keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Valasrannan tanssileiri 2018

On taas se aika vuodesta kun on aikaa kirjoittaa muutama sana Valasrannan tanssileiristä.

Itselle tämä leiri oli kolmas laatuaan. Tänäkin vuonna otin viime vuoden tapaan ns. äkkilähdön Valakselle, sillä eihän minulla pitänyt tälläkään kertaa olla lomaa, mutta sain kuitenkin sumplittua tilanteen niin, että pari lomapäivää myös Valas-viikolle osui. Tänä vuonna en ollut kuitenkaan leirillä koko 10 päivää, vaan ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Sanomattakin selvää, että nyt leirin 15-vuotis juhlavuonna tuntitarjonta ja lajikirjo oli suurempi kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntui kun ohjelmaa tutkaili. Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt tekemään mitään uusia lajikokeiluja lyhyen leirivisiittini aikana. Sen sijaan syvennyin jo osattuihin lajeihin viime vuotta haastavimmilla tunneilla, sekä kävin vain muuten vain tanssimassa lajeja joista nautin.

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa koulumajoituksessa tällä leirillä, se on hyvin vaivaton ja halpa majoitusvaihtoehto, ja siitä minulla oli ennestäänkin hyviä kokemuksia muiden saman järjestäjän leirien osalta. Toki tavaramäärää tämä kasvattaa, kun patjat peittoineen ja tyynyineen pitää yrittää mahduttaa autoon, mutta se on toki kaiken sen vaivan arvoista. Leiriläisten käytössä oli kotitalousluokka ruokailua varten, sekä tietenkin suihkutilat. Itse majoittuminen tapahtui luokissa, meidän luokassamme taisi enimmillään olla 7 henkeä, ja väki vaihtui joka päivä. Yöni sain kyllä nukuttua ongelmitta, päivien ja iltatanssien jälkeen olin niin väsynyt, että uni maittoi.

Leiriviikko on aina ollut helteinen, mutta tänä vuonna se oli sitä isolla H:lla. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta. Itse en lämmöstä valita, mutta tunnit olivat todella hikisiä ja vaihtopaitoja meni paljon. Lisäksi huomioita piti todella kiinnittää niin juomiseen kuin syömiseenkin, jotta jaksaa tanssia ja kroppa pysyy menossa mukana. Päivittäin tuli käytyä välillä useamminkin uimassa ja suihkussa. Onneksi olin pakannut mukaan pari pyyhettä.

Leiripäiväkirja:

Keskiviikko 25.7.

Eihän synttärit ole mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, joten äkkiä tavarat autoon ja töistä nokka suoraan kohti Valasrantaa, jotta tämäkin synttärityttö pääsee nauttimaan synttäriperinteistä. Päivän tunneille en kylläkään ehtinyt, mutta iltabileisiin kylläkin. Tänä iltana tarjolla olikin westibileet, jossa pääasiassa tanssinkin, mutta kahvion puolella oli myös lattaribileet, missä kävin vierailemassa ja kokeilemassa bachataa sekä salsaa. Ilo huomata, että olen päässyt pahimmasta lattariahdistuksestani eroon ja nuo muutamat tanssit menivät oikein kivasti.

Westitanssijoiden mielestä ilta loppui ilmeisesti liian lyhyeen, sillä bileiden päätyttyä jatkettiin tanssia ulkoteltassa. Siellä lattia oli vain minun kengilleni niin nihkeä, että tanssista ei oikein tullut mitään. Olin muutenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että aika nopeasti hipsin "jatkoilta" sitten nukkumaan.

Torstai 26.7.

Tällä leirillä olin mukana vain 10-kortilla, joten torstaina tunnit minun osaltani alkoivat vasta iltapäivällä Tuomaksen ja Reetan bugg-tunneilla. Torstaina kärsin myös hyvin suuresta nestehukasta ja kaikki päivän tunnit meinasivat jäädä minulta kokonaan väliin, mutta koko aamupäivän yritin juoda niin paljoin vettä kuin vain mahdollista, ja ensimmäisellä tunnillakin join 1,5 litraa vettä vaihtoväleissä, ja johan olo siitä sitten normalisoituikin.

