Westituristina ja kisalattioita korkkaamassa Tallinnassa

Vielä alkuvuodesta ajatus tanssireissusta ulkomaille ja etenkin kisaamisesta oli täysin absurdi, mutta sitten useampikin westituttuni alkoi kyselemään minulta, että olenko ajatellut ulkomaan tapahtumia. Aluksi totesin kaikille kylmän viileästi, että en todellakaan, enhän osaa edes vielä perusteita. Noh, ei kuitenkaan kauaakaan kun uteliaisuuteni itseni haastamiseen heräsi jälleen ja aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta ulkomaanmatkasta. Minnekään kauas en halunnut lähteä, enkä myöskään valtavan isoon tapahtumaan. Suotavaa oli myös se, että reissuun kanssani lähtisi lauma tuttuja. Ja näin Tallinnassa järjestetty Eesti Spring Swing  -tapahtuma valikoitui sopivaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.

Tanssifiiliksiin pääsimme jo laivamatkalla, missä tanssibändin soittaessa kävimme kuluttamassa parkettia. Muutenkin matkustaminen sujui hyvin kivuttomasti, bussilla Helsinkiin, ratikalla satamaan, laivalla Tallinnaan. Tallinnassa kuljimme käyttäen Uber-sovellusta, kyydin voi tilata sovelluksella, auto saapuu muutamassa minuutissa ja kuljettaja vie pyydettyyn paikkaan. Näppärää ja reilusti taksia edullisempaa. Tästä inspiroituneina yritimme tilata paluumatkalla Uberiä myös Helsingissä, mutta kuljettajamme perui kyydin viime hetkellä ja jouduimme loppujen lopuksi ottamaan satamasta ratikan ja juoksemaan matkalaukkujen kanssa bussiin.

Kohteessa majoituimme Economy hotellissa(kuvassa), mikä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta. Hotelli valikoitui sijaintinsa, mutta myös edullisen hintansa vuoksi. Tälläiselle reissulle tarvitsee lähinnä paikan missä voi käydä muutaman tunnin nukkumassa, sillä lähes koko ajan ollaan tanssimassa tai muuten menossa.

Tämä tapahtuma tai siihen valmistautuminen ei juurikaan eronnut vastaavista Suomen tapahtumista. Tapahtumaan ilmoittauduttiin nettilomakkeella ja se maksettiin tilisiirtona. Sen lisäksi varattiin bussi- ja laivamatkat, sekä majoitus. Halusimme reissusta pienen miniloman joten lähdimmekin kohti Tallinnaa jo torstai-iltana ja paluumatkan varasimme vasta maanantai-illaksi, näin ollen meillä oli hyvin aikaa seikkailla kaupungissa. Tapahtuman ohjelma oli hyvinkin perinteinen. Päivät sisälsivät eri tasoisia tanssitunteja ja iltaisin tietenkin iltabileitä! Tämän lisäksi perjantaina kisattiin ProAm kilpailut ja lauantaina Jack'n'Jill kilpailut.

Itse osallistuin 1 ja 2 tasoisille tunneille. Tuntien tasot olivat järkevät, ykköstason tunnitkaan eivät lähteneet aivan alkeista, mikä oli hyvä sillä kaikki tapahtumaan osallistujat olivat tanssineet westiä aikaisemminkin. Tuntien sisällöt olivat myöskin suunniteltu hyvin, ne sisälsivät sopivassa suhteessa tekniikkaa, uusia kuvioita ja mausteita tanssiin. Tunnit muuttuivat haastavemmiksi viikonlopun loppua kohden, mutta haastetta ei kuitenkaan tullut liikaa. Tuntien opettajat vaihtelivat, joten erilaisia tyylejä ja näkökulmia tanssiin viikonlopun aikana kyllä sai. Paritasapaino oli myös kohdillaan, vaikkakin yhdellä tunnilla useampi poika "uhrautui" seuraamaan, sillä viereisessä salissa ollut naisten stailaustunti verotti seuraajien määrää rankasti. Muutoin tunneille oli yleensä muutama seuraaja enemmän, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Odottelupaikoilla sai pitää taukoa tai ajatella tunnin asioita rauhassa itsekseen. Ehkä päällimmäisenä tunneilta jäi mieleen harjoitus jossa tanssittiin ilman musiikkia niin, että seuraajat laittoivat silmänsä kiinni. Tapahtumasta on jo jonkin verran aikaa, mutta uskon ja toivon, että jotkut Tallinnan opeista tulivat myös mukanani Suomeen, vaikka en enää juurikaan tuntien sisällöistä yksityiskohtaisesti muista. Ainakin videoiden avulla niihinkin voi tulevaisuudessa palata.

 

Mitä kilpailuihin tulee, haluaisin sanoa, että pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua, mutta minun on todettava, että kun mahdollisuus tuli en harkinnut hetkeäkään, että osallistunko. Olen nuorempana kilpaillut useita vuosia voimistelussa ja hetken aikaa tanssissakin, joten kisaaminen ei sinällään ollut minulle uutta, mutta laji sitäkin enemmän. Osallistuin siis lauantaina Jack'n'Jill kilpailun newcomer luokkaan. Tämä luokka on siis kaikista alimmainen, missä tälläinen westin vasta-alkajakin pääsee kokeilemaan kisalattioita. Kynnys osallistua näihin kisoihin on siis pieni(ainakin minulla oli), lisäksi tilanteesta entistä helpompaa tekee se, että omaa paria ei tarvitse. Yksinkään ei silti tarvitse tanssia, vaan parit arvotaan kilpailutilanteessa. Meidän sarjassamme tanssittiin karsinnoissa kolmen eri parin kanssa, yhden kanssa tanssittiin aina yksi kappale, jonka jälkeen biisi ja pari vaihtui. Oli muuten hienoa, että sain kokea kisadebyyttini hyvän ystäväni ja niin ikään tanssihaastelaisen Panun kanssa.

Ensin tanssittiin kaikkien sarjojen karsinnat, jonka jälkeen kokoonnuimme odottamaan tietoa finaaleihin päässeistä. Newcomer sarjasta kaikki seitsemän viejää pääsivät jatkoon, tämän jälkeen he nostivat rasiasta finaaliin päässeistä seuraajista itselleen parin. Ilmeeni olikin varmasti näkemisen arvoinen kun minun nimeni nostettiin, sillä osallistuin kisoihin lähinnä kokemuksen vuoksi, eikä odotuksia sijoittumisesta ollut. Finaalissa tanssittiin myös useampi kappale, mutta tällä kertaa paria ei vaihdettu välissä. Minä ja parini tanssimme kolmannelle sijalle. Siitä hyvästä saimmekin kotiin viemisiksi hieman suklaata ja juhlajuomaa.

Newcomer luokassa musiikit olivat rauhallisen tempoisia, eivätkä sisältäneet juuri vaihteluita. Ja tässä sarjassa ei kuulu tehdä hienoja koukeroita, vaan kisoissa pärjää muutamalla peruskuvioilla. On hienoa että tälläinen luokka on olemassa! :) Tunnelma kisoissa oli kaikin puolin rento ja kaikki kannustivat tanssivuorossa olevia kisaajia(etenkin oman maansa edustajia, suomalaiset ainakin olivat ahkeria kannustajia). Muutkin suomalaiset tanssivat ja pärjäsivät hienosti niin ProAm kisoissa, kuin Jack'n'Jillissäkin.

Yhteenvetona voisin todeta, varsinkin heille ketkä eivät ole vielä matkanneet ulkomaan tanssitapahtumiin, että yhtälailla siellä on monen tasoisia tanssijoita, ei tarvitse olla pro-tanssija, että siellä pärjää. Samoja lajeja ja askelia kaikki muutkin tanssivat, kansalaisuudesta tai sijainnista riippumatta. Westitanssijat ovat myös sosiaalista ja ystävällistä sorttia, joten kaikki tuntevat varmasti olonsa tervetulleeksi. 

