Swing-tytöstä kilpatanssijaksi osa I

 

Aikaa aloitamisesta: 2 kuukautta

Pitkästä aikaa aloitan uuden blogipostausten sarjan uudesta "projektistani". En tiedä kuinka monta osaa tässä tulee olemaan, mutta pyrin jakamaan ajatuksiani kilpatanssijuudesta ja sen aloittamisesta samaan tapaan kuin jaoin aikanaan mietteitäni lavatanssien osalta.

Monien sattumusten kautta löysin itseni tänä syksynä kilpatanssikurssilta. Kilpatanssi on ollut minulle vaiettu lapsuuden unelma, pienenä tyttönä ihastelin telkkarista aina kilpatanssikisoja ja toivoin että jospa minäkin joskus voisin. Parikymppisenä kun aloitin lavatanssit tämä kilpatanssiunelma jäi hieman taka-alalle todetessani että hei nämä lavatanssithan on aivan mahtavia! Kuten olen aiemminkin tuonut ilmi, olen kilpaillut melkein koko ikäni esittävissä lajeissa, joten aika nopeasti aloin kaipaamaan takaisin kisalattioille ja esiintymisen pariin. Sitten rock'n'swing tanssit astuivat kuvioihin ja hyppäsinkin kilpailemaan niissä. Viimeiset vähintäänkin kolme vuotta olen käynyt ainoastaan rock'n'swing tanssien tunneilla ja leireillä. Minua on jo pitkään harmittanut kuinka kaikki muut lajit ovat jääneet aivan paitsioon, enkä ole treenannut niitä käytännössä lainkaan. Lattarit ovat minulle edelleen iso paha mörkö(ja kuinka monesti olen täällä julkisestikin jo luvannut että aion opetella ne...), enkä myöskään tunne oloani kovin kotoisaksi tanssiessani suljetun otteen tansseja. No toki lavoille seuraan lähes kaikkea jollain tasolla, mutta haluaisin tanssia enemmän lajinomaisesti, eikä niin että kaikki tanssini näyttävät swing-tanssilta, oli kyseessä sitten tango, cha cha tai fusku.

Kilpatanssien ensimmäisellä peruskurssilla harjoitellaan neljää eri lajia, vakiotansseista hidas valssi ja quickstep, sekä lattareista cha cha ja jive. Peruskurssi 1 on siis alkeiskurssi, jolle voi osallistua ilman mitään aikaisempaa tanssikokemusta. Minä ja uusi parini hyppäsimme tälle kurssille kesken kauden, kun kurssia oli jo mennyt pari viikkoa, mutta pääsimme silti mukaan ongelmitta. Parillani tosiaan oli jo ennestään kilpatanssihistoriaa, ja minulla ei sitten lainkaan. Voi kuinka jännittyneenä tanssityttönä saikin varovasti ensimmäisiä kertoja noille tunneille hiipiä. Jostain syystä minusta tuntui että olen aivan väärässä paikassa, tai siis oikeassa paikassa mutta väärässä salissa, ovathan nuo kaikki tanssiseurat, joissa käyn, saman katon alla. Lavatanssijoiden salit, sekä Swing Teamin sali ovat kuin kotipesiä minulle, mutta nuo kilpatanssiseuran tilat ovat kuin hämyistä pimeää vaarallista aluetta. :D

Mitä siis tapahtuukaan kun vannoutunut boogie woogari hiipii salaa rokkitossuissaan naapuriseuran saliin korkokengät kainalossa. Tunne että en kuulu sinne oli todella suurempi kuin missään hetkeen. Ja asiaa ei ainakaan auttaneet tanssituttujeni ivalliset kommentit siitä mitä ihmettä oikein teen, tuohan on aivan väärä sali. Ihan niin kuin se ei olisi ollut minulle jo päivän selvää muutenkin. Ehkä olisi pitänyt aiemmin puhua lapsuuden kilpatanssihaaveistani ääneen, jotta tanssiystäväni eivät olisi niin suuresti ihmetelleet tätä yhtäkkiä alkanutta uutta harrastustani.

Salin lisäksi väärää olivat myös lajit, ensimmäisillä kerroilla tanssittiin cha chata ja hidasta valssia. Koen hitaan valssin yllättävän siedettäväksi tanssiksi ja sitä on myös ihan mukava tanssia lavoilla, kenties kohta vielä mukavampi, mutta sen sijaan cha cha on kuulunut kyllä inhokkeihini aina, eikä kilpatanssitunnitkaan asiaa ainakaan toistaiseksi ole muuttaneet. Lattareiden vartalonkäyttö ei oikein istu minun kroppaani eikä mieleeni, enkä vain onnistu tuottamaan lattarimaista liikettä. No tietysti seuraavalla viikolla mukaan otettiin vielä toinen lattari, jive. Jivenhän luulisi olevan helppo tanssi opetella tytölle kuka kuitenkin tanssii triple steppejä melkein jopa unissaan, mutta ehkä juurikin siksi se tuottaa yllättävän paljon päänvaivaa. Jive on liian lähellä muita tanssimiani tansseja ja minun on vaikea erottaa tanssit ja tekniikat toisistaan. Luulen sen silti olevan mahdollista, mutta treeniä se tulee vaatimaan. Viimeisenä mukaan otettiin vielä quickstep, joka nopeine askelineen vaikuttaa hauskalta tanssilta vai liekö se vain uutuuden viehätystä, mutta silti edelleen odottelen milloin kaikki todellinen hauskuus alkaa ja pääsisimme harjoittelemaan niitä "hyppysarjoja". Tosin siihen taitaa mennä vielä muutaman luokkanousun verran aikaa...

Ja minä hölmö kun luulin että tämän syksyn haasteet olisivat jääneet tähän peruskurssiin, mutta ei suinkaan. Hyppäsimme parin viikon peruskurssin käymisen jälkeen myös ED "kisaryhmään", jossa todellisuus siitä oman tanssitaidon puutteesta löi vasten kasvoja kovemmin kuin koskaan. Tässä ryhmässähän pitäisi jo hallita 6 ensimmäistä lajia, eli peruskurssilla opeteltujen lajien lisäksi tulisi jo osata tango ja samba, näitä kumpaakaan emme olleet parini kanssa tanssineet yhdessä lainkaan, ja sambaa en tanssi ylipäätään askeltakaan. Niin ja tietenkin tässä ryhmässä tuli mukaan uutena lajina vielä slow fox, ja tulevaisuudessa ymmärtääkseni tulossa on myös rumba. Eli sitten harjoiteltavana onkin yhtäkkiä 8 lajia, jotka tekniikoidensa puolesta kaikki tuntuvat täysin uusilta tansseilta minulle, vaikka osa jo teoriassa entuudestaan tuttuja ovatkin. Tämähän tuntuu siltä että opettelen käytännössä tanssimaan uudelleen. Niin ja kävelemään uudelleen, niin monella eri tavalla, että en edes voinut kuvitella kuinka vaikeaa kävelykin voi olla. 

Yritän vain olla itselleni armollinen, tiedostan että tämä haastavampi ryhmä on ainakin ajoittain minulle liian vaativa, mutta yritän parhaani mukaan ymmärtää ryhmässä läpikäytäviä tekniikoita. Toki sen hyväksyminen, että jotkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, turhauttaa minua suuresti. Takana ja etenkin edessä tulee olemaan loputtomasti epätoivonsekaisia hetkiä tanssisalilla, kun tuntuu että ei vain opi yhtään mitään vaikka kuinka yrittää. Oikeastaan voin rehellisesti sanoa, että mikään tanssitunti ei ole tainnut ikinä tuntua näin vaikealta, okei ehkä ihan ensimmäiset street-tanssitunnit voimistelun jälkeen aiheuttivat myös samanlaista epätoivoa.

