon, että voisin vain pysähtyä hetkeen ja tunteeseen mikä täyttää minut kokonaan. Mutta eiväthän vuoristoradan huiput tuntuisi niin jännittäviltä jos koko vuoristorata olisi pelkkää tasaista huippua yläilmoissa. Niimpä siis annan itseni tuntea ja nauttia suurista tunteista, sillä tämä on upea tapa kokea elämää. Ekstroverttina saan voimaa ihmisistä ja sosialisoitumisesta, mutta herkkänä se kuormittaa minua henkisesti, tämä muodostaa hämmentävän ristiriidan. Tanssi-iltojen jälkeen saatankin olla ylivirittynyt ja ylienerginen, tai sitten täysin uupunut. Silti yhtäkään koettua tunnetta en vaihtaisi pois. 

perjantai 18. elokuuta 2017

Miksi minun täytyy kantaa harteillani se kaikki katkeruus?

En ole uskaltanut tarttua aiheeseen aikaisemmin, sillä tiedän että tulen sohaisemaan ampiaispesää, mutta haluan jakaa myös oman näkökulmani täältä "rivin toiselta puolen".

Minua ahdistaa. Olen 22-vuotias ja edustan tansseissa sitä "nuoriso-osastoa". Olen valitettavasti syntynyt kauniimman sukupuolen edustajana ja elinvuosia minulle ei ole vielä kertynyt montaakaan yli kahtakymmentä, mutta silti, tai oikeastaan juuri siitä syystä saan osakseni sen kaiken katkeruuden mitä monilla tanssidaameilla on harteillaan. Minä en haluaisi olla se syy miksi toisten tanssi-illat eivät ole onnistuneita, mutta tällä hetkellä enemmän kuin koskaan kuitenkin tuntuu siltä että juuri sitä olen.

Tunnen ajoittain suurta syyllisyyttä siitä, että olen "nuori ja nätti". Isot tytöt kuiskivat tanssipaikkojen naistenhuoneessa, kuinka se on nuorten ja nättien vika, että he eivät pääse tarpeeksi tanssimaan, kuinka nuoret ja nätit vievät kaikki heidän viejänsä ja kuinka miehet hakevat tanssimaan aina vain nuoria ja nättejä. Aiheesta puhutaan tansseissa, tanssimatkoilla ja sosiaalisessa mediassa. Lavatanssimaailma on epäreilu, ja luulen, että siitä ei täysin reilua saa vaikka mitä tekisi. Tansseihin tullaan kuitenkin viettämään omaa vapaa-aikaa ja pitämään hauskaa. Tämän vuoksi jokainen saakoon valita mieluisat tanssipartnerinsa. Ei kai kukaan halua tanssista pakkopullaa? Minä en haluaisi ainakaan, että viejät ketkä eivät halua tanssia kanssani joutuisivat siihen väkisin.

Kuinka monta kertaa olenkaan kuullut lauseen "Aina miehet hakevat vierestä jonkun nuoremman", tämä lause syyllistää kahta eri ryhmää, ensinnäkin miehiä, mutta toiseksi myös meitä nuoria. Miehillä hakukriteereitä on varmasti yhtä paljon kuin miehiäkin, toiset hakevat daamin kuka osaa tanssia, toiset sen kenet saavat kiinni, toiset sen kellä on päällä punainen paita, toiset sen kuka hymyilee kauniisti, toiset sen kuka on mukava ja hauskaa seuraa, toiset sen kenellä on kuplavolkkari, toiset sen kuka seisoo eturivissä ja toiset sen kuka on nuori ja nätti. Aina joku hakee jonkun daamin toisen vierestä, rivissähän siellä seistään, mutta tarvitseeko välttämättä tuntea kateutta sitä viereistä tanssisisarta kohtaan kuka on juuri haettu tanssimaan. Voisiko vierestä viemiseen ratkaisu siis olla hakurivien poistaminen ja lavoille käyttöön tanssibilemäinen tyyli, missä hakea saa mistä vain eikä rivejä ole, vaan tanssijat istuskelisivat pöydissä ja lavan reunoilla vapaasti ystävien kanssa jutustellen. Vapauttaisiko tämä myös kankean pakkikäytännön hieman armollisemmaksi? Pakit eivät olisi niin näkyviä jolloin niitä uskallettaisiin antaa jos aihetta on.

En kiistä sitä ettenkö pääsisi helposti tanssimaan, ja miten ei ole ollenkaan tavatonta se, että saan tanssia koko illan, lähes kaikki kappaleparit halutessani, välillä minua haetaan naistenhaullakin useaan kertaan. Koen yleensä vain ja ainoastaan onnistuneita ja ihania tanssi-iltoja. Mutta minä en koskaan pyri tyrkyttämään itseäni rivissä, itseasiassa yleensä seison aivan takana, ja yritän olla mahdollisimman näkymätön. Nykyään koen että minun velvollisuuteni on yrittää piiloutua ja olla taka-alalla, jotta toiset daamit saisivat paremman mahdollisuuden päästä tanssimaan, etenkin he ketkä eivät ole tanssineet hetkeen. Tämän lisäksi haen hyvin usein naistenhaulla todella laiskasti, jos ollenkaan. Haluan antaa paikkani jollekin sellaiselle kuka ei ole saanut tanssia yhtä paljoa kuin minä. Olen kuitenkin hyvin iloinen siitä, että saan tanssia paljon, sen takiahan olen tansseihin tullut, mutta joudun olemaan iloinen salaa, etten pahoita kenenkään mieltä enempää.

Enemmän kuin mitään haluaisin, että myös kaikilla muilla olisi vain ja ainoastaan hyviä tanssi-iltoja, ja on hyvin surullista että niin ei todellakaan ole. Voisin antaa osan illan aikana tanssimistani kappaleista sellaisille, ketkä eivät niitä pääse tanssimaan vaikka haluaisivatkin tai voisin toimia viejänä osan illasta, mikäli sillä voisi vähentää katkeruuden määrää tanssilavoilta. On nimittäin hyvin surullista, että jotkut jopa lopettavat tansseissa käymisen sen vuoksi, että eivät pääse tanssimaan. Minä en osaa valitettavasti kuvitellakaan sen pettymyksen määrää. Kun on ensin laittautunut monta tuntia kauniiksi, valinnut päälle ihanat vaatteet ja ajanut toivoa täynnä lempibändinsä tansseihin, mutta sitten ilta ei vastaakaan omia odotuksia, mikään ei varmasti ole inhottavampaa. Ja se tunneskaala mitä tästä seuraa; pettymys, riittämättömyyden tunne, suru, viha, katkeruus...

Olen huomannut, että jotain syyllisiä tähän usein haetaan ja monesti on kolme vaihtoehtoa, joko se on miesten vika, sillä he ovat liian valikoivia tai sitten se on meidän nuorten naisten vika kun olemme niin nuoria ja nättejä. Jotkut myös syyttävät tilanteesta itseään. Ja ennen kuin joku toteaa että "helppohan sinun on sanoa, kun olet..." no kaikki tietävät jo mitä, mutta pointtini onkin se, että miksi tarvitsee etsiä syyllisiä kun voisi käyttää sen energian siihen, että etsisi ratkaisuja. Omaan ulkonäköönsä ei voi juurikaan vaikuttaa, ja ikäänsä vielä vähemmän, tanssitaitoa tosin voi kehittää ja kursseilta saa myöskin uusia tanssikavereita, ketkä sitten mahdollisesti hakevat tansseissa tanssimaan. Entä jos mieluummin ajateltaisiin, että syyllisiä ei ole, mutta ratkaisuja sitäkin enemmän.

Omalta osaltani olen ratkaissut asian niin, että ensinnäkin olen opetellut viemään ja opettelen vientiä tietoisesti joka ikinen tanssi-ilta muutaman kappaleparin verran, joten mikäli en pääse tanssimaan, vaikka haluaisin voin hakea vierestä jonkun daamin seuraajaksi. Tämän lisäksi pyrin aktiivisesti tuomaan mukanani uusia tanssimiehen alkuja lavoille, ja toivon todella, että he jäisivät pysyvästi tanssimaailmaan.  


Tällä hetkellä kuitenkin koen, että on väärin olla sitä mitä olen, tuntuu että minua ei hyväksytä omana itsenäni, vaan minun tulisi olla jotain päinvastaista, jotta katkeruus ei lankeaisi minun niskoilleni. Miksi en saa olla nuori ja nätti, sekä nauttia nuoruudestani ja tanssi-illoistani hyvällä omalla tunnolla? Minä, tai kukaan muukaan ei kuitenkaan ole nuori ja nätti ikuisesti.

Herää myös kysymys siitä, että mitä jos meitä nuoremman sukupolven edustajia ei olisi ollenkaan, miltä näyttäisi lavatanssien tulevaisuus, mehän se tulevaisuus osittain olemme. Me olemme tulevia tanssinopettajia ja heitä ketkä innostavat omaa jälkikasvuaan tanssilavoille, me olemme niitä ketkä ovat 50 vuoden päästä köpöttelemässä lavaa ympäri kun "nuoret, nätit ja nopeat" menevät omilla häkkyröillään hirveää kyytiä ohitse. Mutta nyt ei ole vielä vuosi 2067 ja minä en ole vielä 72-vuotias, vaan on edelleen vuosi 2017 ja minä olen nuori ja nätti, sekä toivon että opin vielä nauttimaan tanssista ilman syyllisyyden tunnetta siitä kuka tällä hetkellä olen.



maanantai 31. heinäkuuta 2017

Valasrannan tanssileiri 2017

Mietteitä ennen leiriä:

Olin koko kesän harmitellut, että tämä kesän kohokohta jää tänä kesänä väliin, mutta sainkin yllätysloman Valasviikolle, ja otin äkkilähdön kohti Ylänettä. Koska tanssiheinäkuuni kuluttaa kaiken aikani arki-illoilta, aloitin pakkaamisen jo leiriä edeltävänä sunnuntaina. Nyt viime vuodesta viisastuneena voin pakatakkin hieman paremmin. Mutta on se 10 päivää kyllä pitkä aika, ja mikäli viikko on tänäkin vuonna yhtä helteinen kuin viimeksi, niin hikisiä päiviä on luvassa. Mutta en valita lämmöstä! <3

Tosiaan kun on tanssinut jo 20 iltaa ennen leiriä, tulee leiristä jaloille varmasti koettelemus, yritän ottaa mahdollisimman iisisti leiriä edeltävän viikon ja hoitaa lihashuollon huolellisesti. Joko kroppa on jo tottunut jatkuvaan tanssimiseen, tai sitten tilanne muuttuu katastrofaaliseksi kun leiri alkaa.

Kurssiaikataulu tipahti minulle postissa jo varmaankin yli kuukausi sitten, mutta nyt vasta sain aikaiseksi tutkia sitä tarkemmin. Tarjontaa on reilusti tänäkin vuonna ja valinnanvaikeus iskee monien päällekkäisten tuntien kohdalla. Parhaimmillaan 6 eri tuntia käynnissä samaan aikaan, miten edes osaan valita tästä laji- ja tasokirjosta! Mikäli tästä kurssiaikataulusta ei löydy jokaiselle jotakin, niin onhan se kumma. Tilanne on toki tänä vuonna hieman eri kuin vuosi sitten, sillä viime vuonna kävin lähinnä alkeistunteja ja käytin leiriviikon kaikkien uusien lajien opetteluun, nyt nuo lajit ovat jo jotenkin hallussa ja tanssikilometrejäkin on kerrytetty ahkerasti vuoden aikana, joten luulen että kulutan päiviäni tuttujen lajien osalta vihreä-sinisillä(perusteet-keskitaso ja sinisillä(keskitaso) tunneilla, katsotaan eksynkö kuitenkin tekemään uusia lajikokeiluja. Muutamia sellaisiakin lajeja kurssivalikoimasta löytyy, mitä en ole vielä ollenkaan tanssinut, mm. lindy hop ja argentiinalainen tango.