Kyllähän me Tallinnassa teimme muutakin kun tanssimme, kuten aluksi sanoin, lähdimme kuitenkin minilomalle. Vapaa-ajan käytimme shoppailuun, kaupungilla kiertelyyn ja varsinkin syömiseen! Hyviä ravintoloita ja ruokia löysimmekin. Taisimme ehtiä myös hieman viihteelle parina iltana. Voi olla että yöunet jäivät tälläkin reissulla vähäisiksi, mutta muutamat päiväunet hieman paikkasivat tilannetta. Monet hauskat seikkailut jäisivät kyllä kokematta, mikäli yöt käyttäisi nukkumiseen. Loppuun vielä hieman fiiliksiä tanssilattian ulkopuolelta.

 

 

           

  

Elämäni ensimmäinen paritanssivuosi, ja minä olen todellakin tanssinut!

Step 1, Se kaikista tärkein askel, minun tanssini alkoi tanssitunneilta

Vuosi sitten astelin haparoivin jaloin elämäni ensimmäisille tanssitunneille. Kuinka paljon se minua silloin pelottikaan. Ensimmäisen tunnin rempseä fusku alkoi sujumaan aika mukavasti jo heti ensiaskelten jälkeen, mutta päivän toinen laji rumba tuottaa minulle ajoittain muiden lattareiden tavoin edelleen harmaita hiuksia. Ja nykyään puhunkin aina "lattariahdistuksesta", olen aloittanut kuitenkin toimenpiteet siitä eroon pääsemiseksi. Ja lähiaikoina olenkin yrittänyt tanssia lattareita mahdollisimman paljon, mutta edelleen sekoilen huolella askelissani, onneksi se ei ole niin vakavaa. Itseäni se lähinnä huvittaa, kuinka vaikeita lattariaskeleet ja -rytmit muka voivatkaan olla? Toisen tanssivuoden tavoitteeksi haluankin asettaa lattarivarmuuden saavuttamisen.

Ensimmäiset tanssiviikot olivat täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja kuinka mukava olikaan huomata kuinka haparoivat tanssiaskeleet saivat tunti tunnilta enemmän varmuutta. Jos olisin vetänyt seinään viivan joka kerta kun olen oppinut jotakin uutta, olisin varmaankin saanut maalattua jo kokonaisen seinän, ellen jopa kokonaista taloa. Uusien asioiden oppiminen kieltämättä kehittää oppimiskykyä, mitä enemmän opettelee, sitä nopeammin alkaa sisäistämään uusia asioita. Ja kun liikekieli alkaa olemaan edes etäisesti tuttua, sitä pystyy helpommin soveltamaan lajista toiseen. Kursseilin ahkerasti koko kevään ja kesän, kesän alkaessa tanssinkin sujuvasti jo useaa eri lajia, ja halusin oppia vielä enemmän. Kesän loppuun mennessä olinkin päässyt ensimmäiseen tavoitteeseeni, mikä oli ollut oppia tanssimaan edes alkeiden verran kaikkia "lavalajeja". Eihän siihen mennytkään kuin hieman vajaa 5 kuukautta, tälläiselle kaikkihetijanyt persoonalle nuo ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavaa aikaa, halusi vain heti osata kaiken täydellisesti, mutta oppiminen tuntui silti älyttömän hitaalta. Toisena helpotuksena voisin mainita, sen että alkukesän aikana aloin tunnistamaan musiikkityylistä mitä lajia siihen tanssitaan, ja nykyään lähinnä huvittaa, että miten se saattoikin olla niin vaikeaa, että onkohan tämä nyt salsaa vai tangoa...:D:D:D, sillä nykyään lähes aina tiedän jo ensirytmeistä mitä kappaleeseen voi tanssia.

Pakko hieman nolona myöntää, että kurssittautumistahtini hidastui aika tavalla syksyn ja etenkin talven tullen... Ajoittain kävin erittäin ahkerasti tunneilla, mutta välillä niin laiskasti, että hävettää. Mutta olen panostanut sitäkin enemmän viikonlopputapahtumiin, joita kuukaudessa kertyy monesti useampi, välillä saatan olla kaikki kuukauden viikonloput tanssireissuissa.

Step 2, Vie mut lavatansseihin

Ennen kesää olin jo vuosia haaveillut pääseväni juhannustansseihin, tai edes lavatansseihin. Enkä tietenkään haaveillut vain pääseväni tansseihin, vaan toki ennenkaikkea siitä, että osaisin tanssia. Kauaa en tämän haaveeni täyttymistä odotellut, sillä tansseihin suuntasin jo samalla viikolla kun olin käynyt ensimmäiset tanssitunnit. Ja näin jälleen yksi tanssiunelma oli toteutettu! Vaikka en juuri vielä tanssia osannutkaan, niin tansseissa pärjäsin mukavasti, ja kärsivälliset viejät kyllä sietivät kompurointiani. Muistan kyllä edelleen elävästi sen, kuinka paljon tanssiminen tansseissa aluksi jännitti, kun paikalla ei ollutkaan niitä tuttuja kurssikavereita keiden kuviot jo tiesin, vaan tanssin ihan uusien ihmisten kanssa minulle täysin outoja kuvioita. Tämän lisäksi hämmennystä aiheutti lavaetiketti, mikä vuoden takaisten omien sanojeni mukaan "vaikutti lähes rakettitieteeltä". No eihän se nyt niin monimutkainen loppujen lopuksi ole, ja etiketin "sääntöjen" rikkomisesta ei kuitenkaan ketään rangaista

Tämän jälkeen olenkin käynyt tansseissa lähes joka viikko, ja käyn edelleen! Olen halunnut säästää ensimmäisen vuoden tanssilippuni muistoksi, ja niitä onkin kerääntynyt aikamoinen läjä, tarkalleen ottaen 92 kpl! Ja olen aika varma että muutama tästä puuttuukin. Äkkiseltään laskettuna se tekee yhteensä noin 400 tuntia tanssia, olettaen, että olen lähes joka ilta tanssinut lähes koko illan, ja joitakin varmasti myös kiinnostaa mitä tämä lysti on tullut maksamaan, joten tanssilipun hinnan ollessa keskimärin 16 euroa on nämä ensimmäisen vuoden tanssikäyntini kustantaneet noin 1500 euroa ja päälle tietenkin vielä kahvioiden herkut ja bensakulut. Kuinkakohan paljon sitä onkaan tullut matkustettua, voisin ajatella että keskimääräisesti matka tanssipaikalle ja kotiin on ollut 150km/ilta, mikä taas tekee yhteensä melkein 14 000 kilometriä.

Nimenomaan lavatansseissa käynti onkin ollut avain tanssitaidon karttumiselle. Tämän takia olen yrittänyt kovasti rohkaista kaikkia aloittelevia tanssijoita menemään tansseihin mahdollisimman pian tanssituntien aloittamisen jälkeen. Aluksi kaikki viejät ja etenkin heidän kuvionsa olivat täysin vieraita. Ja kun seuraamisen oppiminen ottaa oman aikansa, niin usean viikon ajan varmasti sähläsin enemmän kuin tanssin. Oli hankalaa sopeutua eri viejien erilaisiin tyyleihin, mutta sitä riemun määrää kun tanssiaskeleet alkoivatkin sujumaan viejän mukana. Mainittakoon vielä, että aluksihan en uskaltanut mennä edes naistenriviin, mutta kiitos rohkeiden viejien pääsin silti sopivasti tanssimaan. Ja kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan onneani naistenrivissä, tajusin, että se ei niin paha paikka olekaan. Tämän lisäksi olen alkanut myös hakea naistenhaulla, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta en jännitä vieraidenkaan hakemista ja kiltisti kaikki viejät ovat kanssani tanssiin lähteneet.