Olen nyt käynyt 2 kuukautta noilla tunneilla, molemmat ryhmät kokoontuvat 2 kertaa viikossa aina 1,5h kerrallaan, joten treenitunteja on jo jokunen kertynyt, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että omassa tanssissa se ei juurikaan vielä näy. Silti joka viikko koen oivaltavani uusia asioita ja olen ehkä juurikin tanssielämääni kaivannut hieman uusia tuulia ja haasteita selätettäviksi. Uusien asioiden opettelu on lisännyt motivaatiotani kehittää omaa tanssijuuttani ja olenkin treenaillut nyt paljon ahkerammin myös rs-lajeja. Tälle vuodelle treeniviikkoja on vielä edessä muutama, ja syyskauden päätteeksi pidetään peruskurssin katselmus, minulle on hieman epäselvää mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta ilmeisesti pääsemme esittämään nuo 4 harjoiteltua tanssia seuran muille tanssijoille.

Mainittakoon nyt vielä loppuun, että nyt kun lavatanssien ja rs-tanssien vuoksi olen oppinut rentoutumaan ja tanssimaan ilman ennalta tiedettyä koreografiaa, kilpatanssissa puolestaan palataan taas koreografioiden opetteluun. Sinänsä hauskaa, kuinka kauhuissani olen nyt siitä että siis ainako tanssitaan sama koregrafia, ilman mahdollisuutta tehdä mitään muuta, kun aloittaessani lavatanssit ja rs-tanssit olin kauhuissani siitä että minun pitää "vain seurata" ilman että tiedän mitä tulee tapahtumaan. Etenkin aloittaessani kilpailemisen rock'n'swing-tansseissa tämä oli hyvinkin ahdistava ajatus tälläiselle koreografioihin tottuneelle soolotanssijalle.

 

Elämäni kolmas paritanssivuosi: Elän todellakin vaaleanpunaista tanssiunelmaa!

Mun ja paritanssin vuosipäivää vietettiin jo pieni tovi sitten, mutta tämä teksti on odottanut valmistumistaan jonkin aikaa, tässä se nyt kuitenkin tulee!

On taas se juhlallinen hetki vuodesta kun on aika viettää minun ja paritanssin yhteistä vuosipäivää! 3 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tuntuu kyllä erittäin lyhyeltä. Tämä kolmas tanssivuosi on ollut jälleen hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, selkeästi minun ja paritanssin yhteiselo alkaa vakiintumaan ja muistuttamaan jo pitkää parisuhdetta: vaikka emme aivan joka päivä olisikaan yhteydessä, tiedämme, että olemme silti yhdessä, eikä pieniltä turhautumisiltakaan aina tässä "parisuhteessa" vältytä, mutta onneksi niistä on ainakin toistaiseksi selvitty ilman sen suurempia välirikkoja. ;p

Tanssivuoden esittely askelten muodossa jatkukoon tänäkin vuonna, lajiksi tällä kertaa valikoitui fusku, sillä voisin vaikka vannoa, että juuri fuskun askelia olen ottanut tämän vuoden aikana kaikista eniten!

Hidas - Tanssitunnit ja esiintymiset

Tämän vuoden tanssitunnit ovat olleet lähinnä viime vuodelta tuttuja comp-ryhmiä. Syksyn osalta treenasimme fuskua ja buggia Tommi&Pirjo Koivulan johdolla, sekä boogie woogieta Masin ja Annan valmennuksessa. Nyt keväällä meitä kaikissa näissä kolmessa lajissa piiskaavaat Samuli Kalliala & Pinja Sarviluoma. Tekniikka-asiaa näiltä tunneilta ei kyllä ole puuttunut, ja välillä ollaankin jalat ja mieli solmussa pohdittu, että mitenköhän opetetun asian saa tehtyä kuten kuuluu.

Oleellisena asiana näiden comp-tuntien lisäksi olisi vapaaharjoittelu, me kun parina yleisesti ottaen tiedämme ongelmakohtamme, joten osaamme treenata niitä myös itseksemme. Vaikkakaan meidän treenaaminen ei kovin totista touhua olekaan, treenaamme ja tanssimme suurimmaksi osaksi vain hauskanpidon ja huvin vuoksi. Monet kysyvät, että kuinka paljon treenaamme, ja vastaus tähän on oikeasti, että todella vähän! Olemme ehkä laiskimpia mahdollisia treenaajia, joskus saatamme käydä treenaamassa kerran kuussa, joskus useamman kerran viikossa. Tämä vaihtelee suuresti oman jaksamisen, kisojen ja kalenterin tyhjyyden mukaan.

Tanssituntien lisäksi on ilo saada esiintyä ja levittää paritanssien ilosanomaa monenlaisissa tapahtumissa! Suurta roolia näyttelevät kaksi kertaa vuodessä järjestettävät lajiesittelyt, jolloin rantaudumme Tampereen ostoskeskuksiin näyttämään, että paritanssi on paljon muutakin kuin humppaa ja vanhoja ihmisiä. Me parina rakastamme esiintymistä, ja on ollut myös ilo kuulla katsojilta, kuinka tanssin ilo ja riemu näkyy myös ulospäin.

Hidas - Kilpailut

Vuosi sitten yhteinen kilpailu-uramme oli vasta juuri alkanut, silloin olimme käyneet koittamassa onneamme lavatanssi cupissa fuskun ja buggin osalta, sekä yksissä rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa fuskussa C-luokassa. Kerroinkin vuosi sitten, että tarkoituksena oli nousta heti näiden ensimmäisten kisojen jälkeen fuskussa ylimpään A-luokkaan, ja siellä olemmekin nyt sitten kilpailleet huhtikuusta 2018 alkaen. Myös vuoden 2018 SM-mittelöissä kävimme koettamassa onneamme, jääden kuitenkin 4. sijalle. Tämän jälkeen olemmekin keikkuneet kaikissa kisoissa jonkun korkuisilla palkintosijoilla.

Fuskun lisäksi aloitimme kilpailemaan boogie woogiessa, tässäkin lajissa aloitimme C-luokasta. Boogie woogiessahan kisoissa tanssitaan niin hidas kuin nopeakin kierros, ja keskenäänhän nämä kierrokset näyttävät vähemmän tanssia ymmärtävän silmään jo ihan eri lajeiltakin! Omanlaisiaan haasteita boogie woogien treenaamisessa meillä onkin ollut, mutta kisoissa olemme saaneet yhteisen tanssin kuitenkin pääsääntöisesti toimimaan. Toki meillä on ollut kisoissa myös ne sekavat ja huonot hetkemme tanssien aikana, mutta onneksi olemme saaneet myös erittäin hyviä hetkiä ja onnistumisia. Maaliskuiset GP-kilpailut jäivät viimeisiksi C-luokan kilpailuiksemme, sillä luokkanousu B-luokkaan on edessämme.

 

Tottakai kävimme myös lavatanssi cupissa kisailemassa ja nauttimassa tanssista fuskun ja buggin osalta. Sijoituksina hyvin samankaltaista kuin viime vuonnakin, fusku avoin 5., fusku nuorikot 3. ja bugg avoin 5. Olimme erityisen tyytyväisiä omaan tanssiimme ja parityöskentelyyn näissä kisoissa. On ihana välillä huomata, kuinka edes joskus ollaan tanssin suhteen samalla aaltopituudella. Näissä kisoissa kyllä tanssi lähti oikein hullutteluksi, siitä syyttäminen lienee pitkää ajomatkaa ja muutenkin pitkää ja raskasta kisapäivää. Oikeaa irtiottoa olivat varsinkin finaalivedot.

Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin uusia lajejakin on tänä keväänä käyty näyttämässä kisalattialla! Vuoden ensimmäisissä kisoissa kävimme huviksemme tanssimassa lindy hoppia ja tämän lisäksi olen jo syksystä 2018 alkaen treenannut mukana seuramme rock'n'rollin naisformaatiossa, joka niin ikään suoritti kisadebyyttinsä vuoden ensimmäisissä kisoissa Hämeenlinnassa. Formaatiojoukkueeseemme kuuluu yhteensä 9 naista. Ihanaa treenailla välillä ihan vain tyttöjen kesken ja tyttöenergiaahan meidän SwingStars-joukkueelta puutu! Aivan upeita neitoja ja naisia meillä on koko joukkue täynnä.

Tekstin pituudesta voikin päätellä, että juuri kilpaileminen on ollut aika suuri ja tärkeä osa tätä tanssivuotta.

Nop - Lavatanssit ja tanssibileet

Edelleen rakastan sossutansseja, oli kyse sitten mistä lajista tahansa! Haluaisin käydä paljon enemmän etenkin lavoilla, mutta omista kiireistä johtuen ei vaan tule lähdettyä enää niin usein. Lisäksi Satulinnan sulkeuduttua tuntuu, että hyviin tansseihin tulee talviaikana niin paljon matkaa että ei vain jaksa lähteä ajamaan niin kauas. Ehkä laatu on sitten korvannut määrän, sillä kaikki tanssi-iltani ovat olleet erittäin hyviä! Toivon että kesälavakausi jälleen aktivoittaa minut käymään myös enemmän tanssimassa lavatansseissa, sillä ne ovat se syy miksi alunperin paritanssin aloitin. Lavoilla vain kiteytyy se koko tanssiharrastuksen ihanuus: tanssi, ystävät ja hauskanpito!

Tanssibileitäkin on tähänkin vuoteen mahtunut! Westiä, salsaa, lattareita, boogia, lindy hoppia, tanssiseuran kuukausibileitä ja mitähän kaikkea edes! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä legendaarinen ravintola Gloria, missä näitä monia tanssibileitä on Tampereella perinteisesti järjestetty sulki juuri ovensa, ja bileiden järjestäjät etsivät kuumeisesti uusia tiloja.

Nop - Tanssileirit ja matkat

Kolmannen vuoden ensimmäinen leirivalinta oli tiukka, sillä valinta piti tehdä Finnfestin ja Midsummer boogie campin välillä, ja tällä kertaa valinta osui jälkimmäiseen, enkä kyllä kadu hetkeäkään, että niin kävi. Midsummer boogie camp on ihanan yhteisöllinen leiri, jossa tunnit, bileet, majoittuminen ja evästäminen tapahtuu kaikki samoissa tiloissa. Tunneilla oli tietenkin myös tarjolla tiukkaa asiaa ja illat vietettiin tanssien bileissä aamuun saakka! Ehdottomasti suosittelen tätä leiriä kaikille lajista kiinnostuneille!

Ja tietenkään kesä ei ole edelleenkään mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, leiri on jälleen saanut oman postauksensa, sillä niin upea tapahtuma se vain vuosi toisensa jälkeen on! Tänä vuonna tosin kävin leirillä vain muutaman päivän pikavisiitillä, mutta se ei menoa haitannut!

Loppukesästä leireilin kotipesällä, eli Swing Teamin järjestämällä Boogie Shop -leirillä. Kuten nimestä saattaa päätellä, tanssittiin tälläkin leirillä boogia. Opettamassa oli niin kansainvälisiä, kuin suomalaisiakin huippuja. Ja koko viikonloppu oli täynnä tiukkaa asiaa tekniikasta, tanssillisuudesta kuin kuvioistakin.

Loppuvuodesta osallistuin jälleen JouluBuggi leirille, täällä tanssittiin ensin lauantai buggia ja sunnuntai boogie woogia. Aika hikinen viikonloppu, vaikka leiri sijoittuikin joulukuulle. Tällä leirillä mielestäni on loistavaa, että tuntien sisällöt ja teemat on määritelty tarkkaan ja kerrottu myös ennalta, joten saa valita haluaako mennä opettelemaan kuvioita, tekniikkaa, musiikintulkintaa vai jotain ihan muuta, valinnanvaraa nimittäin löytyy.

Ulkomaan leirejä ei tälle vuodelle mahtunut, mutta Kreikan lomareissulla tuli kuitenkin uskaltauduttua pariin otteeseen paikallisiin lindy hop-bileisiin. Ulkomailla käydessä on aina niin ihanaa huomata, että vaikka yhteistä äidinkieltä ei olekaan, on tanssiaskeleet silti samoja, vaikka kaukana kotoa ollaankin. 

Hidas - Valmentaminen

"Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi"

Kuva: Jan Hämäläinen

Halusin lainata sanojani vuoden takaa, sillä edelleen havahdun tunneillani tähän ajatukseen, vaikkakaan kyse ei enää olekaan ensimmäisestä tunnistani. Valmentaminen on hienoa, ja on ihanaa nähdä kuinka jokainen ryhmä ja jokainen tunti on aina ainutlaatuinen kokonaisuus. On myös hienoa huomata, kuinka oma valmentaminen kehittyy jatkuvasti, kuten myös tietenkin ihanat oppilaamme kehittyvät. Tunneillamme onkin aina hyvin motivoitunut tekemisen meininki. Sen lisäksi, että haluamme haastaa valmennettavamme, pidämme siitä, että myös meitä haastetaan erilaisilla kysymyksillä.

Tämän vuoden aikana valmennuksessani on ollut useita erilaisia ryhmiä: viikkotunneilla olen valmentanut westin alkeis- ja alkeisjatkoryhmiä, fuskun kisa-alkeis ja jatkoryhmiä, sekä boogie woogien kisa-alkeisryhmää. Tämän lisäksi viime kesänä vastasimme west coast swing rallyn, eli tutummin flashmobin koreografia-treeneistä. Viikkoryhmien lisäksi olemme pitäneet ns. taster-tunteja leireillä, bileissä ja Kisarannan lavatansseissa.

Hidas - Tanssiystävät

tarvitseeko tähän edes kirjoittaa mitään! <3 Nämä ihmiset varmasti tunnistaa itsensä, iso kiitos kaikille teille keiden kanssa olen tänäkin vuonna jakanut niin tanssillisia, kuin myös tanssimattomia hetkiä! Mikään tässä harrastuksessa ei ole upeampaa kuin tanssiystävät!

Kuva: Mikael Niemelä

Parasta on se, että aina ei edes tarvitse tanssia, vaan tanssiystävien kanssa voi viettää aikaa ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla, oli se sitten talviurheilua tai muuta illan viettoa, niin hauskanpito on kyllä varmasti taattu! Tosin jostain kumman syystä se tanssi näyttelee yleensä vähintään pientä roolia näissä yhteisissä hetkissä.

Saan vuodesta toiseen olla aina vain kiitollisempi niistä ihmisistä jotka jaksavat aina keskustella loputtomasti tanssin iloista ja suruista, jotka auttavat elämän vaikeimmissa päätöksissä, kuten mitähän sitä milloinkin pukisi tansseihin päälleen ja kuinka laittaisi hiukset, jotka jaksavat kisoissa aina kannustaa ja kuvata meidän tansseja, jotka auttaa mua milloin missäkin ongelmissa, jotka turhautuu mun kanssa tunneilla hankaliin askeliin, jotka jakaa mun kanssa kisalattian, ja tietenkin ne jotka vaan aina ovat minua varten silloin kun heitä tarvitsen! Olette mulle korvaamattomia ja lupaan olla myös teitä varten silloin kun minua tarvitsette. <3

Nop - Viime vuoden "tavoitteet" 
Nop - Mitä seuraavaksi

Kuva: Mikael Niemelä

Tämä askel ei ollut vuosi sittenkään enää niin kovin selvä, mutta julistin kuitenkin kovaan ääneen, että aion nousta heti seuraavissa kisoissa fuskun A-luokkaan, sekä kokeilla miltä boogie woogien kisaaminen oikein tuntuu. Tähän liittyen olinkin asettanut oikein kunnianhimoisen tavoitteen, nimittäin halusin oppia tanssimaan hidasta boogie woogia kauniisti. :D Noh sanottakoon, että kauneus on katsojan silmässä, mutta kyllä se mun hidas boogie voisi aika paljon kauniimmaltakin näyttää. Toki se edistyy koko ajan, eikä muutokset tule hetkessä tekemättä mitään. Uskallan silti olla edes hieman onnellinen omasta kehityksestä, hitaasti mutta varmasti oma tanssi menee koko ajan eteenpäin.

