31 päivän tanssipötkö

Ihan aluksi haluan lainata itseäni ja jakaa muutaman ajatuksen mitä on mieleeni tullut tämän kuukauden aikana.

Jokaisena aamuna mietin, että miksi sitä pitää joka ilta tanssia ja valvoa niin myöhään, mutta jokaisena iltana muistan että juuri siksi. Siksi, että jokainen tanssihetki on ainutlaatuinen ja upea, tanssi on rakennettu juuri siinä tilanteessa juuri sen parin kanssa. Ja se fiilis minkä siitä hetkestä saa on juuri se syy miksi joka aamu jaksaa herätä hieman väsyneempänä, jotta voi taas illalla kokea monta ainutkertaista kohtaamista. Mikä hienointa, en luo sitä tilannetta yksin. Tanssiessani parin kanssa annan hetkeksi osan itsestäni toiselle, mutta samalla parini antaa osan itsestään minulle, joskus se on vain pieni osa, mutta joskus tuntuu että olen antanut itseni kokonaan parilleni, kuitenkin tällöin tilalle olen saanut vastavuoroisesti pariltani niin paljon enemmän. Paritanssi on kahden kauppaa, mitä enemmän annan toiselle sitä enemmän saan takaisin. Ja juuri näissä hetkissä tunnen olevani paritanssin ytimessä, se ei todellakaan ole niitä hienoja kuviohäkkyröitä vaan se on itsensä ja toisen hyväksymistä siinä hetkessä. Paritanssin kauneus piileekin juuri siinä millä tavalla kohtaamme parimme, ilman ennakkoluuloja häneen luottaen.

"Se hetki on niin kaunis, joten miksi en eläisi siinä hetkessä ja antaisi jokaista ajatustani ja jakamatonta läsnäoloani parilleni, sillä hän jos kuka on ne ansainnut."

Ja kun puhun ansaitsemisesta todella tarkoitan sitä. Olen keskustellut viejien kanssa ja nämä keskustelut ovat olleet silmiä avaavia, kuinka monella tapaa viejät näyttävätkään sen kuinka paljon he meistä seuraajista välittävät. Ensinnäkin he antavat meille rytmin mihin tanssia, joku saattaisi sanoa että se on bändi kuka antaa rytmin, mutta kyllä se on se viejä kenen tahdissa me askeleita pyrimme ottamaan, tosin yleensä viejä ja bändi ovat hyvin samassa rytmissä. Viejät myös pyrkivät pitämään meidät turvassa, he katsovat missä on tilaa ja ketä pitää väistää ja liikkuvat lattialla sen mukaan. He huomioivat meidän taitotasomme ja yrittävät olla ylittämättä sitä jotta meidän olisi helppoa ja mukavaa seurata. Ja tietenkin he myös ehdottavat mitä voisimme tehdä seuraavaksi, me seuraajina taas voimme joko tarttua tähän ehdotukseen, tarttua ehdotukseen mutta muuttaa sitä hieman tai ehdottaa jotain muuta, ja ihanat viejämme vielä haluavat kuunnella mitä meillä on ehdotettavana ja yleensä he toimivat myös meidän ehdotuksiemme mukaan ja muutenkin mukautuvat meidän seuraajien kummallisiin touhuihin. Ihanat viejät, onneksi olette olemassa, sillä ilman teitä tanssi olisi paljon yksinäisempää, eikä sitä voisi edes kutsua paritanssiksi.

Mutta sitten itse asiaan: Harvoin sitä tuntee itsensä näin sosiaaliseksi, lähes joka ilta sosiaalitanssia ja hurjan paljon niin uusia kuin vanhojakin ihmiskontakteja. Ja tietenkin heinäkuun ja ehkä koko kesän kohokohtana tämä tanssirupeama huipentui Valasrannan tanssileiriin. Mitä tulee sosiaalisuuteeni, luulen olevani erittäin sosiaalinen ja ihmisten parissa viihtyvä persoona, mutta Valasrannan leirin jälkeen on myönnettävä että henkinenkin väsymys oli suuri fyysisen lisäksi. Se ihmiskontaktien määrä ja jatkuva ihmisten parissa oleminen on yllättävänkin uuvuttavaa, mutta kuitenkin hyvällä tapaa. Rakastan ihmisiä ja nautin joka hetkestä leirillä.

Kun tanssii joka päivä, se tekee ihmeitä seuraamiselle, seuraamisherkkyyteni ei ole varmaan ikinä ollut näin suuri. Vi-se on minulle tietyllä tapaa myös hieman mystinen asia, ja se kuinka pieniä liikkeitä onkin mahdollista aistia on vain niin upeaa. Tämä riippuu tietenkin myös viejästä, mutta pakko sanoa, että seuraaminen ei ole koskaan aikaisemmin tuntunut näin hyvältä. Kuinka viejän äärimmäisen pienetkin painon vaihtelut ja vartalon liikkeet tuntuvat minulle niin selkeästi. Tämän lisäksi olen huomannut kuinka ajattelematta kävellessänikin maadoitun kunnolla maahan/lattiaan, alitajuisesti tunnustelen koko ajan miten painoni on jalalla ja mitä paremmin tunnen maan jalkojeni alla sitä paremmalta pelkkä seisominenkin tuntuu. Ja tämän lisäksi kuulen myös musiikin eri tavalla kuin aikaisemmin, joudun oikein hillitsemään itseäni esimerkiksi kaupassa, kun biisissä tulee hyvä breikki tai jotain muuta "tulkittavaa" ja mieleni tekisi toteuttaa tanssillisuuttani mitä oudoimmissa paikoissa. Onneksi en juuri häpeä tanssijuuttani ja saatan hieman jammailla kun valitsen oikeaa jogurttipurkkia hyllystä.

Ja harvoin sitä tuntee itseään näin väsyneeksi, 3 viikkoa töissäkäyntiä ja tanssia samaan aikaan tuntuu ajoittain erittäin raskaalta, vaikka välillä aamuisin antaakin itsensä nukkua tunnin pidempään. Jo ensimmäisen viikon aikana alkoi oikein odottamaan iltoja jolloin tanssit loppuvat aikaisin, jotta yöunia kertyy hieman enemmän kuin se jo perinteeksi muodostunut 4-5 h yössä. Tämä aiheuttaa ainakin minulle ajoittain hyvin väsyneitä aamuja, ja töiden jälkeen ennen illan tanssimenoja oli kyllä nukuttava 1-2 h päikkärit. Kaksi ensimmäistä viikkoa jaksoi tanssia ahkerasti lavoilla, mutta kolmannen viikon kohdalla valitsin mieluummin Tampereella olevia lajibileitä, ihan vain univelkani ja oman jaksamisenikin vuoksi. Piti myös säästää jalkoja viimeisen viikon leiriä varten.

Minua pyydettiin pitämään kirjanpitoa siitä, mitä tälläinen tanssilysti tulee maksamaan. Olenkin jokaisen illan kohdalle merkinnyt kulut. Menoerä sisältää pääsääntöisesti vain tanssilipun hinnan, sillä en ehdi tanssi-iltojeni aikana kahvion penkkejä kuluttamaan ja juon tanssiessani ainoastaan vettä. Hinnat ovat opiskelija/nuorisohintoja. Yhteensä tansseihin ja kursseihin kului 303 euroa, tämä summa ei sisällä bensakuluja, mutta iso osa tapahtumista on ollut Tampereella julkisen liikenteen tavoitettavissa, joten matkakulut ovat normaalia pienemmät. Huvikseni olen vielä laskenut tanssiaskelten määrän ja yhden askeleen hinnan. Askeleita kertyi yhteensä 356 694 askelta, mikä tekee yhden tanssiaskeleen hinnaksi 0,00085 euroa.

1.7. Kizz me on the dance floor 5e - 6271 askelta

Heinäkuu starttasi minulle hyvin vierailla vesillä, nimittäin salsan, bachatan ja kizomban parissa. Alkuiltaa vietettiin salsapiknikillä puistossa, jonne myös westiystäviäni oli saapunut lattaroitumaan. Puistosta suuntasimme viereiselle tanssikoululle jatkamaan bileitä. Pakko kyllä sanoa, että mitä enemmän näitä lajeja tanssin, sitä enemmän olen niistä alkanut pitämään. Varsinkin kizomba ja bachata ovat <3

2.7. Sininen on taivas 15 e - 7623 askelta

Kesäisenä sunnuntai-iltana oli luvassa uusi aluevaltaus, nimittäin Pälkäne. Siellä en olekaan vielä käynyt koskaan tanssimassa. Onkkaalan VPK järjestää vuosittain tanssit ja sinne sitten suuntasinkin pienen harkinnan jälkeen, toisena vaihtoehtona oli Salsa chill out partyt, mutta auton nokka kääntyi kuitenkin kohti Sinitaivas-tansseja Pälkäneelle. Näistä tansseista ei muuten mainittavaa kehuttavaa, kuin että järjestelyt ja bändi olivat ensiluokkaisia, ikävä kyllä minulle tutut tanssittajat loistivat poissaolollaan. Ja taisinkin tanssia huomattavasti enemmän kaverini kanssa naisparissa tänä iltana. Noh saimpa ainakin vientikilometrejä!