Parasta tansseissa on ehdottomasti tunnelma! En tiedä mikä, mutta joku siinä minua vain kovasti viehättää. Minulla ei ole juuri valittamista yhdestäkään tanssi-illasta. Välillä olen ottanut rauhallisemmin, välillä tanssinut sata lasissa koko illan. Yhtäkään huonoa viejää, saatika tanssia ei ole vielä kohdalleni osunut, onko sellaisia muka olemassa? Olen päässyt tanssimaan enemmänkin kuin riittävästi, ja jos olen halunnut jonkun kappaleen tanssia, eikä kukaan ole minua hakenut, olen hakenut itse, joko miestä tai naista. Iloisesti ovat vieraatkin naiset uhrautuneet viemiskokeiluihini. Vuoden aikana on menty hitaasti, nopeasti ja kaikkea siltä väliltä, on otettu askelia ja välillä myös oltu ottamatta. On törmäilty toisiin pareihin, mutta myös väistelty. Välillä on ollut hiki, välillä taas paleltu. Ollaan oltu ihan iholla, ja ajoittain käden päässä. On tanssittu(tai ainakin yritetty tanssia) lajinomaisesti, mutta välillä myös täysin päinvastaisesti. Ja vielä paljon paljon muuta! Tanssi-illat ovat kaikki olleet niin vaihtelevia ja erilaisia, että aina ja edelleen jaksan hämmästellä viejien monipuolisuutta, he ovat upeita pakko todeta! Erityismaininnan ansaitsevat myös tanssibändit, ketkä illasta toiseen jaksavat soittaa mitä kivempaa tanssimusiikkia. Muutama suosikkibändikin on tämän vuoden aikana valikoitunut, ja heidän tansseihinsa välillä ajelee mielellään vähän kauemmaksikin.

Step 3, Voiko niitä muka olla liikaa?

Minusta tanssikengät ansaitsevat ihan oman kohtansa, ovathan ne saaneet aikanaan oman postauksensakkin. Ensimmäisten tanssikenkieni saapuessa tanssiharrastuksesta tuli "virallista" ja nuo kengät ovatkin jo lähes puhki tanssitut. Myös muissa kengissä saattaa olla havaittavissa kulumisen merkkejä. Niiden lisäksi kaappiini on kertynyt "pari" muutakin paria tanssikenkiä, oikeastaan 8 paria, pitäähän eri lattioille ja eri tilanteisiin olla eri kengät. Unohtamatta asuun sopivuutta. ;) On kumipohjaista, on haljasnahkapohjaista, ohutpohjaista, vähän paksumpipohjaista, värikästä, neutraalimpaa, lyhytvartista, pitkävartista ja niin edelleen.  Uusimpina hankintoina voin mainita west coast swing saappaat, mitkä toimivat siinä lajissa loistavasti, mutta sopivat myös muiden lajien tanssimiseen. Minulle tärkeintä tanssikengissä on niiden mukavuus, jotta jaksan tanssia niillä vaikka koko päivän, vaikka monesti saatan pitkän kurssipäivän keskellä vaihtaakin kenkiä, käytännöllisyyttä unohtamatta. Eri kengät sopivat eri lajeihin ja erilaisille lattioille.

Step 4, Lavatanssien ulkopuolellakin on tanssia

Tanssihaaste kuljetti minut kokeilemaan myös hieman erilaisia tansseja, kuin lavatansseja. Kävin nimittäin täysin salsataidottomana Helsingissä salsabileissä, ja tästä paria viikkoa myöhemmin myöskin ilman mitään ennakkotietoja lajista Tampereella Finnfestien aloitusbileissä tutustumassa west coast swingin maailmaan. Nykyään löydän itseni lähes joka torstai westibileistä, ja westikin sujuu ihan siedettävästi. Ja tämän lajin kanssa olemmekin eläneet monimuotoisessa viha- rakkaussuhteessa puolen vuoden ajan, lähiaikoina se on ollut enemmän jälkimmäistä. Olen käynyt tanssimassa myös muissa swingbileissä, missä on yksinomaan tanssittu rock and swing tansseja. Ja olenhan tanssihaasteen jälkeen eksynyt muutamaan otteeseen lattaribileisiinkin, hieman paremmalla menestykselläkin onneksi. 

Täysin uutena kokeiluna kävin myöskin katsomassa millainen meininki mahtaakaan olla kizombabileissä. Sielä olin kyllä kuin kala kuivalla maalla, yritin räpiköidä ja pysyä hengissä... Mutta oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa epämukavuusalueella jonka jälkeen palata jälleen turvallisille vesille. Kizomba ja bachata ovat kyllä lajeina mieleeni, jos vain joskus olisi aikaa paneutua niihin enemmän ja käydä muutamat alkeet, jotta ei olisi bileissä niin hukassa. Yhden tai muutaman lajin bileet ovat kyllä näppäriä, kyseisiin lajeihin saa illan aikana paljon kilometrejä ja tuntuma pysyy hyvänä kun välissä ei tarvitsee tanssia jotain muuta, täysin erityylistä tanssia. Mutta vaikka välillä on kiva paneutua vain yhteen lajiin, lavatanssien monimuotoisuus vetää minua kovasti puoleensa. Mielestäni olisi tylsää tanssia aina vain samaa lajia, mutta mukavaa vaihtelua nuo erilajien bileet ovat.

Viides askel, eli se askel buggissa mikä tulee ottaa eteenpäin viejää kohti
(meni muuten pitkä tovi, ennen kuin tuon askeleen suunta alkoi tuntumaan luonnolliselta)

Tanssileirit ovat puolestaan aivan oma lukunsa, viime kesänä vietin elämäni elämyksellisimmän kesäloman Valasrannan tanssileirillä Yläneellä. 9 päivää tanssia, aurinkoa, lämpöä ja iloisia ihmisiä, mahtuipa viikkoon yhdet synttäritkin. Ja synttäripäivän kruunasi lämpimässä rantavedessä tanssitut järvitanssit! <3 Mitä taas muihin tanssileireihin tulee, en edes ole enää pysynyt laskuissa kuinka monta reissua olenkaan tehnyt, mutta Valaksen lisäksi olen käynyt hurmaantumassa tanssiin Päiväkummussa, viettänyt Halloweeniä Hattulassa ja startannut vuoteni Harjavallassa. Mahtuupahan vuoteen myös useampi vauhdikas westiviikonloppu Tampereella, Mikkelissä, Kouvolassa ja Jyväskylässä, sekä myös buggia on tullut tanssittua vähän siellä ja täällä. En ole myöskään kartalla siitä kuinka monta reissua olen oikein varannut tälle keväälle. Kalenteriani on täytetty tanssireissujen osalta jo ensi joulukuulle asti, joten vauhdikas vuosi on kieltämättä jälleen luvassa.



Leirit ovat juuri se paikka missä tutustuu parhaiten uusiin ystäviin, tuntien välissä on hieman pidempiä taukoja joilla ehtii hyvin jutustelemaan muiden leiriläisten kanssa. Ylipäätään leireillä on aina hyvä fiilis ja ihmiset ovat iloisia ja juttelevaisia. Tunneilla tai tauoilla ei todellakaan tarvitse olla yksin! Juuri ihmiset ovatkin syy miksi myös väsyneenä päivän viimeisillä tunneilla jaksaa edelleen tanssia ja pitää hauskaa. Ja tietenkin pitkät kurssipäivät kruunaa aina iltatanssit, missä pääsee kokeilemaan päivällä opittuja uusia kuvioita. Näillä leireillä olen majoittunut moninaisin tavoin, välillä isossa hotellin perhehuoneessa, välillä lattiamajoituksessa ja joskus jonkun tanssiystäväni luona. Mutta oli majoituspaikka mikä tahansa, siellä on aina ollut rennon rempseä tunnelma. Ja vaikka yöunet ovat jääneet ajoittain hyvinkin vähäisiksi niin tanssiystävien kanssa on mukava herätä uuteen kurssipäivään.

Step 6, Luulen että näitäkään ei voi koskaan olla liikaa

Tämä vuosi on antanut minulle enemmän uusia ystäviä kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Ja minkälainen kirjo heissä onkaan. On naisia ja miehiä, nuoria ja vanhempia, ja monenlaisista taustoista. Ja mikä hienointa, uudet ystäväni asuvat ympäri Suomea, jolloin joskus reissuun lähtiessäni tiedän, että kyllä niitä tuttuja aina vierailtakin lavoilta löytyy. Tanssiystävät ovat myös hyvin vieraanvaraisia, ja heiltä voi kysyä majapaikkaa jos reissut joskus heidän kotinurkilleen suuntautuvat. Yhtälailla minä olen saanut majoittaa kauempaa kursseille tulleita tanssituttujani. Tämän lisäksi olen saanut vanhoista ystävistäni tanssiystäviä. Monet ovat olleet kiinnostuneita tansseista ja kun he ovat uskaltautuneet lähteä mukaani, he ovat kyllä tanssimisesta pitäneet. Myös äitini halusi opetella muutamia tanssiaskelia, ehkäpä vielä saan houkuteltua vanhempanikin tanssin maailmaan.