Leiripäiväkirja:

1/10 Pe 21.7.

Tänään oli viimein se päivä jolloin sai vaihtaa lomamoodin päälle ja kurvata töistä suoraan 10 päivän irtiottoon arjesta. Päivän tunneille en vielä ehtinyt, mutta iltatanssit täältä tullaan! <3 Mun kesän kohokohta starttaa ÄN-YY-TEE NYT!

Tänäänhän iltatansseissa soittaa ihana Hurma ja taukomusiikeista vastaa leirin oma dj Jyrki.
 Musiikillisesti monipuolinen ilta on siis luvassa, josko sitä loman kunniaksi ottaisi lasillisen kuohuvaa ja suuntaisi kiireesti iltatansseihin tapaamaan vanhoja, mutta myös uusia tuttavuuksia. Olen niin onnellinen, että saan olla juuri nyt täällä Valasrannalla ja jäljellä on vielä niin monta tanssintäyteistä päivää! 

2/10 La 22.7.

Lauantai ja minulle ensimmäinen kurssipäivä! Iltatansseista toipuneena ja levänneenä onkin hyvä suunnata omalta osaltani ensimmäisille tunneille. Lajina rauhallinen ja pehmeä swedish fox. Tästä tykkään, saa vain halailla ja tulkita musiikkia yhdessä parin kanssa, näillä tunneilla viennin ja seuraamisen rajat laitettiin hämärtymään.
Lounastauon jälkeen laitettiin silmään vähän suurempaa vaihdetta ja tampattiin ensin tunti buggin tekniikkaa, jossa keskityttiin lähinnä oikeaan käännökseen. Sen jälkeen luvassa oli vielä pari tuntia rivakkaa boogie woogieta!

Iltatansseissa rytmeistä vastasivat A. Aallon rytmiorkesteri, Johanna Pakonen bändeineen. A. Aalto soitti musiikkia aika tempolla, mikäli joillain jalat eivät vielä olleet kipeänä, niin tämän illan jälkeen varmasti olivat. Mutta nopea sopii mulle, vastapainoksi ilta sisälsi myös tunnelmallisia tangoja ja muuta mukavaa hidastelua.

3/10 Su 23.7.

Sunnuntain kurssivalinnat tuottivat minulle päänvaivaa, aamupäivästä olisi ollut tarjolla minulle uutta lajia; argentiinalaista tangoa, mutta myöskin salsaa tai fuskua. Lupasin itselleni, että tänä vuonna keskittyisin Valaksella omaan mörkööni, eli lattareihin, mutta tänä aamuna kuitenkin löysin itseni punaisilta fuskutunneilta. Iltapäivää ei tarvinnut arvuutella, lisää boogie woogieta kiitos! Jalat muuten kiittivät tämän jälkeen. Oli pakko venytellä ennen iltaisia tutustumistansseja. 
4/10 Ma 24.7.

Tänä aamuna varmaan väsyneempänä kuin koskaan jouduin jättämään Valasrannan, mutta onneksi vain hetkeksi. Velvollisuudet eli työt Tampereella kutsuivat vielä yhdeksi päiväksi. Tämän päivän tunnit jäävät siis välistä, mutta iltamenot eivät! Iltatansseissa soittaa Kaiho, mielestäni erittäin mukava nuori bändilupaus.

5/10 Ti 25.7.

Synttäriaamu! <3 Tasan vuosi sitten vanhennuttiin ja nyt vanhennutaan taas, mutta se ei haittaa kun saa vanhentua näin mukavassa ympäristössä. Ja vielä koko päivä west coast swingiä! Kyllä sitä varmaan huonompiakin tapoja olisi synttäreitä viettää, mutta paljon parempia en kyllä heti keksi! Koko päivä oli täynnä halailua ja onnentoivotuksia. Tänään on syöty lättyjä kermavaahdolla, nautittu tuoreita mansikoita ja kilistelty kuohuvaa. Päivä huipentui iltatanssien synttäritanssituksiin, siinä oli tanssitusringillä kokoa, näköa ja taitoa. Tämä tyttö on vieläkin pyörällä päästään! Varmasti yksi ikimuistoisimmista kokemuksista. Ja saimpahan kuulemma olla ensimmäinen Valaksen historiassa koskaan synttäritanssitettu tanssija. Upea kokemus kaikin puolin siis. <3 Suuri kiitos kaikille tanssittajille, tänä päivänä oli enemmän kuin ilo vanheta. Tähän lienee pakko liittää kuva keskeltä synttäritanssituksia, tämä tiivistäköön tämän päivän fiilikset. <3 Kiitos kaikille!

(c) Joonas Kainulainen


6/10 Ke 26.7.

Lisää westiä, ei kai siitä voi koskaan saada tarpeekseen, toisaalta myös lindy hop olisi kiinnostanut, mutta kallistuin kuitenkin westin puoleen. Aamupalaksi nautin siis 2 tuntia westiä, joista toinen oli tyttöjen stailaustunti. Stailaistunilla tanssittiin koko tunti soolona, emme saaneet kovinkaan paljoa eväitä stailaukseen vaan stailaukset sai luoda itse, sopivasti haastetta ja tyttöenergiaa! Iltapäiväksi suuntasinkin koulukeskukselta Valasrantaan. Oli pakko käydä kertaamassa hieman vihreä-sinistä bachataa ennen torstain tunteja. Samalla kävin treenaamassa varmuutta cha chahan ja viimeisen tunnin kävin rentoutumassa fuskaten. Aikamoinen lajicocktail kertyikin siis tälle päivälle.

Illalla meille oli järjestetty westibileet ja lattaribileet, tälläisen sekakäyttäjän unelmailta kun sai vain hyppiä salista ja lajista toiseen. Niin ja sain vielä westitanssijoidenkin synttäritanssitukset tänään, nyt minut on kyllä tanssitettu vuodeksi eteenpäin!
7/10 To 27.7.