3.7. Swing it! 0e - 10 590 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntaan jo lähes maanantai-iltojen olohuoneeksi muodostuneeseen paikkaan, Mustaanlahteen. Tällä kerralla oloni tekee vielä tavallistakin kotoisammaksi se, että opetettavana lajina oli west coast swing. On myös ilo huomata, kuinka minulle vielä alkukesästä täysin vieraat lajit boogie woogie ja lindy hop alkavat pikkuhiljaa aueta, ja jalatkin ovat ilmeisesti saaneet hieman ketteryyttä alleen, sillä nopeat kappaleet eivät tunnu enää niin nopeilta. Tosin en kyllä edelleenkään voi sanoa näitä lajeja osaavani, mutta pientä kehitystä on kuitenkin havaittavissa.

4.7. Sun vuoro hakee, mun vuoro hakee, sun vuoro hakee, mun vuoro hakee 15 e - 10 400 askelta

Tänä iltana olin väsyneempi kuin minään aikaisempana, joko tanssiputki alkaa painaa? Ja nythän on vasta neljäs ilta.. Kuitenkin luvassa oli Kisaranta ja Hurma, mikä voisikaan pilata tätä yhdistelmää, noh vuorohaku tietenkin. Kisarannan vuorohakutansseissa hakuvuoro vaihtuu vuorotunnein ja viimeinen vajaa tunti on sekahakua. Muutenkin naistenhakua inhoavalle tälläiset tanssit eivät ole mikään ihannetilanne, mutta hain minä varmaankin kolmea eri miestä joista yksi oli täysin uusi tuttavuus. Tämä hakusysteemi kuitenkin toimi, eikä ole mahdoton ajatus mennä vuorohakutansseihin uudestaan, ehkä silloin uskaltaisin enemmän hakea.

5.7. Särkkä (Ei siis se Särkänniemi vaan se tanssilava) 13 e - 13 467 askelta

Kuinka monta kertaa olenkaan aiheuttanut väärinkäsityksiä puhumalla Särkästä, pari kaveriani on oikeasti luullut ja hieman ihmetellytkin että miten oikein viihdyn huvipuistossa joka viikko.. No totuushan on kuitenkin se, että mielestäni Särkänniemessä on aivan liian vähän tanssia, joten Punkalaitumen Särkkä on the place to be, lähes joka keskiviikko, niin myös tänään. Särkkä kuuluukin ehdottomasti lempilavoihini, ensinnäkin se sijaitsee tajuttoman kauniilla paikalla ja toiseksi paikalla on aina mukavia tanssittajia. Tänään esiintyjäkattauskin oli jälleen huippuluokkaa, Hurma bändiparinaan Suvi + In the mood. Nuorekasta ja monipuolista soitantaa oli siis tarjolla koko illaksi.

Tänä iltana minulta kysyttiin, että "Päivä 5, miltäs nyt tuntuu?" Toistaiseksi tuntuu oikein mukavalta, mitä nyt univaje ja unirytmin muuttuminen hieman painaa, toiseksi myös jalat ovat aika tavalla jumissa. Tänä iltana huomasin myös, että jo muutamien ensimmäisten kappaleiden jälkeen jalat tuntuivat väsyneiltä ja askel raskaalta, mutta siinä kun pääsi vauhtiin niin tämä katosi.

6.7. Paluu Mustaanlahteen 0e - 8330 askelta

Ei kai tähän(kään) paikkaan voi kyllästyä, Mustalahtihan muuten sijaitsee Särkän(siis Särkänniemen vieressä) Joten olenko nyt siis Särkässä, no tämän lähemmäksi minua ei taida saada, sen verran hurjilta laitteet näyttävät lahden toiselta puolen katsottuna. Westi sen sijaan ei ollut ollenkaan hurjaa, vaan oikein ihanaa, myös tänään. Vaikka päivä taisikin olla heinäkuun kylmin, ja lämpöä piti hakea ennen bileitä vilttiin kääriytyen ja kuumaa kahvia juoden. Mutta kun vauhtiin pääsi niin vilteistä ja takistakin sai kyllä luopua.

7.7. Kapakanmäki, long time no see 15e - 12 712 askelta

Olipa ihanaa palata Kapikselle pitkästä aikaa, olen ilmeisesti laiskistunut kun "liian" monena perjantaina olen ajellut vain naapuriin eli Kisarantaan, mutta välillä on hyvä lähteä merta edemmäs kalaan, varsinkin nyt Taikakuun loisteessa. Auto täynnä kimppakyytiläisiä ja mukavan lämmin kesäilta. Tanssiväkeä oli saapunut paikalle vähänlaisesti, ehkäpä kesälomat tai tangomarkkinat verottivat osan vakikasvoista. Tanssia silti sai enemmänkin kuin tarpeeksi.

8.7. Saana goes Riutanharju 15e - 13 046 askelta

Tarviiko tähän edes muuta lisätä, Riutta ei pettänyt tällä(kään) kertaa! Riutallakin oli hyvin väljää tänään, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita silti riitti. Illan bändeinä soittivat Sinitaivas ja Lemmenlautta. Naistenhaun aikaan seurasin tovin Lemmenlautan poikien lavashowta, ja heillä näytti olevan aivan älyttömän hauskaa. Tuli itsellekin hyvä fiilis kun katseli poikien menoa! Tänä viikonloppuna mulla on kyllä riittänyt vientiä yli oman tarpeen, tai siis tottakai mahtavaa, että niin monet haluaa tanssia mun kanssa! Mutta pelottavaa kun useampi hakee samaan aikaan. Näiden "tapausten" kohdalla olen parhaani mukaan yrittänyt paikata tilannetta naistenhaulla.

9.7. Lindy hop, onko se jotain syötävää? 0e - 7748 askelta

Tänään oli tarkoituksena suunnata Kolmilammille, mutta pitkät yöunet veivät voiton, joten oli valittava jotain mikä ei kestä niin myöhään. Ainoa lähimailta löytynyt järkevä vaihtoehto olikin siis Lindybileet Tampereen keskustassa. Minähän en siis edes osaa lindy hoppia, olen käynyt yhdet alkeet tästä lajista. Paikalla oli kuitenkin taitavia ja mukavia viejiä, ketkä pitivät huolen, että pääsin edes vähän sisään tähän lajiin. Tapani mukaan viihdyin loppujen lopuksi näissäkin bileissä loppuun saakka, vaikka ajatuksena oli että käyn vain nopeasti tanssimassa "pakolliset" tanssit. Todettakoon vielä, että hauskaakin oli! :)

10.7. Maanantai Mustassalahdessa, missäs muuallakaan? 0e - 12 342 askelta

Maanantaiseen tapaan suuntasin jälleen Swingtanssibileisiin, tämän illan opetuksessa opeteltiin boogie woogien askeleita. Eilisestä rohkaistuneena kokeilin tanssia myös lindyä. Oli ihanaa että lämpöä ja tanssijoita riitti. Lähes +25 astetta ja aurinko olivat saaneet ilmeisesti viluisimmatkin tanssijat kaivautumaan koloistaan.

11.7. Flashmob treenit, pitkästä aikaa jotain muutakin kuin sosiaalitanssia 1e - 5877 askelta

Syyskuussa tanssittavan maailmanlaajuisen west coast swing flashmobin ensimmäiset treenit olivat tänään, mikä sen mukavampaa kuin treenata koreografiaa westiystävien kanssa rennolla fiiliksellä. 

12.7. Ruuhkatanssien ruuhkatanssit 13e - 12 656 askelta

Kolme yötä putkeen pitkiä yöunia! Ja sen huomaa, nyt jaksaa taas nukkua vähemmän ja tanssia enemmän. Tuntuu että lihaksetkin ovat palautuneet paremmin kun on saanut nukuttua enemmän. Näillä fiiliksillä suuntasin siis virkeänä Särkkään tutkimaan millaisen ruuhkan Neljänsuora saakaan aikaan, mutta yllätyksekseni Särkällä mahtui myös tanssimaan, vaikka ajoittain hieman ahdasta olikin. Minulle uusi tuttavuus, tanssibändi Saanko luvan oli soittamassa toisena bändinä, ja heidän soitannastaan pidin kovin, nuoria poikia olivat hekin ja jos jossain lähellä keikkailevat menen varmasti tanssimaan.

13.7. Entä jos minustakin tulee isona salsatanssija? 0e - 11 967 askelta

Siis jo toinen kerta lattaribileissä tässä kuussa. Bileet tanssittiin Laikunlavalla Tampereen keskustassa, vaikka keli oli hieman viileähkö, oli paikalle saapunut iso lauma salsaajia. Liekö nämä yksinomaan lattariväkeä, sillä suurin osa tanssijoista olivat minulle täysin vieraita. Mutta olen kyllä alkanut vakavasti harkitsemaan että voisin vaikka tykätä enemmänkin käydä näissä salsatouhuissa. Josko vaikka löydän itseni syksyllä salsatunneilta, sen verran hauskaa minulla on näissä bileissä ollut.

14.7. Westitanssijan vapaapäivä 0e - 8217 askelta

Parin tunnin vaparoinnin ja ahkeran kuviokertauksen jälkeen suuntasimme westiväen kanssa ruokapöydän kautta Glorian tanssilattialle. Ja hauskaa oli, mukava joskus tanssia näin vähän rennomminkin. :)

15.7. Fuskukivaa kursseilla 25e - 14 634 askelta

Hävettää myöntää, mutta en edes muista milloin olisin ollut viimeksi tanssitunneilla, siis mikäli unohdetaan nyt westileirit ja alkeistasterit.. Joten olipahan mukavaa suunnata fuskaamaan koko päiväksi. Perusteet tunnin olin viejän roolissa ja loppupäivän seuraajana. Antti-Villen kursseilta saakin aina erittäin käyttökelpoisia kuvioita ja hyvää tekniikka-asiaa takataskuihin, suosittelen! 

16.7. Bugg 0e - 5700 askelta

Sunnuntain kunniaksi oli aika ottaa hieman rennommin. Tänään auton nokka käännettiin kohti Tampereen keskustaa ja Laikunlavaa, kävin siellä ystäväni kanssa treenailemassa hieman buggia. Oli siinä ohikulkijoilla ja auringosta nauttimaan tulleilla ihmeteltävää kun meillä soi humpat ja hiki hatussa pyöritään menemään! Mutta ulkotreenejä ei voita mikään.

17.7. Mustalahden swingit 0e - 7546 askelta

Tänään en ehtinyt bugg-alkeisopetukseen, mutta bileisiin kyllä. Näissä bileissä on aina yhtä mukava käydä, pääsee seuraamaan muidne taidokasta tanssia ja onneksi myös itsekkin kokeilemaan kinttujensa ketteryyttä, pikkuhiljaa minustakin tulee vielä swingtanssija, toivottavasti.

18.7. Flashmob treenit 1e - 4923 askelta

Viimeviikkoiseen tapaan tänäkin tiistaina treenailtiin pienellä westiporukalla syksyisen flashmobin koreografiaa. On meillä vaan upea westiporukka täällä Tampereella! Mukana on kaikentasoista tanssijaa ja kaikki ovat napanneet koreografian nopeasti, tästä tulee vielä niin hieno! Vielä on aika treenata ja homma huipentuu syyskuussa kun westitanssijat ympäri maailman tanssivat saman koreografian samaan aikaan ja videoivat sen, joku pääorganisoija sitten kokoaa vielä videoista yhden kokonaisen videokoosteen. 19.7. Omatoimireenailua 0e - 7941 askeltaOlenko laiskistunut vai mikä siinä on, että tänäänkin suuntasin ainoastaan treenisalille? No joka tapauksessa parin tunnin treenit takana. Tämä iltapäivä kului pitkälti westin parissa, mutta mahtui mukaan hieman muutakin tamppaamista ja jälleennäkemisen riemua.

20.7. Mustalahden westit 0e - 9754 askelta

Hauskaa niin kuin aina, sama loru kun aikaisempinakin torstaina.

21.7. Päivä 1 Paluu Valasrantaan <3 117e+14e - 10 846 askelta

Nyt kohti Valasrantaa sillä tätä on odotettu! Valasrannan tanssileiri saa kokonaan oman postauksensa, mutta mainittakoon että perjantaina en kerinnyt vielä tunneille, mutta iltatansseihin kylläkin Hurmaantumaan. Kirjoitan leiripäivistä tarkemmin omaan postaukseen, joten tässä vain tähän postaukseen "tarvittavat" tiedot, jotta ei tule niin paljon toistoa.

22.7. Päivä 2 14e - 22 799 askelta
23.7. Päivä 3 0e - 26 897 askelta
24.7. Päivä 4 13e - 8240 askelta
25.7. Päivä 5 0e - 20 024 askelta
26.7. Päivä 6 0e - 14 542 askelta
27.7. Päivä 7 13e - 13 021 askelta
28.7. Päivä 8 0e - 16 350 askelta
29.7. Päivä 9 14e - 20 010 askelta
30.7. Päivä 10 0e - 6745 askelta

31.7. Mustalahden swingit 0e

Viimeinen päivä! Tänään kohti kotipesää, eli Mustaalahtea. Luvassa on bluesopetusta. Väsyneet jalat jaksavat vielä humpata tämän yhden päivän, mutta nyt on pakko ottaa vähän aikaa hieman iisimmin ja palautua kunnolla ennen uusia seikkailuja.

Tanssietiketti 2.0

Naurahdin oikein ääneen kun palasin vanhaan postaukseeni aiheesta tanssietiketti, sehän on kirjoitettu ennen kuin olin käynyt yksissäkään tansseissa, joten nyt reilun vuoden tanssineena olisikin aika päivittää tanssietikettiajatukset hieman käytännönläheisempään muotoon. 

Pukeutuminen ja hygienia

Mitään pukukoodeja ei lavoilla ole, mutta vaatteissa kannattaa pysyä hyvän maun rajoissa. Lavoilla näkyy vaatteita laidasta laitaan, sporttisimmat suosivat hengittäviä urheiluvaatteita, jotkut tulevat tanssimaan suorissa housuissa/farkuissa, sekä t-paidassa, miehillä kauluspaidat eivät ole ollenkaan tavaton näky. Monille lavat ovat se paikka minne saa laittaa päälleen ihanimman kellohameen tai kauneimman mekon. Vinkkinä voisin sanoa, että kannattaa valita päälle sellaista missä itsellä on mukava olla. Liian tiukat ja lyhyet hameet kannattaa jättää kotiin, samoin liian tiukat ja joustamattomat housut, sekä paidat. Niissä on  hankala tanssia ja repeytymisvaara on ilmeinen. Jalkaan kannattaa valita itselle mukavat kengät. Monet suosivat tanssikenkiä, toiset luottavat tennareihin. 

Tanssissa ollaan hyvinkin lähellä toista ihmistä, joten hygieniastaan kannattaa pitää huolta, jos ei itsensä niin ainakin tanssipariensa vuoksi. Hajuton tai miedon tuoksuinen deodorantti on ehdoton. Varsinkin monet naiset, mutta myös miehet tykkäävät käyttää hajuvesiä tai muita tuoksuja. Niiden käytössä kannattaa kuitenkin olla maltillinen. Lisäksi vahvat tuoksut saattavat olla hajusteyliherkille liikaa ja aiheuttaa heille ikäviä oireita. Monet hiuslakatkin ovat yllättävän voimakkaan tuoksuisia, vaatteiden pesu- ja huuhteluaineita unohtamatta. Kaikki nämä tuoksut yhdessä luovat aikamoisen cocktailin, etenkin heille ketkä ovat herkkiä voimakkaille tuoksuille. Meikkiä voi laittaa mielensä mukaan, mutta kannattaa huomioida se, että tanssiessa tulee kuuma ja hiki, joten meikkaus sen mukaan.

Tansseihin ei kannata pakata matkalaukullista tavaraa mukaan. Itse otan aina laukkuuni vain välttämättömän, ja ehkä hieman ajoittain tarpeelliseksi huomattua extraa. Lompakko ja käteistä rahaa, vähintään sen tanssilipun verran, vaihtokengät, kuumilla keleillä myös vaihtopaita, hammasharja ja purkkaa, ponnareita ja pinnejä, laastareita, juomapullo ja pitkähihainen neule/paita ulkoilua ja taukoja varten, kesäyötkin ovat nimittäin yllättävän viileitä. Hajustamaton hyttysmyrkkykin on ihan hyvä nilkkojen pelastus kesäisin. Tavarat voi jättää autoon tai narikkaan, jotkut pitävät laukkujaan penkkien alla tai naulakoissa. Laukkua, edes pientä sellaista ei kannata kantaa tanssiessa, se saattaa karkottaa hakijoita ja on muutankin vain tiellä.

