keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Valasrannan tanssileiri 2018

On taas se aika vuodesta kun on aikaa kirjoittaa muutama sana Valasrannan tanssileiristä.

Itselle tämä leiri oli kolmas laatuaan. Tänäkin vuonna otin viime vuoden tapaan ns. äkkilähdön Valakselle, sillä eihän minulla pitänyt tälläkään kertaa olla lomaa, mutta sain kuitenkin sumplittua tilanteen niin, että pari lomapäivää myös Valas-viikolle osui. Tänä vuonna en ollut kuitenkaan leirillä koko 10 päivää, vaan ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Sanomattakin selvää, että nyt leirin 15-vuotis juhlavuonna tuntitarjonta ja lajikirjo oli suurempi kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntui kun ohjelmaa tutkaili. Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt tekemään mitään uusia lajikokeiluja lyhyen leirivisiittini aikana. Sen sijaan syvennyin jo osattuihin lajeihin viime vuotta haastavimmilla tunneilla, sekä kävin vain muuten vain tanssimassa lajeja joista nautin.

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa koulumajoituksessa tällä leirillä, se on hyvin vaivaton ja halpa majoitusvaihtoehto, ja siitä minulla oli ennestäänkin hyviä kokemuksia muiden saman järjestäjän leirien osalta. Toki tavaramäärää tämä kasvattaa, kun patjat peittoineen ja tyynyineen pitää yrittää mahduttaa autoon, mutta se on toki kaiken sen vaivan arvoista. Leiriläisten käytössä oli kotitalousluokka ruokailua varten, sekä tietenkin suihkutilat. Itse majoittuminen tapahtui luokissa, meidän luokassamme taisi enimmillään olla 7 henkeä, ja väki vaihtui joka päivä. Yöni sain kyllä nukuttua ongelmitta, päivien ja iltatanssien jälkeen olin niin väsynyt, että uni maittoi.

Leiriviikko on aina ollut helteinen, mutta tänä vuonna se oli sitä isolla H:lla. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta. Itse en lämmöstä valita, mutta tunnit olivat todella hikisiä ja vaihtopaitoja meni paljon. Lisäksi huomioita piti todella kiinnittää niin juomiseen kuin syömiseenkin, jotta jaksaa tanssia ja kroppa pysyy menossa mukana. Päivittäin tuli käytyä välillä useamminkin uimassa ja suihkussa. Onneksi olin pakannut mukaan pari pyyhettä.

Leiripäiväkirja:

Keskiviikko 25.7.

Eihän synttärit ole mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, joten äkkiä tavarat autoon ja töistä nokka suoraan kohti Valasrantaa, jotta tämäkin synttärityttö pääsee nauttimaan synttäriperinteistä. Päivän tunneille en kylläkään ehtinyt, mutta iltabileisiin kylläkin. Tänä iltana tarjolla olikin westibileet, jossa pääasiassa tanssinkin, mutta kahvion puolella oli myös lattaribileet, missä kävin vierailemassa ja kokeilemassa bachataa sekä salsaa. Ilo huomata, että olen päässyt pahimmasta lattariahdistuksestani eroon ja nuo muutamat tanssit menivät oikein kivasti.

Westitanssijoiden mielestä ilta loppui ilmeisesti liian lyhyeen, sillä bileiden päätyttyä jatkettiin tanssia ulkoteltassa. Siellä lattia oli vain minun kengilleni niin nihkeä, että tanssista ei oikein tullut mitään. Olin muutenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että aika nopeasti hipsin "jatkoilta" sitten nukkumaan.

Torstai 26.7.

Tällä leirillä olin mukana vain 10-kortilla, joten torstaina tunnit minun osaltani alkoivat vasta iltapäivällä Tuomaksen ja Reetan bugg-tunneilla. Torstaina kärsin myös hyvin suuresta nestehukasta ja kaikki päivän tunnit meinasivat jäädä minulta kokonaan väliin, mutta koko aamupäivän yritin juoda niin paljoin vettä kuin vain mahdollista, ja ensimmäisellä tunnillakin join 1,5 litraa vettä vaihtoväleissä, ja johan olo siitä sitten normalisoituikin.

Lyhyt kurssipäivä oli toisaalta hyvä ajatus siltäkin kantilta, että iltatansseissa jaksoi sitten tanssia koko päivän edestä. Illan musiikeista vastasi yksi lemppareistani, Lemmenlautta. Näiden poikien lavaenergia jaksaa kyllä aina yllättää uudelleen.

Perjantai 27.7.

Tiesin jo aamusta, että tästä päivästä tulisi pitkä ja rankka. Aamu alkoi fuskun tasotsekillä, mistä minut laitettiin mustalle tasolle. Meitä oli mukava noin 20 hengen iloinen ja hyvin hikinen porukka tanssimassa fuskua koko aamupäivän. Haastettahan meille tarjoiltiinkin, ja tanssitekniikka laitettiin koetukselle erilaisten pysäytysten, spinien ja kuvioiden avulla. Nämä Antin ja Bettinan tunnit olivat kyllä todella hyvät ja ero leirin normaaleihin tunteihin oli valtava. Positiivista oli myös paritasapaino ja se, että koko tunnin sai tanssia ja harjoitella tunnin asioita.

Lounastauon jälkeen suuntasinkin Kallionokkaan tanssimaan boogie woogieta. Siellä oli niin hikinen tunnelma, että paikalle meinasi oikeasti pyörtyä. Näille tunneille menin kuitenkin vain tanssimaan ja pitämään hauskaa, joten tästä syystä otin iltapäivän tunnit hyvin rennosti. Lepäilin paljon ja nautin tanssista ilman sen suurempaa ajatustyötä.

Perjantai-iltana luvassa olivat 15-vuotisjuhlatanssit. Nämä olivat hyvin perinteiset leiritanssit, paljon tanssia, hienoja esityksiä ja hieman muistelua vuosien varrelta.

Lauantai 28.7.

Lauantaiaamupäivä oli pyhitetty rentoutumiselle. Suuntasimmekin heti aamusta rannalle nauttimaan auringosta, leppäkertuista ja lämpimästä vedestä. Tuntui, että maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen, kun sai vain olla eikä ollut kiire minnekkään.

Iltapäivällä tanssittavana oli vielä 3 tuntia hidasta buggia Tuomaksen ja Reetan kanssa. Hidas bugg on ollut minulle aina iso kauhun paikka, sillä minulta puuttunee se jokin tietty tanssillisuus mitä hidas bugg vaatisi. Jotain uusia vinkkejä ja ajatuksia näiltä tunneilta kuitenkin käteen jäi, joten ehkä vielä joskus tulen sinuiksi myös hitaan buggin kanssa. Opetus ainakin oli erinomaista ja tykkäsin näistä tunneista paljon, tunnit sisälsivät sopivasti tekniikkaa ja tanssillisuutta, sekä mukavia kuvioita.

Lauantain iltamenoina oli täysin normaalit lavatanssit. Illan esiintyjinä FBI-beat, sekä Aki Samuli Fantasia bändinsä kanssa. Ja paljon sitä tulikin tanssittua, varsinkin ripeitä tahteja. Loppuillasta sai laahustaa autolle hyvin kipeiden päkiöiden kera, mutta pääasia kai että tiesi ainakin tanssineensa koko rahan edestä.

Turhan montaa kuvaa en leirivisiitilläni näköjään ehtinyt räpsiä, joten alla edes pari mitkä kiteyttää mun leirifiilikset tältä vuodelta. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti