Elämäni viides paritanssivuosi oli todellinen poikkeusvuosi

Siitä on siis 5 vuotta kun astelin ensimmäisille paritanssitunneilleni, fuskua ja rumbaa, muistan sen edelleen kuin eilisen. Jotenkin minua huvittaa se, millainen ero on fuskussani ja rumbassani. Ne ovat kuin yö ja päivä keskenään, vaikka olen aloittanut niistä samana päivänä. Fusku on minulle jo hyvinkin luontevaa, mutta rumbassa ei tunnu vieläkään olevan mitään rumbamaisuutta.

Tajusin, että neljännen vuoden kertomus puuttuu kokonaan, mutta ei anneta sen haitata. Viides vuosi on kuitenkin tavallaan juhlavuosi, joten annetaan edes sille oma postauksensa. Vuosi sitten neljännettä vuosipäivää "juhlittiin" hyvin samankaltaisissa tunnelmissa, kuin tätä viidettäkin. Keskellä pandemiaa ja sulkutilaa, enkä todellakaan olisi vuosi sitten osannut aavistaa, että edelleen vuotta myöhemmin ollaan samassa pisteessä. Tanssitunnit, omat ohjaukset, workshopit, kilpailut ja lavatanssit ovat jälleen peruttu, ja tanssisalit ovat uudelleen kiinni. Mutta olihan välissä hyviäkin aikoja. 

Olkoon tämän vuoden tanssiaskeleet foxtrotin askelia

Slow - Tanssitunnit

Kevät 2020 meni aika pitkälti treenatessa lähinnä boogie woogieta ja muita swingtansseja pienellä porukalla itsenäisesti, sekä etärokkitreenien merkeissä. Tämä oli hauskaa ja uutuuden viehätyksessään sitä jaksoi hyvinkin motivoitua näihin uusiin treenimuotoihin. Tällä hetkellä rokkitreenit on jälleen siirretty verkkoon ja ompahan meillä pieni tanssijoiden porukka myös tehnyt etälihaskuntotreenejä videopuhelun välityksellä. Nämä "junpat" ovat olleet tehokkaita eikä naurustakaan ole ollut pulaa.

Tänä vuonna ollaan myös oltu jälleen uusien tanssihaasteiden äärellä, sillä aloitin kilpatanssin harrastamisen. Kilpatanssin aloittamisesta on käynnissä ihan oma jatkuva blogipostauksien sarja, johon on tällä hetkellä julkaistu 2 osaa:

Swing-tytöstä kilpatanssijaksi osa I
Swing-tytöstä kilpatanssijaksi osa II

mutta lisää on varmasti tulossa. On ollut hienoa joutua pitkästä aikaa hieman epämukavuusalueelle ja samalla päästä harjoittelemaan niitä lajeja, joita ei ole tullut treenattua aiemmin. Kilpatanssin tekninen näkökulma heti alkeiskurssilta saakka antaa myös hyvän pohjan lavatanssiin ja olen innoissani siitä, kuinka myös lavatanssitaitoni kehittyy pikkuhiljaa.

Quick - Lavatanssit&Bileet

Lavatanssit ovat edelleen koko paritanssiharrastukseni sydän! Ja voi sitä ilon ja riemun määrää kun heinäkuussa pääsi pitkästä aikaa oikeisiin lavatansseihin! Tuntui kuin kaikki olisi ollut kuten ennen, ihmiset olivat niin iloisia päästessään elämään normaalia tanssielämäänsä ja nähdessään ystäviä joita eivät ole nähneet pitkään aikaan. Tunnelma oli jotenkin paljon vapaantuneempi, kuin mitä se oli ennen pakollista taukoa. Tuntui kuin kaikissa tansseissa ihmiset tanssivat kuin viimeistä tanssi-iltaa. Epävarmuus toki varjostikin tansseja, eikä koskaan voinut olla varma, mikä ilta jäisi toistaiseksi viimeiseksi. Tanssikesä kuitenkin oli käytännössä kokonainen sen jälkeen kun tanssit heinäkuussa alkoivat ja kesälavat saivat pitää ovensa auki syksyyn saakka. Talvilavatkin ehtivät aukeamaan ja hyviä tansseja sitä olikin! Kävin perinteiseen tapaan lähes joka sunnuntai Kerholassa ja useamman kerran Ruusulinnassa, jonne yleensä ei ole tullut kovin monesti lähdettyä. 

Kai sitä tuli jossain bileissäkin pyörähdettyä, lattaribileissä useammankin kerran, westibileissä ehkä hieman vähemmän. Kesäkin oli taas täynnä Mustanlahden tansseja, jossa taisin aika monta maanantai-iltaa viettää swingtanssien parissa.

Taisi olla marraskuun loppua kun tanssit jälleen loppuivat kun seinään, ja tähän päivään mennessä ne eivät vielä ole jatkuneet. Minä niin kaipaan lavatansseja, en ehkä tanssimista, mutta sitä tunnelmaa ja ennen kaikkea ihmisiä, mutta tiedän että niiden aika vielä koittaa. <3

Quick - Ohjaukset

Mitä tanssitunteihin tulee, ohjasin tänä syksynä ryhmiä Tanssiseura Hurmiolla, sekä tänä keväänä junnuryhmää Swing Teamillä. Kuinka ihania ryhmiä meillä on ollutkaan! Lajikirjoakin oli, sillä meillä oli ohjattavana buggia, fuskua ja lindyä. Harmiksemme vain myöskin Hurmion syyskausi jouduttiin keskeyttämään hieman etuajassa. Samoin peruuntui pari workshoppia, joita oli suunniteltu. Kevätkaudella aikuisten ryhmät eivät ole edelleenkään alkaneet. 

Slow - Kilpailut

Myöskin rock'n'swing kilpailuiden osalta olen ollut uusien haasteiden äärellä. Sen lisäksi että olen kilpaillut naisformaation kanssa rokissa ja normaalin parini kanssa lindyssä, olemme parini kanssa käyneet kokeilemassa onneamme myöskin buggissa ja rockabillyssä. Boogie woogien kisaaminen on ollut nyt tänä vuonna tauolla, eikä kilpailujakaan ehtinyt olla kuin kahdet viime syksynä. 

Sen lisäksi pääsin upean Pinjan kanssa kilpailemaan fuskun A-luokassa viejän roolissa, joka vaati kyllä allekirjoittaneelta erittäin suuresti rohkeutta. Molemmissa kilpailuissa saimme kuitenkin tanssittua onnistuneet tanssit, vaikkakin nopea kierros tuotti minulle jonkinasteisia haasteita, mutta onneksi Pinja on niin taitava ja hän osaa hyvin paikata kaikki virheeni :P. Hauskaa meillä kuitenkin oli, ja se lienee pääasia! Olemmehan nyt myös ensimmäinen naispari kuka on Suomessa kilpaillut ylimmässä A-luokassa. :)

Quick- Toteutuneet tavoitteet
Quick - Seuraavat tavoitteet

Lopuksi on ollut tapana keskustella hieman tavoitteista. Tavoitteeni kaksi vuotta sitten oli "oman tanssillisuuden kehittäminen" ja vaikka jouduin tämän tavoitteen lunttaamaan, olen mielestäni päässyt hyvinkin tavoitteeseeni. Siinä missä ennen ahdistuin musiikintulkinnista ja kaikesta missä minun piti itsenäisesti tanssia, olen oppinut nyt rakastamaan noita hetkiä ja jopa opettanut joitain tunteja pelkästään musiikintulkintaa. Olen myös oppinut kuulemaan musiikin vaihteluita(liekö viejän roolin vahvistamisella osuutta asiaan) ja tulkitsemaan niitä rohkeasti enemmän tai vähemmän tanssillisella tavalla. Mainittakoon vielä että olen saanut jotain pehmeämpää liikettä vartaloon, joka voidaan myös varmaan katsoa tanssillisuuden kehittymiseksi. 

Konkreettisempana tavoitteena olin maininnut osallistumisen lindy hop leirille, mutta sellaisia ei nyt ole juurikaan ollut tarjolla, ehkä ensi vuonna tai joskus tulevaisuudessa. 

Olin myös maininnut että en uskalla asettaa enää uusia tanssilajien oppimistavoitteita, mutta niitä olen nyt kuitenkin täyttänyt useammankin: quickstep, slow fox, samba ja jive ovat kaikki lajeja joista minulla ei ollut kokemuksia ennalta(samban ja jiven osalta olen tainnut käydä molemmista yhden alkeistunnin Valasrannan tanssileirillä joskus).

Miljoonannen kerran minun on asetettava tavoitteksi lattareiden lattarimaisuuden kasvattaminen, olen nyt lähempänä tuon tavoitteen täyttymistä kuin koskaan, joten ehkä tämä seuraava vuosi tulee olemaan lattarivuosi, tai sitten ei... :D

Swing-tytöstä kilpatanssijaksi osa II

 

Aikaa aloittamisesta: 6 kuukautta

Tuntuu että edellisen postauksen jälkeen ei olisi tapahtunut paljoakaan, mutta toisaalta kaikki on muuttunut.