Hakurivit, hakuvuorot ja hakutavat

Hakurivejä on pääsääntöisesti kaksi, miestenrivi ja naistenrivi, naistenrivi sijaitsee yleensä seinustalla ja miestenrivi naisia vastapäätä keskilattialla. Riviin sijoittuminen on täysin mielivaltaista. Mitään sääntöä ei ole, mutta tapoja kylläkin. Lavoilla joilla yleensä käyn nuoret ja nuorekas väki sijoittuu useasti orkesterin puoleiseen päätyyn. Suosin itse myös tätä orkesterien puoleista päätyä ja sijoitun itse riviin sen perusteella, missä ovat ne viejät keiden kanssa mielelläni tanssisin. Pyrin myös ujona tyttönä suosimaan takariviä, mutta välillä teen poikkeuksia. Eli ohje riviin sijoittumiseen: Seiso siinä missä itse haluat ja tunnet olosi kotoisaksi.

Lavoilla käytössä olevia hakutapoja ovat miestenhaku(miehet hakevat), naistenhaku(naiset hakevat), sekahaku(molemmat hakevat) ja vuorohaku(hakuvuoro vaihtuu esim. vuorotunnein). Seiniltä löytyy yleensä valotaulut jotka kertovat hakuvuorosta. Nämä vuorot ovat kuitenkin vain ohjeellisia. Mikään ei siis estä hakemista ns. väärällä vuorolla, mutta tällöin ehkä kannattaa kuitenkin varautua siihen, että haun kohde ei lähdekään tanssimaan. "Väärällä vuorolla" haettaessa itse suosisin hakemista vasta toisessa tai kolmannessa aallossa, jotta kiireisimmät ovat saaneet omat hakuvuoron mukaiset hakunsa tehtyä, mutta mikään sääntö ei tätä määrittele. Tanssiin haku tapahtuu pääsääntöisesti hakuriveistä, kuitenkin on täysin sallittua hakea vaikka penkeiltä. Tosin tilannetajua kannattaa käyttää haettaessa ja juuri esimerkiksi vessaan, juomaan tai tauolle menevien tanssipartnereiden haku kannattaa siirtää parempaan ajankohtaan. 

Mikäli en itse tule haetuksi tai hae ketään miestä, saatan vientitaitoisena hakea lähistöllä olevaa naista. Nais- mies- ja sekaparit ovat kaikki sallittuja lavoilla, tai eihän mikään määrittele, että sen pitää edes olla pari. Kolmikotkaan ei ole yhtään tavattomia, tästä esimerkkinä dubbel bugg, jossa viejä tanssii kahden seuraajan kanssa. Isompiakin ryhmiä on nähty tanssivan keskenään, vain mielikuvitus on rajana mitä voi tanssia ryhmänä ja millä tavalla. Naiset saavat viedä, viejät saavat seurata ja rooleja voi vaikka vaihdella kesken tanssin.

Tanssiin voi hakea vaikka vain ojentamalla kätensä haettavalle, tähän voi liittää kysymyksen "mennäänkö tanssimaan, saanko luvan, tuutko tanssimaan" mikä nyt omaan suuhun parhaiten sopii. Ja saman parin kanssahan on tapana tanssia aina vähintään 2 kappaletta, bändit soittavat pareittain yleensä 2 biisiä samaa lajia. Mikään ei estä tanssimasta myös useampaa kappaleparia. Mainittakoon vielä, että pääsääntöisesti paikallaan tanssittavia tansseja tanssitaan tanssilattian keskiosassa ja eteneviä tansseja tanssitaan kiertämällä reunaa pitkin vastapäivään.

Tanssista kieltäytyminen

Hyviin tapoihin kuuluu, että pääsääntöisesti tanssiin lähdetään kun haetaan, mutta poikkeuksethan vahvistavat säännön. Hakijan humalatila tai epämiellyttävä käytös ovat selkeitä syitä kieltäytyä tanssiinkutsusta. Lisäksi mikäli ei osaa tanssia soitettavaa lajia on siitä kohteliasta mainita, jolloin hakija voi päättää jatkosta. Epämiellyttävä vienti/tanssiasento joka aiheuttaa kipua/vammoja, etenkin jos tämä ei huomauttamalla korjaannu parempaan suuntaan ja ylipäätään mikäli syystä tai toisesta kokee tanssin jonkun kanssa epämiellyttäväksi on täysin sallittua kieltäytyä tanssista hänen kanssaan.

Aina ei tarvitse edes olla selvää syytä miksi pakit on annettu, eikä niiden antamista tarvitse perustella kenellekään. Haluan myös mainita vielä, että kaikki ei aina ole sitä miltä päälle päin näyttää, joten ketään ei kannata lähteä syyllistämään taustoja tietämättä. Pakkien antamiseen on syitä yhtä paljon kuin tanssijoita, kaikkien kanssa ei tarvitse tanssia. Jokainen lavalle tullut on maksanut tanssilipustaan ja saa tanssi-iltansa käyttää niin kuin itse haluaa: tanssien, istuen, nauttien kahvion/baarin antimista, bändiä katsellen, tanssien vain oman parinsa kanssa, tanssien yksinään... 

Kaikessa kannattaa kuitenkin muistaa inhimillisyys ja kyky asettua toisen asemaan, ei kannata tehdä toiselle sitä mitä ei haluaisi omalle kohdalleen tehtävän. Mukavia tansseja kaikille lukijoille! :)

Westituristina ja kisalattioita korkkaamassa Tallinnassa

Vielä alkuvuodesta ajatus tanssireissusta ulkomaille ja etenkin kisaamisesta oli täysin absurdi, mutta sitten useampikin westituttuni alkoi kyselemään minulta, että olenko ajatellut ulkomaan tapahtumia. Aluksi totesin kaikille kylmän viileästi, että en todellakaan, enhän osaa edes vielä perusteita. Noh, ei kuitenkaan kauaakaan kun uteliaisuuteni itseni haastamiseen heräsi jälleen ja aloin kypsyttelemään päässäni ajatusta ulkomaanmatkasta. Minnekään kauas en halunnut lähteä, enkä myöskään valtavan isoon tapahtumaan. Suotavaa oli myös se, että reissuun kanssani lähtisi lauma tuttuja. Ja näin Tallinnassa järjestetty Eesti Spring Swing  -tapahtuma valikoitui sopivaksi ja se osoittautuikin erittäin hyväksi valinnaksi.

Tanssifiiliksiin pääsimme jo laivamatkalla, missä tanssibändin soittaessa kävimme kuluttamassa parkettia. Muutenkin matkustaminen sujui hyvin kivuttomasti, bussilla Helsinkiin, ratikalla satamaan, laivalla Tallinnaan. Tallinnassa kuljimme käyttäen Uber-sovellusta, kyydin voi tilata sovelluksella, auto saapuu muutamassa minuutissa ja kuljettaja vie pyydettyyn paikkaan. Näppärää ja reilusti taksia edullisempaa. Tästä inspiroituneina yritimme tilata paluumatkalla Uberiä myös Helsingissä, mutta kuljettajamme perui kyydin viime hetkellä ja jouduimme loppujen lopuksi ottamaan satamasta ratikan ja juoksemaan matkalaukkujen kanssa bussiin.

Kohteessa majoituimme Economy hotellissa(kuvassa), mikä sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä tapahtumapaikasta. Hotelli valikoitui sijaintinsa, mutta myös edullisen hintansa vuoksi. Tälläiselle reissulle tarvitsee lähinnä paikan missä voi käydä muutaman tunnin nukkumassa, sillä lähes koko ajan ollaan tanssimassa tai muuten menossa.

Tämä tapahtuma tai siihen valmistautuminen ei juurikaan eronnut vastaavista Suomen tapahtumista. Tapahtumaan ilmoittauduttiin nettilomakkeella ja se maksettiin tilisiirtona. Sen lisäksi varattiin bussi- ja laivamatkat, sekä majoitus. Halusimme reissusta pienen miniloman joten lähdimmekin kohti Tallinnaa jo torstai-iltana ja paluumatkan varasimme vasta maanantai-illaksi, näin ollen meillä oli hyvin aikaa seikkailla kaupungissa. Tapahtuman ohjelma oli hyvinkin perinteinen. Päivät sisälsivät eri tasoisia tanssitunteja ja iltaisin tietenkin iltabileitä! Tämän lisäksi perjantaina kisattiin ProAm kilpailut ja lauantaina Jack'n'Jill kilpailut.