Tänään oli vihdoin luvassa niitä lattareita mihin lupasin koko leirin panostaa. No vielä on leiriä jäljellä ja vielä tulee lattaripäiviä, vai miten se laulu menikään... No aamupäivä kizombaa ja iltapäivä bachataa, hyvin sensuelli päivä siis takana. Alan rakastamaan näitä lajeja aina vain enemmän, varsinkin kizombaa. Kizomba tunnit alkoivat täysin perusteista. Opettajilla oli mielestäni erittäin hauska tunnin aloitus, he pyysivät kaikkia tulemaan lähemmäksi, suomalaiseen tapaan ihmiset ottivat pari askelta opettajia kohti, mutta he halusivat meidät ihan lähelle, ja he olivat tyytyväisiä vasta kun olimme kaikki kiinni toisissamme yhtenä pienenä kasana. Olettaisin, että tämä harjoitus osittain liittyikin siihen, että kizombassa oikeasti ollaan lähellä ja tässä haluttiin tehdä lähellä oloa "normaalitilanteeksi". Seuraavana ohjelmassa olikin halailua. Tehtävänä oli ottaa pari, mies tai nainen ja vain halata kunnes annetaan käsky vaihtaa paria. Tykkäsin Johannan ja Omarin opetustyylistä kovasti. Pääosassa ei olleet askeleet vaan pari. Kolmen tunnin kizombailujen jälkeen luvassa oli vielä kaksi keskitason bachata tuntia, ja nämä tunnit lähtivät liikkeelle ripeään tahtiin. Sen verran että minä ja moni muukin oli aluksi hieman kauhuissaan, mutta lopputuntia kohden tunnin kuviot alkoivat kuitenkin sujua.

Illalla oli luvassa vielä legendaariset järvitanssit! <3 Salsaa, fuskua, buggia ja kaikkea muuta hauskaa Valasrannan matalassa rantavedessä. Vesi ja sää olivat hieman kylmempiä kuin viime vuonna, mutta tanssi sitäkin vauhdikkaampaa.

8/10 Pe 28.7.

Tänään päätin nukkua pitkään ja jättää aamun tunnit väliin, joskus vain on pakko levätä ja se hetki oli tänä aamuna. Iltapäivällä kuitenkin lähdin tamppaamaan lindy hoppia, ehkä vielä joskus ymmärrän sitäkin lajia paremmin, jotain selkeyttä siihen on kuitenkin nyt kesän mittaan tullut. Nämä olivat muuten mun ensimmäiset lindy hop tunnit koskaan, ja hauskaa oli. Matleena on niin tehokas opettaja, että parissa tunnissa ehdittiin puuhaamaan paljon asiaa! Niin tekniikkaa kuin kivoja kuvioitakin.

9/10 La 29.7.

Salsaa ja ruedaa! Rueda on ehkä hauskinta ikinä! Pienen kosketuksen siihen sain viime vuonna Tanssin hurmaa-leirillä, ja nyt kun sitä oli mahdollisuus opetella kahden tunnin verran niin ei tarvinnut hetkeäkään miettiä mille tunnille suuntaan. Rueda selkeästi kiinnosti muitakin, sillä meillä oli kasassa aikamoinen rinki salsaajia, eikä vauhdilta ja vaarallisilta tilanteilta voitu välttyä.

Iltapäivä menikin liikkuvan buggin maailmoissa. Bugg on ihanaa, mutta liikkuva bugg vielä ihanampaa, ja yhä edelleen bugg kuuluu mun lempilajeihin. Se voi olla supernopeaa ja vauhdikasta, se voi olla hidasta ja kaunista, hauskaa ja leikittelevää ja oikeastaan mitä tahansa. Koitimpahan jonkun verran myös opetella taas viejän roolia näillä tunneilla, sillä buggia vien ahkerasti lavoillakin, olen vain jo alkanut kyllästymään omiin kuvioihini, niin kiva saada jotain vaihtelua niihin.

10/10 Su 30.7.

Viimeinen leiripäivä, ja samalla 30. päivä tanssia putkeen, eli toiseksi viimeistä viedään kun puhutaan heinäkuun "tanssihaasteesta". Viime vuoteen nähden Valaksen leiri on pidentynyt päivällä, tänä vuonna siis ei 9 vaan kokonaiset 10 päivää leiriä. Tasan 14 vuotta sitten leiri aloitettiin samoissa saleissa, samojen opettajien opettaessa samoja lajeja kuin tänään! Aika nostalgista, ja kuinka hienoa että niin monet leiriläisetkin ovat olleet leirillä mukana alusta asti, enkä ihmettele yhtään että mikä heidät Valakselle vetää aina uudelleen ja uudelleen. Tänään siis tanssin vielä yhden tunnin tangoa, jotta saadaan "vakiotanssi kiintiöön" hieman täytettä edes näin leirin viimeisenä päivänä. Tangon jälkeen tarjolla oli vielä 2 tuntia fuskua, joista jälkimmäiseen osallistuin viejän roolissa. Teemana oli muuten musiikintulkinta, ja se tuntui erittäin haastavalta väärää roolia tehden, sillä kuvioihin ja musiikkiin keskittyminen samaan aikaan näin aloittelevana viejänä ei ole helpoimmasta päästä, pääsin siis kunnolla vielä haastamaan itseäni.

Todettakoon vielä, että aika swing-painotteinen tästäkin leiristä taisi kuitenkin tulla, vaikka lattareitahan minä lähdin opettelemaan... Kyllä vielä joskus niidenkin aika koittaa, mutta sitä ennen lupaan kuitenkin vähintään yrittää tanssia niitä enemmän.

