Elämäni kolmas paritanssivuosi: Elän todellakin vaaleanpunaista tanssiunelmaa!

Mun ja paritanssin vuosipäivää vietettiin jo pieni tovi sitten, mutta tämä teksti on odottanut valmistumistaan jonkin aikaa, tässä se nyt kuitenkin tulee!

On taas se juhlallinen hetki vuodesta kun on aika viettää minun ja paritanssin yhteistä vuosipäivää! 3 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tuntuu kyllä erittäin lyhyeltä. Tämä kolmas tanssivuosi on ollut jälleen hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, selkeästi minun ja paritanssin yhteiselo alkaa vakiintumaan ja muistuttamaan jo pitkää parisuhdetta: vaikka emme aivan joka päivä olisikaan yhteydessä, tiedämme, että olemme silti yhdessä, eikä pieniltä turhautumisiltakaan aina tässä "parisuhteessa" vältytä, mutta onneksi niistä on ainakin toistaiseksi selvitty ilman sen suurempia välirikkoja. ;p

Tanssivuoden esittely askelten muodossa jatkukoon tänäkin vuonna, lajiksi tällä kertaa valikoitui fusku, sillä voisin vaikka vannoa, että juuri fuskun askelia olen ottanut tämän vuoden aikana kaikista eniten!

Hidas - Tanssitunnit ja esiintymiset

Tämän vuoden tanssitunnit ovat olleet lähinnä viime vuodelta tuttuja comp-ryhmiä. Syksyn osalta treenasimme fuskua ja buggia Tommi&Pirjo Koivulan johdolla, sekä boogie woogieta Masin ja Annan valmennuksessa. Nyt keväällä meitä kaikissa näissä kolmessa lajissa piiskaavaat Samuli Kalliala & Pinja Sarviluoma. Tekniikka-asiaa näiltä tunneilta ei kyllä ole puuttunut, ja välillä ollaankin jalat ja mieli solmussa pohdittu, että mitenköhän opetetun asian saa tehtyä kuten kuuluu.

Oleellisena asiana näiden comp-tuntien lisäksi olisi vapaaharjoittelu, me kun parina yleisesti ottaen tiedämme ongelmakohtamme, joten osaamme treenata niitä myös itseksemme. Vaikkakaan meidän treenaaminen ei kovin totista touhua olekaan, treenaamme ja tanssimme suurimmaksi osaksi vain hauskanpidon ja huvin vuoksi. Monet kysyvät, että kuinka paljon treenaamme, ja vastaus tähän on oikeasti, että todella vähän! Olemme ehkä laiskimpia mahdollisia treenaajia, joskus saatamme käydä treenaamassa kerran kuussa, joskus useamman kerran viikossa. Tämä vaihtelee suuresti oman jaksamisen, kisojen ja kalenterin tyhjyyden mukaan.

Tanssituntien lisäksi on ilo saada esiintyä ja levittää paritanssien ilosanomaa monenlaisissa tapahtumissa! Suurta roolia näyttelevät kaksi kertaa vuodessä järjestettävät lajiesittelyt, jolloin rantaudumme Tampereen ostoskeskuksiin näyttämään, että paritanssi on paljon muutakin kuin humppaa ja vanhoja ihmisiä. Me parina rakastamme esiintymistä, ja on ollut myös ilo kuulla katsojilta, kuinka tanssin ilo ja riemu näkyy myös ulospäin.

Hidas - Kilpailut

Vuosi sitten yhteinen kilpailu-uramme oli vasta juuri alkanut, silloin olimme käyneet koittamassa onneamme lavatanssi cupissa fuskun ja buggin osalta, sekä yksissä rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa fuskussa C-luokassa. Kerroinkin vuosi sitten, että tarkoituksena oli nousta heti näiden ensimmäisten kisojen jälkeen fuskussa ylimpään A-luokkaan, ja siellä olemmekin nyt sitten kilpailleet huhtikuusta 2018 alkaen. Myös vuoden 2018 SM-mittelöissä kävimme koettamassa onneamme, jääden kuitenkin 4. sijalle. Tämän jälkeen olemmekin keikkuneet kaikissa kisoissa jonkun korkuisilla palkintosijoilla.