Itse osallistuin 1 ja 2 tasoisille tunneille. Tuntien tasot olivat järkevät, ykköstason tunnitkaan eivät lähteneet aivan alkeista, mikä oli hyvä sillä kaikki tapahtumaan osallistujat olivat tanssineet westiä aikaisemminkin. Tuntien sisällöt olivat myöskin suunniteltu hyvin, ne sisälsivät sopivassa suhteessa tekniikkaa, uusia kuvioita ja mausteita tanssiin. Tunnit muuttuivat haastavemmiksi viikonlopun loppua kohden, mutta haastetta ei kuitenkaan tullut liikaa. Tuntien opettajat vaihtelivat, joten erilaisia tyylejä ja näkökulmia tanssiin viikonlopun aikana kyllä sai. Paritasapaino oli myös kohdillaan, vaikkakin yhdellä tunnilla useampi poika "uhrautui" seuraamaan, sillä viereisessä salissa ollut naisten stailaustunti verotti seuraajien määrää rankasti. Muutoin tunneille oli yleensä muutama seuraaja enemmän, mutta se ei ainakaan minua haitannut. Odottelupaikoilla sai pitää taukoa tai ajatella tunnin asioita rauhassa itsekseen. Ehkä päällimmäisenä tunneilta jäi mieleen harjoitus jossa tanssittiin ilman musiikkia niin, että seuraajat laittoivat silmänsä kiinni. Tapahtumasta on jo jonkin verran aikaa, mutta uskon ja toivon, että jotkut Tallinnan opeista tulivat myös mukanani Suomeen, vaikka en enää juurikaan tuntien sisällöistä yksityiskohtaisesti muista. Ainakin videoiden avulla niihinkin voi tulevaisuudessa palata.

 

Mitä kilpailuihin tulee, haluaisin sanoa, että pitkän harkinnan jälkeen päätin osallistua, mutta minun on todettava, että kun mahdollisuus tuli en harkinnut hetkeäkään, että osallistunko. Olen nuorempana kilpaillut useita vuosia voimistelussa ja hetken aikaa tanssissakin, joten kisaaminen ei sinällään ollut minulle uutta, mutta laji sitäkin enemmän. Osallistuin siis lauantaina Jack'n'Jill kilpailun newcomer luokkaan. Tämä luokka on siis kaikista alimmainen, missä tälläinen westin vasta-alkajakin pääsee kokeilemaan kisalattioita. Kynnys osallistua näihin kisoihin on siis pieni(ainakin minulla oli), lisäksi tilanteesta entistä helpompaa tekee se, että omaa paria ei tarvitse. Yksinkään ei silti tarvitse tanssia, vaan parit arvotaan kilpailutilanteessa. Meidän sarjassamme tanssittiin karsinnoissa kolmen eri parin kanssa, yhden kanssa tanssittiin aina yksi kappale, jonka jälkeen biisi ja pari vaihtui. Oli muuten hienoa, että sain kokea kisadebyyttini hyvän ystäväni ja niin ikään tanssihaastelaisen Panun kanssa.

Ensin tanssittiin kaikkien sarjojen karsinnat, jonka jälkeen kokoonnuimme odottamaan tietoa finaaleihin päässeistä. Newcomer sarjasta kaikki seitsemän viejää pääsivät jatkoon, tämän jälkeen he nostivat rasiasta finaaliin päässeistä seuraajista itselleen parin. Ilmeeni olikin varmasti näkemisen arvoinen kun minun nimeni nostettiin, sillä osallistuin kisoihin lähinnä kokemuksen vuoksi, eikä odotuksia sijoittumisesta ollut. Finaalissa tanssittiin myös useampi kappale, mutta tällä kertaa paria ei vaihdettu välissä. Minä ja parini tanssimme kolmannelle sijalle. Siitä hyvästä saimmekin kotiin viemisiksi hieman suklaata ja juhlajuomaa.

Newcomer luokassa musiikit olivat rauhallisen tempoisia, eivätkä sisältäneet juuri vaihteluita. Ja tässä sarjassa ei kuulu tehdä hienoja koukeroita, vaan kisoissa pärjää muutamalla peruskuvioilla. On hienoa että tälläinen luokka on olemassa! :) Tunnelma kisoissa oli kaikin puolin rento ja kaikki kannustivat tanssivuorossa olevia kisaajia(etenkin oman maansa edustajia, suomalaiset ainakin olivat ahkeria kannustajia). Muutkin suomalaiset tanssivat ja pärjäsivät hienosti niin ProAm kisoissa, kuin Jack'n'Jillissäkin.

Yhteenvetona voisin todeta, varsinkin heille ketkä eivät ole vielä matkanneet ulkomaan tanssitapahtumiin, että yhtälailla siellä on monen tasoisia tanssijoita, ei tarvitse olla pro-tanssija, että siellä pärjää. Samoja lajeja ja askelia kaikki muutkin tanssivat, kansalaisuudesta tai sijainnista riippumatta. Westitanssijat ovat myös sosiaalista ja ystävällistä sorttia, joten kaikki tuntevat varmasti olonsa tervetulleeksi. 

Kyllähän me Tallinnassa teimme muutakin kun tanssimme, kuten aluksi sanoin, lähdimme kuitenkin minilomalle. Vapaa-ajan käytimme shoppailuun, kaupungilla kiertelyyn ja varsinkin syömiseen! Hyviä ravintoloita ja ruokia löysimmekin. Taisimme ehtiä myös hieman viihteelle parina iltana. Voi olla että yöunet jäivät tälläkin reissulla vähäisiksi, mutta muutamat päiväunet hieman paikkasivat tilannetta. Monet hauskat seikkailut jäisivät kyllä kokematta, mikäli yöt käyttäisi nukkumiseen. Loppuun vielä hieman fiiliksiä tanssilattian ulkopuolelta.

 

 

           

  

Elämäni ensimmäinen paritanssivuosi, ja minä olen todellakin tanssinut!

Step 1, Se kaikista tärkein askel, minun tanssini alkoi tanssitunneilta

Vuosi sitten astelin haparoivin jaloin elämäni ensimmäisille tanssitunneille. Kuinka paljon se minua silloin pelottikaan. Ensimmäisen tunnin rempseä fusku alkoi sujumaan aika mukavasti jo heti ensiaskelten jälkeen, mutta päivän toinen laji rumba tuottaa minulle ajoittain muiden lattareiden tavoin edelleen harmaita hiuksia. Ja nykyään puhunkin aina "lattariahdistuksesta", olen aloittanut kuitenkin toimenpiteet siitä eroon pääsemiseksi. Ja lähiaikoina olenkin yrittänyt tanssia lattareita mahdollisimman paljon, mutta edelleen sekoilen huolella askelissani, onneksi se ei ole niin vakavaa. Itseäni se lähinnä huvittaa, kuinka vaikeita lattariaskeleet ja -rytmit muka voivatkaan olla? Toisen tanssivuoden tavoitteeksi haluankin asettaa lattarivarmuuden saavuttamisen.

Ensimmäiset tanssiviikot olivat täynnä kaikkea uutta ja ihmeellistä, ja kuinka mukava olikaan huomata kuinka haparoivat tanssiaskeleet saivat tunti tunnilta enemmän varmuutta. Jos olisin vetänyt seinään viivan joka kerta kun olen oppinut jotakin uutta, olisin varmaankin saanut maalattua jo kokonaisen seinän, ellen jopa kokonaista taloa. Uusien asioiden oppiminen kieltämättä kehittää oppimiskykyä, mitä enemmän opettelee, sitä nopeammin alkaa sisäistämään uusia asioita. Ja kun liikekieli alkaa olemaan edes etäisesti tuttua, sitä pystyy helpommin soveltamaan lajista toiseen. Kursseilin ahkerasti koko kevään ja kesän, kesän alkaessa tanssinkin sujuvasti jo useaa eri lajia, ja halusin oppia vielä enemmän. Kesän loppuun mennessä olinkin päässyt ensimmäiseen tavoitteeseeni, mikä oli ollut oppia tanssimaan edes alkeiden verran kaikkia "lavalajeja". Eihän siihen mennytkään kuin hieman vajaa 5 kuukautta, tälläiselle kaikkihetijanyt persoonalle nuo ensimmäiset kuukaudet olivat turhauttavaa aikaa, halusi vain heti osata kaiken täydellisesti, mutta oppiminen tuntui silti älyttömän hitaalta. Toisena helpotuksena voisin mainita, sen että alkukesän aikana aloin tunnistamaan musiikkityylistä mitä lajia siihen tanssitaan, ja nykyään lähinnä huvittaa, että miten se saattoikin olla niin vaikeaa, että onkohan tämä nyt salsaa vai tangoa...:D:D:D, sillä nykyään lähes aina tiedän jo ensirytmeistä mitä kappaleeseen voi tanssia.

Pakko hieman nolona myöntää, että kurssittautumistahtini hidastui aika tavalla syksyn ja etenkin talven tullen... Ajoittain kävin erittäin ahkerasti tunneilla, mutta välillä niin laiskasti, että hävettää. Mutta olen panostanut sitäkin enemmän viikonlopputapahtumiin, joita kuukaudessa kertyy monesti useampi, välillä saatan olla kaikki kuukauden viikonloput tanssireissuissa.