Step 7, Mihin suuntaan tämä askel tulee ottaa?

Se mikä vielä tovi sitten tuntui täysin mahdottomalta on kovaa vauhtia toteutumassa, nimittäin ensimmäinen ulkomaanmatkani. Olen lähdössä pääsiäiseksi Tallinnaan tanssimaan west coast swingiä. Tämä matka tuntuu lähes yhtä jännittävältä kuin ensimmäinen tanssituntini. Mukaani lähtee onneksi iso kasa ystäviä ja tästä reissusta tulee varmasti ikimuistoinen osa toista tanssivuottani. Ja luulen, että tämä reissu saa täysin oman postauksensa. Olen lähdössä myös lomareissulle Barcelonaan, ja toivon, että ehkäpä sielläkin saan mahdollisuuden tanssia ja ehkäpä siedättää lattariallergiaani. Nähtäväksi jää ja vinkkejä(tai haasteita) otetaan vastaan.

Step 8, Tanssilavoilla on myös valoisa puoli

Kirjoitin aikanaan postauksen tanssilavojen pimeästä puolesta, mutta tällä kertaa haluan hehkuttaa tanssilavojen valoisaa puolta. Ihmiset lavoilla ovat aivan älyttömän mukavia ja juuri nuo ihmiset ovat koko harrastuksen suola ja sokeri. Sen lisäksi tanssijat pitävät yhtä, jos pimeän puolen postauksen mukaisia asioita tapahtuu, voi kääntyä lähes kenen tahansa puoleen. Tilanteessa kuin tilanteessa apu on lähellä. Lisäksi kanssatanssijoiden kanssa voi rupatella naistenrivissä ja juomatauolla mukavia, sekä vaihtaa kuulumisia. Tansseissa kaikki ovat iloisia ja pitävät hauskaa, hassuille jutuille nauretaan ja tanssit ovat se paikka missä pääsee kokonaan irti arjesta. Minusta on oikeastaan erittäin helpottavaa, että minun ei tarvitse tansseissa puida arkielämän asioita, kuten työjuttuja. Voin illan ajaksi unohtaa kaiken, jättää puhelimen narikkaan ja vain rentoutua. Minun ja varmasti myös monien muiden arki on ajoittain niin hektistä, että tanssiviikonloput ja ajatusten nollaaminen tulevat todella tarpeeseen. Voisin todeta tanssin olevan sosiaalista hyötyliikuntaa, mikä tekee hyvää niin kropalle, kuin mielellekkin. Valoisaan puoleen haluaisin myös mainita sen kuinka uudet harrastajat otetaan lämpimästi vastaan, ja uusia ja ujoja haetaan muualtakin kuin rivistä, näin porukkaan pääsee mukavasti mukaan. Lisäksi aloittelevia tanssijoita kannustetaan jatkamaan harrastusta. Olenpahan itsekin hakenut kahvilan puolelta kurssikaveriani tanssiin, kuka on käynyt useasti tansseissa mutta ei koskaan tanssinut. Koitin myös rohkaista häntä hakemaan rohkeasti muitakin tanssimaan.

Steps 1-8, nämä ovat muodostaneet kokonaisen tanssin

Vuoden kaikki askeleet yhdessä ovat muodostaneet uskomattoman tanssiseikkailun ja tähän vuoteen mahtuukin aivan älyttömästi erilaisia kokemuksia! Kuinka monta kertaa olenkaan ylittänyt itseni ja astunut epämukavuusalueelle! Olen oppinut älyttömän paljon asioita tanssista, mutta ennen kaikkea itsestäni. Olen myös oppinut mokaamaan, ja nauramaan sille, ja olen tajunnut, että viejät eivät suutu, vaikka en aina menekään juuri niin kuin he ovat ajatelleet, parhaimmassa tapauksessa voin sekoilullani luoda vaikka uuden kuvion! Osaan pitää tanssiessa hauskaa ja en edelleenkään ole kokenut yhtään huonoa tanssia tai tanssi-iltaa! Jokainen tanssi on ainutlaatuinen, ja juuri se tekee tästä lajista niin hienon.

Olen matkustanut ympäri Suomea, ja käynyt paikoissa mistä en ilman tanssia olisi varmaan ikinä itseäni löytänyt. Nähnyt kauniita maalaismaisemia, auringonlaskuja, ja kotimatkoilla ihaillut aamuauringon ensisäteitä. Välillä on taas matkustettu kaatosateessa ja tanssittu salamoiden välkkyessä. Ovatpahan sähkötkin katkenneet kesken tanssi-illan. Ja talven pilkkopimeät pakkasyötkin on koettu, mutta mitä enemmän tanssien jälkeen värjöttelee kotimatkalla kylmässä autossa, sitä enemmän muistaa taas rakastaa kesän lämpöä.

Kuluneen vuoden ajattelu vetää minut hieman sanattomaksi, olen hyvin kiitollinen kaikille teille ketkä olette olleet mukana ensimmäisessä tanssivuodessani, se todella on ollut elämäni vuosi! <3 Kaikista suurimmat kiitokset ansaitsevat kaikki he ketkä ovat auttaneet minua eteenpäin matkani alkumetreillä, silloin kun askeleeni ovat olleet kaikista haparoivimpia. Haluan myös mainita, että olen minäkin saanut kunnian olla mukana muiden tanssipolun alkutaipaleella, itsekkin lähes juuri aloittaneena yritin kovin poistaa heiltä ensimmäisten tanssien jännitystä, toivottavasti myöskin siinä onnistuen. 

Vuoden upeimpia hetkiä ovat ehdottomasti kuitenkin olleet lämpimät hämärtyvät kesäillat lavatansseineen, loma-aikana jolloin on saanut valmistautua iltaan kaikessa rauhassa, pukea kauniin mekon päälle ja laittaa kukkia hiuksiin, sekä tietenkin tanssi-illan jälkeen kotimatkalla käydä pulahtamassa sopivan vilpoiseen veteen. Mutta en vähättele yhtään myöskään vauhdikkaita kurssiviikonloppuja, jolloin on tanssittu aamusta iltaan tanssikursseilla ja illasta aamuun iltatansseissa/bileissä. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Noiden viikonloppujen jälkeen olo on monesti kaikkensa antanut, mutta sitäkin onnellisempi.

Tämän kaiken kokemani jälkeen tiedän kuitenkin, että matkani on vielä alussa ja niin monet kokemukset ovat vielä kokematta. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä juuri starttaava toinen tanssivuoteni tuokaan tullessaan. Tiedän, että tämä harrastus osaa aina yllättää, ja se antaa minulle paljon enemmän kuin ottaa.  

West Coast Swing, viekö se minut kuitenkin mennessään?

West coast swingin kanssa meillä ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ensi kosketukseni lajiin sain Glorian Westibileistä kesäkuussa, jolloin ainoat käsitykseni westistä pohjautuivat ennen iltaa katsottuihin youtube videoihin. Odotin iltaa kuitenkin suurella innolla ja mielenkiinnolla, onhan west coast swing näyttävän näköistä tanssia. 

Mitä näihin itse bileisiin tulee, noh alkuun jätin askeleet omaan arvoonsa ja kävelin vain musiikin ja viejien mukana, jossain kohtaa iltaa kuitenkin aloin lisäämään perusaskellusta tanssiini. "Askel, askel, triple step, triple step" - hoin mielessäni, enkä siltikään pysynyt askeleessa. Koin lajin älyttömän vaikeaksi, jopa ylitsepääsemättömäksi, kun sitä vertaa muihin opettelemiini tanssilajeihin. Hauskaahan Westinkin tanssiminen oli, mutta se ei tuntunut missään määrin omalta lajiltani, eikä lainkaan luontevalta tai mukavalta. 