Ehkä suurimpana asiana mainittakoon päätöksemme hypätä alimman E-luokan sijasta suoraan D-luokkaan. Kilpatanssiparini on kilpaillut aiemmin D-luokassa, joten saimme mahdollisuuden valita haluammeko aloittaa E-luokasta puolilla nousupisteillä vai D-luokasta. Kun pääsin ylitse alun kauhunsekaisista tunteista tämän päätöksen osalta, olen oikeastaan aika tyytyväinen valintaamme. D-luokan erona E-luokkaan on 2 uutta tanssia: slow fox ja rumba, sekä puvut. D-luokassa saa jo käyttää ihan oikeita kimaltavia pukuja, josta sisäinen prinsessani salaa riemuitsee(ja myöskin E-luokan kirjastotätilookin yli hyppäämisestä). 

No tämä päätös toi mukanaan myös muutamia ongelmia, me tarvitsisimme D-luokan koreografiat, sekä D-luokan puvut. Ja toki D-luokassa pitäisi jo osata vähän tanssiakkin. 

Tilannetta ei myöskään helpottanut se, että kaikki viikkovalmennusryhmämme jäivät joulukuun alussa määrittämättömän pituiselle koronatauolle Tampereen kaupungin suljettua tanssisalimme aikuisten harrastetoiminnalta. Tämän jälkeen olemme harjoitelleet kahdestaan ilman minkäänlaista ohjausta. Tämä harrastuksen alkuvaihehan on tavallaan hyvin kriittistä aikaa, kehitys on nopeaa ja uusia asioita tulee paljon. Tarvitsi vain luottaa siihen, että treenaamme ja osaamme treenata oikeita asioita, emmekä aiheuta itsellemme loputtomasti poisopittavia virheitä. Toki olimme siitä onnekkaassa asemassa, että meillä oli mahdollisuus tanssia vaikka viikkotunteja ei ollutkaan ja pitkän tanssitaustamme vuoksi meillä oli edellytyksiä treenata itsenäisesti ja edistää omaa tanssiamme.

Joulukuussa saimme myös apua D-luokan koreografioiden kanssa ja opettelimmekin 8 täysin uutta koreografiaa muutamassa illassa. Tämän jälkeen jäimme taas harjoittelmaan oman onnemme nojaan. Uusien koreografioiden ja kuvioiden harjoitteilu on kyllä ajoittain aiheuttanut meille harmaita hiuksia ja välillä jotain ongelmaa pohtiessa sitä pitää itseään niin tyhmänä, etenkin kun ratkaisu ongelmaan on lopulta hyvin yksinkertainen. Päävalmentajanamme on tänä poikkeusaikana toiminut Youtube, joka on osoittautunut hyvinkin hyödylliseksi, mutta ongelmana on välillä ollut löytää vastauksia oikeisiin ongelmiimme. Niin paljon helpompaa olisi vain ollut kysyä valmentajilta. 

Tämän vuoden puolella olemme onneksi päässet osallistumaan Dance Teamin D-ryhmään ja ohjatut tunnit ovatkin tuoneet kaivattua vaihtelua itsenäisesti treenaamiseen. Tuossa ryhmässä tanssitaan kaikkia D-luokan tansseja ja olemmehan päässeet siellä kokeilemaan hieman wienin valssiakin. Nyt muutaman viikon on myös pyörinyt Spiralin ED-ryhmä, jossa on ollut yllättävän kotoisaa käydä pitkästä aikaa. Molemmat ryhmät vaan sattuvat olemaan sunnuntaisin, joten sunnuntait ovat hyvin pitkiä päiviä minulle. Kilpatanssituntien välissä minulla on vielä ollut rock'n'roll naisformaatiotreenit, sekä fuskujunioreiden ohjaus. Mutta ei saa valittaa, kun on saanut hetken tanssia jälleen vähän "normaalimmin" jos niin voi edes sanoa.

Mitä itse tanssimiseen tulee, olen kyllä viihtynyt kilpatanssin parissa. Se on niin erilaista mitä mikään aikeisemmin harrastamani tanssi ja se antaa loputtomasti haasteita. Lattarit alkavat sujua jo paremmin(ne ketkä ovat matkaani seuranneet tietävät suhtautumisestani lattareihin), kuitenkin niin minä kuin myös parini pidämme molemmat tällä hetkellä enemmän vakioista. Viimeksi hehkutin quickstepin hauskuutta ja sitä se on edelleen, mutta oikeastaan kaikki tanssimamme vakiotanssit ovat omalla tavallaan kivoja. Lattareista puolestaan pidän tällä hetkellä eniten rumbasta, samba on myös hauska tanssi, mutta minua turhauttaa sen vaikeus. Cha cha ja jive puolestaan ovat molemmat jotenkin uuvuttavia, eikä meillä ole juurikaan ollut motivaatiota niiden, etenkään jiven treenaamiseen. Meidän kyllä pitäisi ryhdistäytyä niiden treenaamisen suhteen, sillä kilpailtavia lajeja ei valitettavasti voi vielä valita. 

Minulta monesti kysytään, että miltä kilpatanssit nyt tuntuvat lavatanssijan/swingtanssijan näkökulmasta. Ehkä vakiotanssien tanssiasento hämmentää minua eniten, sen suuntahan on käytännössä ihan päinvastainen mihin olen lavatansseissa tottunut ja sen pitäminen on hyvin haastavaa, mutta pikkuhiljaa sekin kehittyy. Erona myös lava- ja kilpatanssin välillä on tekniikan tarkkuus, kuinka tarkkaa onkaan mihin suuntaan esim. varpaat osoittavat ja näitä asioita käydään läpi heti alkeista saakka. Kilpatanssissa on paljon painoarvoa myös sillä miltä tanssi näyttää, lavatanssissa pääosassa on kuitenkin se miltä tanssi tuntuu, swingtansseissa mukana on ehkä vähän molempia, etenkin kun kilpailemisesta on kyse.

Swing-tyttönä minua jaksaa hämmentää edelleen korkkareilla tanssimisen vaikeus. Ostin itselleni vakiotanssi- ja lattarikengät, joita pyrin pitämään treeneissä enemmän tai vähemmän. Lähiaikoina se on ollut vähemmän, sillä hankin itselleni myös maailman täydellisimmät neonpinkit treenikengät. Olipahan tuossa taas haastetta kerrakseen, kun kuukauden jälkeen kokeilin taas tanssia noilla oikeilla vakio- ja lattarikengillä. Vakiotanssit luonnistuvat koroilla huomattavasti paremmin kuin lattarit. Lattareissa tuntuu, että korot kadottavat kaiken tasapainon ja vartalon liikkeen(sen vähäisenkin minkä olen jostain löytänyt tanssiini). Treenit koroilla lähinnä turhauttavat minua, mutta tiedostan faktat ja sen, että pakko niillä korkkareilla on treenata, jos meinaa selvitä niillä hengissä kisalattialla. Tietysti päädyin myös valitsemaan kauniit, mutta vaikeat korot itselleni "no ei kai se niin vaikeaa voi olla"-asenteella... No eipä varmaan niin... Valintani aiheuttaa välillä pieniä(lue: erittäin suuria) katumuksen hetkiä, mutta haluan edelleen uskoa että loppujen lopuksi se vaatii vain harjoittelua. Kaikkihan on vaikeaa ennen kuin se on helppoa, eikö? ;)

Joku kuitenkin haluaa kuulla kengistäni joten tässä jotain speksejä:

 
Vakiotanssikengät(kuinka kuluneelta nämä voivatkaan jo näyttää parin kuukauden käytön jäljiltä :D)
Merkki: International Dance Shoes
Malli: ICS Roundtoe Singlestrap
Väri: Peach Satin
Korko: 2,5"/6,5cm Slim Heel

 

 

 

Lattarikengät
Merkki: International Dance Shoes
Malli: Flavia Sequin
Väri: Tan Satin/Tan Sequin
Korko: 2,5"/6,5cm Slim Heel

 

 

 

Harkkakengät
Merkki: Supadance
Malli: Style 1326
Väri: Neon Pink Mesh
Korko: 1,5"/3,8cm Practise Heel

 

 

 

Kengistä on hyvä hypätä pukuasioihin. Monet tanssijat ostavat ensimmäiset pukunsa käytettyinä, mutta itse päädyin teettämään itselleni uudet puvut. Puvut ovat joka tapauksessa kalliit, vaikka ostaisikin käytettynä, jolloin luultavasti tarvitsisi myös tehdä jotain muutostöitä, mitkä maksavat vielä lisää, joten jos maksan puvuista joka tapauksessa paljon, haluan myös saada täysin itselleni mieleiset puvut. Pukuasiat aiheuttivat niin ikään hieman ihmettelyä ja hämmennystä, enhän minä ole ollut koskaan edes katsomassa kilpatanssikisoja ja yhtäkkiä minun pitikin olla jo suunnittelemassa millaiset puvut itselleni haluan. Jotain epämääräisiä ajatuksia minulla oli, joista pukujeni suunnittelija saikin hyvin kiinni ja olen erittäin tyytyväinen luonnoksiin joita hän on minulle puvuista piirtänyt. Vakiotanssipukuni tulee olemaan turkoosi ja lattaripukuni pinkki. Tulen kertomaan näistä tarkemmin pukujen valmistuttua. :)

Taisi osua kaikista haastavimpaan mahdolliseen aikaan tämä uuden harrastuksen aloittaminen, tälläkin hetkellä eletään jonkinlaista lockdownia, eikä normaalien viikkotuntien tai kilpailuiden toteutumisesta ole minkäänlaista varmuutta. Salit ovat jälleen kiinni, aikuisten harrastustoiminta on tauolla, eikä tulevasta ole juuri tietoa. Toiveikkaana on silti hyvä odottaa parempia aikoja jolloin saa jälleen tanssia sydämensä kyllyydestä kaikissa mahdollisissa muodoissa. 