Tämän lisäksi tavoitteenani oli oppia tanssimaan jotain uutta tanssilajia, tässä olenkin onnistunut ainakin jollain tavalla, sillä vauhdikas rock'n'roll alkaa jo sujumaan huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten! Olkoon se siis se uusi opittu laji. Ensi tanssivuodelle en enää uskalla asettaa uusien lajien oppimistavoitteita, sillä täytyisi jo mennä niin eksoottisten lajien tunneille, että en edes tiedä mistä niitä löytyisi.

Sen sijaan haluaisin tavoitella ennen kaikkea oman tanssillisuuteni kehittymistä. Tämän lisäksi ehkä olisi kuitenkin aiheellista asettaa myös jokin hieman konkreettisempi tavoite. Olkoon se sitten tanssiseikkailu ehkäpä lindy hop leirillä, sillä sellaisella en ole vielä ollut, nähtäväksi jää tuleeko se mahtumaan kalenteriin. 

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että olen juuri siellä minne joskus vain haaveilin pääseväni. Tietenkin haluan olla aina vain parempi tanssija, kuka nyt ei haluaisi, mutta se että joskus en edes uskaltanut ääneen sanoa tanssihaaveistani, jotka nyt ovatkin toteutuneet, vetää minut jälleen hyvin sanattomaksi. 

Kuva: Dilan Bal

Valasrannan tanssileiri 2018

On taas se aika vuodesta kun on aikaa kirjoittaa muutama sana Valasrannan tanssileiristä.

Itselle tämä leiri oli kolmas laatuaan. Tänäkin vuonna otin viime vuoden tapaan ns. äkkilähdön Valakselle, sillä eihän minulla pitänyt tälläkään kertaa olla lomaa, mutta sain kuitenkin sumplittua tilanteen niin, että pari lomapäivää myös Valas-viikolle osui. Tänä vuonna en ollut kuitenkaan leirillä koko 10 päivää, vaan ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Sanomattakin selvää, että nyt leirin 15-vuotis juhlavuonna tuntitarjonta ja lajikirjo oli suurempi kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntui kun ohjelmaa tutkaili. Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt tekemään mitään uusia lajikokeiluja lyhyen leirivisiittini aikana. Sen sijaan syvennyin jo osattuihin lajeihin viime vuotta haastavimmilla tunneilla, sekä kävin vain muuten vain tanssimassa lajeja joista nautin.

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa koulumajoituksessa tällä leirillä, se on hyvin vaivaton ja halpa majoitusvaihtoehto, ja siitä minulla oli ennestäänkin hyviä kokemuksia muiden saman järjestäjän leirien osalta. Toki tavaramäärää tämä kasvattaa, kun patjat peittoineen ja tyynyineen pitää yrittää mahduttaa autoon, mutta se on toki kaiken sen vaivan arvoista. Leiriläisten käytössä oli kotitalousluokka ruokailua varten, sekä tietenkin suihkutilat. Itse majoittuminen tapahtui luokissa, meidän luokassamme taisi enimmillään olla 7 henkeä, ja väki vaihtui joka päivä. Yöni sain kyllä nukuttua ongelmitta, päivien ja iltatanssien jälkeen olin niin väsynyt, että uni maittoi.

Leiriviikko on aina ollut helteinen, mutta tänä vuonna se oli sitä isolla H:lla. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta. Itse en lämmöstä valita, mutta tunnit olivat todella hikisiä ja vaihtopaitoja meni paljon. Lisäksi huomioita piti todella kiinnittää niin juomiseen kuin syömiseenkin, jotta jaksaa tanssia ja kroppa pysyy menossa mukana. Päivittäin tuli käytyä välillä useamminkin uimassa ja suihkussa. Onneksi olin pakannut mukaan pari pyyhettä.

Leiripäiväkirja:

Keskiviikko 25.7.

Eihän synttärit ole mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, joten äkkiä tavarat autoon ja töistä nokka suoraan kohti Valasrantaa, jotta tämäkin synttärityttö pääsee nauttimaan synttäriperinteistä. Päivän tunneille en kylläkään ehtinyt, mutta iltabileisiin kylläkin. Tänä iltana tarjolla olikin westibileet, jossa pääasiassa tanssinkin, mutta kahvion puolella oli myös lattaribileet, missä kävin vierailemassa ja kokeilemassa bachataa sekä salsaa. Ilo huomata, että olen päässyt pahimmasta lattariahdistuksestani eroon ja nuo muutamat tanssit menivät oikein kivasti.

Westitanssijoiden mielestä ilta loppui ilmeisesti liian lyhyeen, sillä bileiden päätyttyä jatkettiin tanssia ulkoteltassa. Siellä lattia oli vain minun kengilleni niin nihkeä, että tanssista ei oikein tullut mitään. Olin muutenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että aika nopeasti hipsin "jatkoilta" sitten nukkumaan.

Torstai 26.7.

Tällä leirillä olin mukana vain 10-kortilla, joten torstaina tunnit minun osaltani alkoivat vasta iltapäivällä Tuomaksen ja Reetan bugg-tunneilla. Torstaina kärsin myös hyvin suuresta nestehukasta ja kaikki päivän tunnit meinasivat jäädä minulta kokonaan väliin, mutta koko aamupäivän yritin juoda niin paljoin vettä kuin vain mahdollista, ja ensimmäisellä tunnillakin join 1,5 litraa vettä vaihtoväleissä, ja johan olo siitä sitten normalisoituikin.

Lyhyt kurssipäivä oli toisaalta hyvä ajatus siltäkin kantilta, että iltatansseissa jaksoi sitten tanssia koko päivän edestä. Illan musiikeista vastasi yksi lemppareistani, Lemmenlautta. Näiden poikien lavaenergia jaksaa kyllä aina yllättää uudelleen.

Perjantai 27.7.

Tiesin jo aamusta, että tästä päivästä tulisi pitkä ja rankka. Aamu alkoi fuskun tasotsekillä, mistä minut laitettiin mustalle tasolle. Meitä oli mukava noin 20 hengen iloinen ja hyvin hikinen porukka tanssimassa fuskua koko aamupäivän. Haastettahan meille tarjoiltiinkin, ja tanssitekniikka laitettiin koetukselle erilaisten pysäytysten, spinien ja kuvioiden avulla. Nämä Antin ja Bettinan tunnit olivat kyllä todella hyvät ja ero leirin normaaleihin tunteihin oli valtava. Positiivista oli myös paritasapaino ja se, että koko tunnin sai tanssia ja harjoitella tunnin asioita.

Lounastauon jälkeen suuntasinkin Kallionokkaan tanssimaan boogie woogieta. Siellä oli niin hikinen tunnelma, että paikalle meinasi oikeasti pyörtyä. Näille tunneille menin kuitenkin vain tanssimaan ja pitämään hauskaa, joten tästä syystä otin iltapäivän tunnit hyvin rennosti. Lepäilin paljon ja nautin tanssista ilman sen suurempaa ajatustyötä.

Perjantai-iltana luvassa olivat 15-vuotisjuhlatanssit. Nämä olivat hyvin perinteiset leiritanssit, paljon tanssia, hienoja esityksiä ja hieman muistelua vuosien varrelta.

Lauantai 28.7.

Lauantaiaamupäivä oli pyhitetty rentoutumiselle. Suuntasimmekin heti aamusta rannalle nauttimaan auringosta, leppäkertuista ja lämpimästä vedestä. Tuntui, että maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen, kun sai vain olla eikä ollut kiire minnekkään.

Iltapäivällä tanssittavana oli vielä 3 tuntia hidasta buggia Tuomaksen ja Reetan kanssa. Hidas bugg on ollut minulle aina iso kauhun paikka, sillä minulta puuttunee se jokin tietty tanssillisuus mitä hidas bugg vaatisi. Jotain uusia vinkkejä ja ajatuksia näiltä tunneilta kuitenkin käteen jäi, joten ehkä vielä joskus tulen sinuiksi myös hitaan buggin kanssa. Opetus ainakin oli erinomaista ja tykkäsin näistä tunneista paljon, tunnit sisälsivät sopivasti tekniikkaa ja tanssillisuutta, sekä mukavia kuvioita.

Lauantain iltamenoina oli täysin normaalit lavatanssit. Illan esiintyjinä FBI-beat, sekä Aki Samuli Fantasia bändinsä kanssa. Ja paljon sitä tulikin tanssittua, varsinkin ripeitä tahteja. Loppuillasta sai laahustaa autolle hyvin kipeiden päkiöiden kera, mutta pääasia kai että tiesi ainakin tanssineensa koko rahan edestä.

Turhan montaa kuvaa en leirivisiitilläni näköjään ehtinyt räpsiä, joten alla edes pari mitkä kiteyttää mun leirifiilikset tältä vuodelta. 

Elämäni toinen paritanssivuosi: Tanssiunelmatkin ovat tehty toteutettaviksi

Elämäni toinen paritanssivuosi ei ainakaan jäänyt yhtään sen huonommaksi kuin se ensimmäinenkään. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tanssihaasteita on riittänytkin myös tälle toiselle vuodelle. Viime kerralla käsittelin ensimmäistä paritanssivuottani askelilla, jotka muodostivat kokonaisen tanssin, joten sama teema jatkukoon tässäkin postauksessa.

Y - Tanssitunnit

Tänäkin vuonna on käyty tanssitunneilla, mutta häpeäkseni voin todeta, että aivan liian vähän. Ehkä määrän sijasta on tänä vuonna keskitytty laatuun ja varsinkin hauskanpitoon. Harmikseni täytyy myöntää, että suljetun otteen tanssit ovat tänä vuonna jääneet täysin opettelematta, ja käymäni tanssitunnit ovat olleet hyvin swing-painotteisia. Mutta sentään jotain uuttakin on kokeiltu nimittäin rockabillyä, lindy hoppia ja rock'n'rollia! Nopeasti laskettuna olen vähintään kokeillut 24 eri paritanssilajia, mikä kuulostaa kyllä aika suurelta määrältä.

a - Comp-ryhmät

Nämä ovat kylläkin rinnastettavissa tanssitunteihin, mutta saavat kuitenkin oman askeleensa. Syksyllä 2017 aloin käymään Pirjo ja Tommi Koivulan pitämillä fuskun ja buggin comp-ryhmissä. Comp-ryhmät ovat siis kilpaileville tai kilpailemaan aikoville tarkoitettuja ryhmiä, missä keskiössä on nimenomaan kilpaileminen ja siihen liittyvät tekniikat. Nämä ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa ja tunneilta saa aina kasan kotiläksyjä korjattavaksi seuraavaan kertaan. Ohjaus on erinomaista ja Koivuloilta löytyy ratkaisu jokaiseen tanssiongelmaan. Keväällä lisäksi tulikin vielä boogie woogie-comp. Tämä ryhmä kokoontuu hieman useammin, pari kertaa kuussa ja ryhmää ohjaavat Masi Saurén ja Anna Tyutyunyuk. Teemat boogiryhmässä ovat kuitenkin samoja kuin fusku- ja bugg-ryhmissäkin.

Comp-ryhmät ovat hyvin tekniikkapainoitteisia ja niillä tanssitaan pääsääntöisesti vain oman parin kanssa. Oikean tekniikan lisäksi harjoitellaan musiikintulkintaa ja musiikkiin tanssimista. Tunneilla soitettavat musiikit vastaavat kisanopeuksia ja tuntien aikana tehdään myös kisasuoritusharjoituksia ja esiinnytään muulle ryhmälle. Comp-ryhmät ovat aika pieniä ja niiltä saakin erittäin paljon arvokasta henkilökohtaista palautetta omasta tanssista. Koska ryhmät kokoontuvat vain pari kertaa kuukaudessa, tulisi itsenäiseen harjoitteluun panostaa. Meidän kohdalla tämä itsenäinen harjoittelu on kylläkin jäänyt aika vähäiseksi, mutta kyllä me sentään noin kerran viikossa pyritään treenaamaan jotain harjoiteltavaa asiaa.

Ka - Tanssileirit Tallinnassa

Ensimmäisen vuoden postauksessa jännitin jo tulevaa Tallinnan tanssileiriä, ja nyt toisena vuotena ensimmäisen Tallinnan reissun lisäksi suuntasin myös syksyllä toistamiseen Tallinnaan tanssimaan westiä. Molemmilla leireillä oli tanssitunteja, kisoja ja iltabileitä. Ulkomaan reissuilla on aina se oma tunnelmansa, ja reissuilta jää aina käteen uusien oppien lisäksi paljon ihania muistoja. Tallinnan tapahtumat ovat siitä mukavia, että siellä on varmasti paljon Suomalaisia. Nähtäväksi jää tulisiko sitä tänä vuonna lähdettyä tanssimaan jonnekkin hieman kauemmaksikin.

a - Tanssileirit Suomessa

Ulkomaan leirien lisäksi on tanssittu useammallakin suomen leirillä pääsääntöisesti hyvin westipainotteisesti Swingfectionissa, Finnfestissä, Elowestareilla ja Suburbiassa. Mutta on joukossa muitakin kuin westitapahtumia.

Viime kesänkin kohokohta oli jälleen Valasrannan tanssileiri. Niin upea kokemus se on, että sitä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. <3 Loppukesästä oli vuorossa myös Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetty tanssifestari Tanssi Vieköön, tässä tapahtumassa osallistuin täysipäiväisesti westiopetukseen, mutta onneksi tauoilla ehti katselemaan muutakin menoa, kuten rock'n'swing tanssien kilpailuja, sekä valtavia lavatansseja.

Lisäksi viime vuonna väliin jääneelle JouluBuggi leirille pääsin tänä vuonna mukaan. Se oli mukava buggiin ja boogie woogien painottunut leiri huippuopettajilla maustettuna. Tunteja oli tarjolla monessa tasossa ja monilla eri teemoilla. Ja mahtuipa mukaan buggin J'n'J kilpailutkin, jossa jotenkin onnistuin arvotun parini Markon kanssa tanssimaan alemman sarjan voittoon. Hyvä me!