Mietteitä leirin jälkeen:

Sunnuntaina kotiuduttuani olo oli aika tyhjä ja kaikkensa antanut. Onko Valasrannankin jälkeen elämää? Paluu arkeen ei tunnu ollenkaan mukavalta, olisin viihtynyt mielelläni leirillä vielä pari viikkoa. Tosin jalkani saattavat olla tästä eri mieltä. Askeleet tuntuvat aika raskaalta ja lihakset ovat kipeänä, mutta yhtäkään tanssiaskelta en vaihtaisi pois. On se vain todettava, että leiri täytyy itse kokea, jotta sen kaiken voi ymmärtää, mutta tänäkin vuonna takana on aivan uskomattomat ja unohtumattomat 10 päivää. Olen saanut tutustua jälleen upeisiin ihmisiin, olen saanut kokea koskettavia hetkiä tanssiparketilla, olen saanut oppia jälleen niin paljon uutta, olen käynyt keskusteluja mitkä ovat antaneet ajattelemisen aihetta pitkäksi aikaa eteenpäin, ja voikin olla, että niistä on myös syntynyt jotain kirjoitettavaa tuleviin postauksiin. Tämä leiri on sisältänyt taas niin paljon iloa, naurua ja onnellisia ihmisiä, toivon että kaikki tämä leirillä ollut riemu ja yhteisöllisyys voisi siirtyä myös jokaiseen tanssi-iltaan, myös arjen keskellä.

Olen myös oppinut paljon uutta, tärkeintä eivät kuitenkaan ole olleet ne uudet kuviot ja askeleet vaan se kuinka olla tanssitilanteessa läsnä juuri sille parille juuri siinä hetkessä. Sillä juuri se tanssi on ainutlaatuinen, se syntyy siinä hetkessä eikä tule toistumaan koskaan. Se hetki on niin kaunis, joten miksi en eläisi siinä hetkessä ja antaisi jokaista ajatustani ja jakamatonta läsnäoloani parilleni, sillä hän jos kuka on ne ansainnut. Nöyrä kiitos siis kaikille viejilleni ja myös seuraajilleni siitä, että olette jakaneet kanssani ainutlaatuisia ja ainutkertaisia hetkiä tanssilattialla.



















31 päivän tanssipötkö

Ihan aluksi haluan lainata itseäni ja jakaa muutaman ajatuksen mitä on mieleeni tullut tämän kuukauden aikana.

Jokaisena aamuna mietin, että miksi sitä pitää joka ilta tanssia ja valvoa niin myöhään, mutta jokaisena iltana muistan että juuri siksi. Siksi, että jokainen tanssihetki on ainutlaatuinen ja upea, tanssi on rakennettu juuri siinä tilanteessa juuri sen parin kanssa. Ja se fiilis minkä siitä hetkestä saa on juuri se syy miksi joka aamu jaksaa herätä hieman väsyneempänä, jotta voi taas illalla kokea monta ainutkertaista kohtaamista. Mikä hienointa, en luo sitä tilannetta yksin. Tanssiessani parin kanssa annan hetkeksi osan itsestäni toiselle, mutta samalla parini antaa osan itsestään minulle, joskus se on vain pieni osa, mutta joskus tuntuu että olen antanut itseni kokonaan parilleni, kuitenkin tällöin tilalle olen saanut vastavuoroisesti pariltani niin paljon enemmän. Paritanssi on kahden kauppaa, mitä enemmän annan toiselle sitä enemmän saan takaisin. Ja juuri näissä hetkissä tunnen olevani paritanssin ytimessä, se ei todellakaan ole niitä hienoja kuviohäkkyröitä vaan se on itsensä ja toisen hyväksymistä siinä hetkessä. Paritanssin kauneus piileekin juuri siinä millä tavalla kohtaamme parimme, ilman ennakkoluuloja häneen luottaen.

"Se hetki on niin kaunis, joten miksi en eläisi siinä hetkessä ja antaisi jokaista ajatustani ja jakamatonta läsnäoloani parilleni, sillä hän jos kuka on ne ansainnut."

Ja kun puhun ansaitsemisesta todella tarkoitan sitä. Olen keskustellut viejien kanssa ja nämä keskustelut ovat olleet silmiä avaavia, kuinka monella tapaa viejät näyttävätkään sen kuinka paljon he meistä seuraajista välittävät. Ensinnäkin he antavat meille rytmin mihin tanssia, joku saattaisi sanoa että se on bändi kuka antaa rytmin, mutta kyllä se on se viejä kenen tahdissa me askeleita pyrimme ottamaan, tosin yleensä viejä ja bändi ovat hyvin samassa rytmissä. Viejät myös pyrkivät pitämään meidät turvassa, he katsovat missä on tilaa ja ketä pitää väistää ja liikkuvat lattialla sen mukaan. He huomioivat meidän taitotasomme ja yrittävät olla ylittämättä sitä jotta meidän olisi helppoa ja mukavaa seurata. Ja tietenkin he myös ehdottavat mitä voisimme tehdä seuraavaksi, me seuraajina taas voimme joko tarttua tähän ehdotukseen, tarttua ehdotukseen mutta muuttaa sitä hieman tai ehdottaa jotain muuta, ja ihanat viejämme vielä haluavat kuunnella mitä meillä on ehdotettavana ja yleensä he toimivat myös meidän ehdotuksiemme mukaan ja muutenkin mukautuvat meidän seuraajien kummallisiin touhuihin. Ihanat viejät, onneksi olette olemassa, sillä ilman teitä tanssi olisi paljon yksinäisempää, eikä sitä voisi edes kutsua paritanssiksi.
Mutta sitten itse asiaan: Harvoin sitä tuntee itsensä näin sosiaaliseksi, lähes joka ilta sosiaalitanssia ja hurjan paljon niin uusia kuin vanhojakin ihmiskontakteja. Ja tietenkin heinäkuun ja ehkä koko kesän kohokohtana tämä tanssirupeama huipentui Valasrannan tanssileiriin. Mitä tulee sosiaalisuuteeni, luulen olevani erittäin sosiaalinen ja ihmisten parissa viihtyvä persoona, mutta Valasrannan leirin jälkeen on myönnettävä että henkinenkin väsymys oli suuri fyysisen lisäksi. Se ihmiskontaktien määrä ja jatkuva ihmisten parissa oleminen on yllättävänkin uuvuttavaa, mutta kuitenkin hyvällä tapaa. Rakastan ihmisiä ja nautin joka hetkestä leirillä.