Swing-tytöstä kilpatanssijaksi osa I

 

Aikaa aloitamisesta: 2 kuukautta

Pitkästä aikaa aloitan uuden blogipostausten sarjan uudesta "projektistani". En tiedä kuinka monta osaa tässä tulee olemaan, mutta pyrin jakamaan ajatuksiani kilpatanssijuudesta ja sen aloittamisesta samaan tapaan kuin jaoin aikanaan mietteitäni lavatanssien osalta.

Monien sattumusten kautta löysin itseni tänä syksynä kilpatanssikurssilta. Kilpatanssi on ollut minulle vaiettu lapsuuden unelma, pienenä tyttönä ihastelin telkkarista aina kilpatanssikisoja ja toivoin että jospa minäkin joskus voisin. Parikymppisenä kun aloitin lavatanssit tämä kilpatanssiunelma jäi hieman taka-alalle todetessani että hei nämä lavatanssithan on aivan mahtavia! Kuten olen aiemminkin tuonut ilmi, olen kilpaillut melkein koko ikäni esittävissä lajeissa, joten aika nopeasti aloin kaipaamaan takaisin kisalattioille ja esiintymisen pariin. Sitten rock'n'swing tanssit astuivat kuvioihin ja hyppäsinkin kilpailemaan niissä. Viimeiset vähintäänkin kolme vuotta olen käynyt ainoastaan rock'n'swing tanssien tunneilla ja leireillä. Minua on jo pitkään harmittanut kuinka kaikki muut lajit ovat jääneet aivan paitsioon, enkä ole treenannut niitä käytännössä lainkaan. Lattarit ovat minulle edelleen iso paha mörkö(ja kuinka monesti olen täällä julkisestikin jo luvannut että aion opetella ne...), enkä myöskään tunne oloani kovin kotoisaksi tanssiessani suljetun otteen tansseja. No toki lavoille seuraan lähes kaikkea jollain tasolla, mutta haluaisin tanssia enemmän lajinomaisesti, eikä niin että kaikki tanssini näyttävät swing-tanssilta, oli kyseessä sitten tango, cha cha tai fusku.

Kilpatanssien ensimmäisellä peruskurssilla harjoitellaan neljää eri lajia, vakiotansseista hidas valssi ja quickstep, sekä lattareista cha cha ja jive. Peruskurssi 1 on siis alkeiskurssi, jolle voi osallistua ilman mitään aikaisempaa tanssikokemusta. Minä ja uusi parini hyppäsimme tälle kurssille kesken kauden, kun kurssia oli jo mennyt pari viikkoa, mutta pääsimme silti mukaan ongelmitta. Parillani tosiaan oli jo ennestään kilpatanssihistoriaa, ja minulla ei sitten lainkaan. Voi kuinka jännittyneenä tanssityttönä saikin varovasti ensimmäisiä kertoja noille tunneille hiipiä. Jostain syystä minusta tuntui että olen aivan väärässä paikassa, tai siis oikeassa paikassa mutta väärässä salissa, ovathan nuo kaikki tanssiseurat, joissa käyn, saman katon alla. Lavatanssijoiden salit, sekä Swing Teamin sali ovat kuin kotipesiä minulle, mutta nuo kilpatanssiseuran tilat ovat kuin hämyistä pimeää vaarallista aluetta. :D

Mitä siis tapahtuukaan kun vannoutunut boogie woogari hiipii salaa rokkitossuissaan naapuriseuran saliin korkokengät kainalossa. Tunne että en kuulu sinne oli todella suurempi kuin missään hetkeen. Ja asiaa ei ainakaan auttaneet tanssituttujeni ivalliset kommentit siitä mitä ihmettä oikein teen, tuohan on aivan väärä sali. Ihan niin kuin se ei olisi ollut minulle jo päivän selvää muutenkin. Ehkä olisi pitänyt aiemmin puhua lapsuuden kilpatanssihaaveistani ääneen, jotta tanssiystäväni eivät olisi niin suuresti ihmetelleet tätä yhtäkkiä alkanutta uutta harrastustani.

Salin lisäksi väärää olivat myös lajit, ensimmäisillä kerroilla tanssittiin cha chata ja hidasta valssia. Koen hitaan valssin yllättävän siedettäväksi tanssiksi ja sitä on myös ihan mukava tanssia lavoilla, kenties kohta vielä mukavampi, mutta sen sijaan cha cha on kuulunut kyllä inhokkeihini aina, eikä kilpatanssitunnitkaan asiaa ainakaan toistaiseksi ole muuttaneet. Lattareiden vartalonkäyttö ei oikein istu minun kroppaani eikä mieleeni, enkä vain onnistu tuottamaan lattarimaista liikettä. No tietysti seuraavalla viikolla mukaan otettiin vielä toinen lattari, jive. Jivenhän luulisi olevan helppo tanssi opetella tytölle kuka kuitenkin tanssii triple steppejä melkein jopa unissaan, mutta ehkä juurikin siksi se tuottaa yllättävän paljon päänvaivaa. Jive on liian lähellä muita tanssimiani tansseja ja minun on vaikea erottaa tanssit ja tekniikat toisistaan. Luulen sen silti olevan mahdollista, mutta treeniä se tulee vaatimaan. Viimeisenä mukaan otettiin vielä quickstep, joka nopeine askelineen vaikuttaa hauskalta tanssilta vai liekö se vain uutuuden viehätystä, mutta silti edelleen odottelen milloin kaikki todellinen hauskuus alkaa ja pääsisimme harjoittelemaan niitä "hyppysarjoja". Tosin siihen taitaa mennä vielä muutaman luokkanousun verran aikaa...

Ja minä hölmö kun luulin että tämän syksyn haasteet olisivat jääneet tähän peruskurssiin, mutta ei suinkaan. Hyppäsimme parin viikon peruskurssin käymisen jälkeen myös ED "kisaryhmään", jossa todellisuus siitä oman tanssitaidon puutteesta löi vasten kasvoja kovemmin kuin koskaan. Tässä ryhmässähän pitäisi jo hallita 6 ensimmäistä lajia, eli peruskurssilla opeteltujen lajien lisäksi tulisi jo osata tango ja samba, näitä kumpaakaan emme olleet parini kanssa tanssineet yhdessä lainkaan, ja sambaa en tanssi ylipäätään askeltakaan. Niin ja tietenkin tässä ryhmässä tuli mukaan uutena lajina vielä slow fox, ja tulevaisuudessa ymmärtääkseni tulossa on myös rumba. Eli sitten harjoiteltavana onkin yhtäkkiä 8 lajia, jotka tekniikoidensa puolesta kaikki tuntuvat täysin uusilta tansseilta minulle, vaikka osa jo teoriassa entuudestaan tuttuja ovatkin. Tämähän tuntuu siltä että opettelen käytännössä tanssimaan uudelleen. Niin ja kävelemään uudelleen, niin monella eri tavalla, että en edes voinut kuvitella kuinka vaikeaa kävelykin voi olla. 

Yritän vain olla itselleni armollinen, tiedostan että tämä haastavampi ryhmä on ainakin ajoittain minulle liian vaativa, mutta yritän parhaani mukaan ymmärtää ryhmässä läpikäytäviä tekniikoita. Toki sen hyväksyminen, että jotkin asiat tuntuvat ylitsepääsemättömän vaikeilta, turhauttaa minua suuresti. Takana ja etenkin edessä tulee olemaan loputtomasti epätoivonsekaisia hetkiä tanssisalilla, kun tuntuu että ei vain opi yhtään mitään vaikka kuinka yrittää. Oikeastaan voin rehellisesti sanoa, että mikään tanssitunti ei ole tainnut ikinä tuntua näin vaikealta, okei ehkä ihan ensimmäiset street-tanssitunnit voimistelun jälkeen aiheuttivat myös samanlaista epätoivoa.