Halusin antaa westille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja ilmottauduin Suburbian alkeispäivään, josko alkeiden opettelu antaisi eväitä pitää tästä lajista. Mutta eihän se antanut, tämän viikonlopunkin jälkeen en vain saanut kiinni westistä ja totesinkin, että ei tämä taida olla se juttu ja luovuin westin tanssimisesta pitkäksi aikaa. Westin tanssiminen vaatii mielestäni ihan erilaista heittäytymiskykyä kuin lajit joita olen tottunut tanssimaan, se jos mikä tuntui ahdistavan hankalalta.

Mutta en kuitenkaan halunnut vieläkään antaa periksi, vaan aloin käymään enenemissä määrin westin viikkobileissä. Iltabileitä ennen oli aina alkeistunti, jolla opeteltiin mukavia kuvioita. Tuntien jälkeen alkoivat itse bileet, jossa yleensä viihdyin kyllä aina lähes loppuun asti. Oli mukava katsella muiden taidokasta tanssia ja välillä itsekin ottaa niitä aluksi hyvin haparoivia westiaskelia. 

Mitä sitten kävikään, askel askeleelta askeleet alkoivatkin tuntua yhä mukavemmilta ja palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen. Triplat alkoivat sujumaan, ja askeleisiin alkoi tulla jotain järkeä. Ymmärsin irroittautua ajoittain askeleesta, unohtaa, että sellaista edes on. Se oli se ajatus mitä todella tarvitsin, että minun ei orjallisesti tarvitse toistaa six- tai eight countia, vaan välillä voin vain antaa musiikin ja viejän viedä, tai jopa viedä itse. Ja pian tuo ennen niin väärän tuntuinen laji alkoi tuntumaankin yhtäkkiä lähes oikealta. 

Tämän oivalluksen jälkeen lähdin melko suurella innolla mukaan koko viikonlopun kestäneeseen westitapahtumaan. Viikonloppu sisälsi aamusta iltaan tanssitunteja, ja illasta aamuun tanssibileitä. Ja nimenomaan tämä viikonloppu oli se mitä kipeästi tarvitsin. Pääsin tutustumaan westiyhteisön meininkiin, ja se on mielestäni upeaa katsottavaa ja ennenkaikkea koettavaa. Uudet harrastajat toivotetaan erittäin lämpimästi tervetulleiksi, kaikki ovat iloisia, kaikki tanssivat yhdessä ja ennen kaikkea kaikilla on aivan älyttömän hauskaa! Aloittelevia westaajia kannustetaan kokeilemaan uusia asioita, kuten minut opastettiin kädestä pitäen varastelun saloihin. Sehän se muuten vasta hauskaa onkin. Lisäksi kutsuja tuleviin tapahtumiin sateli pitkin viikonloppua. Tämän viikonlopun jälkeen se oli myönnettävä myös itselleni; westirakkaus oli syttynyt.

Tuon viikonlopun jälkeen olen löytänyt itseni westibileistä lähes joka viikko, joskus jopa useampana kuin yhtenä iltana, myös kevään kalenterini täyttyy kovaa vauhtia westiviikonlopuista ympäri Suomea. Toki kaverinikin ovat saaneet tästä innostuksesta osansa, olen koittanut houkutella monia lajin pariin ja siinä myös ihan kohtalaisesti onnistunut. 

Mutta mikä siinä westissä sitten viehättää? Westimusiikki on hyvin erityyppistä, kuin mitä tanssilavoilla soi. Pidän myös suomalaisesta tanssimusiikista, mutta vaihtelu virkistää tässäkin asiassa. Tapa miten pitkään westiä tanssineet tanssivat musiikkiin, tai pitäisikö sanoa että tanssivat musiikkia, on uskomattoman kaunista katseltavaa. Vaikka minullakin on suhteellisen pitkä tanssitausta soololajeista, hienojen musiikintulkintojen tekeminen tuntuu ajoittain kovin hankalalta ja se vaatii ehdottomasti tietynlaisen fiiliksen. Toisina iltoina ne tulevat kuin itsestään ja toisina taas siitä ei tule yhtään mitään. 

Haluan antaa vielä ison kiitoksen westille: olen oppinut heittäytymään, hassuttelemaan ja hulluttelemaan tanssiessani. En ajattele läheskään niin paljoa että miltä tämä näyttää, miltä minä näytän, mitä sen hetkinen parini tai muut ajattelevat, vain annan vain mennä. Ja tämä pätee myös muihin lajeihin, olen saanut aivan uusia eväitä myös niihin, ja uskallan rohkeammin kokeilla erilaisia asioita toisissakin tanssilajeissa. Ja viimeistään nyt alan kiittää itseäni ja pitkää tanssi"uraani" siitä, että kokemus monista lajeista antaa paljon eväitä musiikkiin tanssimiseen, kun on hieman hajua siitä mitä osaa kropasta voi liikuttaa ja millä tavalla. Olen kylläkin hyvin varma, että en ole vielä ymmärtänyt mitä kaikkea vuosien varrella opittua voinkaan paritanssin puolella hyödyntää. Mutta varmasti kaikki aikanaan! :)

Aiempi tavoitteeni oli oppia tanssimaan kaikkia lavalajeja edes jollain tasolla, nyt uuden vuoden kunniaksi olisi varmaankin aika asettaa uusi tavoite. Jään kuitenkin vielä hetkeksi pohtimaan mikä se voisikaan olla. 

Iso paha naisten haku

Pari kuukautta sitten lähdin kotoa päättäväisin mielin tansseihin: Tänään minä kokeilen naisten hakua ensimmäistä kertaa! 

Tämä postaus onkin ollut työn alla siitä asti ja naisten hausta oli varsinkin aluksi haasteellista saada kokemuksia. Vaikka olenkin nyt pari kuukautta naisten hakua harjoitellut, en edelleenkään koe sitä kovin luontevaksi. 

Aluksi uskalsin hakea ainoastaan tuttuja. Sellaisten tuttujen ketkä hakevat minua lähes aina, hakeminen on helppoa, sillä tiedän että he kyllä tanssivat kanssani. Naisten hakua harjoitellessani huomasin ilokseni, että tanssituttuni olivat mielissään siitä että hain heitä. Mutta jos yhtään tuttua kasvoa ei ollut rivissä, niin en hakenut ketään. 

Vähitellen aloin hakemaan myös vieraita, ja mukavasti hekin lähtivät kanssani tanssimaan. On ollut mukava huomata, että nämä "vieraat" ovat kohdistaneet minuun vastahakuja oman hakuni jälkeen miesten haun jälleen alettua. Nykyään haen edelleen ensisijaisesti tuttuja, mutta jos heitä ei ole niin kohdistan hakuni uusiin kasvoihin. En siksi ettenkö haluaisi tanssia uusien kanssa, päin vastoin, mutta pakkien pelossa tykkään pitäytyä tutuissa ja turvallisissa.

Kovin aktiivinen en naisten haulla kuitenkaan edelleenkään ole, käyn useasti silloin kahvilla tai tauolla ja tanssin monien kanssa tuplia silloin. Jonain iltoina jaksan hakea enemmän, ja joskus en hae juuri ketään. 

Mikä se naisten haku ylipäätään on?

Illassa on yleensä 2 naisten hakua(niillä lavoilla millä minä käyn, tämä on tietysti lavakohtaista). Alkuillasta yksi lyhyempi, ja vähän myöhemmin tunnin pituinen naisten haku. Naisten haulla hakuvuoro annetaan naisille, eli naiset hakevat vuorostaan miehiä tanssimaan. Mikään muu ei muutu, eli mies vie edelleen ja palauttaa naisen tanssin jälkeen takaisin riviin. Hakuvuoroista ilmoitetaan valotaululla. 

Apua, Pitääkö minunkin hakea?

Olen kokenut naisten haun aluksi niin pelottavana, että en yksinkertaisesti ole uskaltanut hakea ketään, vaan olen istunut naisten tunnin aina kahvilassa tai tanssilattian reunalla katsellen muiden hakukäyttäytymistä, mikä on muuten monissa tansseissa erittäin kaoottista. Jotkut naiset vain rynnivät kyynärpää taktiikalla hakemaan tanssipartneria, jotkut hakevat miestä jo ennen kuin tämä on ehtinyt edes saattaa edellistä naista takaisin riviin. 