Lyhyt kurssipäivä oli toisaalta hyvä ajatus siltäkin kantilta, että iltatansseissa jaksoi sitten tanssia koko päivän edestä. Illan musiikeista vastasi yksi lemppareistani, Lemmenlautta. Näiden poikien lavaenergia jaksaa kyllä aina yllättää uudelleen.

Perjantai 27.7.

Tiesin jo aamusta, että tästä päivästä tulisi pitkä ja rankka. Aamu alkoi fuskun tasotsekillä, mistä minut laitettiin mustalle tasolle. Meitä oli mukava noin 20 hengen iloinen ja hyvin hikinen porukka tanssimassa fuskua koko aamupäivän. Haastettahan meille tarjoiltiinkin, ja tanssitekniikka laitettiin koetukselle erilaisten pysäytysten, spinien ja kuvioiden avulla. Nämä Antin ja Bettinan tunnit olivat kyllä todella hyvät ja ero leirin normaaleihin tunteihin oli valtava. Positiivista oli myös paritasapaino ja se, että koko tunnin sai tanssia ja harjoitella tunnin asioita.

Lounastauon jälkeen suuntasinkin Kallionokkaan tanssimaan boogie woogieta. Siellä oli niin hikinen tunnelma, että paikalle meinasi oikeasti pyörtyä. Näille tunneille menin kuitenkin vain tanssimaan ja pitämään hauskaa, joten tästä syystä otin iltapäivän tunnit hyvin rennosti. Lepäilin paljon ja nautin tanssista ilman sen suurempaa ajatustyötä.

Perjantai-iltana luvassa olivat 15-vuotisjuhlatanssit. Nämä olivat hyvin perinteiset leiritanssit, paljon tanssia, hienoja esityksiä ja hieman muistelua vuosien varrelta.

Lauantai 28.7.

Lauantaiaamupäivä oli pyhitetty rentoutumiselle. Suuntasimmekin heti aamusta rannalle nauttimaan auringosta, leppäkertuista ja lämpimästä vedestä. Tuntui, että maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen, kun sai vain olla eikä ollut kiire minnekkään.

Iltapäivällä tanssittavana oli vielä 3 tuntia hidasta buggia Tuomaksen ja Reetan kanssa. Hidas bugg on ollut minulle aina iso kauhun paikka, sillä minulta puuttunee se jokin tietty tanssillisuus mitä hidas bugg vaatisi. Jotain uusia vinkkejä ja ajatuksia näiltä tunneilta kuitenkin käteen jäi, joten ehkä vielä joskus tulen sinuiksi myös hitaan buggin kanssa. Opetus ainakin oli erinomaista ja tykkäsin näistä tunneista paljon, tunnit sisälsivät sopivasti tekniikkaa ja tanssillisuutta, sekä mukavia kuvioita.

Lauantain iltamenoina oli täysin normaalit lavatanssit. Illan esiintyjinä FBI-beat, sekä Aki Samuli Fantasia bändinsä kanssa. Ja paljon sitä tulikin tanssittua, varsinkin ripeitä tahteja. Loppuillasta sai laahustaa autolle hyvin kipeiden päkiöiden kera, mutta pääasia kai että tiesi ainakin tanssineensa koko rahan edestä.

Turhan montaa kuvaa en leirivisiitilläni näköjään ehtinyt räpsiä, joten alla edes pari mitkä kiteyttää mun leirifiilikset tältä vuodelta. 







perjantai 23. maaliskuuta 2018

Elämäni toinen paritanssivuosi: Tanssiunelmatkin ovat tehty toteutettaviksi

Elämäni toinen paritanssivuosi ei ainakaan jäänyt yhtään sen huonommaksi kuin sensimmäinenkään. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tanssihaasteita on riittänytkin myös tälle toiselle vuodelle. Viime kerralla käsittelin ensimmäistä paritanssivuottani askelilla, jotka muodostivat kokonaisen tanssin, joten sama teema jatkukoon tässäkin postauksessa.
Y - Tanssitunnit

Tänäkin vuonna on käyty tanssitunneilla, mutta häpeäkseni voin todeta, että aivan liian vähän. Ehkä määrän sijasta on tänä vuonna keskitytty laatuun ja varsinkin hauskanpitoon. Harmikseni täytyy myöntää, että suljetun otteen tanssit ovat tänä vuonna jääneet täysin opettelematta, ja käymäni tanssitunnit ovat olleet hyvin swing-painotteisia. Mutta sentään jotain uuttakin on kokeiltu nimittäin rockabillyä, lindy hoppia ja rock'n'rollia! Nopeasti laskettuna olen vähintään kokeillut 24 eri paritanssilajia, mikä kuulostaa kyllä aika suurelta määrältä.

a - Comp-ryhmät

Nämä ovat kylläkin rinnastettavissa tanssitunteihin, mutta saavat kuitenkin oman askeleensa. Syksyllä 2017 aloin käymään Pirjo ja Tommi Koivulan pitämillä fuskun ja buggin comp-ryhmissä. Comp-ryhmät ovat siis kilpaileville tai kilpailemaan aikoville tarkoitettuja ryhmiä, missä keskiössä on nimenomaan kilpaileminen ja siihen liittyvät tekniikat. Nämä ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa ja tunneilta saa aina kasan kotiläksyjä korjattavaksi seuraavaan kertaan. Ohjaus on erinomaista ja Koivuloilta löytyy ratkaisu jokaiseen tanssiongelmaan. Keväällä lisäksi tulikin vielä boogie woogie-comp. Tämä ryhmä kokoontuu hieman useammin, pari kertaa kuussa ja ryhmää ohjaavat Masi Saurén ja Anna Tyutyunyuk. Teemat boogiryhmässä ovat kuitenkin samoja kuin fusku- ja bugg-ryhmissäkin.
Comp-ryhmät ovat hyvin tekniikkapainoitteisia ja niillä tanssitaan pääsääntöisesti vain oman parin kanssa. Oikean tekniikan lisäksi harjoitellaan musiikintulkintaa ja musiikkiin tanssimista. Tunneilla soitettavat musiikit vastaavat kisanopeuksia ja tuntien aikana tehdään myös kisasuoritusharjoituksia ja esiinnytään muulle ryhmälle. Comp-ryhmät ovat aika pieniä ja niiltä saakin erittäin paljon arvokasta henkilökohtaista palautetta omasta tanssista. Koska ryhmät kokoontuvat vain pari kertaa kuukaudessa, tulisi itsenäiseen harjoitteluun panostaa. Meidän kohdalla tämä itsenäinen harjoittelu on kylläkin jäänyt aika vähäiseksi, mutta kyllä me sentään noin kerran viikossa pyritään treenaamaan jotain harjoiteltavaa asiaa.

Ka - Tanssileirit Tallinnassa

Ensimmäisen vuoden postauksessa jännitin jo tulevaa Tallinnan tanssileiriä, ja nyt toisena vuotena ensimmäisen Tallinnan reissun lisäksi suuntasin myös syksyllä toistamiseen Tallinnaan tanssimaan westiä. Molemmilla leireillä oli tanssitunteja, kisoja ja iltabileitä. Ulkomaan reissuilla on aina se oma tunnelmansa, ja reissuilta jää aina käteen uusien oppien lisäksi paljon ihania muistoja. Tallinnan tapahtumat ovat siitä mukavia, että siellä on varmasti paljon Suomalaisia. Nähtäväksi jää tulisiko sitä tänä vuonna lähdettyä tanssimaan jonnekkin hieman kauemmaksikin.

a - Tanssileirit Suomessa

Ulkomaan leirien lisäksi on tanssittu useammallakin suomen leirillä pääsääntöisesti hyvin westipainotteisesti Swingfectionissa, Finnfestissä, Elowestareilla ja Suburbiassa. Mutta on joukossa muitakin kuin westitapahtumia.
Viime kesänkin kohokohta oli jälleen Valasrannan tanssileiri. Niin upea kokemus se on, että sitä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. <3 Loppukesästä oli vuorossa myös Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetty tanssifestari Tanssi Vieköön, tässä tapahtumassa osallistuin täysipäiväisesti westiopetukseen, mutta onneksi tauoilla ehti katselemaan muutakin menoa, kuten rock'n'swing tanssien kilpailuja, sekä valtavia lavatansseja.

Lisäksi viime vuonna väliin jääneelle JouluBuggi leirille pääsin tänä vuonna mukaan. Se oli mukava buggiin ja boogie woogien painottunut leiri huippuopettajilla maustettuna. Tunteja oli tarjolla monessa tasossa ja monilla eri teemoilla. Ja mahtuipa mukaan buggin J'n'J kilpailutkin, jossa jotenkin onnistuin arvotun parini Markon kanssa tanssimaan alemman sarjan voittoon. Hyvä me!

Ko - Tanssilavat

Tanssilavakäyntini ovat hieman vähentyneet viime vuodesta, mutta kyllä sielläkin on ihan riittävästi ravattu, varsinkin kesällä! Nyt talviaikana ei viitsi huonolla kelillä lähteä yksin ajamaan pitkiä matkoja. Lisäksi leirit ja muut tanssitapahtumat ovat verottaneet viikonloppujani. Lippuja en ole valitettavasti tänä vuonna kerännyt ja laskenut kovin ahkerasti, mutta on niitä kertynyt jälleen iso nippu, vaikka kaikki liput eivät olekkaan enää tallessa. Lempitalvilavani Satulinnan sulkeuduttua ajauduin pienoiseen tanssimasennukseen, kun en vaan jaksa ajaa niin kauas mitä tanssimaan pääseminen vaatisi. Kimppakyydit ovat onneksi pelastaneet tilannetta ja onhan sitä käyty kuitenkin Ruusulinnassa ja V2:lla. Kovasti odotellaan jo rakkaiden kesälavojen aukeamista ja kelien lämpeämistä. Kesä tule jo.

a - Bileet
Monena torstai-iltana olen edelleen löytänyt itseni Tampereen Glorian westibileistä, mutta olempahan käynyt pariin kertaan salsa- ja lattaribileissäkin. Tämän lisäksi kesällä kävin testaamassa lindy hop -bileet, sekä olen käynyt ahkerasti kuluttamassa lattiaa myös Swing Teamin kuukausibileissä. Niin ja eksyimpähän erään tanssiystäväni kanssa Milongaankin kerran, toki argentiinalainen tango oli meille molemmille aika vieras käsite, mutta tanssimme sitten kappaleen verran Suomalaista tangoa Argentiinalaisin maustein ja liukenimme äkkiä paikalta.

Erityismaininta tulee kuitenkin antaa seikkailulleni Barcelonassa, jossa yhtenä iltana suuntasin bachatapainoitteisiin lattaribileisiin. Meininki siellä oli aivan erilaista kuin Suomessa, ja lähiote sai aivan uuden merkityksen tuona iltana. Noh kauhusta kankeana hetken menoa katseltuani uskaltauduin tanssiin, ja loppu ilta olikin sitten menoa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ollut, tanssi kuitenkin toimi samaan tapaan kuin Suomessa, ja paikalliset olivat positiivisesti yllättyneitä, että kerrankin paikalle eksyi tanssitaitoinen turisti. Paikan nimeä en enää muista, mutta siellä tanssittiin kahdessa kerroksessa ylhäällä kizombaa ja alhaalla tuona iltana enimmäkseen bachataa, mutta myös salsaa.  

Ne - Flashmob

Yksi vuoden kohokohtia oli loppukesästä tanssittu maailmanlaajuinen west coast swing flashmob. Samana päivänä westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman etukäteen opetellun koreografian. Myös Suomesta useampikin kaupunki oli mukana tempauksessa. Koreografiaa treenattiin ahkerasti porukalla ennen H-hetkeä ja flashmob päivän koittaessa sitä tanssittiin ympäri vilkasta Tampereen keskustaa, niin ulkona kuin ostoskeskuksissakin.
a - Tanssiystävät

Sanoin jo viimeksi, että niitä ei voi olla liikaa ja olen asiasta edelleen samaa mieltä. Tänäkin vuonna tanssiystäviä on tullut iso liuta lisää, ja on ollut ihanaa tutustua heihin kaikkiin. <3 Yhtäkään en vaihtaisi pois! Nykyään iso osa tanssi-iltaa onkin se kavereiden kanssa kuulumisten vaihtaminen, onneksi se onnistuu hyvin tanssiessakin. Parasta tanssiystävissä on se, että ihan sama minne menee tanssimaan voi luottaa siihen, että kyllä siellä aina joku tuttu on paikalla. Tämän takia on myös helpompi lähteä kokeilemaan uusia tansseja ja tanssipaikkoja.
Vi - Tanssikengät

Niin kuin vuosi sittenkin tuli todettua, ei näitäkään voi koskaan olla liikaa. Tänä vuonna lempikenkien paikkaa pitää edelleen bleyerit. Ihanien pinkkien bleyereideni lisäksi hankin myös valkoiset vastaavat kengät. Tänä vuonna ostin myös toiset tanssikengät, nimittäin ensimmäiset korolliset sellaiset, hitaan boogie woogien tanssimista varten. Matalilla koroilla tanssiminen on tuntunut ainakin nyt aluksi yllättävänkin helpolta ja kaatumisilta on ainakin toistaiseksi vältytty, mutta katsotaan mitä tulevan pitää.

a - Tanssikisat

Kävin myös korkkaamassa kisalattiat, ensimmäiset kisani olivat Tallinnassa pääsiäisenä, toiset Finnfesteillä, kolmannet jälleen Tallinnassa syksyllä, näissä kaikissa ensimmäisissä kisoissa kisattiin westiä, niin J'n'J että myöskin strictly tyyliin. J'n'J tapaan kisattiin myös JouluBuggissa, siellä tosin lajina oli bugg eikä westi.
Tammikuussa sitten lähdettiinkin kisaamaan Lavatanssi cup -kilpailuihin Kuopioon, missä kilpailtavina lajeina olivat cup-laji fusku ja lisälaji bugg. Kevyeksi tuota kisapäivää ei ainakaan voi sanoa, sillä lavacup kisoissa tanssittiin aina kokonaisia kappaleita. Me kisasimme kolmessa eri sarjassa, ja tansseja päivälle kertyi yhteensä 19 kpl, ja tanssittavat kappaleet olivat kokopitkiä kolme-neljäminuuttisia. Pareja näissä kisoissa oli aivan valtavasti, fuskun avoimessa 45 paria ja buggin avoimessa 35 paria. Ei siis ihmekkään, että päivä oli pitkä kaikkine karsintoineen, semifinaaleineen ja monine finaaleineen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kisattiin rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa Naantalissa. Täällä lajinamme oli ainoastaan fusku. Kilpailimme yleisessä C-luokassa, missä tanssi yhteensä ainoastaan 3 paria. Lavacup -kisoihin verrattuna tanssia ei edes ollut, sillä RS-kisoissa tanssitaan vain hidas ja nopea fusku molemmat vain n. 1,5 minuuttia, eli kisatanssia kertyi huimat 3 minuuttia.
Kuten olen varmaankin monesti maininnut, olen kilpaillut nuorempana lähes 10 vuotta voimistelussa, sekä soolotansseissa, joten jonkinlainen palo kisatouhuihin on ollut aina ja ennen ensimmäistäkään paritanssituntia tiesin, että myös paritanssissa on päästävä kisalattialle. Kisaaminen on ollut minulle aina hauskanpitoa, enkä ole koskaan ainakaan toistaiseksi tavoitellut mitalisijoja, tärkeintä kisaamisessa on ollut yhteinen tekeminen sen oman porukan kanssa. Yhdessä tekemisen lisäksi kisaamisessa on viehättänyt sen luoma pieni treeniin saatu tavoitteellisuus, vaikka rennolla otteella sitä onkin aina harjoiteltu.

Ku - Valmentaminen

Tiesin jo tähän suostuessani astuvani saappaisiin, joissa on minulle aivan liikaa kasvun varaa, mutta tästä huolimatta otin tämän(kin) haasteen vastaan. Koko kesän pohdin, että miten ihmeessä tulen selviämään tulevasta syksystä, mutta syksyn lähentyessä ajatukseni muuttuivat ja tiesin tasan tarkkaan, että tulen selviämään ja kaiken lisäksi nauttimaan tästä suuresta tuntemattomasta.

Olen tanssinut suunnilleen niin kauan kuin muistan ja koko tämän ajan olen ihaillut tanssinopettajia. Siinä on työ mitä ei voisi tehdä ellei siitä oikeasti nauttisi. Käyn mielessäni muistikuvia läpi siitä kuinka kaunista liike voikaan olla ja kuinka kevyeltä se voikaan näyttää. Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi.