Step 2, Vie mut lavatansseihin

Ennen kesää olin jo vuosia haaveillut pääseväni juhannustansseihin, tai edes lavatansseihin. Enkä tietenkään haaveillut vain pääseväni tansseihin, vaan toki ennenkaikkea siitä, että osaisin tanssia. Kauaa en tämän haaveeni täyttymistä odotellut, sillä tansseihin suuntasin jo samalla viikolla kun olin käynyt ensimmäiset tanssitunnit. Ja näin jälleen yksi tanssiunelma oli toteutettu! Vaikka en juuri vielä tanssia osannutkaan, niin tansseissa pärjäsin mukavasti, ja kärsivälliset viejät kyllä sietivät kompurointiani. Muistan kyllä edelleen elävästi sen, kuinka paljon tanssiminen tansseissa aluksi jännitti, kun paikalla ei ollutkaan niitä tuttuja kurssikavereita keiden kuviot jo tiesin, vaan tanssin ihan uusien ihmisten kanssa minulle täysin outoja kuvioita. Tämän lisäksi hämmennystä aiheutti lavaetiketti, mikä vuoden takaisten omien sanojeni mukaan "vaikutti lähes rakettitieteeltä". No eihän se nyt niin monimutkainen loppujen lopuksi ole, ja etiketin "sääntöjen" rikkomisesta ei kuitenkaan ketään rangaista

Tämän jälkeen olenkin käynyt tansseissa lähes joka viikko, ja käyn edelleen! Olen halunnut säästää ensimmäisen vuoden tanssilippuni muistoksi, ja niitä onkin kerääntynyt aikamoinen läjä, tarkalleen ottaen 92 kpl! Ja olen aika varma että muutama tästä puuttuukin. Äkkiseltään laskettuna se tekee yhteensä noin 400 tuntia tanssia, olettaen, että olen lähes joka ilta tanssinut lähes koko illan, ja joitakin varmasti myös kiinnostaa mitä tämä lysti on tullut maksamaan, joten tanssilipun hinnan ollessa keskimärin 16 euroa on nämä ensimmäisen vuoden tanssikäyntini kustantaneet noin 1500 euroa ja päälle tietenkin vielä kahvioiden herkut ja bensakulut. Kuinkakohan paljon sitä onkaan tullut matkustettua, voisin ajatella että keskimääräisesti matka tanssipaikalle ja kotiin on ollut 150km/ilta, mikä taas tekee yhteensä melkein 14 000 kilometriä.

Nimenomaan lavatansseissa käynti onkin ollut avain tanssitaidon karttumiselle. Tämän takia olen yrittänyt kovasti rohkaista kaikkia aloittelevia tanssijoita menemään tansseihin mahdollisimman pian tanssituntien aloittamisen jälkeen. Aluksi kaikki viejät ja etenkin heidän kuvionsa olivat täysin vieraita. Ja kun seuraamisen oppiminen ottaa oman aikansa, niin usean viikon ajan varmasti sähläsin enemmän kuin tanssin. Oli hankalaa sopeutua eri viejien erilaisiin tyyleihin, mutta sitä riemun määrää kun tanssiaskeleet alkoivatkin sujumaan viejän mukana. Mainittakoon vielä, että aluksihan en uskaltanut mennä edes naistenriviin, mutta kiitos rohkeiden viejien pääsin silti sopivasti tanssimaan. Ja kun ensimmäisen kerran uskaltauduin kokeilemaan onneani naistenrivissä, tajusin, että se ei niin paha paikka olekaan. Tämän lisäksi olen alkanut myös hakea naistenhaulla, joskus enemmän, joskus vähemmän, mutta en jännitä vieraidenkaan hakemista ja kiltisti kaikki viejät ovat kanssani tanssiin lähteneet.

Parasta tansseissa on ehdottomasti tunnelma! En tiedä mikä, mutta joku siinä minua vain kovasti viehättää. Minulla ei ole juuri valittamista yhdestäkään tanssi-illasta. Välillä olen ottanut rauhallisemmin, välillä tanssinut sata lasissa koko illan. Yhtäkään huonoa viejää, saatika tanssia ei ole vielä kohdalleni osunut, onko sellaisia muka olemassa? Olen päässyt tanssimaan enemmänkin kuin riittävästi, ja jos olen halunnut jonkun kappaleen tanssia, eikä kukaan ole minua hakenut, olen hakenut itse, joko miestä tai naista. Iloisesti ovat vieraatkin naiset uhrautuneet viemiskokeiluihini. Vuoden aikana on menty hitaasti, nopeasti ja kaikkea siltä väliltä, on otettu askelia ja välillä myös oltu ottamatta. On törmäilty toisiin pareihin, mutta myös väistelty. Välillä on ollut hiki, välillä taas paleltu. Ollaan oltu ihan iholla, ja ajoittain käden päässä. On tanssittu(tai ainakin yritetty tanssia) lajinomaisesti, mutta välillä myös täysin päinvastaisesti. Ja vielä paljon paljon muuta! Tanssi-illat ovat kaikki olleet niin vaihtelevia ja erilaisia, että aina ja edelleen jaksan hämmästellä viejien monipuolisuutta, he ovat upeita pakko todeta! Erityismaininnan ansaitsevat myös tanssibändit, ketkä illasta toiseen jaksavat soittaa mitä kivempaa tanssimusiikkia. Muutama suosikkibändikin on tämän vuoden aikana valikoitunut, ja heidän tansseihinsa välillä ajelee mielellään vähän kauemmaksikin.

Step 3, Voiko niitä muka olla liikaa?

Minusta tanssikengät ansaitsevat ihan oman kohtansa, ovathan ne saaneet aikanaan oman postauksensakkin. Ensimmäisten tanssikenkieni saapuessa tanssiharrastuksesta tuli "virallista" ja nuo kengät ovatkin jo lähes puhki tanssitut. Myös muissa kengissä saattaa olla havaittavissa kulumisen merkkejä. Niiden lisäksi kaappiini on kertynyt "pari" muutakin paria tanssikenkiä, oikeastaan 8 paria, pitäähän eri lattioille ja eri tilanteisiin olla eri kengät. Unohtamatta asuun sopivuutta. ;) On kumipohjaista, on haljasnahkapohjaista, ohutpohjaista, vähän paksumpipohjaista, värikästä, neutraalimpaa, lyhytvartista, pitkävartista ja niin edelleen.  Uusimpina hankintoina voin mainita west coast swing saappaat, mitkä toimivat siinä lajissa loistavasti, mutta sopivat myös muiden lajien tanssimiseen. Minulle tärkeintä tanssikengissä on niiden mukavuus, jotta jaksan tanssia niillä vaikka koko päivän, vaikka monesti saatan pitkän kurssipäivän keskellä vaihtaakin kenkiä, käytännöllisyyttä unohtamatta. Eri kengät sopivat eri lajeihin ja erilaisille lattioille.

Step 4, Lavatanssien ulkopuolellakin on tanssia

Tanssihaaste kuljetti minut kokeilemaan myös hieman erilaisia tansseja, kuin lavatansseja. Kävin nimittäin täysin salsataidottomana Helsingissä salsabileissä, ja tästä paria viikkoa myöhemmin myöskin ilman mitään ennakkotietoja lajista Tampereella Finnfestien aloitusbileissä tutustumassa west coast swingin maailmaan. Nykyään löydän itseni lähes joka torstai westibileistä, ja westikin sujuu ihan siedettävästi. Ja tämän lajin kanssa olemmekin eläneet monimuotoisessa viha- rakkaussuhteessa puolen vuoden ajan, lähiaikoina se on ollut enemmän jälkimmäistä. Olen käynyt tanssimassa myös muissa swingbileissä, missä on yksinomaan tanssittu rock and swing tansseja. Ja olenhan tanssihaasteen jälkeen eksynyt muutamaan otteeseen lattaribileisiinkin, hieman paremmalla menestykselläkin onneksi. 

Täysin uutena kokeiluna kävin myöskin katsomassa millainen meininki mahtaakaan olla kizombabileissä. Sielä olin kyllä kuin kala kuivalla maalla, yritin räpiköidä ja pysyä hengissä... Mutta oli kyllä mukava käydä pitkästä aikaa epämukavuusalueella jonka jälkeen palata jälleen turvallisille vesille. Kizomba ja bachata ovat kyllä lajeina mieleeni, jos vain joskus olisi aikaa paneutua niihin enemmän ja käydä muutamat alkeet, jotta ei olisi bileissä niin hukassa. Yhden tai muutaman lajin bileet ovat kyllä näppäriä, kyseisiin lajeihin saa illan aikana paljon kilometrejä ja tuntuma pysyy hyvänä kun välissä ei tarvitsee tanssia jotain muuta, täysin erityylistä tanssia. Mutta vaikka välillä on kiva paneutua vain yhteen lajiin, lavatanssien monimuotoisuus vetää minua kovasti puoleensa. Mielestäni olisi tylsää tanssia aina vain samaa lajia, mutta mukavaa vaihtelua nuo erilajien bileet ovat.