Ujommat ja hitaammat jäävät tässä leikissä jalkoihin. Ja mitä suurempi naisenemmistö lavalla on, sitä sekavampi naisten haku yleensä on. Naisten haulla naisten rivi myös monesti vyöryy seinustalta keskilattialle, ja muuttuu vielä enemmän kasaksi, kuin mitä se on miesten haun aikaan ollut. Vähempikin sekasorto ahdistaa. On myös hauska huomata kuinka miehet eivät "osaa" seistä rivissä samanlailla kuin naiset, vaan he vetäytyvät seisomaan enemmän reunoille. 

Miksi se on niin pelottavaa?

Tähän on useampi vastaus, ensimmäinen niistä on lyhyesti sanottuna: Kaaos. En halua lähteä tuohon kilpajuoksuun muiden kanssa. Toisena syynä varmasti epävarmuus omasta tanssitaidosta, en ole halunnut "pakottaa" ketään tanssimaan kanssani, koska tanssiin hausta ei ole kohteliasta tanssitaidon puutteen vuoksi kieltäytyä. Kolmas syy sivuaa tätä samaa asiaa, mutta koska mies (yleensä) vie, niin haluaisin sallia miehille myös luvan päättää ketä tanssittaa. Neljänneksi en ole halunnut kenenkään vihaisia katseita siitä syystä, että olen hakenut heidän hakukohteensa ennen kuin he ovat ehtineet. Lisäksi pakkaa sekottaa vielä se, että osa miehistä ei halua tulla haetuksi, vaan he haluavat hakea itse, oli hakuvuoro kenellä hyvänsä. 

Kuinka naisten hausta selviää?

Olen omaksunut rauhallisen hakutavan, odotan että kiireisimmät hakevat ensin ja haen vasta sitten kun ruuhka on hälventynyt. Mutta sen verran ripeä kannattaa olla, että tekee haun ennen kuin ihmiset alkavat tanssia hakualueella, jolloin miehet jäävät tanssijoiden taakse ja tanssivien parien läpi on hankala puikkelehtia hakemaan enää ketään.

Naisten haku on ihan kivaa vaihtelua, mutta toivon että naisten hakuaikaa ei iltoihin lisättäisi enää enempää. Naistentanssit kierrän suosiolla kaukaa jatkossakin. Jos jotain muuta hyvää pitää sanoa, niin naisten haulla on ainakin tilaisuus hakea tanssimaan niitä keiden kanssa ei esimerkiksi ole vielä päässyt tanssimaan mutta haluaisi. 

Tanssihaaste: Harrastuskokeilusta elämäntavaksi!

Nyt kun tanssihaastelaisten ensimmäinen sukupolvi tekee tilaa seuraaville haastelaisille on aika tälläisen postauksen.

Olen saanut tanssihaasteelta kaiken sen mitä ikinä vain osasin toivoa, ja vielä paljon sitäkin enemmän. Nämä ovat olleet elämäni hienoimpia kokemuksia ja on ollut aivan uskomatonta olla mukana tanssihaasteessa. Tästä olen vuosia unelmoinut ja nyt olen saanut kaiken sen mistä olen aikaisemmin vain uskaltanut salaa haaveilla. <3

Muistan edelleen elävästi kuinka tärisevin jaloin suuntasin keväällä ensimmäiselle tanssitunnilleni, kuinka paljon se minua silloin jännittikään. Eikä siihen jännittämiseen mitään aihetta edes ollut, mutta kaikki uusi ja tuntematon nyt vain tuntuu hurjalta. Ei kulunut montaakaan minuuttia tunnin alusta kun kaikki jännitys oli kadonnut kokonaan. Nykyään suuntaan tunneille hyvin luontevasti, itsevarmoin askelin. Tiedän, että siellä ei tule vastaan mitään sellaista mistä en selviäisi, ja se oli jo selvää heti sen ensimmäisen tunnin jälkeen. Niin mukavan leppoisia tunnit ovat, varsinkin alkeistason. Sinne voi suunnata vaikka tuntee omaavansa kaksi vasenta jalkaa, jotka ovat vielä kaiken lisäksi väärinpäin. Kaikki oppivat tanssimaan jos vain haluavat. 

Taisin jo samalla viikolla lähteä kokeilemaan onneani ensimmäisiin lavatansseihin. Ja suosittelen muita aloittavia tekemään samoin, rohkeasti vain lavoille, se voi avata silmät ihen eri asioihin kuin pelkkä tunneilla käynti. 

Sieltäkin selvittiin, ja kun katseli muiden tanssia ajatteli vain, että vielä jonain päivänä minäkin olen tuossa, vielä joskus minäkin tanssin yhtä kauniisti ja luontevasti. Ensimmäiset tanssikertani koin tuttujen kanssa, en uskaltautunut naistenriviin laisinkaan. Tanssivarmuus oli lähes nollassa, enkä luottanut ollenkaan siihen, että osaisin tanssia. Aikamoista säheltämistähän se aluksi olikin, sitä en kiellä. 

Tanssitunneilla seuraaminen on helpompaa, sillä siellä tehdään vain tiettyjä kuvioita, ja aluksi uudet kuviot opetellaan hitaasti ja koko ryhmä tekee ne samanaikaisesti opettajien näyttäessä vieressä, toista se on tansseissa missä on täysin omillaan ja kaikki mitä voi tehdä on kuunnella ja tunnustella viejän vientiä. Mitä vienteihin tulee, olen varmasti noin miljoona kertaa tehnyt jotain aivan muuta mitä viejä on toivonut, ja monesti tajuan asian juuri siinä kohtaa kuin teen jotain aivan "väärää" vientiin nähden. Minulla on välillä hieman pitkät piuhat, ja viesti ei aina kulje niin nopeasti kuin musiikki vaatisi. Olen kuitenkin selkeästi herkistynyt vienneille, nykyään ymmärrän niitä paremmin kuin ennen, tosin harhautumisia sattuu edelleen, mutta olen aika varma, että niin käy myös kokeneemmille tanssijoille. Onneksi tanssin ei aina tarvitse olla täydellistä, ja lavatanssit eivät ole kilpailusuoritus.

Olin kai käynyt noin kuukauden verran tanssitunneilla ja tansseissa, kun ensimmäistä kertaa uskaltauduin kokeilemaan naistenriviä, se olikin tavallaan murroskohta tanssiharrastuksen kulussa. Miksi se rivi niin pelotti? Kun tanssii tuttujen kanssa tietää suunnilleen mitä kuvioita sieltä on luvassa, ja jos mokaa niin se ei niin haittaa. Kun taas vieraiden kanssa tanssiminen on toista maata(tai näin luulin ja ajattelin), sieltä ei ikinä tiedä mitä tulevan pitää, ja ajattelin jos tanssin huonosti minua ei enää haeta uudestaan

Tässäkin asiassa olin hyvin väärässä, ne viejät keiden kanssa otin ensimmäisiä haparoivia tanssiaskeliani, hakevat minua edelleen. Mikä on aivan upeaa, useaa heistä voinkin jo kutsua tanssitutuikseni ja pörräämme hyvin monesti samoissa tansseissa. On hienoa kuinka paljon löytyy rohkeita viejiä, ketkä jaksavat myös meitä vasta-alkajia tanssittaa. Viejät ketkä tekevät aloittelijankin tanssista kaunista ovat kultaa, siihen ei tarvitse niitä vaikeita kuvioita, on tärkeämpää saada kokeilla onnistuen niitä helppoja! :) 

Tanssikin sujuu nykyään huomattavasti paremmin kuin aluksi, myös muutamat matkaani seuranneet ovat asiasta maininneet. Ja pitkän matkan olenkin kulkenut, huomaan sen itsekkin, toki loputon matka tanssijalla on aina edessään ja minunkin matkani on vasta hyvin alussa. 