Olen nyt käynyt 2 kuukautta noilla tunneilla, molemmat ryhmät kokoontuvat 2 kertaa viikossa aina 1,5h kerrallaan, joten treenitunteja on jo jokunen kertynyt, vaikka tällä hetkellä tuntuukin, että omassa tanssissa se ei juurikaan vielä näy. Silti joka viikko koen oivaltavani uusia asioita ja olen ehkä juurikin tanssielämääni kaivannut hieman uusia tuulia ja haasteita selätettäviksi. Uusien asioiden opettelu on lisännyt motivaatiotani kehittää omaa tanssijuuttani ja olenkin treenaillut nyt paljon ahkerammin myös rs-lajeja. Tälle vuodelle treeniviikkoja on vielä edessä muutama, ja syyskauden päätteeksi pidetään peruskurssin katselmus, minulle on hieman epäselvää mitä tämä käytännössä tarkoittaa, mutta ilmeisesti pääsemme esittämään nuo 4 harjoiteltua tanssia seuran muille tanssijoille.

Mainittakoon nyt vielä loppuun, että nyt kun lavatanssien ja rs-tanssien vuoksi olen oppinut rentoutumaan ja tanssimaan ilman ennalta tiedettyä koreografiaa, kilpatanssissa puolestaan palataan taas koreografioiden opetteluun. Sinänsä hauskaa, kuinka kauhuissani olen nyt siitä että siis ainako tanssitaan sama koregrafia, ilman mahdollisuutta tehdä mitään muuta, kun aloittaessani lavatanssit ja rs-tanssit olin kauhuissani siitä että minun pitää "vain seurata" ilman että tiedän mitä tulee tapahtumaan. Etenkin aloittaessani kilpailemisen rock'n'swing-tansseissa tämä oli hyvinkin ahdistava ajatus tälläiselle koreografioihin tottuneelle soolotanssijalle.

 

Elämäni kolmas paritanssivuosi: Elän todellakin vaaleanpunaista tanssiunelmaa!

Mun ja paritanssin vuosipäivää vietettiin jo pieni tovi sitten, mutta tämä teksti on odottanut valmistumistaan jonkin aikaa, tässä se nyt kuitenkin tulee!

On taas se juhlallinen hetki vuodesta kun on aika viettää minun ja paritanssin yhteistä vuosipäivää! 3 vuotta kuulostaa pitkältä ajalta, mutta tuntuu kyllä erittäin lyhyeltä. Tämä kolmas tanssivuosi on ollut jälleen hyvin erilainen kuin edeltäjänsä, selkeästi minun ja paritanssin yhteiselo alkaa vakiintumaan ja muistuttamaan jo pitkää parisuhdetta: vaikka emme aivan joka päivä olisikaan yhteydessä, tiedämme, että olemme silti yhdessä, eikä pieniltä turhautumisiltakaan aina tässä "parisuhteessa" vältytä, mutta onneksi niistä on ainakin toistaiseksi selvitty ilman sen suurempia välirikkoja. ;p

Tanssivuoden esittely askelten muodossa jatkukoon tänäkin vuonna, lajiksi tällä kertaa valikoitui fusku, sillä voisin vaikka vannoa, että juuri fuskun askelia olen ottanut tämän vuoden aikana kaikista eniten!

Hidas - Tanssitunnit ja esiintymiset

Tämän vuoden tanssitunnit ovat olleet lähinnä viime vuodelta tuttuja comp-ryhmiä. Syksyn osalta treenasimme fuskua ja buggia Tommi&Pirjo Koivulan johdolla, sekä boogie woogieta Masin ja Annan valmennuksessa. Nyt keväällä meitä kaikissa näissä kolmessa lajissa piiskaavaat Samuli Kalliala & Pinja Sarviluoma. Tekniikka-asiaa näiltä tunneilta ei kyllä ole puuttunut, ja välillä ollaankin jalat ja mieli solmussa pohdittu, että mitenköhän opetetun asian saa tehtyä kuten kuuluu.

Oleellisena asiana näiden comp-tuntien lisäksi olisi vapaaharjoittelu, me kun parina yleisesti ottaen tiedämme ongelmakohtamme, joten osaamme treenata niitä myös itseksemme. Vaikkakaan meidän treenaaminen ei kovin totista touhua olekaan, treenaamme ja tanssimme suurimmaksi osaksi vain hauskanpidon ja huvin vuoksi. Monet kysyvät, että kuinka paljon treenaamme, ja vastaus tähän on oikeasti, että todella vähän! Olemme ehkä laiskimpia mahdollisia treenaajia, joskus saatamme käydä treenaamassa kerran kuussa, joskus useamman kerran viikossa. Tämä vaihtelee suuresti oman jaksamisen, kisojen ja kalenterin tyhjyyden mukaan.

Tanssituntien lisäksi on ilo saada esiintyä ja levittää paritanssien ilosanomaa monenlaisissa tapahtumissa! Suurta roolia näyttelevät kaksi kertaa vuodessä järjestettävät lajiesittelyt, jolloin rantaudumme Tampereen ostoskeskuksiin näyttämään, että paritanssi on paljon muutakin kuin humppaa ja vanhoja ihmisiä. Me parina rakastamme esiintymistä, ja on ollut myös ilo kuulla katsojilta, kuinka tanssin ilo ja riemu näkyy myös ulospäin.

Hidas - Kilpailut

Vuosi sitten yhteinen kilpailu-uramme oli vasta juuri alkanut, silloin olimme käyneet koittamassa onneamme lavatanssi cupissa fuskun ja buggin osalta, sekä yksissä rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa fuskussa C-luokassa. Kerroinkin vuosi sitten, että tarkoituksena oli nousta heti näiden ensimmäisten kisojen jälkeen fuskussa ylimpään A-luokkaan, ja siellä olemmekin nyt sitten kilpailleet huhtikuusta 2018 alkaen. Myös vuoden 2018 SM-mittelöissä kävimme koettamassa onneamme, jääden kuitenkin 4. sijalle. Tämän jälkeen olemmekin keikkuneet kaikissa kisoissa jonkun korkuisilla palkintosijoilla.

Fuskun lisäksi aloitimme kilpailemaan boogie woogiessa, tässäkin lajissa aloitimme C-luokasta. Boogie woogiessahan kisoissa tanssitaan niin hidas kuin nopeakin kierros, ja keskenäänhän nämä kierrokset näyttävät vähemmän tanssia ymmärtävän silmään jo ihan eri lajeiltakin! Omanlaisiaan haasteita boogie woogien treenaamisessa meillä onkin ollut, mutta kisoissa olemme saaneet yhteisen tanssin kuitenkin pääsääntöisesti toimimaan. Toki meillä on ollut kisoissa myös ne sekavat ja huonot hetkemme tanssien aikana, mutta onneksi olemme saaneet myös erittäin hyviä hetkiä ja onnistumisia. Maaliskuiset GP-kilpailut jäivät viimeisiksi C-luokan kilpailuiksemme, sillä luokkanousu B-luokkaan on edessämme.

 

Tottakai kävimme myös lavatanssi cupissa kisailemassa ja nauttimassa tanssista fuskun ja buggin osalta. Sijoituksina hyvin samankaltaista kuin viime vuonnakin, fusku avoin 5., fusku nuorikot 3. ja bugg avoin 5. Olimme erityisen tyytyväisiä omaan tanssiimme ja parityöskentelyyn näissä kisoissa. On ihana välillä huomata, kuinka edes joskus ollaan tanssin suhteen samalla aaltopituudella. Näissä kisoissa kyllä tanssi lähti oikein hullutteluksi, siitä syyttäminen lienee pitkää ajomatkaa ja muutenkin pitkää ja raskasta kisapäivää. Oikeaa irtiottoa olivat varsinkin finaalivedot.

Eikä siinä vielä kaikki, nimittäin uusia lajejakin on tänä keväänä käyty näyttämässä kisalattialla! Vuoden ensimmäisissä kisoissa kävimme huviksemme tanssimassa lindy hoppia ja tämän lisäksi olen jo syksystä 2018 alkaen treenannut mukana seuramme rock'n'rollin naisformaatiossa, joka niin ikään suoritti kisadebyyttinsä vuoden ensimmäisissä kisoissa Hämeenlinnassa. Formaatiojoukkueeseemme kuuluu yhteensä 9 naista. Ihanaa treenailla välillä ihan vain tyttöjen kesken ja tyttöenergiaahan meidän SwingStars-joukkueelta puutu! Aivan upeita neitoja ja naisia meillä on koko joukkue täynnä.

Tekstin pituudesta voikin päätellä, että juuri kilpaileminen on ollut aika suuri ja tärkeä osa tätä tanssivuotta.