Viides askel, eli se askel buggissa mikä tulee ottaa eteenpäin viejää kohti
(meni muuten pitkä tovi, ennen kuin tuon askeleen suunta alkoi tuntumaan luonnolliselta)

Tanssileirit ovat puolestaan aivan oma lukunsa, viime kesänä vietin elämäni elämyksellisimmän kesäloman Valasrannan tanssileirillä Yläneellä. 9 päivää tanssia, aurinkoa, lämpöä ja iloisia ihmisiä, mahtuipa viikkoon yhdet synttäritkin. Ja synttäripäivän kruunasi lämpimässä rantavedessä tanssitut järvitanssit! <3 Mitä taas muihin tanssileireihin tulee, en edes ole enää pysynyt laskuissa kuinka monta reissua olenkaan tehnyt, mutta Valaksen lisäksi olen käynyt hurmaantumassa tanssiin Päiväkummussa, viettänyt Halloweeniä Hattulassa ja startannut vuoteni Harjavallassa. Mahtuupahan vuoteen myös useampi vauhdikas westiviikonloppu Tampereella, Mikkelissä, Kouvolassa ja Jyväskylässä, sekä myös buggia on tullut tanssittua vähän siellä ja täällä. En ole myöskään kartalla siitä kuinka monta reissua olen oikein varannut tälle keväälle. Kalenteriani on täytetty tanssireissujen osalta jo ensi joulukuulle asti, joten vauhdikas vuosi on kieltämättä jälleen luvassa.



Leirit ovat juuri se paikka missä tutustuu parhaiten uusiin ystäviin, tuntien välissä on hieman pidempiä taukoja joilla ehtii hyvin jutustelemaan muiden leiriläisten kanssa. Ylipäätään leireillä on aina hyvä fiilis ja ihmiset ovat iloisia ja juttelevaisia. Tunneilla tai tauoilla ei todellakaan tarvitse olla yksin! Juuri ihmiset ovatkin syy miksi myös väsyneenä päivän viimeisillä tunneilla jaksaa edelleen tanssia ja pitää hauskaa. Ja tietenkin pitkät kurssipäivät kruunaa aina iltatanssit, missä pääsee kokeilemaan päivällä opittuja uusia kuvioita. Näillä leireillä olen majoittunut moninaisin tavoin, välillä isossa hotellin perhehuoneessa, välillä lattiamajoituksessa ja joskus jonkun tanssiystäväni luona. Mutta oli majoituspaikka mikä tahansa, siellä on aina ollut rennon rempseä tunnelma. Ja vaikka yöunet ovat jääneet ajoittain hyvinkin vähäisiksi niin tanssiystävien kanssa on mukava herätä uuteen kurssipäivään.

Step 6, Luulen että näitäkään ei voi koskaan olla liikaa

Tämä vuosi on antanut minulle enemmän uusia ystäviä kuin olisin ikinä voinut kuvitellakaan! Ja minkälainen kirjo heissä onkaan. On naisia ja miehiä, nuoria ja vanhempia, ja monenlaisista taustoista. Ja mikä hienointa, uudet ystäväni asuvat ympäri Suomea, jolloin joskus reissuun lähtiessäni tiedän, että kyllä niitä tuttuja aina vierailtakin lavoilta löytyy. Tanssiystävät ovat myös hyvin vieraanvaraisia, ja heiltä voi kysyä majapaikkaa jos reissut joskus heidän kotinurkilleen suuntautuvat. Yhtälailla minä olen saanut majoittaa kauempaa kursseille tulleita tanssituttujani. Tämän lisäksi olen saanut vanhoista ystävistäni tanssiystäviä. Monet ovat olleet kiinnostuneita tansseista ja kun he ovat uskaltautuneet lähteä mukaani, he ovat kyllä tanssimisesta pitäneet. Myös äitini halusi opetella muutamia tanssiaskelia, ehkäpä vielä saan houkuteltua vanhempanikin tanssin maailmaan.

Step 7, Mihin suuntaan tämä askel tulee ottaa?

Se mikä vielä tovi sitten tuntui täysin mahdottomalta on kovaa vauhtia toteutumassa, nimittäin ensimmäinen ulkomaanmatkani. Olen lähdössä pääsiäiseksi Tallinnaan tanssimaan west coast swingiä. Tämä matka tuntuu lähes yhtä jännittävältä kuin ensimmäinen tanssituntini. Mukaani lähtee onneksi iso kasa ystäviä ja tästä reissusta tulee varmasti ikimuistoinen osa toista tanssivuottani. Ja luulen, että tämä reissu saa täysin oman postauksensa. Olen lähdössä myös lomareissulle Barcelonaan, ja toivon, että ehkäpä sielläkin saan mahdollisuuden tanssia ja ehkäpä siedättää lattariallergiaani. Nähtäväksi jää ja vinkkejä(tai haasteita) otetaan vastaan.

Step 8, Tanssilavoilla on myös valoisa puoli

Kirjoitin aikanaan postauksen tanssilavojen pimeästä puolesta, mutta tällä kertaa haluan hehkuttaa tanssilavojen valoisaa puolta. Ihmiset lavoilla ovat aivan älyttömän mukavia ja juuri nuo ihmiset ovat koko harrastuksen suola ja sokeri. Sen lisäksi tanssijat pitävät yhtä, jos pimeän puolen postauksen mukaisia asioita tapahtuu, voi kääntyä lähes kenen tahansa puoleen. Tilanteessa kuin tilanteessa apu on lähellä. Lisäksi kanssatanssijoiden kanssa voi rupatella naistenrivissä ja juomatauolla mukavia, sekä vaihtaa kuulumisia. Tansseissa kaikki ovat iloisia ja pitävät hauskaa, hassuille jutuille nauretaan ja tanssit ovat se paikka missä pääsee kokonaan irti arjesta. Minusta on oikeastaan erittäin helpottavaa, että minun ei tarvitse tansseissa puida arkielämän asioita, kuten työjuttuja. Voin illan ajaksi unohtaa kaiken, jättää puhelimen narikkaan ja vain rentoutua. Minun ja varmasti myös monien muiden arki on ajoittain niin hektistä, että tanssiviikonloput ja ajatusten nollaaminen tulevat todella tarpeeseen. Voisin todeta tanssin olevan sosiaalista hyötyliikuntaa, mikä tekee hyvää niin kropalle, kuin mielellekkin. Valoisaan puoleen haluaisin myös mainita sen kuinka uudet harrastajat otetaan lämpimästi vastaan, ja uusia ja ujoja haetaan muualtakin kuin rivistä, näin porukkaan pääsee mukavasti mukaan. Lisäksi aloittelevia tanssijoita kannustetaan jatkamaan harrastusta. Olenpahan itsekin hakenut kahvilan puolelta kurssikaveriani tanssiin, kuka on käynyt useasti tansseissa mutta ei koskaan tanssinut. Koitin myös rohkaista häntä hakemaan rohkeasti muitakin tanssimaan.

Steps 1-8, nämä ovat muodostaneet kokonaisen tanssin

Vuoden kaikki askeleet yhdessä ovat muodostaneet uskomattoman tanssiseikkailun ja tähän vuoteen mahtuukin aivan älyttömästi erilaisia kokemuksia! Kuinka monta kertaa olenkaan ylittänyt itseni ja astunut epämukavuusalueelle! Olen oppinut älyttömän paljon asioita tanssista, mutta ennen kaikkea itsestäni. Olen myös oppinut mokaamaan, ja nauramaan sille, ja olen tajunnut, että viejät eivät suutu, vaikka en aina menekään juuri niin kuin he ovat ajatelleet, parhaimmassa tapauksessa voin sekoilullani luoda vaikka uuden kuvion! Osaan pitää tanssiessa hauskaa ja en edelleenkään ole kokenut yhtään huonoa tanssia tai tanssi-iltaa! Jokainen tanssi on ainutlaatuinen, ja juuri se tekee tästä lajista niin hienon.

Olen matkustanut ympäri Suomea, ja käynyt paikoissa mistä en ilman tanssia olisi varmaan ikinä itseäni löytänyt. Nähnyt kauniita maalaismaisemia, auringonlaskuja, ja kotimatkoilla ihaillut aamuauringon ensisäteitä. Välillä on taas matkustettu kaatosateessa ja tanssittu salamoiden välkkyessä. Ovatpahan sähkötkin katkenneet kesken tanssi-illan. Ja talven pilkkopimeät pakkasyötkin on koettu, mutta mitä enemmän tanssien jälkeen värjöttelee kotimatkalla kylmässä autossa, sitä enemmän muistaa taas rakastaa kesän lämpöä.