Fuskun lisäksi aloitimme kilpailemaan boogie woogiessa, tässäkin lajissa aloitimme C-luokasta. Boogie woogiessahan kisoissa tanssitaan niin hidas kuin nopeakin kierros, ja keskenäänhän nämä kierrokset näyttävät vähemmän tanssia ymmärtävän silmään jo ihan eri lajeiltakin! Omanlaisiaan haasteita boogie woogien treenaamisessa meillä onkin ollut, mutta kisoissa olemme saaneet yhteisen tanssin kuitenkin pääsääntöisesti toimimaan. Toki meillä on ollut kisoissa myös ne sekavat ja huonot hetkemme tanssien aikana, mutta onneksi olemme saaneet myös erittäin hyviä hetkiä ja onnistumisia. Maaliskuiset GP-kilpailut jäivät viimeisiksi C-luokan kilpailuiksemme, sillä luokkanousu B-luokkaan on edessämme.

 

Tottakai kävimme myös lavatanssi cupissa kisailemassa ja nauttimassa tanssista fuskun ja buggin osalta. Sijoituksina hyvin samankaltaista kuin viime vuonnakin, fusku avoin 5., fusku nuorikot 3. ja bugg avoin 5. Olimme erityisen tyytyväisiä omaan tanssiimme ja parityöskentelyyn näissä kisoissa. On ihana välillä huomata, kuinka edes joskus ollaan tanssin suhteen samalla aaltopituudella. Näissä kisoissa kyllä tanssi lähti oikein hullutteluksi, siitä syyttäminen lienee pitkää ajomatkaa ja muutenkin pitkää ja raskasta kisapäivää. Oikeaa irtiottoa olivat varsinkin finaalivedot.

Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin uusia lajejakin on tänä keväänä käyty näyttämässä kisalattialla! Vuoden ensimmäisissä kisoissa kävimme huviksemme tanssimassa lindy hoppia ja tämän lisäksi olen jo syksystä 2018 alkaen treenannut mukana seuramme rock'n'rollin naisformaatiossa, joka niin ikään suoritti kisadebyyttinsä vuoden ensimmäisissä kisoissa Hämeenlinnassa. Formaatiojoukkueeseemme kuuluu yhteensä 9 naista. Ihanaa treenailla välillä ihan vain tyttöjen kesken ja tyttöenergiaahan meidän SwingStars-joukkueelta puutu! Aivan upeita neitoja ja naisia meillä on koko joukkue täynnä.

Tekstin pituudesta voikin päätellä, että juuri kilpaileminen on ollut aika suuri ja tärkeä osa tätä tanssivuotta.

Nop - Lavatanssit ja tanssibileet

Edelleen rakastan sossutansseja, oli kyse sitten mistä lajista tahansa! Haluaisin käydä paljon enemmän etenkin lavoilla, mutta omista kiireistä johtuen ei vaan tule lähdettyä enää niin usein. Lisäksi Satulinnan sulkeuduttua tuntuu, että hyviin tansseihin tulee talviaikana niin paljon matkaa että ei vain jaksa lähteä ajamaan niin kauas. Ehkä laatu on sitten korvannut määrän, sillä kaikki tanssi-iltani ovat olleet erittäin hyviä! Toivon että kesälavakausi jälleen aktivoittaa minut käymään myös enemmän tanssimassa lavatansseissa, sillä ne ovat se syy miksi alunperin paritanssin aloitin. Lavoilla vain kiteytyy se koko tanssiharrastuksen ihanuus: tanssi, ystävät ja hauskanpito!

Tanssibileitäkin on tähänkin vuoteen mahtunut! Westiä, salsaa, lattareita, boogia, lindy hoppia, tanssiseuran kuukausibileitä ja mitähän kaikkea edes! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä legendaarinen ravintola Gloria, missä näitä monia tanssibileitä on Tampereella perinteisesti järjestetty sulki juuri ovensa, ja bileiden järjestäjät etsivät kuumeisesti uusia tiloja.