Nop - Lavatanssit ja tanssibileet

Edelleen rakastan sossutansseja, oli kyse sitten mistä lajista tahansa! Haluaisin käydä paljon enemmän etenkin lavoilla, mutta omista kiireistä johtuen ei vaan tule lähdettyä enää niin usein. Lisäksi Satulinnan sulkeuduttua tuntuu, että hyviin tansseihin tulee talviaikana niin paljon matkaa että ei vain jaksa lähteä ajamaan niin kauas. Ehkä laatu on sitten korvannut määrän, sillä kaikki tanssi-iltani ovat olleet erittäin hyviä! Toivon että kesälavakausi jälleen aktivoittaa minut käymään myös enemmän tanssimassa lavatansseissa, sillä ne ovat se syy miksi alunperin paritanssin aloitin. Lavoilla vain kiteytyy se koko tanssiharrastuksen ihanuus: tanssi, ystävät ja hauskanpito!

Tanssibileitäkin on tähänkin vuoteen mahtunut! Westiä, salsaa, lattareita, boogia, lindy hoppia, tanssiseuran kuukausibileitä ja mitähän kaikkea edes! Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sillä legendaarinen ravintola Gloria, missä näitä monia tanssibileitä on Tampereella perinteisesti järjestetty sulki juuri ovensa, ja bileiden järjestäjät etsivät kuumeisesti uusia tiloja.

Nop - Tanssileirit ja matkat

Kolmannen vuoden ensimmäinen leirivalinta oli tiukka, sillä valinta piti tehdä Finnfestin ja Midsummer boogie campin välillä, ja tällä kertaa valinta osui jälkimmäiseen, enkä kyllä kadu hetkeäkään, että niin kävi. Midsummer boogie camp on ihanan yhteisöllinen leiri, jossa tunnit, bileet, majoittuminen ja evästäminen tapahtuu kaikki samoissa tiloissa. Tunneilla oli tietenkin myös tarjolla tiukkaa asiaa ja illat vietettiin tanssien bileissä aamuun saakka! Ehdottomasti suosittelen tätä leiriä kaikille lajista kiinnostuneille!

Ja tietenkään kesä ei ole edelleenkään mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, leiri on jälleen saanut oman postauksensa, sillä niin upea tapahtuma se vain vuosi toisensa jälkeen on! Tänä vuonna tosin kävin leirillä vain muutaman päivän pikavisiitillä, mutta se ei menoa haitannut!

Loppukesästä leireilin kotipesällä, eli Swing Teamin järjestämällä Boogie Shop -leirillä. Kuten nimestä saattaa päätellä, tanssittiin tälläkin leirillä boogia. Opettamassa oli niin kansainvälisiä, kuin suomalaisiakin huippuja. Ja koko viikonloppu oli täynnä tiukkaa asiaa tekniikasta, tanssillisuudesta kuin kuvioistakin.

Loppuvuodesta osallistuin jälleen JouluBuggi leirille, täällä tanssittiin ensin lauantai buggia ja sunnuntai boogie woogia. Aika hikinen viikonloppu, vaikka leiri sijoittuikin joulukuulle. Tällä leirillä mielestäni on loistavaa, että tuntien sisällöt ja teemat on määritelty tarkkaan ja kerrottu myös ennalta, joten saa valita haluaako mennä opettelemaan kuvioita, tekniikkaa, musiikintulkintaa vai jotain ihan muuta, valinnanvaraa nimittäin löytyy.

Ulkomaan leirejä ei tälle vuodelle mahtunut, mutta Kreikan lomareissulla tuli kuitenkin uskaltauduttua pariin otteeseen paikallisiin lindy hop-bileisiin. Ulkomailla käydessä on aina niin ihanaa huomata, että vaikka yhteistä äidinkieltä ei olekaan, on tanssiaskeleet silti samoja, vaikka kaukana kotoa ollaankin. 

Hidas - Valmentaminen

"Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi"

Kuva: Jan Hämäläinen

Halusin lainata sanojani vuoden takaa, sillä edelleen havahdun tunneillani tähän ajatukseen, vaikkakaan kyse ei enää olekaan ensimmäisestä tunnistani. Valmentaminen on hienoa, ja on ihanaa nähdä kuinka jokainen ryhmä ja jokainen tunti on aina ainutlaatuinen kokonaisuus. On myös hienoa huomata, kuinka oma valmentaminen kehittyy jatkuvasti, kuten myös tietenkin ihanat oppilaamme kehittyvät. Tunneillamme onkin aina hyvin motivoitunut tekemisen meininki. Sen lisäksi, että haluamme haastaa valmennettavamme, pidämme siitä, että myös meitä haastetaan erilaisilla kysymyksillä.

Tämän vuoden aikana valmennuksessani on ollut useita erilaisia ryhmiä: viikkotunneilla olen valmentanut westin alkeis- ja alkeisjatkoryhmiä, fuskun kisa-alkeis ja jatkoryhmiä, sekä boogie woogien kisa-alkeisryhmää. Tämän lisäksi viime kesänä vastasimme west coast swing rallyn, eli tutummin flashmobin koreografia-treeneistä. Viikkoryhmien lisäksi olemme pitäneet ns. taster-tunteja leireillä, bileissä ja Kisarannan lavatansseissa.

Hidas - Tanssiystävät

tarvitseeko tähän edes kirjoittaa mitään! <3 Nämä ihmiset varmasti tunnistaa itsensä, iso kiitos kaikille teille keiden kanssa olen tänäkin vuonna jakanut niin tanssillisia, kuin myös tanssimattomia hetkiä! Mikään tässä harrastuksessa ei ole upeampaa kuin tanssiystävät!

Kuva: Mikael Niemelä

Parasta on se, että aina ei edes tarvitse tanssia, vaan tanssiystävien kanssa voi viettää aikaa ihan kaikilla mahdollisilla tavoilla, oli se sitten talviurheilua tai muuta illan viettoa, niin hauskanpito on kyllä varmasti taattu! Tosin jostain kumman syystä se tanssi näyttelee yleensä vähintään pientä roolia näissä yhteisissä hetkissä.

Saan vuodesta toiseen olla aina vain kiitollisempi niistä ihmisistä jotka jaksavat aina keskustella loputtomasti tanssin iloista ja suruista, jotka auttavat elämän vaikeimmissa päätöksissä, kuten mitähän sitä milloinkin pukisi tansseihin päälleen ja kuinka laittaisi hiukset, jotka jaksavat kisoissa aina kannustaa ja kuvata meidän tansseja, jotka auttaa mua milloin missäkin ongelmissa, jotka turhautuu mun kanssa tunneilla hankaliin askeliin, jotka jakaa mun kanssa kisalattian, ja tietenkin ne jotka vaan aina ovat minua varten silloin kun heitä tarvitsen! Olette mulle korvaamattomia ja lupaan olla myös teitä varten silloin kun minua tarvitsette. <3

Nop - Viime vuoden "tavoitteet" 
Nop - Mitä seuraavaksi

Kuva: Mikael Niemelä

Tämä askel ei ollut vuosi sittenkään enää niin kovin selvä, mutta julistin kuitenkin kovaan ääneen, että aion nousta heti seuraavissa kisoissa fuskun A-luokkaan, sekä kokeilla miltä boogie woogien kisaaminen oikein tuntuu. Tähän liittyen olinkin asettanut oikein kunnianhimoisen tavoitteen, nimittäin halusin oppia tanssimaan hidasta boogie woogia kauniisti. :D Noh sanottakoon, että kauneus on katsojan silmässä, mutta kyllä se mun hidas boogie voisi aika paljon kauniimmaltakin näyttää. Toki se edistyy koko ajan, eikä muutokset tule hetkessä tekemättä mitään. Uskallan silti olla edes hieman onnellinen omasta kehityksestä, hitaasti mutta varmasti oma tanssi menee koko ajan eteenpäin.

Tämän lisäksi tavoitteenani oli oppia tanssimaan jotain uutta tanssilajia, tässä olenkin onnistunut ainakin jollain tavalla, sillä vauhdikas rock'n'roll alkaa jo sujumaan huomattavasti paremmin kuin vuosi sitten! Olkoon se siis se uusi opittu laji. Ensi tanssivuodelle en enää uskalla asettaa uusien lajien oppimistavoitteita, sillä täytyisi jo mennä niin eksoottisten lajien tunneille, että en edes tiedä mistä niitä löytyisi.

Sen sijaan haluaisin tavoitella ennen kaikkea oman tanssillisuuteni kehittymistä. Tämän lisäksi ehkä olisi kuitenkin aiheellista asettaa myös jokin hieman konkreettisempi tavoite. Olkoon se sitten tanssiseikkailu ehkäpä lindy hop leirillä, sillä sellaisella en ole vielä ollut, nähtäväksi jää tuleeko se mahtumaan kalenteriin. 

Tällä hetkellä vain tuntuu siltä, että olen juuri siellä minne joskus vain haaveilin pääseväni. Tietenkin haluan olla aina vain parempi tanssija, kuka nyt ei haluaisi, mutta se että joskus en edes uskaltanut ääneen sanoa tanssihaaveistani, jotka nyt ovatkin toteutuneet, vetää minut jälleen hyvin sanattomaksi. 