Ko - Tanssilavat

Tanssilavakäyntini ovat hieman vähentyneet viime vuodesta, mutta kyllä sielläkin on ihan riittävästi ravattu, varsinkin kesällä! Nyt talviaikana ei viitsi huonolla kelillä lähteä yksin ajamaan pitkiä matkoja. Lisäksi leirit ja muut tanssitapahtumat ovat verottaneet viikonloppujani. Lippuja en ole valitettavasti tänä vuonna kerännyt ja laskenut kovin ahkerasti, mutta on niitä kertynyt jälleen iso nippu, vaikka kaikki liput eivät olekkaan enää tallessa. Lempitalvilavani Satulinnan sulkeuduttua ajauduin pienoiseen tanssimasennukseen, kun en vaan jaksa ajaa niin kauas mitä tanssimaan pääseminen vaatisi. Kimppakyydit ovat onneksi pelastaneet tilannetta ja onhan sitä käyty kuitenkin Ruusulinnassa ja V2:lla. Kovasti odotellaan jo rakkaiden kesälavojen aukeamista ja kelien lämpeämistä. Kesä tule jo.

a - Bileet

Monena torstai-iltana olen edelleen löytänyt itseni Tampereen Glorian westibileistä, mutta olempahan käynyt pariin kertaan salsa- ja lattaribileissäkin. Tämän lisäksi kesällä kävin testaamassa lindy hop -bileet, sekä olen käynyt ahkerasti kuluttamassa lattiaa myös Swing Teamin kuukausibileissä. Niin ja eksyimpähän erään tanssiystäväni kanssa Milongaankin kerran, toki argentiinalainen tango oli meille molemmille aika vieras käsite, mutta tanssimme sitten kappaleen verran Suomalaista tangoa Argentiinalaisin maustein ja liukenimme äkkiä paikalta.

Erityismaininta tulee kuitenkin antaa seikkailulleni Barcelonassa, jossa yhtenä iltana suuntasin bachatapainoitteisiin lattaribileisiin. Meininki siellä oli aivan erilaista kuin Suomessa, ja lähiote sai aivan uuden merkityksen tuona iltana. Noh kauhusta kankeana hetken menoa katseltuani uskaltauduin tanssiin, ja loppu ilta olikin sitten menoa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ollut, tanssi kuitenkin toimi samaan tapaan kuin Suomessa, ja paikalliset olivat positiivisesti yllättyneitä, että kerrankin paikalle eksyi tanssitaitoinen turisti. Paikan nimeä en enää muista, mutta siellä tanssittiin kahdessa kerroksessa ylhäällä kizombaa ja alhaalla tuona iltana enimmäkseen bachataa, mutta myös salsaa.  

Ne - Flashmob

Yksi vuoden kohokohtia oli loppukesästä tanssittu maailmanlaajuinen west coast swing flashmob. Samana päivänä westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman etukäteen opetellun koreografian. Myös Suomesta useampikin kaupunki oli mukana tempauksessa. Koreografiaa treenattiin ahkerasti porukalla ennen H-hetkeä ja flashmob päivän koittaessa sitä tanssittiin ympäri vilkasta Tampereen keskustaa, niin ulkona kuin ostoskeskuksissakin.

a - Tanssiystävät

Sanoin jo viimeksi, että niitä ei voi olla liikaa ja olen asiasta edelleen samaa mieltä. Tänäkin vuonna tanssiystäviä on tullut iso liuta lisää, ja on ollut ihanaa tutustua heihin kaikkiin. <3 Yhtäkään en vaihtaisi pois! Nykyään iso osa tanssi-iltaa onkin se kavereiden kanssa kuulumisten vaihtaminen, onneksi se onnistuu hyvin tanssiessakin. Parasta tanssiystävissä on se, että ihan sama minne menee tanssimaan voi luottaa siihen, että kyllä siellä aina joku tuttu on paikalla. Tämän takia on myös helpompi lähteä kokeilemaan uusia tansseja ja tanssipaikkoja.

Vi - Tanssikengät

Niin kuin vuosi sittenkin tuli todettua, ei näitäkään voi koskaan olla liikaa. Tänä vuonna lempikenkien paikkaa pitää edelleen bleyerit. Ihanien pinkkien bleyereideni lisäksi hankin myös valkoiset vastaavat kengät. Tänä vuonna ostin myös toiset tanssikengät, nimittäin ensimmäiset korolliset sellaiset, hitaan boogie woogien tanssimista varten. Matalilla koroilla tanssiminen on tuntunut ainakin nyt aluksi yllättävänkin helpolta ja kaatumisilta on ainakin toistaiseksi vältytty, mutta katsotaan mitä tulevan pitää.

a - Tanssikisat

Kävin myös korkkaamassa kisalattiat, ensimmäiset kisani olivat Tallinnassa pääsiäisenä, toiset Finnfesteillä, kolmannet jälleen Tallinnassa syksyllä, näissä kaikissa ensimmäisissä kisoissa kisattiin westiä, niin J'n'J että myöskin strictly tyyliin. J'n'J tapaan kisattiin myös JouluBuggissa, siellä tosin lajina oli bugg eikä westi.

Tammikuussa sitten lähdettiinkin kisaamaan Lavatanssi cup -kilpailuihin Kuopioon, missä kilpailtavina lajeina olivat cup-laji fusku ja lisälaji bugg. Kevyeksi tuota kisapäivää ei ainakaan voi sanoa, sillä lavacup kisoissa tanssittiin aina kokonaisia kappaleita. Me kisasimme kolmessa eri sarjassa, ja tansseja päivälle kertyi yhteensä 19 kpl, ja tanssittavat kappaleet olivat kokopitkiä kolme-neljäminuuttisia. Pareja näissä kisoissa oli aivan valtavasti, fuskun avoimessa 45 paria ja buggin avoimessa 35 paria. Ei siis ihmekkään, että päivä oli pitkä kaikkine karsintoineen, semifinaaleineen ja monine finaaleineen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kisattiin rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa Naantalissa. Täällä lajinamme oli ainoastaan fusku. Kilpailimme yleisessä C-luokassa, missä tanssi yhteensä ainoastaan 3 paria. Lavacup -kisoihin verrattuna tanssia ei edes ollut, sillä RS-kisoissa tanssitaan vain hidas ja nopea fusku molemmat vain n. 1,5 minuuttia, eli kisatanssia kertyi huimat 3 minuuttia.

Kuten olen varmaankin monesti maininnut, olen kilpaillut nuorempana lähes 10 vuotta voimistelussa, sekä soolotansseissa, joten jonkinlainen palo kisatouhuihin on ollut aina ja ennen ensimmäistäkään paritanssituntia tiesin, että myös paritanssissa on päästävä kisalattialle. Kisaaminen on ollut minulle aina hauskanpitoa, enkä ole koskaan ainakaan toistaiseksi tavoitellut mitalisijoja, tärkeintä kisaamisessa on ollut yhteinen tekeminen sen oman porukan kanssa. Yhdessä tekemisen lisäksi kisaamisessa on viehättänyt sen luoma pieni treeniin saatu tavoitteellisuus, vaikka rennolla otteella sitä onkin aina harjoiteltu.

Ku - Valmentaminen

Tiesin jo tähän suostuessani astuvani saappaisiin, joissa on minulle aivan liikaa kasvun varaa, mutta tästä huolimatta otin tämän(kin) haasteen vastaan. Koko kesän pohdin, että miten ihmeessä tulen selviämään tulevasta syksystä, mutta syksyn lähentyessä ajatukseni muuttuivat ja tiesin tasan tarkkaan, että tulen selviämään ja kaiken lisäksi nauttimaan tästä suuresta tuntemattomasta.

Olen tanssinut suunnilleen niin kauan kuin muistan ja koko tämän ajan olen ihaillut tanssinopettajia. Siinä on työ mitä ei voisi tehdä ellei siitä oikeasti nauttisi. Käyn mielessäni muistikuvia läpi siitä kuinka kaunista liike voikaan olla ja kuinka kevyeltä se voikaan näyttää. Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi.