Kuluneen vuoden ajattelu vetää minut hieman sanattomaksi, olen hyvin kiitollinen kaikille teille ketkä olette olleet mukana ensimmäisessä tanssivuodessani, se todella on ollut elämäni vuosi! <3 Kaikista suurimmat kiitokset ansaitsevat kaikki he ketkä ovat auttaneet minua eteenpäin matkani alkumetreillä, silloin kun askeleeni ovat olleet kaikista haparoivimpia. Haluan myös mainita, että olen minäkin saanut kunnian olla mukana muiden tanssipolun alkutaipaleella, itsekkin lähes juuri aloittaneena yritin kovin poistaa heiltä ensimmäisten tanssien jännitystä, toivottavasti myöskin siinä onnistuen. 

Vuoden upeimpia hetkiä ovat ehdottomasti kuitenkin olleet lämpimät hämärtyvät kesäillat lavatansseineen, loma-aikana jolloin on saanut valmistautua iltaan kaikessa rauhassa, pukea kauniin mekon päälle ja laittaa kukkia hiuksiin, sekä tietenkin tanssi-illan jälkeen kotimatkalla käydä pulahtamassa sopivan vilpoiseen veteen. Mutta en vähättele yhtään myöskään vauhdikkaita kurssiviikonloppuja, jolloin on tanssittu aamusta iltaan tanssikursseilla ja illasta aamuun iltatansseissa/bileissä. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Noiden viikonloppujen jälkeen olo on monesti kaikkensa antanut, mutta sitäkin onnellisempi.

Tämän kaiken kokemani jälkeen tiedän kuitenkin, että matkani on vielä alussa ja niin monet kokemukset ovat vielä kokematta. Jään mielenkiinnolla odottamaan mitä juuri starttaava toinen tanssivuoteni tuokaan tullessaan. Tiedän, että tämä harrastus osaa aina yllättää, ja se antaa minulle paljon enemmän kuin ottaa.  

West Coast Swing, viekö se minut kuitenkin mennessään?

West coast swingin kanssa meillä ei todellakaan ollut rakkautta ensi silmäyksellä. Ensi kosketukseni lajiin sain Glorian Westibileistä kesäkuussa, jolloin ainoat käsitykseni westistä pohjautuivat ennen iltaa katsottuihin youtube videoihin. Odotin iltaa kuitenkin suurella innolla ja mielenkiinnolla, onhan west coast swing näyttävän näköistä tanssia. 

Mitä näihin itse bileisiin tulee, noh alkuun jätin askeleet omaan arvoonsa ja kävelin vain musiikin ja viejien mukana, jossain kohtaa iltaa kuitenkin aloin lisäämään perusaskellusta tanssiini. "Askel, askel, triple step, triple step" - hoin mielessäni, enkä siltikään pysynyt askeleessa. Koin lajin älyttömän vaikeaksi, jopa ylitsepääsemättömäksi, kun sitä vertaa muihin opettelemiini tanssilajeihin. Hauskaahan Westinkin tanssiminen oli, mutta se ei tuntunut missään määrin omalta lajiltani, eikä lainkaan luontevalta tai mukavalta. 

Halusin antaa westille kuitenkin uuden mahdollisuuden ja ilmottauduin Suburbian alkeispäivään, josko alkeiden opettelu antaisi eväitä pitää tästä lajista. Mutta eihän se antanut, tämän viikonlopunkin jälkeen en vain saanut kiinni westistä ja totesinkin, että ei tämä taida olla se juttu ja luovuin westin tanssimisesta pitkäksi aikaa. Westin tanssiminen vaatii mielestäni ihan erilaista heittäytymiskykyä kuin lajit joita olen tottunut tanssimaan, se jos mikä tuntui ahdistavan hankalalta.

Mutta en kuitenkaan halunnut vieläkään antaa periksi, vaan aloin käymään enenemissä määrin westin viikkobileissä. Iltabileitä ennen oli aina alkeistunti, jolla opeteltiin mukavia kuvioita. Tuntien jälkeen alkoivat itse bileet, jossa yleensä viihdyin kyllä aina lähes loppuun asti. Oli mukava katsella muiden taidokasta tanssia ja välillä itsekin ottaa niitä aluksi hyvin haparoivia westiaskelia. 

Mitä sitten kävikään, askel askeleelta askeleet alkoivatkin tuntua yhä mukavemmilta ja palaset alkoivat vihdoin loksahdella paikoilleen. Triplat alkoivat sujumaan, ja askeleisiin alkoi tulla jotain järkeä. Ymmärsin irroittautua ajoittain askeleesta, unohtaa, että sellaista edes on. Se oli se ajatus mitä todella tarvitsin, että minun ei orjallisesti tarvitse toistaa six- tai eight countia, vaan välillä voin vain antaa musiikin ja viejän viedä, tai jopa viedä itse. Ja pian tuo ennen niin väärän tuntuinen laji alkoi tuntumaankin yhtäkkiä lähes oikealta. 

Tämän oivalluksen jälkeen lähdin melko suurella innolla mukaan koko viikonlopun kestäneeseen westitapahtumaan. Viikonloppu sisälsi aamusta iltaan tanssitunteja, ja illasta aamuun tanssibileitä. Ja nimenomaan tämä viikonloppu oli se mitä kipeästi tarvitsin. Pääsin tutustumaan westiyhteisön meininkiin, ja se on mielestäni upeaa katsottavaa ja ennenkaikkea koettavaa. Uudet harrastajat toivotetaan erittäin lämpimästi tervetulleiksi, kaikki ovat iloisia, kaikki tanssivat yhdessä ja ennen kaikkea kaikilla on aivan älyttömän hauskaa! Aloittelevia westaajia kannustetaan kokeilemaan uusia asioita, kuten minut opastettiin kädestä pitäen varastelun saloihin. Sehän se muuten vasta hauskaa onkin. Lisäksi kutsuja tuleviin tapahtumiin sateli pitkin viikonloppua. Tämän viikonlopun jälkeen se oli myönnettävä myös itselleni; westirakkaus oli syttynyt.

Tuon viikonlopun jälkeen olen löytänyt itseni westibileistä lähes joka viikko, joskus jopa useampana kuin yhtenä iltana, myös kevään kalenterini täyttyy kovaa vauhtia westiviikonlopuista ympäri Suomea. Toki kaverinikin ovat saaneet tästä innostuksesta osansa, olen koittanut houkutella monia lajin pariin ja siinä myös ihan kohtalaisesti onnistunut. 

Mutta mikä siinä westissä sitten viehättää? Westimusiikki on hyvin erityyppistä, kuin mitä tanssilavoilla soi. Pidän myös suomalaisesta tanssimusiikista, mutta vaihtelu virkistää tässäkin asiassa. Tapa miten pitkään westiä tanssineet tanssivat musiikkiin, tai pitäisikö sanoa että tanssivat musiikkia, on uskomattoman kaunista katseltavaa. Vaikka minullakin on suhteellisen pitkä tanssitausta soololajeista, hienojen musiikintulkintojen tekeminen tuntuu ajoittain kovin hankalalta ja se vaatii ehdottomasti tietynlaisen fiiliksen. Toisina iltoina ne tulevat kuin itsestään ja toisina taas siitä ei tule yhtään mitään. 

Haluan antaa vielä ison kiitoksen westille: olen oppinut heittäytymään, hassuttelemaan ja hulluttelemaan tanssiessani. En ajattele läheskään niin paljoa että miltä tämä näyttää, miltä minä näytän, mitä sen hetkinen parini tai muut ajattelevat, vain annan vain mennä. Ja tämä pätee myös muihin lajeihin, olen saanut aivan uusia eväitä myös niihin, ja uskallan rohkeammin kokeilla erilaisia asioita toisissakin tanssilajeissa. Ja viimeistään nyt alan kiittää itseäni ja pitkää tanssi"uraani" siitä, että kokemus monista lajeista antaa paljon eväitä musiikkiin tanssimiseen, kun on hieman hajua siitä mitä osaa kropasta voi liikuttaa ja millä tavalla. Olen kylläkin hyvin varma, että en ole vielä ymmärtänyt mitä kaikkea vuosien varrella opittua voinkaan paritanssin puolella hyödyntää. Mutta varmasti kaikki aikanaan! :)

Aiempi tavoitteeni oli oppia tanssimaan kaikkia lavalajeja edes jollain tasolla, nyt uuden vuoden kunniaksi olisi varmaankin aika asettaa uusi tavoite. Jään kuitenkin vielä hetkeksi pohtimaan mikä se voisikaan olla.