Kuva: Dilan Bal

Valasrannan tanssileiri 2018

On taas se aika vuodesta kun on aikaa kirjoittaa muutama sana Valasrannan tanssileiristä.

Itselle tämä leiri oli kolmas laatuaan. Tänäkin vuonna otin viime vuoden tapaan ns. äkkilähdön Valakselle, sillä eihän minulla pitänyt tälläkään kertaa olla lomaa, mutta sain kuitenkin sumplittua tilanteen niin, että pari lomapäivää myös Valas-viikolle osui. Tänä vuonna en ollut kuitenkaan leirillä koko 10 päivää, vaan ainoastaan keskiviikosta lauantaihin.

Sanomattakin selvää, että nyt leirin 15-vuotis juhlavuonna tuntitarjonta ja lajikirjo oli suurempi kuin koskaan, tai siltä se ainakin tuntui kun ohjelmaa tutkaili. Tänä vuonna en kuitenkaan päässyt tekemään mitään uusia lajikokeiluja lyhyen leirivisiittini aikana. Sen sijaan syvennyin jo osattuihin lajeihin viime vuotta haastavimmilla tunneilla, sekä kävin vain muuten vain tanssimassa lajeja joista nautin.

Tänä vuonna olin ensimmäistä kertaa koulumajoituksessa tällä leirillä, se on hyvin vaivaton ja halpa majoitusvaihtoehto, ja siitä minulla oli ennestäänkin hyviä kokemuksia muiden saman järjestäjän leirien osalta. Toki tavaramäärää tämä kasvattaa, kun patjat peittoineen ja tyynyineen pitää yrittää mahduttaa autoon, mutta se on toki kaiken sen vaivan arvoista. Leiriläisten käytössä oli kotitalousluokka ruokailua varten, sekä tietenkin suihkutilat. Itse majoittuminen tapahtui luokissa, meidän luokassamme taisi enimmillään olla 7 henkeä, ja väki vaihtui joka päivä. Yöni sain kyllä nukuttua ongelmitta, päivien ja iltatanssien jälkeen olin niin väsynyt, että uni maittoi.

Leiriviikko on aina ollut helteinen, mutta tänä vuonna se oli sitä isolla H:lla. Lämpöä oli joka päivä noin 30 astetta. Itse en lämmöstä valita, mutta tunnit olivat todella hikisiä ja vaihtopaitoja meni paljon. Lisäksi huomioita piti todella kiinnittää niin juomiseen kuin syömiseenkin, jotta jaksaa tanssia ja kroppa pysyy menossa mukana. Päivittäin tuli käytyä välillä useamminkin uimassa ja suihkussa. Onneksi olin pakannut mukaan pari pyyhettä.

Leiripäiväkirja:

Keskiviikko 25.7.

Eihän synttärit ole mitään ilman Valasrannan tanssileiriä, joten äkkiä tavarat autoon ja töistä nokka suoraan kohti Valasrantaa, jotta tämäkin synttärityttö pääsee nauttimaan synttäriperinteistä. Päivän tunneille en kylläkään ehtinyt, mutta iltabileisiin kylläkin. Tänä iltana tarjolla olikin westibileet, jossa pääasiassa tanssinkin, mutta kahvion puolella oli myös lattaribileet, missä kävin vierailemassa ja kokeilemassa bachataa sekä salsaa. Ilo huomata, että olen päässyt pahimmasta lattariahdistuksestani eroon ja nuo muutamat tanssit menivät oikein kivasti.

Westitanssijoiden mielestä ilta loppui ilmeisesti liian lyhyeen, sillä bileiden päätyttyä jatkettiin tanssia ulkoteltassa. Siellä lattia oli vain minun kengilleni niin nihkeä, että tanssista ei oikein tullut mitään. Olin muutenkin työpäivän jälkeen niin väsynyt, että aika nopeasti hipsin "jatkoilta" sitten nukkumaan.

Torstai 26.7.

Tällä leirillä olin mukana vain 10-kortilla, joten torstaina tunnit minun osaltani alkoivat vasta iltapäivällä Tuomaksen ja Reetan bugg-tunneilla. Torstaina kärsin myös hyvin suuresta nestehukasta ja kaikki päivän tunnit meinasivat jäädä minulta kokonaan väliin, mutta koko aamupäivän yritin juoda niin paljoin vettä kuin vain mahdollista, ja ensimmäisellä tunnillakin join 1,5 litraa vettä vaihtoväleissä, ja johan olo siitä sitten normalisoituikin.

Lyhyt kurssipäivä oli toisaalta hyvä ajatus siltäkin kantilta, että iltatansseissa jaksoi sitten tanssia koko päivän edestä. Illan musiikeista vastasi yksi lemppareistani, Lemmenlautta. Näiden poikien lavaenergia jaksaa kyllä aina yllättää uudelleen.

Perjantai 27.7.

Tiesin jo aamusta, että tästä päivästä tulisi pitkä ja rankka. Aamu alkoi fuskun tasotsekillä, mistä minut laitettiin mustalle tasolle. Meitä oli mukava noin 20 hengen iloinen ja hyvin hikinen porukka tanssimassa fuskua koko aamupäivän. Haastettahan meille tarjoiltiinkin, ja tanssitekniikka laitettiin koetukselle erilaisten pysäytysten, spinien ja kuvioiden avulla. Nämä Antin ja Bettinan tunnit olivat kyllä todella hyvät ja ero leirin normaaleihin tunteihin oli valtava. Positiivista oli myös paritasapaino ja se, että koko tunnin sai tanssia ja harjoitella tunnin asioita.

Lounastauon jälkeen suuntasinkin Kallionokkaan tanssimaan boogie woogieta. Siellä oli niin hikinen tunnelma, että paikalle meinasi oikeasti pyörtyä. Näille tunneille menin kuitenkin vain tanssimaan ja pitämään hauskaa, joten tästä syystä otin iltapäivän tunnit hyvin rennosti. Lepäilin paljon ja nautin tanssista ilman sen suurempaa ajatustyötä.

Perjantai-iltana luvassa olivat 15-vuotisjuhlatanssit. Nämä olivat hyvin perinteiset leiritanssit, paljon tanssia, hienoja esityksiä ja hieman muistelua vuosien varrelta.

Lauantai 28.7.

Lauantaiaamupäivä oli pyhitetty rentoutumiselle. Suuntasimmekin heti aamusta rannalle nauttimaan auringosta, leppäkertuista ja lämpimästä vedestä. Tuntui, että maailma olisi pysähtynyt siihen hetkeen, kun sai vain olla eikä ollut kiire minnekkään.

Iltapäivällä tanssittavana oli vielä 3 tuntia hidasta buggia Tuomaksen ja Reetan kanssa. Hidas bugg on ollut minulle aina iso kauhun paikka, sillä minulta puuttunee se jokin tietty tanssillisuus mitä hidas bugg vaatisi. Jotain uusia vinkkejä ja ajatuksia näiltä tunneilta kuitenkin käteen jäi, joten ehkä vielä joskus tulen sinuiksi myös hitaan buggin kanssa. Opetus ainakin oli erinomaista ja tykkäsin näistä tunneista paljon, tunnit sisälsivät sopivasti tekniikkaa ja tanssillisuutta, sekä mukavia kuvioita.

Lauantain iltamenoina oli täysin normaalit lavatanssit. Illan esiintyjinä FBI-beat, sekä Aki Samuli Fantasia bändinsä kanssa. Ja paljon sitä tulikin tanssittua, varsinkin ripeitä tahteja. Loppuillasta sai laahustaa autolle hyvin kipeiden päkiöiden kera, mutta pääasia kai että tiesi ainakin tanssineensa koko rahan edestä.

Turhan montaa kuvaa en leirivisiitilläni näköjään ehtinyt räpsiä, joten alla edes pari mitkä kiteyttää mun leirifiilikset tältä vuodelta. 

Elämäni toinen paritanssivuosi: Tanssiunelmatkin ovat tehty toteutettaviksi

Elämäni toinen paritanssivuosi ei ainakaan jäänyt yhtään sen huonommaksi kuin se ensimmäinenkään. Vauhtia, vaarallisia tilanteita ja tanssihaasteita on riittänytkin myös tälle toiselle vuodelle. Viime kerralla käsittelin ensimmäistä paritanssivuottani askelilla, jotka muodostivat kokonaisen tanssin, joten sama teema jatkukoon tässäkin postauksessa.