Nop - Tanssileirit ja matkat

Kolmannen vuoden ensimmäinen leirivalinta oli tiukka, sillä valinta piti tehdä Finnfestin ja Midsummer boogie campin välillä, ja tällä kertaa valinta osui jälkimmäiseen, enkä kyllä kadu hetkeäkään, että niin kävi. Midsummer boogie camp on ihanan yhteisöllinen leiri, jossa tunnit, bileet, majoittuminen ja evästäminen tapahtuu kaikki samoissa tiloissa. Tunneilla oli tietenkin myös tarjolla tiukkaa asiaa ja illat vietettiin tanssien bileissä aamuun saakka! Ehdottomasti suosittelen tätä leiriä kaikille lajista kiinnostuneille!

Ja tietenkään kesä ei ole edelleenkään mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, leiri on jälleen saanut oman postauksensa, sillä niin upea tapahtuma se vain vuosi toisensa jälkeen on! Tänä vuonna tosin kävin leirillä vain muutaman päivän pikavisiitillä, mutta se ei menoa haitannut!

Loppukesästä leireilin kotipesällä, eli Swing Teamin järjestämällä Boogie Shop -leirillä. Kuten nimestä saattaa päätellä, tanssittiin tälläkin leirillä boogia. Opettamassa oli niin kansainvälisiä, kuin suomalaisiakin huippuja. Ja koko viikonloppu oli täynnä tiukkaa asiaa tekniikasta, tanssillisuudesta kuin kuvioistakin.

Loppuvuodesta osallistuin jälleen JouluBuggi leirille, täällä tanssittiin ensin lauantai buggia ja sunnuntai boogie woogia. Aika hikinen viikonloppu, vaikka leiri sijoittuikin joulukuulle. Tällä leirillä mielestäni on loistavaa, että tuntien sisällöt ja teemat on määritelty tarkkaan ja kerrottu myös ennalta, joten saa valita haluaako mennä opettelemaan kuvioita, tekniikkaa, musiikintulkintaa vai jotain ihan muuta, valinnanvaraa nimittäin löytyy.

Ulkomaan leirejä ei tälle vuodelle mahtunut, mutta Kreikan lomareissulla tuli kuitenkin uskaltauduttua pariin otteeseen paikallisiin lindy hop-bileisiin. Ulkomailla käydessä on aina niin ihanaa huomata, että vaikka yhteistä äidinkieltä ei olekaan, on tanssiaskeleet silti samoja, vaikka kaukana kotoa ollaankin. 

Hidas - Valmentaminen

"Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi"

Kuva: Jan Hämäläinen

Halusin lainata sanojani vuoden takaa, sillä edelleen havahdun tunneillani tähän ajatukseen, vaikkakaan kyse ei enää olekaan ensimmäisestä tunnistani. Valmentaminen on hienoa, ja on ihanaa nähdä kuinka jokainen ryhmä ja jokainen tunti on aina ainutlaatuinen kokonaisuus. On myös hienoa huomata, kuinka oma valmentaminen kehittyy jatkuvasti, kuten myös tietenkin ihanat oppilaamme kehittyvät. Tunneillamme onkin aina hyvin motivoitunut tekemisen meininki. Sen lisäksi, että haluamme haastaa valmennettavamme, pidämme siitä, että myös meitä haastetaan erilaisilla kysymyksillä.

Tämän vuoden aikana valmennuksessani on ollut useita erilaisia ryhmiä: viikkotunneilla olen valmentanut westin alkeis- ja alkeisjatkoryhmiä, fuskun kisa-alkeis ja jatkoryhmiä, sekä boogie woogien kisa-alkeisryhmää. Tämän lisäksi viime kesänä vastasimme west coast swing rallyn, eli tutummin flashmobin koreografia-treeneistä. Viikkoryhmien lisäksi olemme pitäneet ns. taster-tunteja leireillä, bileissä ja Kisarannan lavatansseissa.