Mutta miten voin opettaa kun olen itsekkin vasta oppilas? Minun on täytynyt ottaa opettamiseen hieman erilainen näkökulma, vastahan itsekkin yritän opetella tanssimaan. Mutta koen, että tästä huolimatta minulla on paljon annettavaa. Ei ole kauaakaan siitä, kun olin heidän tilanteessaan, joten muistan ne asiat joita pohdin aikanani alkeistunnilla, sekä muistan missä asioissa itse mokasin kun opettelin alkeita. Olenkin antanut itselleni luvan olla epätietoinen, minun ei tarvitse osata kaikkea, mutta minulla tulee olla halua selvittää, opetella ja kehittää itseäni. Tästä syystä tarkoituksena olisikin osallistua johonkin valmentaja/ohjaajakoulutukseen mahdollisimman pian.

Syksyllä 2017 ohjasin valmentajaparini kanssa westin alkeis- ja alkeisjatko ryhmiä, keväällä 2018 näiden ryhmien lisäksi ohjattavaksi tuli vielä fuskun jatkoryhmä. Mukavat ryhmät meillä on kasassa ollutkin, on naurettu ja pidetty hauskaa, mutta myös kehitytty yhdessä. Oppilaani tanssijoina, ja minä niin tanssijana kuin ohjaajanakin.

a - Mitä seuraavaksi?

Edellisen vuoden postauksessa pohdin minne se seuraava askel tulisikaan ottaa? Ja suunta olikin aika selvä, seuraavat askeleet otettiin kohti Tallinnaa ja Barcelonaa. Mutta nyt seuraavien askelien suunnat eivät ole aivan niin selvät. Mitä sellaista mitä en ole vielä kokeillut voisin asettaa kokeiltavaksi seuraavaksi?

Ainakin kisa-asioita ajatellen tavoitteena olisi jo seuraavissa kisoissa nousta fuskun A-luokkaan ja myös käydä kokeilemassa miten boogie woogie sujuu kisalattioiden puolella. Ehkä voisin kokeilla kolmantenakin vuonna jotain täysin uutta tanssilajia, tai käydä jonkun minulle uuden lajin bileissä tai muussa tapahtumassa.

Niin ja olen jälleen muodostanut kokonaisen tanssin askelillani, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, tänä vuonna jo tiedettiin mitä tanssittiin, joten askeleet ovat muodostaneet vuoden teeman mukaan boogie woogien perusaskeleen.

Kuten vuosi sittenkin, niin myös tällä kertaa nämä otetut askeleet ovat muodostaneet isomman kokonaisuuden, sellaisen vaaleanpunaisen tanssiunelman, mitä en ikinä olisi uskonut eläväni varsinkaan tässä vaiheessa. Haluan painottaa jälleen kuinka vuoden aikana olen oppinut älyttömän paljon tanssista, mutta siltikin ennenkaikkea itsestäni. Olen jälleen löytänyt itseni monesti epämukavuus alueilta, mutta kerta toisensa jälkeen päässyt sieltä myös pois.

Vuosi sitten olin asettanut itselleni yhden tavoitteen, mikä oli lattarivarmuuden saavuttaminen. Ja olenkin hyvää vauhtia jo saavuttanut tavoitetta, sillä että olen hyväksynyt, että mun ei tarvitse olla täydellinen lattaridaami, vaan voin tanssia lattarit omalla ei niin lajinomaisella tyylilläni. Lattareiden seuraaminen on kylläkin muuttunut helpommaksi, enkä yleensä ole täysin pihalla jos joku vie hieman monimutkaisempia kuvioita, toki välillä saattaa käydä niinkin, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa. :p

Lopuksi vielä todettakoon, että vaikka kisalattioilla pyriminen tuo harrastukseen omanlaisensa jännityksen, on kuitenkin lavatansseissa käynti edelleen se todellinen tanssin suola. Siellä tapaa kaikki ihanat ihmiset, ja näkee sen tanssiharrastuksen monimuotoisuuden. Tyylejä on yhtä paljon kun tanssijoita, ja ihmiset tulevat sinne oikeasti nauttimaan tanssista. En ollut kokenut huonoja tansseja vuosi sittenkään, enkä ole vieläkään. Onko sellaisia edes? Kaikki tanssit ovat omalla tavallaan kauniita, juuri siinä hetkessä ja sen hetkisen parin kanssa luotuja uniikkeja hetkiä.

Ja tätä hetkeä olen vältellyt viimeiseen asti, nimittäin uuden tavoitteen asettamista... Viime vuonna se oli lattarivarmuus, mutta tänä vuonna se on oppia tanssimaan hidasta boogia kauniisti ja kokeilla vähintään yhtä uutta tanssilajia tai tyyliä.  

Paritanssijan erityisherkkyys: tunteita vaikka muille jaettavaksi

© Olli Rasi

”Huomaan, että eräs minulle tuntematon viejä katsoo minua ja lähtee kävelemään minua kohti. Hän on määrätietoinen, ja hänen olemuksensa johdosta olen varma, että hän hakee minua. Olen innoissani, uusi tanssituttavuus! Hän ojentaa minulle kätensä ja laitan oman käteni hänen kädelleen, iho tuntuu lämpimältä ja pehmeältä omia aina viileitä sormiani vasten. Kävelemme yhdessä lavan edustan ohitse tanssilattian toiselle reunalle, katson ohimennen bändiä ja katseeni jää ihailemaan heidän kirkkaita ja värikkäitä valojaan, valot näkyvät upeasti pimentyneessä syysillassa. Raollaan olevasta ovesta tuulee viileästi sisään. Musiikki alkaa soimaan, se on jokin hyvin hidas ja hempeä kappale. Käännän katseeni valoista pariini, otamme tanssiasennon, parillani on jotain hyväntuoksuista hajuvettä, pehmeä ja hieman mausteinen tuoksu.

Huomaan, että parini on hieman hermostunut, se saa myös minun oloni hieman rauhattomaksi. Jännittyneisyys tuntuu hyvin epämiellyttävältä. Ensimmäisten tahtien aikana tutkiskelen voinko luottaa tähän uuteen pariin, kokeilen kuinka reagoida hänen liikkeeseensä ja vientiinsä. Vaikka hänen koko kroppansa on edelleen hyvin jännittynyt, hän liikkuu hyvin määrätietoisesti ja selkeästi. Pidän edelleen silmiäni raollaan, lähellämme on useita pareja, yksi pareista on hieman liiankin lähellä. Toivon, että parini osaa varoa heitä, ahdistun tilanteesta hieman, sillä en halua satuttaa ketään. Parillani on kuitenkin homma hallussa, suljen silmäni, sillä tunnen olevani hyvissä käsissä. En näe enää muita pareja, mutta aistin bändin kirkkaat valot edelleen ja kuulen tutun kappaleen, mikä ei kylläkään kuulu lemppareihini, vaikka kaunis sekin on. Kiinnitän huomiota kolaukseen, joku ilmeisesti tiputti kännykkänsä lattialle.

Parini tulee minua lähemmäs, hän laskee vasemman kätensä alas ja samalla tunnen kuinka hän selvästi rentoutuu, tämä saa myös minun oloni rauhallisemmaksi. Kappaleparin ensimmäinen kappale loppuu, me jäämme paikoillemme tanssiotteeseen, tuntuu mukavalta olla tässä, niin turvalliselta. Avaan silmäni, erkanemme toisistamme ja taputamme bändille. Toinen kappale alkaa soimaan ja otamme jälleen tanssiotteen, tällä kertaa rennommin, kädet ovat valmiiksi alhaalla. Ei mene kauaakaan kun parini irrottaa kädestäni, se saa minut havahtumaan, mitä nyt tapahtuu? Nopeasti parini kuitenkin nostaa kätensä ”halausotteeseen” alaselälleni, nostan itse samalla käteni parini yläselkään. Tunnen kuinka parini on siinä, hän on läsnä minulle ja oletettavasti hänestäkin on hyvä olla tässä hetkessä, se saa minunkin oloni hyväksi. Olen sulkenut muut parit täysin pois, enkä enää huomaa valoja, tässä olemme vain me yhdessä ja musiikki. Parini nojaa päällään päähäni ja hän laittaa toisen kätensä niskaani. Kosketus tuntuu intiimiltä, mutta mukavalta. Tanssimme loppukappaleen näin. Kappaleen loputtua jäämme vielä hetkeksi paikallemme, parini hymyilee ja se saa minutkin hymyilemään. Hän taluttaa minut takaisin naistenriviin ja ilta jatkuu.”