Y - Tanssitunnit

Tänäkin vuonna on käyty tanssitunneilla, mutta häpeäkseni voin todeta, että aivan liian vähän. Ehkä määrän sijasta on tänä vuonna keskitytty laatuun ja varsinkin hauskanpitoon. Harmikseni täytyy myöntää, että suljetun otteen tanssit ovat tänä vuonna jääneet täysin opettelematta, ja käymäni tanssitunnit ovat olleet hyvin swing-painotteisia. Mutta sentään jotain uuttakin on kokeiltu nimittäin rockabillyä, lindy hoppia ja rock'n'rollia! Nopeasti laskettuna olen vähintään kokeillut 24 eri paritanssilajia, mikä kuulostaa kyllä aika suurelta määrältä.

a - Comp-ryhmät

Nämä ovat kylläkin rinnastettavissa tanssitunteihin, mutta saavat kuitenkin oman askeleensa. Syksyllä 2017 aloin käymään Pirjo ja Tommi Koivulan pitämillä fuskun ja buggin comp-ryhmissä. Comp-ryhmät ovat siis kilpaileville tai kilpailemaan aikoville tarkoitettuja ryhmiä, missä keskiössä on nimenomaan kilpaileminen ja siihen liittyvät tekniikat. Nämä ryhmät kokoontuvat noin kerran kuukaudessa ja tunneilta saa aina kasan kotiläksyjä korjattavaksi seuraavaan kertaan. Ohjaus on erinomaista ja Koivuloilta löytyy ratkaisu jokaiseen tanssiongelmaan. Keväällä lisäksi tulikin vielä boogie woogie-comp. Tämä ryhmä kokoontuu hieman useammin, pari kertaa kuussa ja ryhmää ohjaavat Masi Saurén ja Anna Tyutyunyuk. Teemat boogiryhmässä ovat kuitenkin samoja kuin fusku- ja bugg-ryhmissäkin.

Comp-ryhmät ovat hyvin tekniikkapainoitteisia ja niillä tanssitaan pääsääntöisesti vain oman parin kanssa. Oikean tekniikan lisäksi harjoitellaan musiikintulkintaa ja musiikkiin tanssimista. Tunneilla soitettavat musiikit vastaavat kisanopeuksia ja tuntien aikana tehdään myös kisasuoritusharjoituksia ja esiinnytään muulle ryhmälle. Comp-ryhmät ovat aika pieniä ja niiltä saakin erittäin paljon arvokasta henkilökohtaista palautetta omasta tanssista. Koska ryhmät kokoontuvat vain pari kertaa kuukaudessa, tulisi itsenäiseen harjoitteluun panostaa. Meidän kohdalla tämä itsenäinen harjoittelu on kylläkin jäänyt aika vähäiseksi, mutta kyllä me sentään noin kerran viikossa pyritään treenaamaan jotain harjoiteltavaa asiaa.

Ka - Tanssileirit Tallinnassa

Ensimmäisen vuoden postauksessa jännitin jo tulevaa Tallinnan tanssileiriä, ja nyt toisena vuotena ensimmäisen Tallinnan reissun lisäksi suuntasin myös syksyllä toistamiseen Tallinnaan tanssimaan westiä. Molemmilla leireillä oli tanssitunteja, kisoja ja iltabileitä. Ulkomaan reissuilla on aina se oma tunnelmansa, ja reissuilta jää aina käteen uusien oppien lisäksi paljon ihania muistoja. Tallinnan tapahtumat ovat siitä mukavia, että siellä on varmasti paljon Suomalaisia. Nähtäväksi jää tulisiko sitä tänä vuonna lähdettyä tanssimaan jonnekkin hieman kauemmaksikin.

a - Tanssileirit Suomessa

Ulkomaan leirien lisäksi on tanssittu useammallakin suomen leirillä pääsääntöisesti hyvin westipainotteisesti Swingfectionissa, Finnfestissä, Elowestareilla ja Suburbiassa. Mutta on joukossa muitakin kuin westitapahtumia.

Viime kesänkin kohokohta oli jälleen Valasrannan tanssileiri. Niin upea kokemus se on, että sitä ei vaan voi hehkuttaa liikaa. <3 Loppukesästä oli vuorossa myös Suomessa ensimmäistä kertaa järjestetty tanssifestari Tanssi Vieköön, tässä tapahtumassa osallistuin täysipäiväisesti westiopetukseen, mutta onneksi tauoilla ehti katselemaan muutakin menoa, kuten rock'n'swing tanssien kilpailuja, sekä valtavia lavatansseja.

Lisäksi viime vuonna väliin jääneelle JouluBuggi leirille pääsin tänä vuonna mukaan. Se oli mukava buggiin ja boogie woogien painottunut leiri huippuopettajilla maustettuna. Tunteja oli tarjolla monessa tasossa ja monilla eri teemoilla. Ja mahtuipa mukaan buggin J'n'J kilpailutkin, jossa jotenkin onnistuin arvotun parini Markon kanssa tanssimaan alemman sarjan voittoon. Hyvä me!

Ko - Tanssilavat

Tanssilavakäyntini ovat hieman vähentyneet viime vuodesta, mutta kyllä sielläkin on ihan riittävästi ravattu, varsinkin kesällä! Nyt talviaikana ei viitsi huonolla kelillä lähteä yksin ajamaan pitkiä matkoja. Lisäksi leirit ja muut tanssitapahtumat ovat verottaneet viikonloppujani. Lippuja en ole valitettavasti tänä vuonna kerännyt ja laskenut kovin ahkerasti, mutta on niitä kertynyt jälleen iso nippu, vaikka kaikki liput eivät olekkaan enää tallessa. Lempitalvilavani Satulinnan sulkeuduttua ajauduin pienoiseen tanssimasennukseen, kun en vaan jaksa ajaa niin kauas mitä tanssimaan pääseminen vaatisi. Kimppakyydit ovat onneksi pelastaneet tilannetta ja onhan sitä käyty kuitenkin Ruusulinnassa ja V2:lla. Kovasti odotellaan jo rakkaiden kesälavojen aukeamista ja kelien lämpeämistä. Kesä tule jo.

a - Bileet

Monena torstai-iltana olen edelleen löytänyt itseni Tampereen Glorian westibileistä, mutta olempahan käynyt pariin kertaan salsa- ja lattaribileissäkin. Tämän lisäksi kesällä kävin testaamassa lindy hop -bileet, sekä olen käynyt ahkerasti kuluttamassa lattiaa myös Swing Teamin kuukausibileissä. Niin ja eksyimpähän erään tanssiystäväni kanssa Milongaankin kerran, toki argentiinalainen tango oli meille molemmille aika vieras käsite, mutta tanssimme sitten kappaleen verran Suomalaista tangoa Argentiinalaisin maustein ja liukenimme äkkiä paikalta.

Erityismaininta tulee kuitenkin antaa seikkailulleni Barcelonassa, jossa yhtenä iltana suuntasin bachatapainoitteisiin lattaribileisiin. Meininki siellä oli aivan erilaista kuin Suomessa, ja lähiote sai aivan uuden merkityksen tuona iltana. Noh kauhusta kankeana hetken menoa katseltuani uskaltauduin tanssiin, ja loppu ilta olikin sitten menoa. Vaikka yhteistä äidinkieltä ei ollut, tanssi kuitenkin toimi samaan tapaan kuin Suomessa, ja paikalliset olivat positiivisesti yllättyneitä, että kerrankin paikalle eksyi tanssitaitoinen turisti. Paikan nimeä en enää muista, mutta siellä tanssittiin kahdessa kerroksessa ylhäällä kizombaa ja alhaalla tuona iltana enimmäkseen bachataa, mutta myös salsaa.  

Ne - Flashmob

Yksi vuoden kohokohtia oli loppukesästä tanssittu maailmanlaajuinen west coast swing flashmob. Samana päivänä westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman etukäteen opetellun koreografian. Myös Suomesta useampikin kaupunki oli mukana tempauksessa. Koreografiaa treenattiin ahkerasti porukalla ennen H-hetkeä ja flashmob päivän koittaessa sitä tanssittiin ympäri vilkasta Tampereen keskustaa, niin ulkona kuin ostoskeskuksissakin.

a - Tanssiystävät

Sanoin jo viimeksi, että niitä ei voi olla liikaa ja olen asiasta edelleen samaa mieltä. Tänäkin vuonna tanssiystäviä on tullut iso liuta lisää, ja on ollut ihanaa tutustua heihin kaikkiin. <3 Yhtäkään en vaihtaisi pois! Nykyään iso osa tanssi-iltaa onkin se kavereiden kanssa kuulumisten vaihtaminen, onneksi se onnistuu hyvin tanssiessakin. Parasta tanssiystävissä on se, että ihan sama minne menee tanssimaan voi luottaa siihen, että kyllä siellä aina joku tuttu on paikalla. Tämän takia on myös helpompi lähteä kokeilemaan uusia tansseja ja tanssipaikkoja.