Asetin alkukesästä itselleni tavoitteen: Kesän jälkeen osaan tanssia kaikkia lavoilla soivia tanssilajeja enemmän tai vähemmän, mutta kuitenkin sen verran, että minun ei tarvitse karata rivistä sen takia, että en jotain osaisi. Ja voin rehellisesti sanoa päässeeni tähän tavoitteeseen. Olen myöskin päässyt kokeilemaan kaikkia osaamiani lajeja käytännössä. Harjoittelu jatkuu tottakai, mutta perusteet ovat ainakin nyt jollain tavalla hallussa. En osaa pukea sanoiksi kuinka hienolta se minusta tuntuu, jotenkin niin helpottuneelta ja käsittämättömältä. 

Ja nyt kun koko aikaa ei tarvitse keskittyä siihen mitä ne jalat puuhaavat, jää aikaa esimerkiksi musiikintulkinnalle. Tämä aluksi niin ahdistava ja hankalalta tuntunut asia on osoittautunutkin hyvin hauskaksi jutuksi. Ajattelin ensin, että mihin minä muka tarvitsen musiikintulkintaa, sitten tanssin yhden tanssin missä mies antoi minulle tilaa tehdä sitä ja ymmärsin saman tien mihin sitä tarvitaan, se värittää ja koristelee jo valmiiksi kaunista tanssia. Lisäksi se on tavallaan niin intiimiä ja kaunista, jokainen tulkinta on luotu juuri siinä hetkessä, juuri sen hetkiselle tanssiparille ja juuri siihen musiikkiin mitä soi. Se voi olla vain pieni ele, jopa pelkkä ilme, tai jokin liike, jopa liikekokonaisuus.  

Mitä tulee tansseissa käymiseen, olen käynyt lähes joka viikko vähintään kerran tansseissa, yleensä useammin. Varsinkin nyt kesällä, kun on voinut käydä viikollakin ongelmitta. Tansseissa käynti on minulle nykyään oletus, on suuri poikkeustilanne jos en ole viikonloppuna tanssimassa. Ja voin ylpeänä sanoa, että en edes yleensä haluaisi olla missään muualla. Lavatanssikulttuuri on aivan oma maailmansa, ja olen saanut suuren kunnian tutustuttaa myös useita ystäviäni siihen. Kaikki eivät ehkä ole lämmenneet, mutta muutamiin on tanssikipinä istutettu! 

Meitä haastelaisia on kyllä haastettu, ihan kirjaimellisesti! Pahin haaste on ehdottomasti ollut salsabileet, kokemuksena ikimuistoinen, ja säälin edelleen niitä viejiä keiden hermoja siellä koettelin. Toinen haasteen paikka oli West coast swing -bileet, kokemuksena tämä oli huomattavasti salsabileitä leppoisampi, mutta ihmiselle kuka ei ollut ikinä ottanut askeltakaan Westiä tämäkin tuntui aika hurjalta. Jos nämä kokemukset jotain ovat opettaneet, niin ainakin heittäytymiskykyä. Siinä ei auta muu kuin vain mennä ja toivoa selviytyvänsä. Ei näistä mitään traumoja kuitenkaan jäänyt, vaan lämpimin mielin muistelen. Hienoja kokemuksia ja juuri niitä todellisia tanssihaasteita, missä oltiin asian ytimessä. 

Olen varma, vaikka tanssihaaste onkin loppumaisillaan, että ne tosielämän tanssihaasteet kuitenkin jatkuvat. Pian alkavat syyskauden tunnit, joita odotan yhtä innolla kuin tanssihaasteen ensimmäistä tanssituntia. Minulla on myös vielä haasteen myötä saatu Tanssikurssien 10-kortti käyttämättä, jonka tulen käyttämään jossain syksyn tanssitapahtumista. 

Ja vaikka tanssihaaste loppuu, niin blogi pysyy. Yleisön pyynnöstä ja omasta halusta aion jatkaa ajatusteni kirjoittamista, jotta voin palata niihin myöhemmin uudelleen ja uudelleen. Mikäli joskus harkitsen tanssiharrastuksen lopettamista, voin tulla lukemaan miksi sen aloitin.

Tanssihaaste on antanut tanssitaidon lisäksi, sanoinkuvaamattoman upeita kokemuksia, ison joukon uusia ystäviä, monia ilon ja onnistumisen hetkiä, paljon rakkoja jalkoihin, pieniä ahdistuksen ja epätoivon tunteita, lukuisia tilaisuuksia ylittää itsensä ja nyt tanssihaasteen myötä tiedän entistä vahvemmin, että tanssi ei ole vain harrastus vaan se on ennenkaikkea elämäntapa. Ja juuri sellainen elämäntapa mitä voin jatkaa koko loppuelämäni, elämäntapa minkä voin jakaa tärkeiden ihmisten kanssa, elämäntapa missä pääsen haastamaan itseäni aina uudelleen ja uudelleen, elämäntapa missä saan nauttia musiikista, toisista ihmisistä, tanssista ja ainutlaatuisesta kulttuurista samaan aikaan, elämäntapa mitä haluan elää, ja elämäntapa mistä ei taida voida päästä enää millään eroon. 

Mikäli juuri sinä haluat kokea kaiken tämän, ja ehkä jopa enemmän, nyt on aika hakea mukaan tanssihaasteeseen! Klikkaa tästä saadaksesi lisätietoja ja päästäksesi hakemaan syksyiseen haasteporukkaan.

Kiitos vielä Hannatuominendance ja Tanssikoulu Antti Törmänen tästä mahdollisuudesta! <3

Valasrannan tanssileiri 2016!

Ensimmäisen leiriaamun fiilikset olivat jännittyneitä.

Nyt se on ohi, kesän ylivoimaisesti parhain tapahtuma, nimittäin Valasrannan tanssileiri! Tätä leiriä oli koko kesä odotettu ja noita yhdeksää päivää vaalittu vapaapäivinä keväästä saakka. Takana ovat aivan uskomattomat 9 tanssintäyteistä päivää. Kelithän meitä leiriläisiä myös suosivat, lämmintä ja jopa kuumaa oli ja aurinko paistoi lähes tauotta. <3

21.7.2016

Kuinka hankalaa onkaan miettiä mitä kaikkea tarvitsee mukaan yhdeksäksi tanssintäyteiseksi päiväksi. Lähinnä tyhjensin kaiken omaisuuteni sängylle ja tungin laukkuuni, tai jos rehellisiä ollaan niin minulla on neljä erikokoista kassillista tavaraa. Pärjäänköhän nyt varmasti. :D Aika operaatio tuo pakkaaminen kyllä oli, mutta toivon että minulla on mukana tarpeeksi vaatteita ja että mitään kovin tärkeää ei unohtunut. 

Mitä kaikkea leirille sitten tarvitsee? No minä ainakin otin mukaani seuraavaa:

- Todella paljon vaatteita, varsinkin paitoja, jotta voin vaihtaa paitaa vaikka kesken päivän. 
- Sääennusteiden luvatessa hellettä, pakkasin mukaan useammat shortsit.
- Tanssivaatteita, mekkoja, hameita, siistimpiä housuja ja paitoja...
- Kahdet tanssikengät ja lisäksi ne kuuluiset Nike Free Runit mitä olen täällä hehkuttanut useasti, noihin toisiin tanssikenkiini hankin päkiäpehmusteet, sillä niissä on niin ohut pohja ja päkiäni niistä välillä kipeytyvät, toivottavasti nuo pehmusteet auttavat.
- Rakkolaastareita, laastareita, kylmägeeliä, särkylääkkeitä.
- Hygienitarvikkeet, meikit, hiustenkuivaaja, suoristusrauta, hiusharja, pinnejä, ponnareita, hiuskoristeita, kuivashampoota, hiuslakkaa, hammasharja ja purkkaa. 
- Suolapähkinöitä ja suolakeksejä, myslipatukoita ja proteiinipatukoita, sekä magnesiumtabletteja mitä kovasti suositeltiin
- 2 pyyhettä, jotta voi käydä uimassa ja suihkussa niin useasti kuin haluaa eikä tarvitse kuivata märkään pyyhkeeseen, ja tietenkin bikinit.
- Minulla oli mukana myös läppäri, mutta en ehtinyt sitä käynnistää kertaakaan. 