Yllä hyvin tavanomainen kokemus tanssi-illastani, kuvattuna tunteiden osalta hyvin tarkasti. Olen boldannut tekstistä tuntemukseni ja aistimukseni. Tämä on tapahtunut loppukesästä, valitsin tämän kyseisen tanssin tähän, sillä se sisältää paljon selkeitä voimakkaasti koettuja tunteita. Vastaavia tunneskaaloja käyn kuitenkin läpi jokaisena tanssi-iltana.

Olen ollut aina herkkä ja kokenut tunteet hyvin vahvasti, mutta olen luullut, että niin kaikki kokevat. Aikuisuuden kynnyksellä aloin kuitenkin ymmärtämään, että niin ei todellakaan ole. Jonkin vastoinkäymisen kohdatessani tuntui pettymys ja suru täysin ylitsepääsemättömältä, ja vastapainoksi taas onnistumisien hetkillä ilo ja onnellisuus oli täysin pohjatonta. Mitä tulee taas ihastumiseen ja rakkauteen, ne tunteet täyttivät minut täysin. Pienetkin asiat johtivat suuriin tunteisiin, ja koin, että vain harvat ymmärsivät minua. Yritin jutella tuntemuksistani ystävilleni, mutta he eivät osanneet samaistua niihin. Aloin miettimään jopa, että minussa olisi jotain vialla ja miksi olen tällainen. Tutkin asiaa, ja huomasin, että en ehkä olekaan tunteideni kanssa yksin, vaan olen erityisherkkä, niin kuin ilmeisesti 15-20 prosenttia muustakin väestöstä. Tosin siinä suhteessa kuulun erikoisherkkien vähemmistöön, että olen ekstrovertti.

Suuret tunteet ovat tuntuneet hyvin pelottavilta, ja isojen tunteiden kokeminen ja tunneskaalojen läpikäynti on minusta kuormittavaa ja ajoittain väsyttävääkin. Nuorempana pyrin vain sulkemaan tunteet pois tai vähintään rajoittamaan niitä. Kunnes ymmärsin, että tämä on jotain ainutlaatuista ja saan olla tunteideni kanssa hyvin etuoikeutettu. Saan kokea asioita eri tavalla, saan kokea ja tuntea isommin. Annoinkin itselleni siis luvan siihen. Vaikka negatiiviset tunteet tuntuvatkin ajoittain ylitsepääsemättömiltä, ovat niiden vastakohtana kaikki positiiviset tunteet maailmaamullistavia. Tämä määrä erilaisia suuria tunteita tekee elämästäni hyvin rikasta ja intensiivistä. Tähän kaikkeen liittyy myös suuri empaattisuus, koen myös toisten tunteet suuresti. Tansseihin liittyen kirjoitinkin kanssatanssijoiden negatiivisten tunteiden tuntemisesta aiemmassa postauksessani.

Miten erityisherkkyys sitten liittyy tanssiin?

Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan pelästyin taas tunteitani. Miksi tanssi tuntuu tältä? Saanko edes tuntea näin? Monet ovat myös ihmetelleet miten pystyn kuvaamaan koettuja tunteita niin selkeästi, herkkyys lienee syy siihenkin. Minä siis koen asiat suuresti ja tansseissahan koettavaa riittää. Paljon erilaisia ääniä, värejä, valoja, tuoksuja, kosketuksia, ihmisiä... Ne luovat minulle ison tunteiden leikkikentän, ja osittain voinkin vaikuttaa siihen mitä haluan kokea. Koen musiikin, valojen ja tilanteen kauneuden koko kehossani.

Empatian takia koen myös kanssatanssijoiden tunteet vahvasti, mikäli parini jännittää, se saa minutkin hermostumaan, mikäli pari on varma se rentouttaa myös minut, mikäli hän on poissaoleva tai huonolla tuulella saa se minut ajattelemaan mitä olen tehnyt väärin ja pohtimaan mitä voisin tehdä, jotta saisin hänet paremmalle tuulelle. Poden huonoa omaatuntoa siitä, jos jokin tanssi ei ole mennyt mukavasti ja jos olen aiheuttanut jollekin huonon tanssin, vaikka ns. normaalille ihmisille se olisikin pikku juttu, jää se vaivaamaan minua välillä pitkäksikin aikaa.

Kuten ylläolleesta tanssikokemuksesta käy ilmi, lyhyen vajaan kymmenminuuttisen aikana tunnen valtavan määrän tunteita laidasta laitaan, toisia niistä hyvin vahvoina, toisia miedompina. Osa niistä on omia tunteitani, osa taas tanssiparini. Yhteen kappalepariin mahtuu suuri määrä tuntemuksia ja aistittavia asioita. Tällaisen jälkeen minulle jää monesti hieman tyhjä olo, olen tuntenut niin paljon, että hetken aikaa pienemmät tunteet tuntuvat oikeasti pieniltä, mutta onneksi vain hetken aikaa. Havainnoin jatkuvasti monia asioita ympärilläni, joskus se tarkoittaa koko tanssilavaa, joskus vain niitä kahta kättä mitkä pitävät minua tanssiotteessa.

Mitä rentoutuneempi olen, sitä helpompi minun on keskittyä vain muutamaan asiaan, mutta jos olen hermostunut pyrin olemaan täysin hereillä ja aistimaan kaiken mitä ympärilläni on. Tämä tunnepaljous on ajoittain kuin myrskyävä meri, miltä en saa mielenrauhaa. Tanssiurani alussa se aiheutti paljon hämmennystä, en osannut käsitellä koettuja tunteita, enkä ollut varma onko ok tuntea asioita tavalla millä tunnen. Suuret tunteet eivät tarkoita siis sitä, että ihastuisin jokaiseen kenen kanssa tanssin, eikä sitä että kokisin jotain seksuaalista mielihyvää jokaisesta tanssihetkestäni. Vaan sitä että myös kaikki "viattomat" tunteet kuten ilo, rentous ja ystävällisyys ovat valtavan voimakkaita ja kokonaisvaltaisia. Minä elän ja tanssin koko sydämestäni, löydän suuria iloja pienistäkin asioista ja nautin elämästä ja tanssimisesta hyvin intensiivisesti.

Monesti tilanteiden ja ympäristön kauneus saa minut sanattomaksi, jopa pienesti liikuttuneeksi. Välillä toivon, että voisin vain pysähtyä hetkeen ja tunteeseen mikä täyttää minut kokonaan. Mutta eiväthän vuoristoradan huiput tuntuisi niin jännittäviltä jos koko vuoristorata olisi pelkkää tasaista huippua yläilmoissa. Niimpä siis annan itseni tuntea ja nauttia suurista tunteista, sillä tämä on upea tapa kokea elämää. Ekstroverttina saan voimaa ihmisistä ja sosialisoitumisesta, mutta herkkänä se kuormittaa minua henkisesti, tämä muodostaa hämmentävän ristiriidan. Tanssi-iltojen jälkeen saatankin olla ylivirittynyt ja ylienerginen, tai sitten täysin uupunut. Silti yhtäkään koettua tunnetta en vaihtaisi pois.