Vi - Tanssikengät

Niin kuin vuosi sittenkin tuli todettua, ei näitäkään voi koskaan olla liikaa. Tänä vuonna lempikenkien paikkaa pitää edelleen bleyerit. Ihanien pinkkien bleyereideni lisäksi hankin myös valkoiset vastaavat kengät. Tänä vuonna ostin myös toiset tanssikengät, nimittäin ensimmäiset korolliset sellaiset, hitaan boogie woogien tanssimista varten. Matalilla koroilla tanssiminen on tuntunut ainakin nyt aluksi yllättävänkin helpolta ja kaatumisilta on ainakin toistaiseksi vältytty, mutta katsotaan mitä tulevan pitää.

a - Tanssikisat

Kävin myös korkkaamassa kisalattiat, ensimmäiset kisani olivat Tallinnassa pääsiäisenä, toiset Finnfesteillä, kolmannet jälleen Tallinnassa syksyllä, näissä kaikissa ensimmäisissä kisoissa kisattiin westiä, niin J'n'J että myöskin strictly tyyliin. J'n'J tapaan kisattiin myös JouluBuggissa, siellä tosin lajina oli bugg eikä westi.

Tammikuussa sitten lähdettiinkin kisaamaan Lavatanssi cup -kilpailuihin Kuopioon, missä kilpailtavina lajeina olivat cup-laji fusku ja lisälaji bugg. Kevyeksi tuota kisapäivää ei ainakaan voi sanoa, sillä lavacup kisoissa tanssittiin aina kokonaisia kappaleita. Me kisasimme kolmessa eri sarjassa, ja tansseja päivälle kertyi yhteensä 19 kpl, ja tanssittavat kappaleet olivat kokopitkiä kolme-neljäminuuttisia. Pareja näissä kisoissa oli aivan valtavasti, fuskun avoimessa 45 paria ja buggin avoimessa 35 paria. Ei siis ihmekkään, että päivä oli pitkä kaikkine karsintoineen, semifinaaleineen ja monine finaaleineen.

Viimeisimpänä, mutta ei vähäisimpänä kisattiin rock'n'swing tanssien GP-kilpailuissa Naantalissa. Täällä lajinamme oli ainoastaan fusku. Kilpailimme yleisessä C-luokassa, missä tanssi yhteensä ainoastaan 3 paria. Lavacup -kisoihin verrattuna tanssia ei edes ollut, sillä RS-kisoissa tanssitaan vain hidas ja nopea fusku molemmat vain n. 1,5 minuuttia, eli kisatanssia kertyi huimat 3 minuuttia.

Kuten olen varmaankin monesti maininnut, olen kilpaillut nuorempana lähes 10 vuotta voimistelussa, sekä soolotansseissa, joten jonkinlainen palo kisatouhuihin on ollut aina ja ennen ensimmäistäkään paritanssituntia tiesin, että myös paritanssissa on päästävä kisalattialle. Kisaaminen on ollut minulle aina hauskanpitoa, enkä ole koskaan ainakaan toistaiseksi tavoitellut mitalisijoja, tärkeintä kisaamisessa on ollut yhteinen tekeminen sen oman porukan kanssa. Yhdessä tekemisen lisäksi kisaamisessa on viehättänyt sen luoma pieni treeniin saatu tavoitteellisuus, vaikka rennolla otteella sitä onkin aina harjoiteltu.

Ku - Valmentaminen

Tiesin jo tähän suostuessani astuvani saappaisiin, joissa on minulle aivan liikaa kasvun varaa, mutta tästä huolimatta otin tämän(kin) haasteen vastaan. Koko kesän pohdin, että miten ihmeessä tulen selviämään tulevasta syksystä, mutta syksyn lähentyessä ajatukseni muuttuivat ja tiesin tasan tarkkaan, että tulen selviämään ja kaiken lisäksi nauttimaan tästä suuresta tuntemattomasta.

Olen tanssinut suunnilleen niin kauan kuin muistan ja koko tämän ajan olen ihaillut tanssinopettajia. Siinä on työ mitä ei voisi tehdä ellei siitä oikeasti nauttisi. Käyn mielessäni muistikuvia läpi siitä kuinka kaunista liike voikaan olla ja kuinka kevyeltä se voikaan näyttää. Havahdun kuitenkin todellisuuteen mikä tuntuu hyvin epätodelliselta, seison keskellä tanssisalia, ympärilläni on iso rinki tanssijoita ja he katsovat minua. Olen pitämässä elämäni ensimmäistä paritanssituntiani, enkä voisi olla onnellisempi.

Mutta miten voin opettaa kun olen itsekkin vasta oppilas? Minun on täytynyt ottaa opettamiseen hieman erilainen näkökulma, vastahan itsekkin yritän opetella tanssimaan. Mutta koen, että tästä huolimatta minulla on paljon annettavaa. Ei ole kauaakaan siitä, kun olin heidän tilanteessaan, joten muistan ne asiat joita pohdin aikanani alkeistunnilla, sekä muistan missä asioissa itse mokasin kun opettelin alkeita. Olenkin antanut itselleni luvan olla epätietoinen, minun ei tarvitse osata kaikkea, mutta minulla tulee olla halua selvittää, opetella ja kehittää itseäni. Tästä syystä tarkoituksena olisikin osallistua johonkin valmentaja/ohjaajakoulutukseen mahdollisimman pian.

Syksyllä 2017 ohjasin valmentajaparini kanssa westin alkeis- ja alkeisjatko ryhmiä, keväällä 2018 näiden ryhmien lisäksi ohjattavaksi tuli vielä fuskun jatkoryhmä. Mukavat ryhmät meillä on kasassa ollutkin, on naurettu ja pidetty hauskaa, mutta myös kehitytty yhdessä. Oppilaani tanssijoina, ja minä niin tanssijana kuin ohjaajanakin.

a - Mitä seuraavaksi?

Edellisen vuoden postauksessa pohdin minne se seuraava askel tulisikaan ottaa? Ja suunta olikin aika selvä, seuraavat askeleet otettiin kohti Tallinnaa ja Barcelonaa. Mutta nyt seuraavien askelien suunnat eivät ole aivan niin selvät. Mitä sellaista mitä en ole vielä kokeillut voisin asettaa kokeiltavaksi seuraavaksi?

Ainakin kisa-asioita ajatellen tavoitteena olisi jo seuraavissa kisoissa nousta fuskun A-luokkaan ja myös käydä kokeilemassa miten boogie woogie sujuu kisalattioiden puolella. Ehkä voisin kokeilla kolmantenakin vuonna jotain täysin uutta tanssilajia, tai käydä jonkun minulle uuden lajin bileissä tai muussa tapahtumassa.

Niin ja olen jälleen muodostanut kokonaisen tanssin askelillani, kuten tarkkasilmäisimmät ehkä huomasivatkin, tänä vuonna jo tiedettiin mitä tanssittiin, joten askeleet ovat muodostaneet vuoden teeman mukaan boogie woogien perusaskeleen.

Kuten vuosi sittenkin, niin myös tällä kertaa nämä otetut askeleet ovat muodostaneet isomman kokonaisuuden, sellaisen vaaleanpunaisen tanssiunelman, mitä en ikinä olisi uskonut eläväni varsinkaan tässä vaiheessa. Haluan painottaa jälleen kuinka vuoden aikana olen oppinut älyttömän paljon tanssista, mutta siltikin ennenkaikkea itsestäni. Olen jälleen löytänyt itseni monesti epämukavuus alueilta, mutta kerta toisensa jälkeen päässyt sieltä myös pois.

Vuosi sitten olin asettanut itselleni yhden tavoitteen, mikä oli lattarivarmuuden saavuttaminen. Ja olenkin hyvää vauhtia jo saavuttanut tavoitetta, sillä että olen hyväksynyt, että mun ei tarvitse olla täydellinen lattaridaami, vaan voin tanssia lattarit omalla ei niin lajinomaisella tyylilläni. Lattareiden seuraaminen on kylläkin muuttunut helpommaksi, enkä yleensä ole täysin pihalla jos joku vie hieman monimutkaisempia kuvioita, toki välillä saattaa käydä niinkin, mutta onneksi se ei ole niin vakavaa. :p

Lopuksi vielä todettakoon, että vaikka kisalattioilla pyriminen tuo harrastukseen omanlaisensa jännityksen, on kuitenkin lavatansseissa käynti edelleen se todellinen tanssin suola. Siellä tapaa kaikki ihanat ihmiset, ja näkee sen tanssiharrastuksen monimuotoisuuden. Tyylejä on yhtä paljon kun tanssijoita, ja ihmiset tulevat sinne oikeasti nauttimaan tanssista. En ollut kokenut huonoja tansseja vuosi sittenkään, enkä ole vieläkään. Onko sellaisia edes? Kaikki tanssit ovat omalla tavallaan kauniita, juuri siinä hetkessä ja sen hetkisen parin kanssa luotuja uniikkeja hetkiä.

Ja tätä hetkeä olen vältellyt viimeiseen asti, nimittäin uuden tavoitteen asettamista... Viime vuonna se oli lattarivarmuus, mutta tänä vuonna se on oppia tanssimaan hidasta boogia kauniisti ja kokeilla vähintään yhtä uutta tanssilajia tai tyyliä.