Hidas - Tanssiystävät

tarvitseeko tähän edes kirjoittaa mitään! <3 Nämä ihmiset varmasti tunnistaa itsensä, iso kiitos kaikille teille keiden kanssa olen tänäkin vuonna jakanut niin tanssillisia, kuin myös tanssimattomia hetkiä! Mikään tässä harrastuksessa ei ole upeampaa kuin tanssiystävät!

Kuva: Mikael Niemelä

Parasta on se, että aina ei edes tarvitse tanssia, vaan tanssiystävien kanssa voi viettää aikaa ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla, oli se sitten talviurheilua tai muuta illan viettoa, niin hauskanpito on kyllä varmasti taattu! Tosin jostain kumman syystä se tanssi näyttelee yleensä vähintään pientä roolia näissä yhteisissä hetkissä.

Saan vuodesta toiseen olla aina vain kiitollisempi niistä ihmisistä jotka jaksavat aina keskustella loputtomasti tanssin iloista ja suruista, jotka auttavat elämän vaikeimmissa päätöksissä, kuten mitähän sitä milloinkin pukisi tansseihin päälleen ja kuinka laittaisi hiukset, jotka jaksavat kisoissa aina kannustaa ja kuvata meidän tansseja, jotka auttaa mua milloin missäkin ongelmissa, jotka turhautuu mun kanssa tunneilla hankaliin askeliin, jotka jakaa mun kanssa kisalattian, ja tietenkin ne jotka vaan aina ovat minua varten silloin kun heitä tarvitsen! Olette mulle korvaamattomia ja lupaan olla myös teitä varten silloin kun minua tarvitsette. <3

Nop - Viime vuoden "tavoitteet" 
Nop - Mitä seuraavaksi

Kuva: Mikael Niemelä

Tämä askel ei ollut vuosi sittenkään enää niin kovin selvä, mutta julistin kuitenkin kovaan ääneen, että aion nousta heti seuraavissa kisoissa fuskun A-luokkaan, sekä kokeilla miltä boogie woogien kisaaminen oikein tuntuu. Tähän liittyen olinkin asettanut oikein kunnianhimoisen tavoitteen, nimittäin halusin oppia tanssimaan hidasta boogie woogia kauniisti. :D Noh sanottakoon, että kauneus on katsojan silmässä, mutta kyllä se mun hidas boogie voisi aika paljon kauniimmaltakin näyttää. Toki se edistyy koko ajan, eikä muutokset tule hetkessä tekemättä mitään. Uskallan silti olla edes hieman onnellinen omasta kehityksestä, hitaasti mutta varmasti oma tanssi menee koko ajan eteenpäin.

Tämän lisäksi tavoitteenani oli oppia tanssimaan jotain uutta tanssilajia, tässä olenkin onnistunut ainakin jollain tavalla, sillä vauhdikas rock'n'roll alkaa jo sujumaan huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten! Olkoon se siis se uusi opittu laji. Ensi tanssivuodelle en enää uskalla asettaa uusien lajien oppimistavoitteita, sillä täytyisi jo mennä niin eksoottisten lajien tunneille, että en edes tiedä mistä niitä löytyisi.

Sen sijaan haluaisin tavoitella ennen kaikkea oman tanssillisuuteni kehittymistä. Tämän lisäksi ehkä olisi kuitenkin aiheellista asettaa myös jokin hieman konkreettisempi tavoite. Olkoon se sitten tanssiseikkailu ehkäpä lindy hop leirillä, sillä sellaisella en ole vielä ollut, nähtäväksi jää tuleeko se mahtumaan kalenteriin. 

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että olen juuri siellä minne joskus vain haaveilin pääseväni. Tietenkin haluan olla aina vain parempi tanssija, kuka nyt ei haluaisi, mutta se että joskus en edes uskaltanut ääneen sanoa tanssihaaveistani, jotka nyt ovatkin toteutuneet, vetää minut jälleen hyvin sanattomaksi. 

Kuva: Dilan Bal