Kun tanssii joka päivä, se tekee ihmeitä seuraamiselle, seuraamisherkkyyteni ei ole varmaan ikinä ollut näin suuri. Vi-se on minulle tietyllä tapaa myös hieman mystinen asia, ja se kuinka pieniä liikkeitä onkin mahdollista aistia on vain niin upeaa. Tämä riippuu tietenkin myös viejästä, mutta pakko sanoa, että seuraaminen ei ole koskaan aikaisemmin tuntunut näin hyvältä. Kuinka viejän äärimmäisen pienetkin painon vaihtelut ja vartalon liikkeet tuntuvat minulle niin selkeästi. Tämän lisäksi olen huomannut kuinka ajattelematta kävellessänikin maadoitun kunnolla maahan/lattiaan, alitajuisesti tunnustelen koko ajan miten painoni on jalalla ja mitä paremmin tunnen maan jalkojeni alla sitä paremmalta pelkkä seisominenkin tuntuu. Ja tämän lisäksi kuulen myös musiikin eri tavalla kuin aikaisemmin, joudun oikein hillitsemään itseäni esimerkiksi kaupassa, kun biisissä tulee hyvä breikki tai jotain muuta "tulkittavaa" ja mieleni tekisi toteuttaa tanssillisuuttani mitä oudoimmissa paikoissa. Onneksi en juuri häpeä tanssijuuttani ja saatan hieman jammailla kun valitsen oikeaa jogurttipurkkia hyllystä.

Ja harvoin sitä tuntee itseään näin väsyneeksi, 3 viikkoa töissäkäyntiä ja tanssia samaan aikaan tuntuu ajoittain erittäin raskaalta, vaikka välillä aamuisin antaakin itsensä nukkua tunnin pidempään. Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi oikein odottamaan iltoja jolloin tanssit loppuvat aikaisin, jotta yöunia kertyy hieman enemmän kuin se jo perinteeksi muodostunut 4-5 h yössä. Tämä aiheuttaa ainakin minulle ajoittain hyvin väsyneitä aamuja, ja töiden jälkeen ennen illan tanssimenoja oli kyllä nukuttava 1-2 h päikkärit. Kaksi ensimmäistä viikkoa jaksoi tanssia ahkerasti lavoilla, mutta kolmannen viikon kohdalla valitsin mieluummin Tampereella olevia lajibileitä, ihan vain univelkani ja oman jaksamisenikin vuoksi. Piti myös säästää jalkoja viimeisen viikon leiriä varten.

Minua pyydettiin pitämään kirjanpitoa siitä, mitä tälläinen tanssilysti tulee maksamaan. Olenkin jokaisen illan kohdalle merkinnyt kulut. Menoerä sisältää pääsääntöisesti vain tanssilipun hinnan, sillä en ehdi tanssi-iltojeni aikana kahvion penkkejä kuluttamaan ja juon tanssiessani ainoastaan vettä. Hinnat ovat opiskelija/nuorisohintoja. Yhteensä tansseihin ja kursseihin kului 303 euroa, tämä summa ei sisällä bensakuluja, mutta iso osa tapahtumista on ollut Tampereella julkisen liikenteen tavoitettavissa, joten matkakulut ovat normaalia pienemmät. Huvikseni olen vielä laskenut tanssiaskelten määrän ja yhden askeleen hinnan. Askeleita kertyi yhteensä 356 694 askelta, mikä tekee yhden tanssiaskeleen hinnaksi 0,00085 euroa.

1.7. Kizz me on the dance floor 5e - 6271 askelta

Heinäkuu starttasi minulle hyvin vierailla vesillä, nimittäin salsan, bachatan ja kizomban parissa. Alkuiltaa vietettiin salsapiknikillä puistossa, jonne myös westiystäviäni oli saapunut lattaroitumaan. Puistosta suuntasimme viereiselle tanssikoululle jatkamaan bileitä. Pakko kyllä sanoa, että mitä enemmän näitä lajeja tanssin, sitä enemmän olen niistä alkanut pitämään. Varsinkin kizomba ja bachata ovat <3

2.7. Sininen on taivas 15 e - 7623 askelta

Kesäisenä sunnuntai-iltana oli luvassa uusi aluevaltaus, nimittäin Pälkäne. Siellä en olekaan vielä käynyt koskaan tanssimassa. Onkkaalan VPK järjestää vuosittain tanssit ja sinne sitten suuntasinkin pienen harkinnan jälkeen, toisena vaihtoehtona oli Salsa chill out partyt, mutta auton nokka kääntyi kuitenkin kohti Sinitaivas-tansseja Pälkäneelle. Näistä tansseista ei muuten mainittavaa kehuttavaa, kuin että järjestelyt ja bändi olivat ensiluokkaisia, ikävä kyllä minulle tutut tanssittajat loistivat poissaolollaan. Ja taisinkin tanssia huomattavasti enemmän kaverini kanssa naisparissa tänä iltana. Noh saimpa ainakin vientikilometrejä!

3.7. Swing it! 0e - 10 590 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntaan jo lähes maanantai-iltojen olohuoneeksi muodostuneeseen paikkaan, Mustaanlahteen. Tällä kerralla oloni tekee vielä tavallistakin kotoisammaksi se, että opetettavana lajina oli west coast swing. On myös ilo huomata, kuinka minulle vielä alkukesästä täysin vieraat lajit boogie woogie ja lindy hop alkavat pikkuhiljaa aueta, ja jalatkin ovat ilmeisesti saaneet hieman ketteryyttä alleen, sillä nopeat kappaleet eivät tunnu enää niin nopeilta. Tosin en kyllä edelleenkään voi sanoa näitä lajeja osaavani, mutta pientä kehitystä on kuitenkin havaittavissa.

4.7. Sun vuoro hakee, mun vuoro hakee, sun vuoro hakee, mun vuoro hakee 15 e - 10 400 askelta

Tänä iltana olin väsyneempi kuin minään aikaisempana, joko tanssiputki alkaa painaa? Ja nythän on vasta neljäs ilta.. Kuitenkin luvassa oli Kisaranta ja Hurma, mikä voisikaan pilata tätä yhdistelmää, noh vuorohaku tietenkin. Kisarannan vuorohakutansseissa hakuvuoro vaihtuu vuorotunnein ja viimeinen vajaa tunti on sekahakua. Muutenkin naistenhakua inhoavalle tälläiset tanssit eivät ole mikään ihannetilanne, mutta hain minä varmaankin kolmea eri miestä joista yksi oli täysin uusi tuttavuus. Tämä hakusysteemi kuitenkin toimi, eikä ole mahdoton ajatus mennä vuorohakutansseihin uudestaan, ehkä silloin uskaltaisin enemmän hakea.
5.7. Särkkä (Ei siis se Särkänniemi vaan se tanssilava) 13 e - 13 467 askelta

Kuinka monta kertaa olenkaan aiheuttanut väärinkäsityksiä puhumalla Särkästä, pari kaveriani on oikeasti luullut ja hieman ihmetellytkin että miten oikein viihdyn huvipuistossa joka viikko.. No totuushan on kuitenkin se, että mielestäni Särkänniemessä on aivan liian vähän tanssia, joten Punkalaitumen Särkkä on the place to be, lähes joka keskiviikko, niin myös tänään. Särkkä kuuluukin ehdottomasti lempilavoihini, ensinnäkin se sijaitsee tajuttoman kauniilla paikalla ja toiseksi paikalla on aina mukavia tanssittajia. Tänään esiintyjäkattauskin oli jälleen huippuluokkaa, Hurma bändiparinaan Suvi + In the mood. Nuorekasta ja monipuolista soitantaa oli siis tarjolla koko illaksi.

Tänä iltana minulta kysyttiin, että "Päivä 5, miltäs nyt tuntuu?" Toistaiseksi tuntuu oikein mukavalta, mitä nyt univaje ja unirytmin muuttuminen hieman painaa, toiseksi myös jalat ovat aika tavalla jumissa. Tänä iltana huomasin myös, että jo muutamien ensimmäisten kappaleiden jälkeen jalat tuntuivat väsyneiltä ja askel raskaalta, mutta siinä kun pääsi vauhtiin niin tämä katosi.

6.7. Paluu Mustaanlahteen 0e - 8330 askelta

Ei kai tähän(kään) paikkaan voi kyllästyä, Mustalahtihan muuten sijaitsee Särkän(siis Särkänniemen vieressä) Joten olenko nyt siis Särkässä, no tämän lähemmäksi minua ei taida saada, sen verran hurjilta laitteet näyttävät lahden toiselta puolen katsottuna. Westi sen sijaan ei ollut ollenkaan hurjaa, vaan oikein ihanaa, myös tänään. Vaikka päivä taisikin olla heinäkuun kylmin, ja lämpöä piti hakea ennen bileitä vilttiin kääriytyen ja kuumaa kahvia juoden. Mutta kun vauhtiin pääsi niin vilteistä ja takistakin sai kyllä luopua.

7.7. Kapakanmäki, long time no see 15e -
12 712 askelta

Olipa ihanaa palata Kapikselle pitkästä aikaa, olen ilmeisesti laiskistunut kun "liian" monena perjantaina olen ajellut vain naapuriin eli Kisarantaan, mutta välillä on hyvä lähteä merta edemmäs kalaan, varsinkin nyt Taikakuun loisteessa. Auto täynnä kimppakyytiläisiä ja mukavan lämmin kesäilta. Tanssiväkeä oli saapunut paikalle vähänlaisesti, ehkäpä kesälomat tai tangomarkkinat verottivat osan vakikasvoista. Tanssia silti sai enemmänkin kuin tarpeeksi.

8.7. Saana goes Riutanharju 15e -
13 046 askelta

Tarviiko tähän edes muuta lisätä, Riutta ei pettänyt tällä(kään) kertaa! Riutallakin oli hyvin väljää tänään, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita silti riitti. Illan bändeinä soittivat Sinitaivas ja Lemmenlautta. Naistenhaun aikaan seurasin tovin Lemmenlautan poikien lavashowta, ja heillä näytti olevan aivan älyttömän hauskaa. Tuli itsellekin hyvä fiilis kun katseli poikien menoa! Tänä viikonloppuna mulla on kyllä riittänyt vientiä yli oman tarpeen, tai siis tottakai mahtavaa, että niin monet haluaa tanssia mun kanssa! Mutta pelottavaa kun useampi hakee samaan aikaan. Näiden "tapausten" kohdalla olen parhaani mukaan yrittänyt paikata tilannetta naistenhaulla.


9.7. Lindy hop, onko se jotain syötävää? 0e - 7748 askelta


Tänään oli tarkoituksena suunnata Kolmilammille, mutta pitkät yöunet veivät voiton, joten oli valittava jotain mikä ei kestä niin myöhään. Ainoa lähimailta löytynyt järkevä vaihtoehto olikin siis Lindybileet Tampereen keskustassa. Minähän en siis edes osaa lindy hoppia, olen käynyt yhdet alkeet tästä lajista. Paikalla oli kuitenkin taitavia ja mukavia viejiä, ketkä pitivät huolen, että pääsin edes vähän sisään tähän lajiin. Tapani mukaan viihdyin loppujen lopuksi näissäkin bileissä loppuun saakka, vaikka ajatuksena oli että käyn vain nopeasti tanssimassa "pakolliset" tanssit. Todettakoon vielä, että hauskaakin oli! :)

10.7. Maanantai Mustassalahdessa, missäs muuallakaan? 0e - 12 342 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntasin jälleen Swingtanssibileisiin, tämän illan opetuksessa opeteltiin boogie woogien askeleita. Eilisestä rohkaistuneena kokeilin tanssia myös lindyä. Oli ihanaa että lämpöä ja tanssijoita riitti. Lähes +25 astetta ja aurinko olivat saaneet ilmeisesti viluisimmatkin tanssijat kaivautumaan koloistaan.

11.7. Flashmob treenit, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin sosiaalitanssia 1e - 5877 askelta

Syyskuussa tanssittavan maailmanlaajuisen west coast swing flashmobin ensimmäiset treenit olivat tänään, mikä sen mukavampaa kuin treenata koreografiaa westiystävien kanssa rennolla fiiliksellä. 

12.7. Ruuhkatanssien ruuhkatanssit 13e - 12 656 askelta

Kolme yötä putkeen pitkiä yöunia! Ja sen huomaa, nyt jaksaa taas nukkua vähemmän ja tanssia enemmän. Tuntuu että lihaksetkin ovat palautuneet paremmin kun on saanut nukuttua enemmän. Näillä fiiliksillä suuntasin siis virkeänä Särkkään tutkimaan millaisen ruuhkan Neljänsuora saakaan aikaan, mutta yllätyksekseni Särkällä mahtui myös tanssimaan, vaikka ajoittain hieman ahdasta olikin. Minulle uusi tuttavuus, tanssibändi Saanko luvan oli soittamassa toisena bändinä, ja heidän soitannastaan pidin kovin, nuoria poikia olivat hekin ja jos jossain lähellä keikkailevat menen varmasti tanssimaan.

13.7. Entä jos minustakin tulee isona salsatanssija? 0e - 11 967 askelta

Siis jo toinen kerta lattaribileissä tässä kuussa. Bileet tanssittiin Laikunlavalla Tampereen keskustassa, vaikka keli oli hieman viileähkö, oli paikalle saapunut iso lauma salsaajia. Liekö nämä yksinomaan lattariväkeä, sillä suurin osa tanssijoista olivat minulle täysin vieraita. Mutta olen kyllä alkanut vakavasti harkitsemaan että voisin vaikka tykätä enemmänkin käydä näissä salsatouhuissa. Josko vaikka löydän itseni syksyllä salsatunneilta, sen verran hauskaa minulla on näissä bileissä ollut.

14.7. Westitanssijan vapaapäivä 0e - 8217 askelta

Parin tunnin vaparoinnin ja ahkeran kuviokertauksen jälkeen suuntasimme westiväen kanssa ruokapöydän kautta Glorian tanssilattialle. Ja hauskaa oli, mukava joskus tanssia näin vähän rennomminkin. :)

15.7. Fuskukivaa kursseilla 25e - 14 634 askelta

Hävettää myöntää, mutta en edes muista milloin olisin ollut viimeksi tanssitunneilla, siis mikäli unohdetaan nyt westileirit ja alkeistasterit.. Joten olipahan mukavaa suunnata fuskaamaan koko päiväksi. Perusteet tunnin olin viejän roolissa ja loppupäivän seuraajana. Antti-Villen kursseilta saakin aina erittäin käyttökelpoisia kuvioita ja hyvää tekniikka-asiaa takataskuihin, suosittelen! 

16.7. Bugg 0e - 5700 askelta

Sunnuntain kunniaksi oli aika ottaa hieman rennommin. Tänään auton nokka käännettiin kohti Tampereen keskustaa ja Laikunlavaa, kävin siellä ystäväni kanssa treenailemassa hieman buggia. Oli siinä ohikulkijoilla ja auringosta nauttimaan tulleilla ihmeteltävää kun meillä soi humpat ja hiki hatussa pyöritään menemään! Mutta ulkotreenejä ei voita mikään.

17.7. Mustalahden swingit 0e - 7546 askelta

Tänään en ehtinyt bugg-alkeisopetukseen, mutta bileisiin kyllä. Näissä bileissä on aina yhtä mukava käydä, pääsee seuraamaan muidne taidokasta tanssia ja onneksi myös itsekkin kokeilemaan kinttujensa ketteryyttä, pikkuhiljaa minustakin tulee vielä swingtanssija, toivottavasti.

18.7. Flashmob treenit 1e - 4923 askelta

Viimeviikkoiseen tapaan tänäkin tiistaina treenailtiin pienellä westiporukalla syksyisen flashmobin koreografiaa. On meillä vaan upea westiporukka täällä Tampereella! Mukana on kaikentasoista tanssijaa ja kaikki ovat napanneet koreografian nopeasti, tästä tulee vielä niin hieno! Vielä on aika treenata ja homma huipentuu syyskuussa kun westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman koreografian samaan aikaan ja videoivat sen, joku pääorganisoija sitten kokoaa vielä videoista yhden kokonaisen videokoosteen.
19.7. Omatoimireenailua 0e - 7941 askeltaOlenko laiskistunut vai mikä siinä on, että tänäänkin suuntasin ainoastaan treenisalille? No joka tapauksessa parin tunnin treenit takana. Tämä iltapäivä kului pitkälti westin parissa, mutta mahtui mukaan hieman muutakin tamppaamista ja jälleennäkemisen riemua.

20.7. Mustalahden westit 0e - 9754 askelta

Hauskaa niin kuin aina, sama loru kun aikaisempinakin torstaina.

21.7. Päivä 1 Paluu Valasrantaan <3 117e+14e - 10 846 askelta

Nyt kohti Valasrantaa sillä tätä on odotettu! Valasrannan tanssileiri saa kokonaan oman postauksensa, mutta mainittakoon että perjantaina en kerinnyt vielä tunneille, mutta iltatansseihin kylläkin Hurmaantumaan. Kirjoitan leiripäivistä tarkemmin omaan postaukseen, joten tässä vain tähän postaukseen "tarvittavat" tiedot, jotta ei tule niin paljon toistoa.

22.7. Päivä 2 14e - 22 799 askelta
23.7. Päivä 3 0e - 26 897 askelta
24.7. Päivä 4 13e - 8240 askelta
25.7. Päivä 5 0e - 20 024 askelta
26.7. Päivä 6 0e - 14 542 askelta
27.7. Päivä 7 13e - 13 021 askelta
28.7. Päivä 8 0e - 16 350 askelta
29.7. Päivä 9 14e - 20 010 askelta
30.7. Päivä 10 0e - 6745 askelta

31.7. Mustalahden swingit 0e

Viimeinen päivä! Tänään kohti kotipesää, eli Mustaalahtea. Luvassa on bluesopetusta. Väsyneet jalat jaksavat vielä humpata tämän yhden päivän, mutta nyt on pakko ottaa vähän aikaa hieman iisimmin ja palautua kunnolla ennen uusia seikkailuja.