Mutta miten voin opettaa kun olen itsekkin vasta oppilas? Minun on täytynyt ottaa opettamiseen hieman erilainen näkökulma, vastahan itsekkin yritän opetella tanssimaan. Mutta koen, että tästä huolimatta minulla on paljon annettavaa. Ei ole kauaakaan siitä, kun olin heidän tilanteessaan, joten muistan ne asiat joita pohdin aikanani alkeistunnilla, sekä muistan missä asioissa itse mokasin kun opettelin alkeita. Olenkin antanut itselleni luvan olla epätietoinen, minun ei tarvitse osata kaikkea, mutta minulla tulee olla halua selvittää, opetella ja kehittää itseäni. Tästä syystä tarkoituksena olisikin osallistua johonkin valmentaja/ohjaajakoulutukseen mahdollisimman pian.

Syksyllä 2017 ohjasin valmentajaparini kanssa westin alkeis- ja alkeisjatko ryhmiä, keväällä 2018 näiden ryhmien lisäksi ohjattavaksi tuli vielä fuskun jatkoryhmä. Mukavat ryhmät meillä on kasassa ollutkin, on naurettu ja pidetty hauskaa, mutta myös kehitytty yhdessä. Oppilaani tanssijoina, ja minä niin tanssijana kuin ohjaajanakin.
a - Mitä seuraavaksi?

Edellisen vuoden postauksessa pohdin minne se seuraava askel tulisikaan ottaa? Ja suunta olikin aika selvä, seuraavat askeleet otettiin kohti Tallinnaa ja Barcelonaa. Mutta nyt seuraavien askelien suunnat eivät ole aivan niin selvät. Mitä sellaista mitä en ole vielä kokeillut voisin asettaa kokeiltavaksi seuraavaksi?

Ainakin kisa-asioita ajatellen tavoitteena olisi jo seuraavissa kisoissa nousta fuskun A-luokkaan ja myös käydä kokeilemassa miten boogie woogie sujuu kisalattioiden puolella. Ehkä voisin kokeilla kolmantenakin vuonna jotain täysin uutta tanssilajia, tai käydä jonkun minulle uuden lajin bileissä tai muussa tapahtumassa.

Niin ja olen jälleen muodostanut kokonaisen tanssin askelillani, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, tänä vuonna jo tiedettiin mitä tanssittiin, joten askeleet ovat muodostaneet vuoden teeman mukaan boogie woogien perusaskeleen.

Kuten vuosi sittenkin, niin myös tällä kertaa nämä otetut askeleet ovat muodostaneet isomman kokonaisuuden, sellaisen vaaleanpunaisen tanssiunelman, mitä en ikinä olisi uskonut eläväni varsinkaan tässä vaiheessa. Haluan painottaa jälleen kuinka vuoden aikana olen oppinut älyttömän paljon tanssista, mutta siltikin ennenkaikkea itsestäni. Olen jälleen löytänyt itseni monesti epämukavuus alueilta, mutta kerta toisensa jälkeen päässyt sieltä myös pois.

Vuosi sitten olin asettanut itselleni yhden tavoitteen, mikä oli lattarivarmuuden saavuttaminen. Ja olenkin hyvää vauhtia jo saavuttanut tavoitetta, sillä että olen hyväksynyt, että mun ei tarvitse olla täydellinen lattaridaami, vaan voin tanssia lattarit omalla ei niin lajinomaisella tyylilläni. Lattareiden seuraaminen on kylläkin muuttunut helpommaksi, enkä yleensä ole täysin pihalla jos joku vie hieman monimutkaisempia kuvioita, toki välillä saattaa käydä niinkin, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa. :p

Lopuksi vielä todettakoon, että vaikka kisalattioilla pyriminen tuo harrastukseen omanlaisensa jännityksen, on kuitenkin lavatansseissa käynti edelleen se todellinen tanssin suola. Siellä tapaa kaikki ihanat ihmiset, ja näkee sen tanssiharrastuksen monimuotoisuuden. Tyylejä on yhtä paljon kun tanssijoita, ja ihmiset tulevat sinne oikeasti nauttimaan tanssista. En ollut kokenut huonoja tansseja vuosi sittenkään, enkä ole vieläkään. Onko sellaisia edes? Kaikki tanssit ovat omalla tavallaan kauniita, juuri siinä hetkessä ja sen hetkisen parin kanssa luotuja uniikkeja hetkiä.

Ja tätä hetkeä olen vältellyt viimeiseen asti, nimittäin uuden tavoitteen asettamista... Viime vuonna se oli lattarivarmuus, mutta tänä vuonna se on oppia tanssimaan hidasta boogia kauniisti ja kokeilla vähintään yhtä uutta tanssilajia tai tyyliä.