Jalat tykkäsivät kun kenkiä vaihtoi useasti päivän aikana.

3.8.2016

Minulla on niin paljon ajatuksia leiristä, että tämän postauksen kirjoittaminen tuntuu jotenkin erityisen haastavalta. Ja koska en ehtinyt leirin aikana kirjoittaa mitään ylös, on nyt aika muistella leiriviikon tapahtumia. Päällimäisenä ajatuksena on se, että kuinka saan saman viikon vapaaksi ensi vuonnakin, jotta voin palata Valasrannan upeisiin maisemiin. Ja aurinkoahan meillä riitti, sekä järvivesi oli taivaallisen lämmintä. Tuntien jälkeen ennen iltatansseja oli mukava käydä pulahtamassa. 

Oli myös aivan upeaa kuinka iloista tanssikansa osaakaan olla, kaikki olivat Valaksella NIIIIN lomafiiliksissä, niin paljon hymyä ja naurua. Tuntui, että niin tunneilla kuin tansseissakin oli enemmän lupa mokailla, kuin normaalitilanteessa. Sekoiluille vain naurettiin, eikä halveksivia mulkoiluja näkynyt. Rennossa ilmapiirissä tanssikin sujui aivan eri tavalla. :) 

Valaksen kahviossa tanssittiin vihreä-siniset tunnit.

Mitä tuo 9 päivää sitten sisälsi? Tanssitunnit alkoivat joka päivä aamu kymmenen aikoihin ja loppuivat viimeistään puoli seitsemältä illalla, eli jokainen päivä sisälsi viisi 1 tunnin ja 15 minuutin tanssituntia, yhteensä se tekee 6 tuntia ja 15 minuuttia päivässä, jolloin koko leirin tanssitunti saldoksi muodostuu 56 tuntia 15 minuuttia. Kuulostaa hurjemmalta kuin mitä se oikeasti oli. Eikä siinä vielä kaikki, päälle tottakai vielä iltatanssit. Ihan jokaisena iltana en tosin tanssimassa ollut, vähän pidemmät yöunet tekivät ajoittain hyvää, vaikka tasainen väsymys taisi joka tapauksessa olla koko leirin ajan, mutta se ei paljoa menoa hidastanut. Olin kyllä kovin yllättynyt miten vähäistä lihaskipu oli, ainoastaan pohkeet olivat ajoittain jumissa ja päkiätkin kipeytyivät vasta lähes viimeisinä päivinä. 

Päiväni vietin enimmäkseen vihreä-sinisillä(perusteet-keskitaso) tunneilla, mutta osittain myös vihreillä(perusteet), sekä parilla siniselläkin(keskitaso). Poukkoilin siis päivittäin lähinnä Valasrannan ja Kallionokan väliä, kävin kuitenkin muutaman kerran vierailemassa Koulukeskuksellakin. 

Leiriltä sain hieman lisää varmuutta jo osattuihin lajeihin, lisäksi näiden lajien tunneilla oli hyvä keskittyä tanssitekniikkaan, kun askeleet olivat jo tuttuja. Uusia lajituttavuuksia olivat jive, cha cha, polkka, masurkka ja "hitaat". Näiden peruslajien lisäksi kävin tutustumassa hieman erikoisempiinkin lajeihin: sambaan, bachataan, kizombaan, new york style hustleen, sekä boogie woogieen. 

Voin kai nyt sanoa, että osaan enemmän tai vähemmän kaikkia lajeja mitä lavoilla pääsääntöisesti tanssitaan. Jotenkin tunnen salaa pientä ylpeyttä itsestäni, tämänhän olin asettanut tämän kesän tavoitteeksi. Nimittäin sen että, kesän jälkeen minun ei tarvitse karata naistenrivistä sen takia, että en jotain lajia osaisi. 

Alla olevat maisemat olivat arkipäivää Valasrannan ja Kallionokan välisellä siirtymisellä. :)



Uskaltauduimpa leirillä myös kokeilemaan jonkin verran viemistä, yhdellä foksitunnilla ja useammalla buggtunnilla, lisäksi polkassa ja masurkassa olin viejän roolissa. Kyllä hattu nousee vientikokeilujen jälkeen miehille ihan erilailla, ei se ihan helppoa kyllä ole. Mutta hauskaa kyllä ja on ihan huippua, että monilla muillakin tunneilla oli naisviejiä! Toivottavasti nämä naiset uskaltautuvat rohkeasti hakemaan naisia tanssimaan myös tansseissa. Ja entä milloinkohan nähdään miesseuraajia? Onko koko tanssimaailma murroskohdassa jossa ei kohta olekkaan miehiä ja naisia, on vain viejiä ja seuraajia, ja naisten rivin sijaan onkin seuraajien rivi, josta viejät hakevat, ja jokainen saa valita puolensa itse tai vaikka vaihdella sitä tilanteen mukaan. Ehkä tässä on ratkaisu lavojen valtavaan naisylivoimaan? :p

Varpaita oli mukava käydä uittamassa tuntien välissäkin. :)

Mitä iltamenoihin tulee, ehkä mieleenpainuvimpana täytyy mainita maanantaiset järvitanssit, vietin muuten syntymäpäivääni silloin. Parempaa päivää en olisi voinut toivoa, maanantai oli yksi viikon lämpimimmistä päivistä. Tuntien päätteeksi leirikansa siirtyi rantaveteen tanssimaan. Siellä sitten tanssittiin, niin soolona kuin parinkin kanssa. Vesi luo yllättävän kovan vasteen, ja on hämmentävää kun jalat eivät liikukkaan ihan niin nopeasti mihin on maalla tottunut. Mutta hauskaa meillä riitti, vaikka askeleet eivät ihan iskuille aina osuneetkaan. 

Sunnuntaina tanssittiin tutustumistansseja, ilta alkoi valtavalla tunneillakin tutuksi tulleella "bussipysäkkihaulla" jolla varmistettiin, että kaikki varmasti pääsevät tanssimaan, sillä daamit haettiin jonosta. Tämän jälkeen vaihdettiin hieman perinteisempään hakutapaan, mutta edelleen huolehdittiin, että kaikki pääsevät parketille. Daami haettiin toisesta reunasta, ja palautettiin toiseen, hakematta jääneet odottivat omalla reunallaan seuraavaa kappaletta, jonka jälkeen heidät haettiin. Kun tämä toinen porukka aloitti tanssiaan, siirtyivät ensin tanssineet takaisin hakureunalle. Näppärää kyllä, ja mukavaa, että ujommatkin naiset pääsivät näin varmuudella tanssimaan. 

Pääsimpä torstain iltatansseissa palaamaan jälleen west coast swinginkin maailmaan kahden kappaleen ajaksi. Se oli juuri niin hauskaa kuin muistinkin, oli mukava päästä hieman fiilistelemään, vaikka leirin aikana en westi tunneille valitettavasti ehtinytkään.

Lisäksi iltamenoissa oli tarjolla jokaiselle jotakin, oli West coast swing -bileitä, Salsabileitä, Argentiinalaisen tangon Milongaa, Karaoketansseja, 50-luvun iltamat ja myös Jamit, missä estradi oli avoin myös leiriläisten esityksille. Aivan huippua että leirin järjestäjäkaarti järjesti kaikkea tätä! Kaikkeen ei vaan mitenkään jaksanut osallistua, mutta ehkä ensi vuonna... ;)

Useana iltana oli myös ihan tavalliset tanssit, oli mukavaa kun oli kerrankin niin paljon tuttuja naamoja tansseissa. :) 

Kiitos aivan kaikille ketkä teitte minunkin leiristä uskomattoman kokemuksen! :) Kaikki opettajat olivat iloisia ja kannustavia, toiset leiriläiset muodostivat eräänlaisen tukiverkoston, mahtavaa, että tansseissa oli kerrankin juttuseuraa, paikalla oli niin paljon vanhoja, kuin myös uusiakin tuttuja. Loistavaa, että myös niin monet uudet tanssijat olivat tulleet aloittamaan tanssiharrastuksensa tälle leirille. Toivottavasti nähdään pian tansseissa! :)